joudun ehkä synnyttämään yksin :(

Siis onko naapureita tms joita voisitte tavata nyt joka päivä niin 3v voisi sitten jäädä heille? Tai kysy lähimmästä päiväkodista että sopiiko tuoda "hätähoitoon" jos synnytys käynnistyy virka-aikaan, silloin ehtisi kauempaakin sitten sukulainen hoitamaan.

mitää hyötyä ollut, Ihan sama vaikka olisin ährännyt yksin.

mitää hyötyä ollut, Ihan sama vaikka olisin ährännyt yksin.

Oli kyllä orpo olo ja eka kätilö oli tyly eli vähän ikävä maku jäi, mutta helposti ihana tyttö syntyi ja kaikessa rauhassa isä ja esikoinen olivat kotona. Nopeasti sitä sitten kotiutui. Kolmannen kohdalla kutsuimme ystävän meille yöksi. LÄhtö tuli kun lapset olivat jo nukkumassa ja isä ehti aamuksi kotiin. Ystävä (miespuolinen) yöpyi meillä. Nyt taas toi meidän nuorin on niin mun perään eikä tottunut vieraisiin hoitajiin, että on pakko minun lähteä yksin. Sekin voi olla nuorimmalle jo kova koitos.

mutta saimme kuitenkin hoitajan esikoiselle kun yli meni lasketusta ajasta. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna siinä sairaalavaiheessa (siis kun saliin päästiin) olin jo niin kivuissa, että eipä siinä paljoa miehen kanssa kommunikoitu mitään. Eli sama kun olisin yksin ollut. Toki apua oli lievemmissä kivuissa ja kuljetuksissa jne.

esikoisen synnytykses ottanu miehen mukaan. toka ja kolmas synty niin mies vei mut laitokselle ja sitte lähti kotiin lasten kans. tästä eteenpäin jos lisää syntyy niin menen yksin synnyttämään. saa olla rauhassa ja olen muutenkin sellanen että kun olen kipeä nii haluan olla yksin ja eipä siinä mitää hyötyä oo et toinen pitää kädestä kiinni...

eriasia olisi jos olisi jotakin hätää äitillä tai vauvalla niin sitten tietenkin haluaisin isän mukaan.

tuo päiväkotijuttu kuullostaa ihan järkevältä, mutta naapureihin ei voi turvautua. ollaan kyllä tutustuttu. toinessa naapurissa asuu eläkeläispari, mies ihan kahjo. huutaa välillä pihalla mopopojille et painukaa vi*tuun... ja niiden piha on aivan täynnä romua. ois kiva tietää kummoista on sisällä. toinen naapuri on kans yksin asuva eläkeläismies joka on viinaan menevä.



ap

empatiaa,vaikka tää nyt ei varmaa lohdutakkaa..

Minä olen synnyttänyt kaikki 3 yksin eikä mies edes ole kahta ensimmäistä nähnyt ekoihin viikkoihin (ammatistaan johtuen). En minä sitä sen kummemmin surkutellut - tärkeintä on, että terve vauva tulee maailmaan. Kyllä se isä saa lapsen kanssa seurustella seuraavat yli 18 vuotta ihan tarpeeksi!

olin aina vannonut, että yksin en hommaan ala. No, saimme toisen lapsen tässä tänä syksynä, ja menin sairaalaan käynnistystä varten. Mies oli kotona, ja oli sovittu, että aamulla päättävät, puhkaistaanko kalvot vai mitä. Tyttö lähti kuitenkin syntymään kukonlaulun aikaan, ja tuli niin nopeasti, että mieheni myöhästyi synnytyksestä, hyvä kun itse kerkesin saliin saakka, vaikka olin jo paikan päällä.



Joten kyllä siitä itsekseen selviää :) Se jäi harmittamaan, ettei mies ehtinyt leikkaamaan napanuoraa. Muutahan hän ei olisi ehtinytkään tehdä, kun ei siinä vartissa paljon kerennyt hieromisia tai kädestäpitelyjä kaipaamaan... Joten voihan olla, että sinunkin synnytyksesi sujuu nopeasti, ja pärjäät hienosti ilman tsemppaajaa :)

Olen kovasti miettinyt, mihin esikoisen saisi hoitoon, mutta en ole keksinyt. Ollaan myös muuttajia uudella paikkakunnalla. Kurja tilanne.

syntyessä mies oli paikalla. Ihan ok meni synnytykset, kätilökin tsemppas ja oli sitä mieltä, että oli oikea ratkaisu että isä jää hoitamaan kotiin pientä lasta sen sijaan, että tälle hommataan joku puolituttu tai jopa tuntematon hoitaja.

Se kuuluu vanhemmuuteen, että voi joutua vaikka synnyttämään ilman miestä. Ei se maailma siihen kaadu.

Ystävättäreni piti tulla mukaan (oli synnytysvalmennuksessakin), mutta hän ei oikeesti herännyt yöllä ja aamuyöstä lapsi oli jo syntynyt. Pääsi mukaan synnytyssaliin kylvetyksiin jne. Ja häntä harmittaa edelleen usean vuoden jälkeen.



Itse en kaivannut siihen ketään, mutta olinkin sairaalassa suoraan synnytyssalissa ja viiden tunnin päästä äiti ;)



Tässä on ehkä ennemminkin kyse siitä, että sinä haluaisit miehesi mukaan tähän mahtavaan kokemukseen ja hän haluaisi olla siellä. Mutta PÄRJÄÄMISEN tai SELVIYTYMISEN kanssa sillä ei ole mitään tekemistä eli siinä mielessä voit olla huoletta! Itse en ainakaan veisi esikoista mihinkään puolituttuun hoitoon, mutta ihanaa jos tuttu hoito onnistuisi ;)



Ja tietty omaan nopeaan synnytyskokemukseen en voi perustaa niitä, kun siellä sairaalassa ollaan ja odotellaan. Silloin varmasti sitä seuraakin kaipaa ja tarvitsee.

että selviän synnytyksestä yksin. mutta olisi se niin ihanaa kun mies olisi siinä henkisenä tukena.



ap

Synnytys oli nopea ja kivuton, joten miehellä ei kyllä ollu mitään virkaa siellä.

kun kuopus syntyi. Minusta oli kuitenkin mukavampaa ajatella, että esikoisella on kaikki hyvin ja tuttu hoitaja kotona. Helpotti varmaan sekin etten kauaa joutunut yksin olemaan synnärillä, kuopus syntui 1,5 h sinne saapumisen jälkeen.

pieni kylä porvoon lähellä.

ap

tai jos alueella ei sellaista ole, kysy neuvolasta jeesiä. luulisi, että niillä on tietoa, jos joku on ilmoittanut olevansa käytettävissä synnytyksissä?

Oma mies on ollut kummankin synnytyksessä mukana ja lähtee tästä kolmannestakin mukaan (meillä iso suku, ois useampiakin hoitajia).



Vaikkei miehellä mitään "virkaa" siinä itsellään ole ollut niin itse on halunnut olla läsnä ja sanonut että se on vaan niin hieno hetki kun sen lapsen ensimmäisen kerran näkee ja kun saa olla heti ensihetkistä mukana.

En synntytksessä anna koskea kun sattuu, mutta tiedän että mies hoitaa esim. puhepuolen jos en saa kivuiltani puhuttua, niin kuin viimeksi kävi.



Toivon todella että saisitte jollain tapaa hoitajan ja mies pääsisi synnytykseen mukaan!

Joillekin se miehen tuki ja läsnäolo vaan on tärkeämpää vaikka joillain se ei tunnu missään vaikka ei olis kätilöakään vaan yksin hoitelis koko homman.

En kyllä tarkoita yksin, vaan sairaalassa ihan. Enpä olisi siihen ketään halunnutkaan, liian intiimiä silloiselle miehelle. Lähti itse karkuun, kun pelkää niin verta mukamas, vaikka oikeasti viimeisellä kerralla lähti panemaan lapsen tulevaa kummitätiä, josta sain vasta myöhemmin tosin tietää.