joudun ehkä synnyttämään yksin :(

Eikö se nyt ole parempi kun esikoisella on turvallista isän kanssa kotona kuin että se ukko on kädestä pitämässä?

Kunnes olen itse astunut remmiin (mulla menee pari-kolme tuntia toipumiseen). Eka synnytys oli häsektio, se nyt oli omanlaisensa, en voinut hoitaa vuorokauteen lasta.



Tokan ("normaalin alatiesynnytyksen") synnytyksen jälkeen tärisin horkassa pitkään, olin todella huonovointinen. En pysynyt jaloillani, toivuin salissa ja pää oli sekaisin. Oli mukava, että mies oli paikalla ja piti vauvaa sylissä.



Toki haluan, että esikoisellakin kaikki on hyvin. Meillä synnytys on perheen ja parisuhteen asia, ei äidin yksityisjuttu.

Mulla on kamala tilanteenhallinnan menettämisen pelko eikä asiaa auttanut,että esikoisen synnytys ei todellakaan ollut helppo. Ilman miestäni,parasta tukeani,auttajaani ja ystävääni,joka tuntee minut kuin omat taskunsa,minua ei olisi saanut synnyttämään ikinä. Tai ainakaan kovin helpolla ;)



Mutta me tehtiin niin,että "muutimme" mun vanhemmille 2 viimeiseksi viikoksi ja synnytin vieraalla paikkakunnalla. Pikkuinen pääsi sairaalasta 5 pvän ikäisenä ja ajoimme sitten kotiin. Välimatkaa on meillä 100km,se oli ihan maksimi,eli jos teillä on pidempi niin se voi tietysti hankaloittaa.



Toinen vaihtoehto mitä mietittiin oli juurikin doula,eli minulla olisi kuitenkin ollut tukea mukana. Onneksi meillä järjestyi noin.

tuttavaperhe otti myöskin esikoisen (silloin 5v) mukaan synnytykseen. Ja hoitopaikkoja heillä kyllä olisi ollut, mutta halusivat ehdottomasti isosiskon näkevän pikkuveljen syntymän. Synnytys kesti pitkään, sairaalassa 12h ennenkuin syntyi, mutta kaikki sujui hyvin ja isosisko tykkäsi kokemuksesta :)

kun ei pääse mukaan toisen lapsensa synnytykseen. Hän jää paljosta paitsi! Miltä tämä hänestä tuntuu?



Voisitteko ottaa yhteyttä esimerkiksi mannerheimin lastensuojeluliittoon ja pyytää sieltä lastenhoitajaa (maksaa muistaakseni n. 8 euroa/tunti). Tai sitten joku muu firma, joka välittää lastenhoitajia. Naapureille en jättäisi, 3-vuotias voi kuitenkin keksiä mitä vain, ja jos ei ole tottuneita lapsenhoitajia, niin voi vaikka sattua jotain.

sillä kolmen ensimmäise vauvan aikaan ei yleensä isiä edes päässyt mukaan ja seuraavien kolme synnytyksen en halunut miestäni.



Synnytyksiin olin innolla lähdössä vaikka mies palasi kotiin jäädessäni synnyttämään. Puhelimen kautta pidin yhteyttä välillä.



Ap, Sinulla on yksi synnytys koettuna, kaikki oli hyvin koska miehesi pystyi olemaan tukenasi ja mukana...joskus vaan on niin ettei mies pääsekään mukaan.



Minkä verran 3-vuotiaalla on ollut yökyläilyä eläkkeellä olevilla isovanhemmilla? Jos lapsi ei itkeskele äidin ja isän perään, voisiko ajatella lapsen menevän isovanhemmille, hehän eivät haluneet tulla teille.



Minä päätyisin siihen ratkaisuun että lapsi menee isovanhemmille kohta puoliin, niin on valmiina hoidossa ja miehesi voi tulla kanssasi. Olisihan mummi ja vaarikin matkustaneet.



Onnea koko perheelle, mieti jos saisitte pojan etukäteen hoitoon, mummolaan.

Meillä on sama huoli nyt. Kaipa sitä pärjäisi yksinkin tai siis kätilöiden kanssa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että myös isä syntyy synnytyksessä ja saa heti paremman yhteyden vauvan kanssa. (Riippuu varmaan myös siitä, kiinnostaako vauva isää vai ei.) Itse jouduin ekan synnytyksen jälkeen leikkuriin ja sen jälkeen olin hampaat kalisten pihalla, ja meni siis monta tuntia, ennen kuin sain vauvan iholle. Minua lohdutti ajatus, että vauva sai olla oman isänsä sylissä silloin. Olen lukenut jostain, että se tasaa myös vauvan elintoimintoja, että saa olla iholla. Myös molemminpuolinen "leimautuminen" alkaa parhaiten niin.

En usko että MLL:n lapsenvahtia voi saada, koska ei voi etukäteen sanoa milloin ja kuinka pitkäksi aikaa. Muuten meillä on heistä hyviä kokemuksia.

oli hoitaja, mutta silti ukko myöhästy 10min...silti kiva kun tuli saliin ja oli mukavampi siellä ootella osastolle menoa ukon kanssa...

Oletko tosiaan niin surkimus, ettet saa yhtä muksua pukattua yksin pihalle?? Tällaisiin tilanteisiin sinun kohdallasi kannattaa vastaisuudessa varautua sterilisaatiolla. Eipähän tarvitse vinkua.

Ekalla kerralla lähetin miehen pois ponnistusvaiheessa. Toisella kerralla menin yksin käynnistykseen ja synnytin "yksin" -siis kätilöiden kanssa. Kätilö oli samaa mieltä kanssani että miehistä monesti enemmän haittaa kuin hyötyä synnytyksessä.

siis luotat ja uskot siihen että isä syntyy synnytyksessä ja saa heti paremman yhteyden vauvan kanssa...riippuen onko isällä kiinnostus..



Mistä muuten myöhemmin tietää, onko lapsen isä puolestaan ollut pitelemässä vauvaa jos äiti ei ole voinut ottaa vauvaa jostain syystä syliin?



Onko ei-sylittömät jotenkin negatiivisesti erilaisia?



Syntyminen on toki elämämme vaarallisin hetki. Onnistumisen, elämän alkamisen takaa lääke -ja hoitotiede. Syntytymähetkellä vastasyntyneen saama turvallisuuden tunne on toki varteen otettava seikka, mutta vauva ei tule olemaan kaikkia ensipäiviään jomman kumman vanhemman sylissä, joten ap pitää tärkeänä synytymähetken aikoihin sylissä pitäminen on tärkeää. OK.



Tärkeää on muutaman tunnin jälkeenkin, se ei vain ole mahdollista, vanhemmat nukkuvat jne. Vastasyntynyt nukkuu...



Työni takia olen ollut paljon erilaisten lasten parissa, vuosien ajan. Koskaan ei ole tullut hyvissä ja huonoissa asioissa mieleen isän osuus synnytyksessä.



Toisaalta isän olo synnytyksessä kokonaisuuden kannalta varmaan hyvä, mutta ei välttämätön. Muutenhan voitaisiin alkaa puhumaan "isä mukana olevat lapset/nuoret/aikuiset" ja "ilman isää olevat".



Synnyttäjä, joka joutuu olosuhteiden pakosta olemaan synnytyksessä ilman lapsen isää, ei pidä olettaa että "kaikki on menetetty" ja kuinkahan isä kiintyy vauvaan jne.



Vauvoja on synytynyt ilman isän läsnäoloa ennenkin, pääasia isäsuhteella on pitää perheestä huolta, antaa aikaa niin lapselle kuin perheen äidillekin ja olla kasvatuksessa mukana.