Neuvola tyrkyttää sairaslomaa, tunnen itseni terveeksi

En tajua: Odotan esikoista ja minulle on nyt joka ikisellä neuvolakäynnillä puhuttu, että halutessani sitten saan sairaslomaa. Että sanon vaan, kun siltä tuntuu.

Jos sulle ei puhuttais saikun mahdollisuudesta niin kiljuisit täällä että NEUVOLA pakottaa sut töihin. Ja toisekseen NLA:n väki on koulutettu havaitsemaan huolestuttavia merkkejä raskaanaolevissa. Olet ehkä huomaamattasi kertonut/ilmaissut syyn mahdolliselle saikulle. Kyllä neuvoloissa tiedetään että raskaanaolevat ovat työnantajille epävarmuustekijä jo muutenkin, ei siellä turhia saikkuja kirjoitella.

onko raskausaikana terve vai ei." Siitä sai kyllä sen käsityksen, että kakkonen on AP:n kanssa samaa mieltä, sen takia tuo viimeinenn lause oli käsittämätön.

Oletko kuullut sarkasmista?

Minulla ensimmäinen raskaus oli todella helppo. Olin jopa paremmassa kunnossa kuin normaalisti, sillä raskaus helpotti nivelrikon oireita.

Töissä kävin ihan normaalisti äitiysloman alkuun asti eikä minulle kukaan ehdotellut mitään sairaslomia.



Ajattelin että toinenkin raskaus olisi yhtä helppo, vaan eipä ollutkaan. Kärsin ties mistä vaivoista. Onneksi olin silloin hoitovapaalla, sillä töitä en olisi pystynyt tekemään päivääkään sen raskauden aikana.

Oireet alkoivat jo ennen kuin raskautesti näytti plussaa o_o

Mun mielestä neuvolassa ollaan kyllä liian herkkiä kaikille kolotuksille. Jos susta tuntuu oikeasti pahalta, kyllä silloin lääkäri kirjoittaa sairaslomaa. Ei tarvitse pelätä, että jos on tosi kyseessä, sairaslomaa ei kirjoitetttaisi.

Odottajan omiin tuntemuksiinkin pitäisi luottaa.

On pikkusen eri asia jossain toimistossa odottaa aina että supistus menee ohi kuin asiakaspalvelutilanteessa irvistellä ja yrittää olla kuin ei mitään.

Kassalla, pankissa, yms. Vaikkei omalla kohdallani näin ole ollutkaan niin ymmärrän niitä jotka joutuvat pois jäämään.



Itse olen mennyt selkä väärällään töihin ja pari kertaa lähtenyt itkien kun on ollut niin tuskaista. Saikkua olisin saanut, mutten ole ihminen joka tykkää olla kotona. Saikkua kun saat niin muualla ei saisi enää näyttäytyä, siksi olen mennyt töihin jos vauvalla ei ole ollut hätää.

On ihan hyvä, että keskustellaan myös siitä, että osa odottajista tekeytyy sairaiksi. Ei ole kenenkään etu, että raskaus leimataan sairaudeksi.

Täällä taas kilahtavat ne kalikat, joihin kritiikki osuu...

On ihan hyvä, että keskustellaan myös siitä, että osa odottajista tekeytyy sairaiksi. Ei ole kenenkään etu, että raskaus leimataan sairaudeksi.

Täällä taas kilahtavat ne kalikat, joihin kritiikki osuu...

Selässä välilevynpullistuma ja kohdunsuu auki rv27. Ihan tyhjää tässä nyt puolustan äitiyslomalla saikulla olevia. Olen vain luuseri, joka halusi pinnnata töistä.

Ai helvetti, että kilahtikin kovaa.

Montako sairaaksi tekeytynyttä odottajaa tunnet? Mistä tiedät, että he tekeytyivät sairaiksi?

Että ap tuntee olonsa terveeksi, lääkäri on hänen kanssaan samaa mieltä, mutta neuvolasta tyrkytetään kaiken varalta sairaslomaa?

Miksi ap ei saisi ihmetellä, että minkä takia sairaslomaa tyrkytetään turhaan?

On ihan hyvä, että keskustellaan myös siitä, että osa odottajista tekeytyy sairaiksi. Ei ole kenenkään etu, että raskaus leimataan sairaudeksi. Täällä taas kilahtavat ne kalikat, joihin kritiikki osuu...

Selässä välilevynpullistuma ja kohdunsuu auki rv27. Ihan tyhjää tässä nyt puolustan äitiyslomalla saikulla olevia. Olen vain luuseri, joka halusi pinnnata töistä. Ai helvetti, että kilahtikin kovaa.

"Mä en ymmärrä, kun moni on sairaslomalla "supistusten takia"."

Ensimmäistä odottaessani olin sairaalassa kolme viikkoa ennenaikaisten supistusten takia. Olen melko varma etteivät huvikseen pidä sairaalassa, vai tiedätkö paremmin kuin sairaalan henkilökunta että vaaraa ei ole? Oletko koskaan kuullut että keskosia syntyy? Joskus supistukset eivät mene ohi (kuten minulla kolmessa raskaudessa) ja ne joudutaan lopettamaan lääkkeiden avulla.

Silloin voi sanoa että itse olin hymyssäsuin loppuun saakka töissä ja "raskaus ei ole sairaus" jne. Itselläni on kokemusta kahdesta helposta raskaudesta (2.&3.) joiden perusteella olisin voinut päteä miten "hyvä asenne" minulla oli. Synnyttämäänkin lähdin itsekseni polkupyörällä. Sen sijaan ensimmäinen ja tämä viimeinen ovat olleet molemmat vaikeita joiden perusteella onneksi osaan pitää suuni kiinni ja ymmärrän että raskaudet ovat erilaisia ja ihmiset ovat erilaisia ja yhden tai kahden raskauden perusteella ei kannata vielä huudella miten hyvä asenne onkaan ja siksi jaksaa olla töissä.

Minut ainakin pakotettiin saraslomalle ihan turhaan.

Odotin esikoista ja työskentelen siis esimiestehtävissä. Työhön kuuluu välillä matkustelemista, mutta pystyn päättämään aikataulut ja suunnittelemaan työni itsenäisesti.

En kokenut missään vaiheessa olevani sairas, huonovointinen enkä sairasloman tarpeessa. Minullakaan ei ollut ongelmia verenpaineen, sokereiden tai muiden arvojen kanssa.

Erehdyin kertomaan työstäni nneuvolassa ja heti alusta asti minulle alettiin musituttamaan, että et varmaankaan pysty jatkamaan työtäsi kovinkaan pitkään. Tätä voivottelua kuuntelin koko raskauden ajan. Loppuvaiheessa neuvolasta haluttiin ehdottomasti kirjoittaa minulle sairaslomaa (terveydenhoitaja ja neuvolan lääkäri, joka oli kuulema vasta erikoistumassa), vaikka itse en kokenut sitä tarvitsevani. Myös yksityinen synnytyksiin erikoistunut lääkäri ihmetteli asiaa, kun kävin sitten konsultoimassa asiaa yksityisellä puolella. Hänen mielestään kahden viikon sairasloma sen takia, että neuvolasta ollaan sitä mieltä, oli minulle aivan turha.

Että en kyllä ihmettele, jos terveenä itseään pitävä ihminen alkaa ihmetellä, jos neuvolasta tyrkytetään pakolla sairaslomaa.

Lapseni syntyi viikon yliaikaisena ja täysin terveenä.

Minä en ainakaan löytänyt sellaista riveiltä enkä rivien välistä.

Silloin voi sanoa että itse olin hymyssäsuin loppuun saakka töissä ja "raskaus ei ole sairaus" jne. Itselläni on kokemusta kahdesta helposta raskaudesta (2.&3.) joiden perusteella olisin voinut päteä miten "hyvä asenne" minulla oli. Synnyttämäänkin lähdin itsekseni polkupyörällä. Sen sijaan ensimmäinen ja tämä viimeinen ovat olleet molemmat vaikeita joiden perusteella onneksi osaan pitää suuni kiinni ja ymmärrän että raskaudet ovat erilaisia ja ihmiset ovat erilaisia ja yhden tai kahden raskauden perusteella ei kannata vielä huudella miten hyvä asenne onkaan ja siksi jaksaa olla töissä.

Jaa en tiennytkään, että olin saikulla aivan turhaan ja kärvistelin kotona sägyssä ilman järkevää tekemistä, kun minulla oli raskausajan diabetes, välilevyn pullistuma, raskaushepatoosi ja ennenaikaisia supistuksia. Saikulle jäin lääkärin määräyksestä (enkä minkään terveydenhoitajan suosituksesta) kaksi viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Ennen raskautta ajattelin, että minähän en ainakaan saikulle jää!



Onko ap tullut mieleen, että th vaan halusi muistuttaa sinulle asiasta ja ajatteli sinun parasta. Ei hän sinua pakolla käskenyt kotiin jäämään.

mulla oli kans esikoista odottessa oikein reipas asenne, eikä pienet harjoitusspparit juuri haitanneet menoa. Kävelin tai pyöräilin töihin joka päivä rv.29 asti. Töissä myös kävelyä, seisomista ja nostelua, eli suht fyysistä. Ajattelin että voin olla hyvin töissä loppuun saakka, vaikka välillä pitikin pysähdellä kun supparit sattui jo sen verran...

No, neuvolassa sitten huomattiin vahingossa, että vauva on pienikokoinen ja passitettiin ultraan äippäpolille. Siellä selvisi että vauva on ok, mutta kohdunkaula on lyhentynyt ja paikat pehmenneet, eli saikkua kuukausi ennen äippäloman alkua, ja neuvottiin lepäilemään mahdollisimman paljon. pari viikkoa yritin ottaa rauhallisesti, mutta se ei auttanut, koska seuravassa tarkastuksessa kohdunsuu oli auennut sormelle. Sairaalassa annettiin suppareita vähentäviä lääkkeitä ja lepäsin sänkypotilaana muutaman päivän. Sitten pääsin kotiin ja oikeasti lepäsin pari viikoa ja liikuin vain kun oli pakko.

-Kokemus opetti itselleni että asenteeni jaksamiseen on liiankin hyvä, samoin kivunsietokyky. Supparit oli suht napakoita, mutta ajattelin että se on normaalia...! Ihmettelin myös kun raskauttani seurattiin niin huolestuneena, itse en ollut ollenkaan huolissani. Mutta oikeasti, kyllä lääkärit tietävät milloin on syytä huoleen, koska näkevät niin paljon ennenaikaisesti syntyviä vauvoja!

Onneksi oma vauvani pysyi sisällä kasvamassa rv38 asti...



Älkää hyvät ihmiset arvostelko saikulle jääviä, kun ette voi tietää miten asiat oikeasti ovat.

stressaavaakin, ja seisomatyötä nosteluineen yms. Jo ensimmäisellä käynnillä tuttu neuvolan th sanoi, että soita sitten jos et jaksa niin saat heti saikkua. Vielä en ole sitä jaksamisogelman takia tarvinnut. Mutta toisaalta on kiva, että muistuttaa (joka kerta) siitä mahdollisuudesta - sillä jotkut vaan on niin työn sankareita että painavat vaikka olisi miten kurja olo.

Jos jollakulla oikeasti on oikeita vaivoja, silloin pitää levätä. Ja on todella surullista, jos jollakulla on nuo kaikki vaivat yhtä aikaa.

Mutta jos mitään fyysistä syytä ei ole, minä en ainakaan haluaisi joka kerta neuvolassa joutua sanomaan, että kyllä minä koen pärjääväni hyvin töissä enkä stressaa. Kun kerran kaikki terveysindikaattorit niin myös sanovat. Eniten tällä hetkellä stressaan neuvolassa käyntiä. Mieheni on ollut joka kerta mukana neuvolakäynneillä ja on ihmetellyt samaa.

ap

Jaa en tiennytkään, että olin saikulla aivan turhaan ja kärvistelin kotona sägyssä ilman järkevää tekemistä, kun minulla oli raskausajan diabetes, välilevyn pullistuma, raskaushepatoosi ja ennenaikaisia supistuksia. Saikulle jäin lääkärin määräyksestä (enkä minkään terveydenhoitajan suosituksesta) kaksi viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Ennen raskautta ajattelin, että minähän en ainakaan saikulle jää! Onko ap tullut mieleen, että th vaan halusi muistuttaa sinulle asiasta ja ajatteli sinun parasta. Ei hän sinua pakolla käskenyt kotiin jäämään.

vaan esimerkiksi "Ei ole kenenkään etu, että raskaus leimataan sairaudeksi.

Täällä taas kilahtavat ne kalikat, joihin kritiikki osuu... ". Sitä en sano ettei joku voisi käyttää raskautta tekosyynä sairaslomaan mutta varmasti valtaosa sille jäävistä on oikeasti loman tarpeessa. Ei myöskään ole kenenkään etu viljellä ajatusta että kaikki sairaslomalla olevat ovat oikeasti lusmuja jotka eivät vaan halua olla töissä.

että tällä palstalla ei kannata ihmetellä asioita, jotka ovat itsestään selviä....

Toinen raskauteni oli vaivalloisempi, lonkkaa särki öisin ja minulle puhkesi raskausdiabetes. Työni oli äärimmäisen stressaavaa ja tein töitä paljon. Lisäksi perheenjäsen sairastui vakavasti ja kuoli. Yritin kahdesti todeta, että voimavarat ovat vähissä. En välttämättä ajatellut sairaslomaa vaan ihan neuvolapsykologia tai edes vähän keskustelua itse nlatädin kanssa. Muutaman päivän sairaslomakin olisi varmasti auttanut, kun olisin voinut nukkua univelkoja pois (esikoinen valvotti) ja saada taas itseäni niskasta kiinni. Olin henkisesti tosi loppu. Nlasta asia kuitattiin vain toteamalla, että niinhän kaikki ovat raskaana ollessaan. Ei ollut voimia takoa tädin päähän, että kaikilta tuskin kuolee läheinen ja vieläpä niin, että sitä taistelua kuolemaa vastaan todistettiin ihan vierestä monta kuukautta. Edellinen raskauteni oli lisäksi mennyt kesken, ja sekin aiheutti mieletöntä stressiä, vaikka siis olinkin jo ohi viikoissa tuon keskenmenon. Empatiaa olisin kaivannut.