Lue keskustelun säännöt.
Olen tarkkaillut, miten hoikat ystäväni syövät. Itku meinaa päästä.
23.11.2010 |
He syövät TODELLA vähän.
Jos ollaan esim. kylässä, ottavat yleensä tarjottavaa kakkua tai piirasta tms. hyvin hyvin kapean siivun. Esim. juuri oltiin tuttavan 50-vuotispäivillä, niin hoikka ystäväni otti kakkua ihan paperiohuen palan, vain maistiksi. Tarjolla ollutta keksiä tai pullaa hän ei ottanut ollenkaan.
Jos mennään porukalla ravintolaan, niin hoikat ystäväni ottavat useimmiten vain salaatin, keiton tai sitten pastan, jossa tomaattikastiketta. Annoksen mahdolliset ranskalaiset vaihtuvat riisiin. Ja sitten esim. jonkun tomaattikeiton jälkeen pitelevät vastaansa ja päivittelevät, kuinka täynnä ovatkaan...
Hotellin aamiaisella hoikat ystäväni eivät koskaan ota pekonia ja munakokkelia. Syövät puuroa, hedelmiä, ehkä leivän. Ja hyvin kohtuullisesti. Sama seisovassa pöydässä, eivät ole liikkellä sillä mielellä, että kaikkea pitäisi maistaa.
Hoikast ystäväni usein myös tekevät numeron siitä, miten eivät ole koko vuonna syöneet yhtään hampurilaista...
Ja tottakai he aina tavatessa huomaavat kertoa, miten jo tänään aamulla juoksivat 11km, uivat tunnin tai kävivät bodypumpissa.
Ja jos he huomaavat, että vaatteet alkavat kiristää, niin ovat heti viikon lähes syömättä.
Suklaata syövät ehkä 1-2 palaa, jos sitä tarjolla.
Jne.
Ihan itkettää. En mä edes TYKKÄÄ tomaattikeitosta. Kunnon pihvi ja ranskalaiset maistuu vaan niin paljon paremmalta kuin joku laiha salaatti. Ja kun mun vaan tekee mieli suklaata ja kakkua ja kaikkea hyvää! Ja seisovassa pöydässä haluan maistaa vähän kaikkea.
Ja oikeasti, yleensä, kun lähden liikkumaan, mua vaan kismittää. En osaa nauttia siitä. Koko ajan vaan liikkuessa tuijotan kelloa ja mietin, koska tämä on ohi, koska olen esim. kävellyt tunnin, että pääsen takaisin sisälle lämpimään. Lasken,että vasta 5 minuuttia mennyt... Vielä täytyy 20 minsaa jatkaa...
Miten osaisin nauttia tomaattikeitosta ja liikunnasta?
Kommentit (149)
että laihat syövät vähän ja liikkuvat paljon!! =D
Ei ei uutta auringon alla. Mutta tarkkailemalla asiaa, olen kuitenkin ehkä vähän hämmästynyt siitä, miten todella vähän syövätkään tyyliin; aamulla kahvi ja omena, lounalla puolilautasellista ruokaa ja lasi maitoa, iltapäivällä kuppi kahvia ja valittelua kun ei ole yhään nälkä kun töissä joku oli tuonut karjalanpiirakoita ja kakun, illalla ruisleipä ja mandariini ja vettä aina jossain välissä muutama kulaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön paljon ja usein, makeaakin. Silti pysyn normaalipainon alarajoilla.
Aamulla ei syödä, kun ei oikein tee mieli. Muksut saa lounaaksi eilistä, laihamamma ottaa "jonkun leivän". Niin ja sen uuden ravintolan lohikeitto on muuten tosi hyvää. Usein tulee otettua "joku keitto".
Eräs kehuskeli imetysaikana, että hän voi syödä jopa koko suklaalevyn päivässä ja laihtuu vain alipainoiseksi. No totuus on, että eihän se sen suklaalevyn lisäksi ole mitään muuta syönytkään koko päivänä.
painonhallinnaksi että syö kohtuudella (oman kulutuksen mukaisesti) ja ottaa itseään tarvittaessa niskasta kiinni heti kun alkaa ne parit/muutamat ylimääräiset kilot roikkua vyötäröllä tai takapuolessa. Se lienee suurin syy tai ero siihen miksi joku hoikka tai normaalipainoinen ja joku toinen jojottaa painonsa kanssa ja laihduttaa ikuisesti. Pääasia silti, että itse on sinut painonsa ja olemuksensa kanssa. Miksi kaikkien pitäisikään olla samasta muotista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen hoikka, enkä edes liiku huikeita määriä. Syön mielestäni normaalisti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ravintolassa otan pihvin ja kermaperunat, suklaata en syö, koska en siitä pidä. En ole mitenkään läpipasko, mutta lopetan syömisen kun olen kylläinen. Kaipa siinä se "taika" piilee.
Meitä kun mahtuu moneen junaan.
itseäni kylläiseksi juuri koskaan. Siinä kai se minun lihavuuden taika piilee. Olisi ihanaa, jos tulisi sellainen fiilis, että kiitos olen täynnä. Mutta kun sitä tilaa en helpolla saavuta. 170/78.
Itse olen hoikka, enkä edes liiku huikeita määriä. Syön mielestäni normaalisti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ravintolassa otan pihvin ja kermaperunat, suklaata en syö, koska en siitä pidä. En ole mitenkään läpipasko, mutta lopetan syömisen kun olen kylläinen. Kaipa siinä se "taika" piilee.
Meitä kun mahtuu moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no minä olen hoikka ja urheilullinen. syön about noin mitä sanoit mutta uskallan myös joskus syödä niitä ranskalaisiakin. hampurilaisista en tykkään, enkä suklaasta, tai mistään jälkkäreistä ylipäärään. Tykkään erilaisista salaateista, mielellään rasvattoman lihan kanssa - en siis pidä rasvan mausta. pasta ..no ihan ok, mutta harvoin vaan.
ja pidän urheilusta, joogasta spinningiin kaikki käy, siitä vaan tulee niin hyvä olo.
että ei siihen sen kummempia miettimisiä mun ruokavalioon tai liikuntaan tarvita.
ennen ateria pari lasia vettä? Tuohan on kyllä kumottu toimimattomana kikkana, mutta voihan sitä koittaa. Tai sitten täytyy vain raapia jostain kokoon sitä itsehillintää, ja tyytyä siihen kohtuullisen kokoiseen lautaselliseen ruokaa (jossa on paljon kasviksia), vaikka silmät söisivätkin enemmän ja jäisi vielä nälän tunnetta. Tsemppiä!
itseäni kylläiseksi juuri koskaan. Siinä kai se minun lihavuuden taika piilee. Olisi ihanaa, jos tulisi sellainen fiilis, että kiitos olen täynnä. Mutta kun sitä tilaa en helpolla saavuta. 170/78.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tavoittelet sellaista olotilaa, jossa et kuitenkaan viihtyisi? Jos pidät ruuasta, etkä rakasta liikuntaa, miksi pakottaisit itsesi johonkin muottiin, joka ei mitä ilmeisimmin sovi sulle? Et halua kiduttaa itseäsi, joten olisit varmasti tyytyväisempi, jos unohtaisit koko hoikkuuden ihannoinnin ja löytäisit itsestäsi niitä hyviä asioita... Voisit keskittyä aluksi pitämään tuon tilan, jossa olet ja vähitellen siirtyä kohti kevyempää elämää. Tuolla asenteella ei ainakaan tapahdu mitään positiivista muutosta, näin luulen?!
Siinä on kolme hyvää puolta:
1) Urheilu on kivaa!
2) Kunto on hyvä: jaksaa kaikenlaista ja näyttää timmiltä.
3) Saa syödä JUST NIIN PALJON KUIN HALUAA! Omnomnom.
Jos tykkää syödä, kannatta opetella pitämään liikunnasta. Olen ihan varma, että jokaiselle löytyy joku laji, josta pitää. Ystäväni harrastavat esim. seinäkiipeilyä, aikuisbalettia, sulkapalloa, pyöräilyä, jääkiekkoa...
Urheilusta ja syömisestä pitäminen on täydellinen win-win-tilanne. Liikunnan harrastaminen myös pakottaa pysymään ruokarytmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pidän nälän tunteesta. En ole syömishäiriöinen enkä liian laiha, hoikka kyllä. Jos syön itseni täyteen, se on epämukavaa. Ja siitä tyhjästä olotilasta alkaa jollain "sairaalla" tavalla nauttimaan, eikä haluakaan syödä kuin kevyttä.
Olen joitakin vuosia sitten ollut varsinainen porsas, söin roskaruokaa, nautin siitä. Lihoin kymmeniä kiloja. Mutta en voinut hyvin, olo oli jatkuvasti raskas.
Silloin tällöin syön vieläkin roskaruokaa, mutta sitten ei moneen päivään teekään mieli mitään tuhtia, koska kaipaan sitä "kevyttä" oloa.
Kaikkeen tottuu, jos haluaa.
kun olin parikymppisenä au-pairina Ranskassa.
Upea, hoikka voisi sanoa langanlaiha vähän päälle kolmikymppinen rouva perheessä ja oli kyllä ihan työssäkäyvä (opettaja ammatiltaan)
Rouva oli syömättä koko päivän - aamulla aamiaiseksi café au lait'ta,
illalla myöhään päivällinen aviomiehen kanssa, päivän ainoa ateria.
En ole ikinä pystynyt samaan, en pysty olemaan syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä oon kans koko ikäni ollut alipainoinen (paitsi raskausaikana) ja aina olen syönyt enemmän ku kaverit. koulussakin muut silmät pyöreinä katsoi kuinka paljon söin.ja syön hampurilaisia ja ranskalaisiakin. ja karkkia. kakusta en kauheesti tykkää joten sitä otan yleensä ihan pienen siivun. ja keitoista tykkään vain tomaattikeitosta ja sen lisäksi tarvii kyllä jotain. en koe että keitolla lähtee nälkä.
että voi se olla toisinkin päin.
Monikohan näistä ei syömishäiriöisistä, nälän tunteesta pitävistä, vähän syövistä ja paljon liikkuvista tulee kärsimään esim. luukadosta vanhemmiten?
En tarkoita, että pitäisi olla lihava, mutta normaali on tavoiteltava aisa. Liian paljon liikuntaa, liian vähän ravintoa elimistölle ei ole hyvä yhdistelmä, mutta niinhän se vanha sanonta menee, että niin makaa kun petaa.
Eli kyllä teistäkin tulee yhteiskunnalle taakkaa, jos meistä lihavistakin...
Siinä ei tarvitse kuin makoilla pitkät päivät netissä. Se myös heikentää vartaloa. Luut menevät poikki yhdestä onnettomuudesta.
On haastavampaa syödä oikein ja terveellisesti. Niin että pysyy hoikkana ja voimakkaana. Moni hoikka on hirveän heikko.
Olen koko ikäni ollut ihan normaalipainoinen, pitkään olin varmaan alipainoin rajoillakin. Painoin teinistä tuonne kolmeenkymppiin noin 49-52kg, olen 165cm pitkä. Viimeiset kahdeksan vuotta olen painanut noin 54-56kg, eli hoikka olen edelleenkin. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana olen synnyttänyt neljä lasta joista tuoreimmat ovat 9kk ikäiset kaksoset. Olen aina syönyt hyvin, isoja annoksia ja herkkuja kohtuudella. Punaista lihaa en ole syönyt sitten vuoden 1994. Käytämme voita, kermaa, oliiviöljyä ja rypsiöljyä, syömme kasvispainotteisesti. Suklaata syön ehkä pari, kolme kertaa viikossa, tummaa suklaata ja sitä saattaa mennä levykin kerrallaan. Punaviiniä rakastan, sitä menee lasi, pari illassa ehkä kolme kertaa viikossa.
Mitä tahdon sanoa, on se että geeneilläkin on suuri merkitys. Meidän koko perhe on hoikkaa. Itse hyötyliikun, mutta en tee mitään ohjattua, lenkillä käyn silloin tällöin, sekin henkisen hyvinvointini takia, reipasta kävelyä maalaismaisemassa ei voita mikään.
Uskon myös että kun normaali ruokavalio on kunnossa, ei syö vaaleaa leipää, pastaa yms höttöä ylenmäärin, vaan perusruokaa, hyviä rasvoja ja kasviksia, voi sitä syödä vaikka pitsaa kerran viikossa kuten meillä on tapana.
Tässä esim. eilinen ruokapäiväni:
aamulla muki kahvia kevytmaidolla, kaksi palaa jälkiuunileipää voilla ja kahdeksan siivua täysrasvaedamia, paprikaa
välipala: kourallinen pähkinöitä
lounas: voissa paistettuja munia 3kpl, kaali-porkkanaraastetta missä luomurypsiöljykastike, pari rkl auringonkukansiemeniä
väli: kahvia ja pari palaa suklaata, omppu
päivällinen: papukeittoa kaksi isoa lautasellista
iltapala: lasi punkkua, viikunoita, viinirypäleitä ja brietä
Päivänmittaan vielä pari litraa vettä.
Niin ja imetän kyllä kaksosiani vielä pari kertaa päivässä, sekin vie energiaa.
Olen viimeisen neljän vuoden aikana lihonut niin, etä kohta menee sata rikki, jos en jotain asialle tee.
Lisäksi suvussa mm. aikuisiän diadetesta, joten tilanteeni on selvä terveysriski.
Liikunta ei vaan kylmällä jaksa innostaa... Ja mielummin liikkuisin ulkona kuin jossain hikisessä salissa.
10 vuotta sitten olin tosi hoikka, kun vietin talven Roomassa. Ulkona saattoi olla talvellakin ilman, että koko ajan oli pakkasta ja tuli jotain lumipaskaa naamaan. Lisäksi oli mielenkiintoista jo ihan kävellä vapaa-aikana ja katsella ympäristöä.
Missä täällä Suomessa kävelet? Metsästä en tykkää ja esim. Turunkin keskusta niin pieni, että eipä siellä loppumattomiin riitä uusia kävelyreittejä. Jostain okt-alueesta puhumattakaan. Utelaisuus ja uuden kokeminen motivoisi minua liikkumaan. Ei paikallaan jonkun kuntopyörän polkeminen.
ap
Miksi tavoittelet sellaista olotilaa, jossa et kuitenkaan viihtyisi? Jos pidät ruuasta, etkä rakasta liikuntaa, miksi pakottaisit itsesi johonkin muottiin, joka ei mitä ilmeisimmin sovi sulle? Et halua kiduttaa itseäsi, joten olisit varmasti tyytyväisempi, jos unohtaisit koko hoikkuuden ihannoinnin ja löytäisit itsestäsi niitä hyviä asioita... Voisit keskittyä aluksi pitämään tuon tilan, jossa olet ja vähitellen siirtyä kohti kevyempää elämää. Tuolla asenteella ei ainakaan tapahdu mitään positiivista muutosta, näin luulen?!
Siis lämmin ruoka jota on kukkurallinen lautasellinen, vain kerran vuorokaudessa. Joskus saattaa mennä etten mitään muuta sitten koko päivänä syökään :)