Mykkäkoulu on henkisesti sairaiden ihmisten tapa riidellä?

mutta kyllä ihan henkisesti tervekin ihminen sellaista saattaa tehdä. Ei se mikään henkisesti sairaiden yksinoikeus ole...

ku välistä pidän mykkäkoulua

Mitä koet sillä saavuttavasi? Onko mielestäsi vaikeaa puhua asioista suoraan? Oletko ottanut tavan käyttöön lapsuudenkotoasi vai mistä olet mallin saanut? Onko se mielestäsi hyvää kommunikointia?

samaa mieltä. Mies on kerran pitäny pari päivää mykkäkoulua ja minusta se oli ihan kauheeta. Ihan sairasta tosiaan. Onneksi mies ottanut opiksi ettei toista kertaa ole sitä tehnyt.



Itse en pystyis kovin pitkää etes oleen puhumatta ja tosiaan sillä ei saavuta ihan mitää.

SE on henkistäväkivaltaa ja todella lapsellista touhua!

En pysty siihen itse kuin 30 sekuntia ja jos toinen tekisi sitä, niin tunnissa itkisin polvillani edessä. En tykkää riidellä muutenkaan saati tuollainen henkinen väkivalta.

Halusin tehdä jotain toisin kuin vanhempani lasteni ja parisuhteeni eteen, joten olen tietoisesti jättänyt mykkäkoulun pois kokonaan ja sopinut miehenkin kanssa, ettei meillä sitä käytetä. Mielestäni se on lähinnä loistava tapa tehdä perhe-elämästä ikävää ja ahdistavaa ja saada lapsista ylikilttejä syyllisyydentuntoisia suorittajia. Ehkä se on joillain tavoitteenakin?



Ap

kumppanilleni saatan murjottaa puoli päivää tai päivänkin, mutta lapsilleni en koskaan murjota.



Mun mielestä mykkäkoulu on parempi vaihtoehto kuin tiuskiminen ja ärjyminen, sillä jos tunteet on niin kuumina ettei kommunikaatio luista, niin miksi pitäisi pakolla koettaa kommunikoida?! Tietenkin asiallisiin kysymyksiin voin vastata kesken pahankin murjotuksen, mutta mun mielestä on vähän "luonnotonta" tai teeskenneltyä heittää vitutusvaihteesta toiseen päähän -> ihan tavalliseen keskusteluun.



Kun on siis olemassa meitä, jotka eivät ole ihan on-off -ihmisiä, vaan tunnetilasta toiseen siirtyminen kestää tovin.



Ja en mä kyllä oikeasti tunne olevani kovin mt-ongelmainen.



Noin jatkon kannalta - - ap:n kannattaisi olla tekemättä radikaalia ihmisten kategorisointia ilman pätevyyttä. Käyttäytymisen syy-seuraussuhteet ovat harvoin yhdellä asialla selvitettävissä.

sanon asiat suoraan, jos ei näytä asia etenevän niin hiljenen. en jaksa enää vääntää samasta asiasta enkä koe voittavani yhtään mitään.

yritän opiskella siitä pois, joskus vaan ei ole enää mitään sanottavaa.

heikkoa kommunikaatiokykyä ja sitä, että ihminen tykkää olla marttyyriasemassa. Helppoahan se on mököttää ja pilata muidenkin päivä. Onnea vain puolisoillenne! Ja kyllä ne lapset kärsii siitä vanhempien välisestä mykkäkoulusta. Jos kuvittelitte ettei sillä olisi vaikutusta. Ihan muistan, kuinka kodin ilmapiiri kylmeni ja kaikki hiipivät varpaillaan kun äitini piti mykkäkoulua. Ahdistus oli suorastaan kurkkua kuristavaa, hillitöntä pahanolon tunnetta. Lapset näkevät ja aistivat herkästi kodin ilmapiirin, sitä ei vaan aikuiset aina ymmärrä. Tai halua uskoa.



No, aikuisella on valta muuttaa itseään ja toimintatapojaan. Joko sitä itse haluaa kasvaa ja kehittyä ihmisenä tai sitten saattaa lapsensa terapiaan, kunhan alkavat oireilla kodin tukahduttavan, kylmän ja negatiivisen ilmapiirin vuoksi. En ole koskaan kuullut yhdenkään perheterapeutin tai psykologin pitäneen mykkäkoulua hyvänä tapana ratkaista riitoja (tai rankaista lapsia, jotka ovat syyttömiä tilanteeseen). Mutta ehkä te, jotka mykkäkouluilette voitte avata paremmin, että mitä sillä saavutatte?



ap

Siis eikö silloin puhuta mitään toiselle, vaikka kysyttäisiinkin jotain? Esim. toinen kysyy miksi et puhu, toinen vaan mykkänä tuijottaa? Vai mitä se on?

Siis eikö silloin puhuta mitään toiselle, vaikka kysyttäisiinkin jotain? Esim. toinen kysyy miksi et puhu, toinen vaan mykkänä tuijottaa? Vai mitä se on?

Se on puhumattomuutta, vaikenemista, mököttämistä, vetäytymistä ja kylmyyttä. Ja jos on pakko puhua, niin puhutaan (kysymyksiin vastaaminen ym.) lyhyesti usein tiuskimalla tai liioitellun kylmään sävyyn ja niin, että keskustelukumppani varmasti huomaa negatiivisen/marttyyrimäisen sävyn äänessä. Jotkut eivät vastaa edes kysymyksiin tai vastaavat vain itse välttämättömiksi kokemiinsa kysymyksiin. Tätä voi kestää minuuteista viikkoihin. Onkohan muissa maissa samaa tapaa, vai onko tämä ihan meidän suomalaisten ongelma?

Ovatko muut täällä samaa mieltä, ettei aikuisten väliseen tai aikuisen ja lapsen väliseen kiistelyyn/riitelyyn saisi missään tapauksess käyttää mykkäkoulua?

Omasta lapsuudesta muistan äitini käyttämät mykkäkoulut ehkä lapsuuteni syyllistävimpinä ja raskaimpina hetkinä, suoranaista henkistä väkivaltaa mielestäni. Muistan, kuinka koin lapsena huomattavasti kevyemmin huutamisen ja jopa fyysiset rangaistukset, mutta mykkäkoulu sai minut todella ahdistuneeksi.

Olen sitä mieltä, ettei mykkäkoulua painostuskeinona tai riitelyssä käytä kuin henkisesti epätasapainoiset ihmiset, joilla on veriin asti imetty marttyyriasenne. Vahingoittaa lapsia ja tekee kodin ilmapiiristä helvettiä. Suomessa todella yleistä, itsekin tiedän alle nelikymppisiä naisia, jotka sumeilematta saattavat pitää jopa päiviä mykkäkoulua miehilleen ja jopa lapsilleen..

Onko täällä ketään, joka käyttää mykkäkoulua kommunikaatiovälineenä? MIksi ja mitä ajattelette sillä saavuttavanne?

MIES ja kotonani mököttäjä perheessä oli aina isä. Äiti oli hissukka sovittelija. Mieheni appiukko käyttäytyy ihan samoin joten miehelleni malli on tullut myös kotoa. Itse haluaisin selvittää tilanteet aina mahdollisimman nopeasti. Ongelmana on vaan se etten koskaan tiedä mistä mies aloittaa mököttämisen...Syy monen päivän puhumattomuuteen voi olla esimerkiksi se että olen lajitellut aterimet hänen mielestä "väärinpäin" tiskikoneeseen. Saan itkeä, pyydellä anteeksi ja arvailla turhaan, mutta mies puhuu vasta kun päättää niin. Hullu olin, kun menin ja otin miehekseni oman isäni kopion. Lapsia meillä ei onneksi ole.

Ovatko muut täällä samaa mieltä, ettei aikuisten väliseen tai aikuisen ja lapsen väliseen kiistelyyn/riitelyyn saisi missään tapauksess käyttää mykkäkoulua?

Omasta lapsuudesta muistan äitini käyttämät mykkäkoulut ehkä lapsuuteni syyllistävimpinä ja raskaimpina hetkinä, suoranaista henkistä väkivaltaa mielestäni. Muistan, kuinka koin lapsena huomattavasti kevyemmin huutamisen ja jopa fyysiset rangaistukset, mutta mykkäkoulu sai minut todella ahdistuneeksi.

Olen sitä mieltä, ettei mykkäkoulua painostuskeinona tai riitelyssä käytä kuin henkisesti epätasapainoiset ihmiset, joilla on veriin asti imetty marttyyriasenne. Vahingoittaa lapsia ja tekee kodin ilmapiiristä helvettiä. Suomessa todella yleistä, itsekin tiedän alle nelikymppisiä naisia, jotka sumeilematta saattavat pitää jopa päiviä mykkäkoulua miehilleen ja jopa lapsilleen..

Onko täällä ketään, joka käyttää mykkäkoulua kommunikaatiovälineenä? MIksi ja mitä ajattelette sillä saavuttavanne?

MIES ja kotonani mököttäjä perheessä oli aina isä. Äiti oli hissukka sovittelija. Mieheni appiukko käyttäytyy ihan samoin joten miehelleni malli on tullut myös kotoa. Itse haluaisin selvittää tilanteet aina mahdollisimman nopeasti. Ongelmana on vaan se etten koskaan tiedä mistä mies aloittaa mököttämisen...Syy monen päivän puhumattomuuteen voi olla esimerkiksi se että olen lajitellut aterimet hänen mielestä "väärinpäin" tiskikoneeseen. Saan itkeä, pyydellä anteeksi ja arvailla turhaan, mutta mies puhuu vasta kun päättää niin. Hullu olin, kun menin ja otin miehekseni oman isäni kopion. Lapsia meillä ei onneksi ole.

joskus mykkäkoulua, ja oli kyllä rentouttavaa kun oli kerrankin hiljaista. Jos olisin kontrollifriikki tai erittäin epävarma itsestäni, saattaisin hieman huolestua kun mies ei enään olekaan kuin avoin kirja vaan osoittaa merkkejä kapinoinnista. Puhumattomuus on omalla tavallaan kansalaisen perusoikeutta vapaaseen mielipiteen ilmaisuun tai siitä pitäytymistä. Mistä päättelet että vanhemmat kiusaavat lapsiaan mykkäkoulun avulla, itse en ole koskaan sellaista tapausta nähnyt?

Jos haluatte aiheuttaa lapsillenne tuskaa, niin mykkäilkää toki rauhassa.

Se on vain ja ainoastaan vallankäytön laji.

Se on vain ja ainoastaan vallankäytön laji.

mutta kyllä minäkin oon sitä mieltä että mykkäkoulu ei ole aikuisten tapa riidellä. varsinkaan, jos asioista ei myöhemmin puhuta, vaan annteaan tilanteen vaan kuivia kokoon sen mököttämisen myötä. näinhän ne selvittämättömät asiat vain kasaantuvat ja ne vedetään uudestaan ja uudestaan mukaan jokaiseen seuraavaankin riitaan.

Myönnän käyttäväni. Teini-ikäisten kanssa palaa joskus hihat kunnolla. Aivan turhaa on aikuisen yrittää sanoa jotain tiukasti niin että sillä olis jotain toivottavaa vaikutusta, ainakaan meidän lapsiin.

Mutta vaikeneminen ennen vajoamista lapselliseen huutokilpailuun superinttäjän kanssa tepsii usein. Sanon jämptisti mielipiteeni ja ilmoitan että tähän loppuu tällä kertaa mun kohdalta kinaaminen.

Kaks päivää olen pisimmillään ollut mykkäkoululainen, sitten oli teinikin halukas keskustelemaan rauhassa asian loppuun.

Pienten lasten kanssa en edes ajatellut mäköttää. Teinien kanssa mennään sillä konstilla mikä toimii

kumppanilleni saatan murjottaa puoli päivää tai päivänkin, mutta lapsilleni en koskaan murjota.

Mun mielestä mykkäkoulu on parempi vaihtoehto kuin tiuskiminen ja ärjyminen, sillä jos tunteet on niin kuumina ettei kommunikaatio luista, niin miksi pitäisi pakolla koettaa kommunikoida?! Tietenkin asiallisiin kysymyksiin voin vastata kesken pahankin murjotuksen, mutta mun mielestä on vähän "luonnotonta" tai teeskenneltyä heittää vitutusvaihteesta toiseen päähän -> ihan tavalliseen keskusteluun.

Kun on siis olemassa meitä, jotka eivät ole ihan on-off -ihmisiä, vaan tunnetilasta toiseen siirtyminen kestää tovin.

Ja en mä kyllä oikeasti tunne olevani kovin mt-ongelmainen.

Noin jatkon kannalta - - ap:n kannattaisi olla tekemättä radikaalia ihmisten kategorisointia ilman pätevyyttä. Käyttäytymisen syy-seuraussuhteet ovat harvoin yhdellä asialla selvitettävissä.

Onhan mykäkoulu toki ikävää, mutta niin on riitely ylipäätään. Ja ei, kaikkia asioita vaan ei aina pysty aikuisen kypsästi käsittelemään vaan joskus tulee riita. Silloin toiset meistä mököttävät, toiset huutavat, toiset painuvat pihalle, toiset vittuilevat, toiset rupeavat martyyreiksi (mitä mykkäkoulu ei muuten ole)...sellaista se on. Ei näistä mikään ole sairasta, kyllä terveilläkin kiehahtaa :)

Aika paljon on kasvamista tehtävänä ap:lla ja muutamalla muullakin tässä ketjussa. Käsitelkää traumanne niin elämä helpottuu, osaatte olla armollisia itsellenne ja muille, eikä tarvitse enää väittää muita ihmisiä henkisesti sairaiksi jos he tekevät jotakin joka ahdistaa teitä.

Ap:llakin vaikuttaa olevan taustalla lapsuudessa syntynyt ahdistus. Kyllä aikuisen pitäisi pystyä käsittelemään se kypsemmin nykyisen elämänkokemuksen valossa ja unhotaa lapsen kuvittelut siitä, mitä vanhempi on mykkäkoulua pitäessään ajatellut.