Miten menettelisit: peruskoulun ope väärässä ja laittoi koekysymykseksi

koenumeroon tuli vain miinus kymppi tästä virheestä.

todellakin nostaa mekkala, jos näin on päässyt käymään. Negatiiviset arvosanat laskevat reilusti keskiarvoa.

10- olisi ollut paljon hyväksyttävämpi.

Vai tekikö kaikkitietävä AV-mamma virheen?

vatsalaukku on järkevämpi.

Kun käydään koulua niin oppimisen edellytyksenä on tietty nöyryys. Mikäli sitä ei oppilaalta tai etenkään oppilaan vanhemmilta löydy, voi vaihtaa koulua tai opetella asiat itse. Opettajaa on turha neuvoa näissä asioissa.



Mahalaukku on kieltämättä tökerö sana. Riippuu tietysti lauseesta.

Siitä uunosta matikanopesta, jos hän on kerran tutkinnon saanut tehtyä niin kyse on tuskin mistään vajaasta tai kehitysvammaisesta ihmisestä, kuten kirjoittaja lempeästi arvelee (jotain vikaa siinäkin päässä siis), enemmän kuulostaa että tyypillä on ollut jonkinasteisia mt- ongelmia, ei tietysti varma voi olla.

Mutta eihän hän mitenkään olisi selviytynyt yliopistoon ja saanut kursseja läpi, jos ei oikeasti olisi noita asioita osannut, ei se vain ole mahdollista. Mäkään en osaa yhtään matikkaa ja miten minä siis pääsisin sitä lukemaan, kun en osaa edes toisen asteen yhtälöitä? Sen sijaan on mahdollista, että hänellä on ollut esim. muistihäiriöitä vaikka masennuksen tai jonkin muun sairauden takia.

tai sitten niin huono itsetunto, että kun tietää jonkun ikään kuin isällisesti tarkastelevan hänen korjauksiaan, menee aivan lukkoon eikä kykene asiasta suoritumaan mitenkään. Vähitellen epävarmuus laajenee tunneille - varsinkin niille tunneille, joissa on läsnä tämän ojentavan opettajan lapsi. Ehkä tämä ope olisi oikeasti pärjännyt paremmin, jos kollega olisi antanut olla ihan omissa oloissaan, tehdä itse mokansa ja antanut suoriutuakin niistä. On olemassa ihmisiä, jotka menevät aivan lukkoon jopa hyvää tarkoittavasta ojentamisesta.

Kaikki saivat taas purkaa itseään opettajiin, noihin joita yleisesti saa haukkua yms.



Tästä ketjusta taisi tullan tämän illan ykkönen.



Hyvää työpäivää vain huomenna kaikille opettajille. Oppilaat olkaa kiltisti ja sallikaa opettajillekin joitakin virheitä.



T. ap ja ystävät

tai sitten niin huono itsetunto, että kun tietää jonkun ikään kuin isällisesti tarkastelevan hänen korjauksiaan, menee aivan lukkoon eikä kykene asiasta suoritumaan mitenkään. Vähitellen epävarmuus laajenee tunneille - varsinkin niille tunneille, joissa on läsnä tämän ojentavan opettajan lapsi. Ehkä tämä ope olisi oikeasti pärjännyt paremmin, jos kollega olisi antanut olla ihan omissa oloissaan, tehdä itse mokansa ja antanut suoriutuakin niistä. On olemassa ihmisiä, jotka menevät aivan lukkoon jopa hyvää tarkoittavasta ojentamisesta.

jos hän on hirveän ujo ja arka ihminen, niin voi olla, että on jännittänyt niin paljon että asiat vaan putoaa mielestä siinä tilanteessa. Kyllä kai kaikki tietää sen, että joissain tilanteissa voi jopa unohtaa oman nimensä tai syntymäaikansa, esim. jos yhtäkkiä joku tunkisi aseen ohimolle ja kysyisi em. asioita. Kun kerran ope on ollut vastaajan isän kollega, niin tästä on varmaan ainakin parikymmentä vuotta aikaa, jolloin ei kyllä pahemmin varmasti ole mietitty mitään jännittämisiä ainakaan yliopistossa, ja proffat on pitäneet sitä ihan tollona. Tietty ala ei ehkä näistä syistä ollut opelle oikea, mutta kyllä sen on pakko ollut osata asiansa.

Mutta on niitä tumpeloitakin opettajia. Veljeni yläasteen ma-fy-ke -ope oli niin pölö, että meidän isä sitä "ojensi" jatkuvasti esimerkiksi vääristä koekorjauksista. Ja se oli vielä niin tyhmä/vailla ammattiylpeyttä, ettei tajunnut edes hävetä vaan otti palautteen nöyrästi vastaan ja korjasi käsityksensä. Isä sitä aina miettikin, miten ko. nainen on voinut ikinä läpäistä mitään yliopistoa, kun lukiolaisetkin tietää enemmän... Sellainen lisäys tuohon "ojentamiseen", että isäni oli siis ma-fy-ke -opettaja samassa koulussa ja ko. nainen hänen kollegansa. Istuivat opettajanhuoneessa vierekkäin ja siinä katselivat sitten kokeita aina yhdessä.

Oli vaan kiva heittää teille tänne tämä tapaus todellisesta elämästä. Heti hyökkää haukat, vaikka me nyt otetaan ihan easisty, koenumeroon tuli vain miinus kymppi tästä virheestä. Mutta oikeasti on aika iso juttu jos ajattelee mitä tänä päivänä tapahtuu suomalaisessa yhteiskunnassa. Ihan faktatiedot eivät jollakin ole hallussa.

Siis miinus kymppi? Vai tuliko numeroksi kymppi miinus? Siinä tapauksessa kysymys on varmasti tärkeästä ja mittavasta faktatietovirheestä, joka osoittaa, että opettaja ei tiedä mitään opettamastaan aineesta. Tässä on todellakin kyse valtavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta!

kirjoitti sanat vain esimerkiksi yksikkömuodossa. Eihän viestissä mitenkään mainittu koko lausetta minkä poika kirjoitti.

tarkoittaa että pitää muurahaisesta. Olisi pitänyt kirjoittaa ants eli monikossa. Väärin siis meni kuitenkin

missä piti omin sanoin kertoa itsestään. Poika kertoi ummet ja lammet ja lopuksi että tykkää muurahaisista, "ant" (mikä totta onkin). Ope antoi virhepisteen, koska luuli, että poika tarkoitti tätiä "aunt". Ei auttanut pojan todistella opelle, virhe oli ja pysyi. Eikä sillä, että virhe olisi ollut edes iso, mutta periaate kuitenkin pitäisi olla se, että auktoriteetti kuuntelee myös sitä lasta. Harmittaa.

kirjoitti sanat vain esimerkiksi yksikkömuodossa. Eihän viestissä mitenkään mainittu koko lausetta minkä poika kirjoitti.

missä piti omin sanoin kertoa itsestään. Poika kertoi ummet ja lammet ja lopuksi että tykkää muurahaisista, "ant" (mikä totta onkin). Ope antoi virhepisteen, koska luuli, että poika tarkoitti tätiä "aunt". Ei auttanut pojan todistella opelle, virhe oli ja pysyi. Eikä sillä, että virhe olisi ollut edes iso, mutta periaate kuitenkin pitäisi olla se, että auktoriteetti kuuntelee myös sitä lasta. Harmittaa.

että liittyisi alkuperäiseen asiaan, mutta lause(et) "missä piti omin sanoin kertoa itsestään. Poika kertoi ummet ja lammet ja lopuksi että tykkää muurahaisista, "ant" (mikä totta onkin)." kertoo minusta, että siinä piti kertoa itsestään "I am 10 years old" ja lopuksi poika on kirjoittanut "and I like ant". Eli ei se olisi ollut oikein kirjoitettu vaikka olisi ylimääräinen u ollut mukana myös.

ainettani niin että vaihtoi pilkkuja pisteiksi. Varmasti oli jossain kohtaa aiheellistakin, mutta se mikä otti päähän, oli se, että opettaja korjasi myös niiden pisteiksi muutettujen pilkkujen jälkeen tulevat kirjaimet isoiksi. Sitten hän kirjoitti paperin reunaan, että en osaa käyttää isoja kirjaimia. Siitä on jo yli 20 vuotta, mutta vieläkin ottaa päähän:)

Mieheni vieläkin muistelee ärtyneenä kuinka tokalla luokalla opettaja korjasi hänen kirjoitelmaansa "Mikä minusta tulee isona" sanan tohtori sanaksi lääkäri. Ope ei selityksen jälkeenkään uskonut että se tohtori olisi oikea sana.



Nykyisin mieheni on tohtori, ei lääkäri. Tohtori Sykeröä kovasti fanitti lapsena.



Lukiossa taas äidinkielen opettaja korjasi aineessani mahalaukku-sanan vatsalaukuksi. Mahalaukku oli muka puhekieltä. Oikeasti se mahalaukku on juuri oikein.

Vierailija kirjoitti:

sähköpostia opelle (tai viestiä Wilman kautta), jossa kohteliaasti kysyt, että mihin perustuu opettajan väite siitä, että asia x on y, kun sinä olet lähteestä z tarkastanut, että asia onkin ö.

Ja viesti cc:nä rehtorille.

Niin justiinsa!