Jos haluat olla onnellinen... ole!

Tällä tavoin minä löysin onneni. Keskellä sitä kriisiä, jonka piti olla viimeinen naula arkkuuni. Itseasiassa tuohon onnellisuuden lähteen löytämiseeni kytkeytyy voimakkaasti hetki ja paikka. Pidin sadetta vanhan talon kuistilla pienen lapseni kanssa ja katselin vanhojen tammien lävitse niitylle jolla paistoi aurinko.

Ja se onni on jotakin niin vankkaa ja pysyvää ettei tuhoudu isoissakaan vastoinkäymisissä, sekin on tullut sittemmin testattua. Yksittäisen ihmisen yritys satuttaa minua tuntuu vain huvittavalta kutinalta. Pystyn jopa nauramaan kesken vaikeuksien ja katsomaan tilanteita ulkoapäin.

Elämä ei ole suinkaan ulkoisesti helpottunut tuosta hetkestä. Mutta pystyn ammentamaan loputtomasti voimavaroja tuosta hetkestä ja sen onnen tunteen pysyvyydestä.

Tämä ei ole kuitenkaan mikään onnellisuuden kaavaa. En oleta, että samanlainen ajattelutapa toimisi kaikilla ihmisillä. Täytyy etsiä ne kliseiset oman onnensa avaimet.

Kun elämä oli kaikkein pahimmassa jamassa. Tajusin, että jos en voi olla onnellinen silloin, en voi olla sitä koskaan.

Ja onnellisuus, se olisi ihan hyvä määritellä, mitä se itse kellekin merkitsee. Tuntuu, että jotkut pitää sitä samanlaisena, kuin rakastumisen tunnetta, huumaa, kunnon euforiaa.

Mulle se tarkoittaa sellaista sisältä kumpuavaa rauhan ja turvallisuuden tunnetta, varmuutta siitä, että elämä kantaa. Vaikka mikä olisi, elämä kantaa. Sitä klassista ajatusta, että jos huomenna tulee maailmanloppu, tänään istutan omenapuun. Sitä että elää elämäänsä ja ottaa siinä vastaan sen mitä annetaan, tuntee ne tunteet, mitkä elämään kuuluu.

Kyynisiä, negatiivisia mustamaalaajia. Ap- suuntasi on oikea- tie saattaa tosin olla pitkä- mutta se on totta että ihmisen elämä on hyvin pitkälle sitä millaisia arvoja hänellä on ja kuinka hän suhtautuu ulkoisiin tapahtumiin. Paskaa ja vastuksia on elämässä tarjolla riittämiin- siksi on tärkeää osata suhtautua niihin. Itse olen aikoja sitten valinnut sen, etten katkeroidu- syytä olisi monenlaista, mutta ajattelen ikävät asiat oppirahoina- en tiedä tarkalleen mihin olen menossa- kaikkeahan ei itsessäänkään voi hallita- mutta tunnen suurta tyydytystä henkilökohtaisista oivalluksista ja siitä, kuinka osaan kääntää vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia jonkinlaiseksi sielun sivistykseksi tai viisaudeksi tai mitä sitten onkaan. Elämänpaloksi. IHmisen kantavia voimiahan pitäisi olla henkinen kasvu ja kaikki siihen kuuluva; oppia luopumaan, nauttimaan yksinkertaisista asioista jne. Ihminen on hyvin pitkälle sitä mitä ajattelee jane asiat joihin laittaa energiaa todellakin lisääntyvät elämässä. Eihän mitään hienoa ja kaunista tapahtuisi koskaan jos ihminen ei uskoisi. Ja ap;n rinnalla tämä ketju hyvin selvästi paljastaakin kuinka pahansuopaan, surkeaan jamaan tämä nettikulttuuri ja kulutusyhteiskunta on ihmiset ajanut. Ap- luota valintaasi, on hienoa että joku uskaltaa uskoa ja unelmoida. Nämä latteat mielipiteet voit jättää omaan arvoonsa!

"Ei se ole noin yksinkertaista" on yleisin argumentti...mutta kyllä se vaan on!! Okei, sulla voi olla paska päivä ja kaikki pielessä, mutta mietipä hetki: ovatko asiat ihan oikeasti niin huonosti, mitä annat ymmärtää? Meneekö koko elämä nyt pilalle siitä kun ruoka kärähti, pomo ärähti tms.? Monilla on vaikea elämä, pahoja sairauksia...mutta nostaako se elämänlaatua, ettei edes yritä nousta sieltä "suosta"?? Mitä menetettävää on siinä, että yrittää ajatella hieman positiivisemmin?



Sisällä oleva rauha tekee uskomattoman onnelliseksi. Se ei tule sinuun itsestään, sen saadakseen tulee käydä läpi paljon vaikeita tunteita, muuttaa tietoisesti ajatusmalleja, olla välittämättä ympäröivän massan mökötyksestä. En väitä missään nimessä olevani "valmis" vielä- mutta jo nyt koen ihan erilaista iloa ja kiitollisuutta kuin ennen!



Saattaa olla että joudumme muuttamaan yhtäkkiä; toki harmittaa mutta toisaalta muutos on hyväksi emmekä voi tietää mitä sitten tapahtuu. Ehkäpä mieheni jää työttömäksi; no, sitten hän voi pohtia elämänsä suuntaa uudestaan. Me emme ole rikkaita hihhuleita, vaan köyhyysrajalla eläviä tavallisia ihmisiä. Positiivinen asenne vaan tekee elämästämme huomattavasti kivempaa!



t. läpikäynyt mm. kohtukuoleman, perheenjäsenten menetykset, lapsuudessa hyväksikäytön & pahoinpitelyn, huostaanoton, kosteusvaurion sekä erityislapsen äitiyden...vielä elossa ;).

ovatko asiat ihan oikeasti niin huonosti, mitä annat ymmärtää? Meneekö koko elämä nyt pilalle siitä kun ruoka kärähti, pomo ärähti tms.?

kuka nyt tollasista asioista masentuisi? Ei kukaan.

hei niinhän se on- kaikenlaista kovaa olen kokenut minäkin- ja kas kummaa, sieltä nousee se elämänhalu ja kaikki muu. Toista se on näillä mussunmussun-tyypeillä joiden onni perustuu johonkin pinnalliseen mukaviisasteluun tai mihin lienee. Kun tajuaa kuinka rajallinen ja haavoittuvainen elämä on- tajuaa myös että iin kauan kun sulla on se elämä kannattaa pistää kaikki peliin eikä jäädä korviketoimintoja toteuttavaksi, katkeraksi ja kateelliseksi mussuttajaksi:D

hei niinhän se on- kaikenlaista kovaa olen kokenut minäkin- ja kas kummaa, sieltä nousee se elämänhalu ja kaikki muu. Toista se on näillä mussunmussun-tyypeillä joiden onni perustuu johonkin pinnalliseen mukaviisasteluun tai mihin lienee. Kun tajuaa kuinka rajallinen ja haavoittuvainen elämä on- tajuaa myös että iin kauan kun sulla on se elämä kannattaa pistää kaikki peliin eikä jäädä korviketoimintoja toteuttavaksi, katkeraksi ja kateelliseksi mussuttajaksi:D

puuttuu vielä pari D:tä.

Siis mitä ihmettä tämä oikein tarkoitti?



"1. En ole tyytyväinen itseeni.

2. Päätän muuttaa itseni.

3. Tuntuu välittömästi paremmalta - high.

4. Yritän muuttaa itseäni.

5. Ponnisteluista huolimatta kokemus ei muutkaan.



1. Tunnen itseni entistä surkeammaksi.

2. Päätän muuttaa itseni toisella tavalla.

3. Tuntuupa välitömästi paremmalta - high.

4. Yritän muuttaa itseäni.

Jne."



:D Ihanko tosiaan ihminen EI MUUTTUISI tuossa prosessissa, edes pikkuisen? Et varmasti usko tuohon itsekään! Muutos elämän elinehto, ilman sitä ihmiskunta ei olisi tähän asti selvinnytkään. Joka ikinen päivä teemme jotain ei tavalla kuin eilen; vuosittaisella tasolla muutamme ajatus & -käyttäytymismallejamme jo melko radikaalisti (sopeutuminen uudenlaiseen ympäristöön, vaikkapa niinkin helppo juttu kuin uudenlaiset matkaliput työmatkalla- ei monikaan tajua että sekin on sopeutumista muutokseen..). Jos emme tähän pystyisi, kuinka meidän kävisikään? Ja joku vielä kehtaa väittää ettei itseään pysty muuttamaan...;)



29

Siis mitä ihmettä tämä oikein tarkoitti?

"1. En ole tyytyväinen itseeni.

2. Päätän muuttaa itseni.

3. Tuntuu välittömästi paremmalta - high.

4. Yritän muuttaa itseäni.

5. Ponnisteluista huolimatta kokemus ei muutkaan.

1. Tunnen itseni entistä surkeammaksi.

2. Päätän muuttaa itseni toisella tavalla.

3. Tuntuupa välitömästi paremmalta - high.

4. Yritän muuttaa itseäni.

Jne."

:D Ihanko tosiaan ihminen EI MUUTTUISI tuossa prosessissa, edes pikkuisen? Et varmasti usko tuohon itsekään! Muutos elämän elinehto, ilman sitä ihmiskunta ei olisi tähän asti selvinnytkään. Joka ikinen päivä teemme jotain ei tavalla kuin eilen; vuosittaisella tasolla muutamme ajatus & -käyttäytymismallejamme jo melko radikaalisti (sopeutuminen uudenlaiseen ympäristöön, vaikkapa niinkin helppo juttu kuin uudenlaiset matkaliput työmatkalla- ei monikaan tajua että sekin on sopeutumista muutokseen..). Jos emme tähän pystyisi, kuinka meidän kävisikään? Ja joku vielä kehtaa väittää ettei itseään pysty muuttamaan...;)

29

ihkuhymiöt vie teiltä kyllä kaiken uskottavuuden. Mutta tuo jonkun luettelema lista meinaa yksinkertaisuudessaan sitä, että jos päättää olevansa huomenna ihan eri ihminen kuin tänään, niin se on sama kuin näyttelijä joka esittää roolia, mikäli ei mieti ensin miksi on sellainen kuin on ja minkä takia haluaa olla erilainen ja miksi siihen ei ole tähän mennessä pystynyt.

Muttei tapahdu väkisin. Nykypäivän fast food -ihmiset haluavat itselleen instant -onnen, joka tulisi juurikin heidän mielestään vaikka ajattelemalla positiivisesti. Se ei yksin auta eikä vie pois niitä tyytymättömyyden syitä.



Tie onnellisuuteen on prosessi, hidas sellainen. Ihminen tutkii itseään, ottaa opiksi virheistään ja kehittyy.

joku jolla on todella vaikeaa:DDD. 29- niinhän ihmiset jakautuvat kahtia- ne jotka ottavat itsestään vastuun ja keräävät rohkeutensa siihen kasvamiseen- ja ne jotka eivät ota vaan jäävät vinkumaan kuinka kaikki on aina jonkun muun vikaa tms koottuja selityksiä. Ja siinä voi sitten rauhassa purkaa pahaa oloaan muiden niskaan, olla kateellinen, katkera. Tunnen useita tällaisia marttyyreja. Kukaan heistä ei osaa asettua toisen asemaan, koska ovat niin täynnä omaa napaansa. Tajuamatta että jokainen meistä on jäänyt tässä elämäössä paljosta paitsi- silti on uskottava ja yritettävä.

Jokaisesta ihmisestä löytyy lukemattomia eri puolia. Sitä paitsi ihmiset muuttuvat. Siitä vinkujasta voi tulla vuosien saatossa vahva ja se vahva saattaa jossakin vaiheessa sairastua siihen vahvuuteensa ja romahtaa. Yhden ihmisen elämässä tällainen sykli voi toistua uudestaan ja uudestaan. Tai sitten hän löytää kolmannen, neljännen tai viidennen tavan käsitellä vastoinkäymisiään.

niinhän ihmiset jakautuvat kahtia- ne jotka ottavat itsestään vastuun ja keräävät rohkeutensa siihen kasvamiseen- ja ne jotka eivät ota vaan jäävät vinkumaan kuinka kaikki on aina jonkun muun vikaa tms koottuja selityksiä.

teidät ringissä virkkaamassa patalappuja Papua Uusi- Guineaan, euforinen hymy huulillanne, kunnes yhtäkkiä joku jää kuuntelemaan virkkuukoukkujen kilinää, joka muistuttaa ihan isän seitsemännessä viskipaukussa lojuvien jäiden kalkahtelua, ja hän juoksee kirkuen ulos, lankakerän vain hulmutessa tuulessa..

se ottaa vastuun elämästään. Ja kasvaa. Mutta tiedän monia jotka ovat siihen itsesääliinsä ja katkeruuteen kuolleet. Kaikki eivät ota vastuuta. Ja sitähän tässä ketjussakin olevien monen osalle toivoisi että saisi joskus siitä oman langan päästä kiinni etei tarvitsisi toisia polkea maan rakoon. Koska katkera ja pahansuopa "vinkuja" vahingoittaa toisia ihmisiä. Monesti avioliittokin kaatuu siihen ettei toinen kykene muuttumaan. Vaan jää kiinni johonkin riippuvuuteen. Ja jos molemmat vanhemmat ovat kiinni jossain riippuvuudessa, lasten elämä on helvettiä. Kyllä- on monenlaisia tapoja- ja ihmisen elämässä tilanteet ja vahvuudet heittelevät- ja uskoa koetellaan ja joskus tarvitsee toisia ihmisiä enemmän kuin toisia. Mutta pitkässä juoksussa on niitä jotka eivät koskaan ymmärrä tekojensa ja puheidensa vaikutuksia toisiin ihmisiin- ja sitten taas on heitä jotka ymmärtävät ja pystyvät asettumaan toisen asemaan. Kyllä aikuisuuteen kuuluu jonkinlainen kysy ottaa vastuuta- sehän on jo vanhemmuuden edellytys.

kautta -ajatteluun joo, siihenkin vain jossakin määrin. Mutta luithan ketjun yhtä hyvin kuin kirjoitat. Tässä ei kirjoittele me ja sinä, vaan monta minää omine äänineen.

Näen

teidät ringissä virkkaamassa patalappuja Papua Uusi- Guineaan, euforinen hymy huulillanne, kunnes yhtäkkiä joku jää kuuntelemaan virkkuukoukkujen kilinää, joka muistuttaa ihan isän seitsemännessä viskipaukussa lojuvien jäiden kalkahtelua, ja hän juoksee kirkuen ulos, lankakerän vain hulmutessa tuulessa..

tyytyväinen, mutta silti ajoittain hyvin onneton. En vain mahda mitään pahoille ahdistustiloilleni vaikka kuinka yrittäisin ajatella positiivisesti. Koen toki onnenhetkiä elämässäni paljonkin, mutta perusvire alakuloinen ja pelokas. Miten siitä löytää onnen?

tarvitsisit jotain enemmän mutta et tunnista tarpeitasi ja pidä itseäsi hyvän elämän arvoisena?Jos perusvire on alakuloinen ja pelokas, sulla on varmaan jotain selvittämättömiä asioita? Onni löytyy siitä että tutustuu itseensä ja muuttaa niitä ahdistavia asioita paremmaksi sen minkä mahdollista on. ja hyväksyy sitten sen ette elämä ole täydellistä. Onnen edellytys on ielestäni rohkeus. Rohkeus kulkea omaa tietään. Jos ei sitä ole, ihminen tuskin on kovin onnellinen.

tarvitsisit jotain enemmän mutta et tunnista tarpeitasi ja pidä itseäsi hyvän elämän arvoisena?Jos perusvire on alakuloinen ja pelokas, sulla on varmaan jotain selvittämättömiä asioita? Onni löytyy siitä että tutustuu itseensä ja muuttaa niitä ahdistavia asioita paremmaksi sen minkä mahdollista on. ja hyväksyy sitten sen ette elämä ole täydellistä. Onnen edellytys on ielestäni rohkeus. Rohkeus kulkea omaa tietään. Jos ei sitä ole, ihminen tuskin on kovin onnellinen.

Ehkä pitäisi rohkeammin uskaltaa

seurata "sydämensä ääntä" ja ottaa riskejä. Se voisi tuoda sen tyydytyksen ja mielenrauhan jota kaipaan.

43

että kaikki ei- onnellisuus johtuisi siitä, että syyttää muita ihmisiä ongelmistaan?? Olette kyllä aika ylimielisiä, vaikea kuvitella että tuollainen ihminen olisi oikeasti onnellinen, narsisteja lukuunottamatta. Jos te olette olleet pikkusieluisia paskiaisia jotka ei ota vastuuta elämästään, niin ei se tarkoita että kaikki muutkin olisivat.

että kaikki ei- onnellisuus johtuisi siitä, että syyttää muita ihmisiä ongelmistaan??

Minä en ole koskaan syyttänyt muita ihmisiä ongelmistani mutta silti olen ollut hyvin onneton. Olen myös ihan kouluikäisestä asti yrittänyt auttaa itseäni. Lisääntyvä onnellisuus tuli sitten vasta, kun sain lapsuuden traumat käsiteltyä. Mulla oli parikymppisenä sellainen positiiviseen ajatteluun hurahtamisvaihe, joka ei todellakaan auttanut vaan pitkitti ongelmaa vuosilla.

elämässä on surua.



Itsellä lapsi sairaalassa eikä paranemista näy. Olen surullinen enkä mitenkään saa asiaa mistään näkökulmasta näyttämään positiiviselta.



Tarkoituksesi ei ollut ärsyttää, mutta ärsytit silti. Jokainen "oman onnensä seppä", "onnellisuus ja menestys on itsestä kiinni" besserwisseröijä ärsyttää, koska samalla kun näillä "viisauksilla" nostetaan omaa erinomaisuutta, poljetaan niitä alas joilla ei ole niin hyvä tuuri. Ja vielä pitäisi "vain päättää ryhtyä onnelliseksi".



Kiitos taas tästä.