Jos haluat olla onnellinen... ole!

on eri asia kuin positiivinen ajattelu.

Onnellisuus on eri asia kuin positiivinen ajattelu.

Olen ihan varma siitä että ns. positiivinen ajattelu on yksi nykyisen masennusaallon syypäistä.

Nyt päätin ottaa oman onnellisuuteni omiin käsiini ja ryhtyä onnelliseksi. Uskon vakaasti ettei siihen tarvita kun tämä päätös ja paljon harjoitusta, asiat kun voi aina katsoa vähintään kahdella tavalla negatiivisesti tai positiivisesti, ja minä valitsen tämän jälkimmäisen!

Tervetuloa vaan porukkaan :) Tehdään yhdessä tästä maailmasta parempi paikka eiks jeah :D

Olen ihan varma siitä että ns. positiivinen ajattelu on yksi nykyisen masennusaallon syypäistä.

asioiden ei anneta tuntua miltään oikeasti, koska joku tulee muuten kohta herjaamaan, että olet pessimistinen luuseri.

että hyväksyy itsensä ja elämänsä ajoittain epätäydellisenä, negatiivisviritteisena ja onnettomana. Ei väkisin hymyilemällä läpi vastoinkäymisten. Olet kuitenkin melkein siellä Ap.

1. En ole tyytyväinen itseeni.

2. Päätän muuttaa itseni.

3. Tuntuu välittömästi paremmalta - high.

4. Yritän muuttaa itseäni.

5. Ponnisteluista huolimatta kokemus ei muutkaan.



1. Tunnen itseni entistä surkeammaksi.

2. Päätän muuttaa itseni toisella tavalla.

3. Tuntuupa välitömästi paremmalta - high.

4. Yritän muuttaa itseäni.

Jne.

antakaa hänen tehdä se, älkääkä besserwisseröikö ja jotain tyhmiä high-teorioita esittäkö! ja itehän tuon todistatatte, että negatiivisuudessa on paskamaista kieriä, ei se anna itselle mitään, eikä todellakaan kenellekään muulle.

antakaa hänen tehdä se, älkääkä besserwisseröikö ja jotain tyhmiä high-teorioita esittäkö! ja itehän tuon todistatatte, että negatiivisuudessa on paskamaista kieriä, ei se anna itselle mitään, eikä todellakaan kenellekään muulle.

Tein samaa kuin ap kunnes lopetin tollasen ja rupesin hyväksymään itseni just niin huonona ja onnettomana ja negatiivisena ihmisenä kuin olen ja huomasin että sillä suunnalla on oikea onni.

antakaa hänen tehdä se, älkääkä besserwisseröikö ja jotain tyhmiä high-teorioita esittäkö! ja itehän tuon todistatatte, että negatiivisuudessa on paskamaista kieriä, ei se anna itselle mitään, eikä todellakaan kenellekään muulle.

Ei se ole multa pois. Mutta kun se onnellisuus ei tule napin painalluksella, kun vain päätän ajatella positiivisti.

1. En ole tyytyväinen itseeni. 2. Päätän muuttaa itseni. 3. Tuntuu välittömästi paremmalta - high. 4. Yritän muuttaa itseäni. 5. Ponnisteluista huolimatta kokemus ei muutkaan. 1. Tunnen itseni entistä surkeammaksi. 2. Päätän muuttaa itseni toisella tavalla. 3. Tuntuupa välitömästi paremmalta - high. 4. Yritän muuttaa itseäni. Jne.

Olet ihan väärässä.

Ap saattaa olla oikeassa.

Sinä puhut tyytyväisyydestä.

Onnellisuus ei tarkoita sitä.

Onnellisuus on, sitä ei voi määritellä.

Kukaan ihminen ei voi koskaan, korostan ei koskaan, kaataa vastuuta omasta onnellisuudestaan toisen niskaan.



Jokainen on oman onnensa seppä. Klisee, mutta on niin totta.



Ei voi odottaa, että joku tekee minut onnelliseksi. Niihin asioihin ei voi vaikuttaa. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on oma onnellisuus. Ja jos siihen satsaa, oma maailma kyllä muuttuu. Ärsyttävää, kun ei voi enää syyttää toisia ihmisiä omasta pahasta olosta ( ;



Kiitos ap, pidin aloituksestasi. Yritän olla mukana jengissä.

Ei voi odottaa, että joku tekee minut onnelliseksi. Niihin asioihin ei voi vaikuttaa. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on oma onnellisuus. Ja jos siihen satsaa, oma maailma kyllä muuttuu. Ärsyttävää, kun ei voi enää syyttää toisia ihmisiä omasta pahasta olosta

Kun elämä potkii päähän kunnolla, niin on aika vaikea löytää itsestä se onnellisuus.

Ja ihan ensiksi pahoitteluni numerolle 14 jos aloitukseni sai aikaan mielipahaa. Toivon todella että asianne vielä kääntyvät parempaan suuntaan. Tarkoitukseni ei ollut olla mikään viisastelija, eikä missään nimessä painaa ketään alas, päin vastoin.



Mutta kiitos kaikille vastaajille, mukavaa saada keskustelua aiheesta!



Jos saan vähän avata lisää tuota aloitustani; tarkoituksella käytin termiä onnellisuus, en positiivinen ajattelu, koska tämä jäljempi termi ymmärretään usein niin väärin. Elämässä tulee eteen iloja ja suruja ja näin sen kuuluukin mennä. Ja kun on aika surra, silloin pitää surra. Mutta se miten asioihin yleisellä tasolla suhtautuu määrittää mielestäni sen, millaisen kukin elämästään tekee. Uskon että jos ei kaikilla, niin useimmilla vastoinkäymisillä osoittautuu (joskus ehkä vasta ajan päästä) olevan se hyväkin seuraus. Ja nimenomaan silloin kun on hankalaa, auttaa paljon jos pystyy suhtautumaan asioihin vähänkin valoisammin. Kyllä melkein asiasta kuin asiasta on löydettävissä jokin hyvä puoli.



Ja kyllä uskon että onnellisuus tekee maailmasta paremman paikan. Jos itse mietin tätä elämisen tarkoitusta niin se voisi hyvinkin olla "elää onnellinen elämä ja auttaa muita" Mitä sitä muuta voi toivoa?



Huh, tuo itsevihan kierre näytti aika pahalta. Osa tätä onnellisuuteen pyrkimistäni nimenomaan on itseni hyväksyminen tällaisena kuin olen, eli en ole muuten muuttamassa itseäni ainoastaan suhtautumistani asioihin (eli valitsen sen positiivisemman katsontakannan)



Ja totta, ei tule onnellisuus nappia painamalla, niinkuin ei tule lihaksikasta kroppaa kertakäynnillä punttisalilla tai ei opi uutta kieltä yhdellä oppitunnilla. Avainsana tässä on toisto, se että suuntaan energiani ja ajatukseni sinne, mihin haluan päästä.



Ja nro 15 toivoisin hieman avaavan, mitä kautta onnellisuuteen tulee pyrkiä? Tosiaan olen kokenut oman osuuteni vastoinkäymisistä ja menetyksistä, ahdistuksesta ja masennuksesta (tosin onneksi näistä on jo sen verran aikaa, että huomaan jo asioiden hyvät seuraukset) Välillä tuo kumma yleinen ahdistuneisuus antaa taas merkkejä ja nyt havahduin miettimään mikä siihen on syynä? Kun miettii näitä ihmisten huolten ja murheiden aiheita, niin aika iso osa niistä on joko sellaisia joille ei vain voi mitään, tai sitten sellaisia joiden toteutumisen todennäköisyys on niin pieni ettei niihin oikeasti kannata käyttää kovinkaan paljon energiaa. Osa murheista on sellaisia pikkumurheita jotka toteutuessaan eivät välttämättä edes kovin paljoa hetkauta (kannattaa kysyä itseltään "mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos tämä murheeni toteutuu" jos vastaus on oikeasti paha, sitä kannattaa murehtia, mutta usein seuraus on ihan pikkiriikkinen eikä sitä siis kannata silloin murehtia) Sitten on olemassa ne oikeasti pahat murheet tai asiat joille pystyy tekemään jotain, niihin kannattaa tarvittaessa käyttää energiansa, ei kaikkiin pikkumurheisiin.



Mutta mukavaa että joukossa on kuitenkin jo ihmisiä joilla positiivinen perusvire löytyy tai ainakin suvaitsevaisuutta antaa muiden olla mitä he ovat. Tämän minäkin olen huomannut, se mitä muut ovat ei ole minulta pois, oma oloni on paljon parempi kun hyväksyn sekä itseni että muut sellaisina kuin olemme. Toisten arvostelu ja tuomitseminen vievät todella paljon energiaa ja tuovat vaan pahan olon.



ja vielä numerolle 13 Kun elämä potkii päähän kunnolla, niin silloin se onnellisuus on löydettävä nimenomaan itsestä, muualta sitä ei silloin löydä.



nro 12 olet myös oikeassa :) Mukava myös saada remmiin porukkaa!

antakaa hänen tehdä se, älkääkä besserwisseröikö ja jotain tyhmiä high-teorioita esittäkö! ja itehän tuon todistatatte, että negatiivisuudessa on paskamaista kieriä, ei se anna itselle mitään, eikä todellakaan kenellekään muulle.

Tein samaa kuin ap kunnes lopetin tollasen ja rupesin hyväksymään itseni just niin huonona ja onnettomana ja negatiivisena ihmisenä kuin olen ja huomasin että sillä suunnalla on oikea onni.

että aikoo hyväksyä elämänsä sellaisena kuin se on?

Ja noin se oikeastaan just meneekin, sitten kun tajuaa, että elämä on, voi olla onnellinenkin. Ei se onni tule parisuhteesta, lapsista, työstä tms. Kyllä se on siellä ihmisen sisällä jos on ollakseen.

että aikoo hyväksyä elämänsä sellaisena kuin se on?

Ja noin se oikeastaan just meneekin, sitten kun tajuaa, että elämä on, voi olla onnellinenkin. Ei se onni tule parisuhteesta, lapsista, työstä tms. Kyllä se on siellä ihmisen sisällä jos on ollakseen.

että olisit onnellinen, vaikka asuisit lopun ikääsi yksin mökissä Lapin tunturissa?

Ei voi odottaa, että joku tekee minut onnelliseksi. Niihin asioihin ei voi vaikuttaa. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on oma onnellisuus. Ja jos siihen satsaa, oma maailma kyllä muuttuu. Ärsyttävää, kun ei voi enää syyttää toisia ihmisiä omasta pahasta olosta

Kun elämä potkii päähän kunnolla, niin on aika vaikea löytää itsestä se onnellisuus.

Kun elämä oli kaikkein pahimmassa jamassa. Tajusin, että jos en voi olla onnellinen silloin, en voi olla sitä koskaan.

Ja onnellisuus, se olisi ihan hyvä määritellä, mitä se itse kellekin merkitsee. Tuntuu, että jotkut pitää sitä samanlaisena, kuin rakastumisen tunnetta, huumaa, kunnon euforiaa.

Mulle se tarkoittaa sellaista sisältä kumpuavaa rauhan ja turvallisuuden tunnetta, varmuutta siitä, että elämä kantaa. Vaikka mikä olisi, elämä kantaa. Sitä klassista ajatusta, että jos huomenna tulee maailmanloppu, tänään istutan omenapuun. Sitä että elää elämäänsä ja ottaa siinä vastaan sen mitä annetaan, tuntee ne tunteet, mitkä elämään kuuluu.

että aikoo hyväksyä elämänsä sellaisena kuin se on?

Ja noin se oikeastaan just meneekin, sitten kun tajuaa, että elämä on, voi olla onnellinenkin. Ei se onni tule parisuhteesta, lapsista, työstä tms. Kyllä se on siellä ihmisen sisällä jos on ollakseen.

että olisit onnellinen, vaikka asuisit lopun ikääsi yksin mökissä Lapin tunturissa?

Ja toisaalta, miksi mun pitäisi asua yksin lapsin tunturissa? On lukemattomia asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan, ja jotka vaan täytyy hyväksyä. Lapin tunturissa asuminen taas on asia, johon voi oikein helposti itse vaikuttaa, ja jos en siellä viihtyisi, tulisin sieltä pois, enkä jäisi sinne märisemään, kun on niin vaikeaa.

ja olen sen omassa elämässäni huomannut, nim viimeiset 5 v niin onnellinen

Ja toisaalta, miksi mun pitäisi asua yksin lapsin tunturissa? On lukemattomia asioita, joihin ei pysty itse vaikuttamaan, ja jotka vaan täytyy hyväksyä. Lapin tunturissa asuminen taas on asia, johon voi oikein helposti itse vaikuttaa, ja jos en siellä viihtyisi, tulisin sieltä pois, enkä jäisi sinne märisemään, kun on niin vaikeaa.

nyt vaan olisi sellainen tilanne- perheesi olisi kuollut onnettomuudessa, maailmasta olisi tullut elinkelvoton paikka lukuunottamatta Lappia ja olisit Suomen ainoa asukas. En usko että olisit yhtä onnellinen kuin nyt.

Ei voi odottaa, että joku tekee minut onnelliseksi. Niihin asioihin ei voi vaikuttaa. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on oma onnellisuus. Ja jos siihen satsaa, oma maailma kyllä muuttuu. Ärsyttävää, kun ei voi enää syyttää toisia ihmisiä omasta pahasta olosta

Kun elämä potkii päähän kunnolla, niin on aika vaikea löytää itsestä se onnellisuus.

Kun elämä oli kaikkein pahimmassa jamassa. Tajusin, että jos en voi olla onnellinen silloin, en voi olla sitä koskaan.

Ja onnellisuus, se olisi ihan hyvä määritellä, mitä se itse kellekin merkitsee. Tuntuu, että jotkut pitää sitä samanlaisena, kuin rakastumisen tunnetta, huumaa, kunnon euforiaa.

Mulle se tarkoittaa sellaista sisältä kumpuavaa rauhan ja turvallisuuden tunnetta, varmuutta siitä, että elämä kantaa. Vaikka mikä olisi, elämä kantaa. Sitä klassista ajatusta, että jos huomenna tulee maailmanloppu, tänään istutan omenapuun. Sitä että elää elämäänsä ja ottaa siinä vastaan sen mitä annetaan, tuntee ne tunteet, mitkä elämään kuuluu.

Juuri näin minäkin ajattelen! Just tätä rauhan turvallisuuden tunnetta tässä tavoittelen. Ja opettelen myös siihen että olisin tyytyväinen siihen mitä minulla jo on, kuin että aina vain tavoittelisin lisää ja lisää.

Ap