Ystäväni vauva kuoli heti synnyttyään. Lohdutusrunoja kaipaan.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalle ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

Eino Leino

"Eilenhän vasta katselin lasta,

haurasta kasvavaa.

Näin siivet hennot,

näin ensilennot,

odotti kaunis maa



Taivaaseen lensit valoa päin,

huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Mureni taika,

mitä on aika,

missä on perhonen?

Tiedämme täällä, levon sait päällä

Jumalan kämmenen.



Taivaaseen lensit valoa päin,

huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Perhonen pieni valaisit tieni,

aina jäät sydämeen.

Päivämme kiitää,

aika pois liitää,

kohtaamme uudelleen.



Valossa kylpee Jumalan maa,

jokainen siivet eheät saa.

Sinä taivaaseen lensit,

jo siellä odotetaan."



(A-M Kaskinen)

Äiti, minun täytyy jatkaa.

Joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taittaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.



Siellä missä toisiansa

aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinassa,

siellä olen minäkin.



Siellä, missä korkealla

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.



Äiti, katso, kuinka kasvan !

Kuule, kuinka kohisen !

Minkä kasvoin viime vuonna,

tänään kasvan ohi sen.



Avara on taivaan syli.

Tuulen teitä purjehdin.

Pääsky lentää pääsi yli,

siinä olen minäkin.



Älä pelkää. Tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin.

Iltatuulen hyväilyssä:

siinä olen minäkin.



(A-M Kaskinen)

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalle ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

Eino Leino

haluavat jakaa ystäviensä kanssa muistojaan lapsesta. Kysy onko hänellä valokuvia kuolleesta vauvasta ja ihastele pienokaista. Kysele miltä vauva tuntui iholla yms.

Laita toki runokin, mutta lapsesta puhuminen eheyttää. Harva läheisistä on kuitenkaan valmis puhumaan vauvasta tarkemmin.

Ehän tuo millään tavalla sellaiseen viittaa. Mielestäni todella kaunis.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalle ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

Eino Leino

haluavat jakaa ystäviensä kanssa muistojaan lapsesta. Kysy onko hänellä valokuvia kuolleesta vauvasta ja ihastele pienokaista. Kysele miltä vauva tuntui iholla yms.

Laita toki runokin, mutta lapsesta puhuminen eheyttää. Harva läheisistä on kuitenkaan valmis puhumaan vauvasta tarkemmin.

t. toinen kuolleen vauvan synnyttänyt

Ole vaan ystäväsi tukena. Kaikki eivät edes pidä runoista.

Luokkamme teki kortin, johon äänestettiin runo viiden taululle kirjoittamani joukosta. Yllätyksekseni äänestyksen voitti Niilo Rauhalan virren säkeistö:



"Lapsen, jonka Herra antoi,

Herra otti luoksensa.

Herralla on kädessänsä

syntymä ja kuolema.

Jeesus, kulje vierellämme,

kun niin vähän ymmärrämme

töitä Pyhän Jumalan

alla murheen vaikean."



Kun opettaja tuli takaisin kouluun, hän kiitti ja sanoi, että korttimme oli koskettavin muistaminen. Se pysäytti. Runo pukee usein sanoiksi sen, mitä tahtoisi sanoa, mutta ei osaa.



Erittäin kaunis runo on tämä Aleksis Kiven Sydämeni laulu.



"Tuonen lehto, öinen lehto,

siell' on hieno hietakehto,

sinnepä lapseni saatan.



Siell' on lapsen lysti olla,

Tuonen herran vainiolla

kaitsea Tuonelan karjaa.



Siell' on lapsen lysti olla,

illan tullen tuuditella

helmassa Tuonelan immen.



Onpa kullan lysti olla,

kultakehdoss' kellahdella,

kuullella kehrääjälintuu.



Tuonen viita, rauhan viita!

kaukana on vaino, riita,

kaukana kavala maailma."

Ja ateistit älkää nyt tällä kertaa vaivautuko, oikeasti aika moni saa varsinkin kuoleman hetkellä lohtua ajatuksesta että mikään meille ei tapahdu suunnittelematta vaan kaikki on Jumalan käsissä.

maan korvessa kulkevi lapsosen tie

vaan ihana enkeli kotihin vie

niin pitkä on matka ei kotia näy

vaan ihana enkeli vierellä käy

vaan ihana enkeli vierellä käy



on pimeä korpi ja kivinen tie

ja usein se vielä niin liukaskin lie

jo lapsikin helposti langeta vois

jos käsi ei enkelin kädessä ois

jos käsi ei enkelin kädessä ois



maan korvessa kulkevi lapsosen tie

vaan ihana enkeli kotihin vie

oi laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois

sun kättäsi enkelin kädestä pois

sun kättäsi enkelin kädestä pois



immi hellén

lasten virsi 45

lohtua ajatuksesta että mikään meille ei tapahdu suunnittelematta vaan kaikki on Jumalan käsissä.

Itse totesin kohtukuoleman jälkeen, että jumala on kusipäinen sadisti.

Ei, en sano

että ymmärrän.

Ja että kyllä se siitä.

Valehtelisin jos sanoisin.

Sinulle ja itselleni.

En tarjoa

tyhjän lohdutuksen katinkultaa

että aurinko nousee

jokaisen yön jälkeen.

Ojennan käteni.

Saat valita,

tartutko siihen vai torjutko.

Ymmärrän silti

Maaria Leinonen

tuo nro 17 runo oli hyvä. ei mitenkään teennäinen, vaan varmaan just niitä sanoja, mitä ap oikeasti haluaakin sanoa. ja se että ap haluaa laittaa runon korttiin ei varmaan sulje pois sitä, että hän kävisi ystänsä luona puhumassa ja tukemassa. varmaan nämä molemmat voi tehdä, eikö?

Sorry I didn't get to stay.

To laugh and run and play.

To be there by your side.

I'm sorry that I had to die.

God sent me down to be with you,

to make your loving heart anew.

To help you look up and see

Both God and little me.

Mommy, I wish I could stay.

Just like I heard you pray.

But, all the angels did cry

when they told little me goodbye.

God didn't take me cause He's mad.

He didn't send me to make you sad.

But to give us both a chance to be

a love so precious .. don't you see?

Up here no trouble do I see

and the pretty angels sing to me.

The streets of gold is where I play

you'll come here too, mommy, someday.

Until the day you join me here,

I'll love you mommy, dear.

Each breeze you feel and see,

brings love and a kiss from me.



by Sandy Eakle

Ja ateistit älkää nyt tällä kertaa vaivautuko, oikeasti aika moni saa varsinkin kuoleman hetkellä lohtua ajatuksesta että mikään meille ei tapahdu suunnittelematta vaan kaikki on Jumalan käsissä.

Vaikka ymmärsinkin hyvän tarkoituksen, niin pikkuisen kuitenkin ärsytti enkelikortit vauvan kuoltua ja uskonnolliset runot äitini hautajaisissa, koska en usko etteivät lähettäjät olisi tienneet uskonnottomuudestamme. Jostain syystä kuitenkin parhaiten jäi mieleen vauvan kuoleman jälkeen kortti, jonka sain ystävältä. Siinä oli jokin lapsellinen kuva ja siinä luki jotain "terveisiä" tms. ja nimi alla. Siis hän ei osannut sanoa mitään eikä sanonut. Halusi silti muistaa.

Ohjaa ystäväsi Käpyn toimintaan. Kannattaa katsoa myös www.kohtukuolema.fi

Elämän arvo



Ei elämän arvo riipu sen pituudesta,

eikä ihmisen merkitystä mitata hänen saavutustensa määrällä.



Lyhytkin elämä on kokonainen.



Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.



Elämä on arvokas sen itsensä tähden.

(Anna-Mari Kaskinen)

jos vastasyntynyt vauva kuolee...on hän liian puhdas tänne meidän maallisten joukkoon. Hän on jotain niin erikoista, puhdasta ja viatonta...ettei hänen tarvitse tulla tätä polkua tallaamaan, vaan pääsee suoraan sinne parempaan ja valoisampaan...

Otan osaa suunnattomaan suruun. Laitan tähän linkin äskettäin avatuille kohtukuolemasivuille, siellä asian kokeneet äidit kertovat mikä heistä on tuntunut hyvältä lähestymiseltä ja mitä kannattaisi jättää sanomatta vauvan menettämisen jälkeen.

http://www.kohtukuolema.fi/default/www/laheiset_ja_asiantuntijat/sanat_…