Ystäväni vauva kuoli heti synnyttyään. Lohdutusrunoja kaipaan.

Itselläni kuoli vauva vuorokauden ikäisenä ja runot olivat juuri niitä jotka lohduttivat.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia, toista lohduttaa toinen ja toista toinen asia.



Itselläni usko Jumalaan voimistui lapsen kuoleman jälkeen. Ihan ensin olin todella vihainen Jumalalle, mutta myöhemmin sitten oli aika turvautua Häneen.



Se että tiedän Jumalan ottaneen poikamme luokseen lohduttaa edelleen. Lapsemme oli jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa.

En ole uskovainen, mutta kuoleman kohdalla uskon.



Itseäni lohdutti ystäväni antama kirja

Toivon välähdyksiä kyynelten keskellä (Jaakko Mäkeläinen)



Ei toisen surua tuntea voi, ei tuskaa kantaa. Vaan ehkä ajatuksin lämpimin voimme hiukan lohtua antaa. Taivaan Isän siunaamaa matkaa!

(Näin oli ystäväni kirjoittanut kirjan alkuun)



Äidin rukouskirjasta löysin rukouksen joka minuun iski veitsen lailla jonkin ajan kuluttua lapseni kuoleman jälkeen.

Pyhä Jumala,

sinä kutsuit rakkaan lapsen luoksesi,

vaikka hänellä oli takana

vain lyhyt elämä.

Kiitos ajasta, jonka lapselle annoit.

Me emme ymmärrä, miksi sen täytyi

päättyä jo nyt.

Tue perhettä, joka on surun murtama.

Auta meita jakamaan äidin surua,

isän surua,

koko perheen ja suvun surua.

Kätke heidät lohdutuksen syliin,

rakkauteen, joka on väkemämpi

kuin kuolema.

Anna heille aavistus

taivaan kirkkaudesta.



Itse muutin runoa näin meille sopivaksi: (tuo toinen on rukous enemmän vaikka ystävältä surevalle)



Pyhä Jumala,

Sinä kutsuit rakkaan vauvamme luoksesi,

vaikka hänellä oli takanaan vain lyhyt

elämä.

kiitos yhteisestä ajasta, jonka meille

annoit.

Ota hänet syliisi, ympäröi poikamme

rakkaudella, jota itse emme saaneet

hänelle antaa.

Sydämemme kipua ei kukaan toinen näe, ei

ymmärrä.

Me emme ymmärrä, miksi sen täytyi

päättyä jo nyt.

Tue meitä kaikkia, jotka olemme surun

murtamia.

Anna meille voimia jaksaa huomiseen.



Myös laulut lohduttivat

Tärkein laulu on minulle ja meidän perheelle:



Enkeli

Nyt kerron mä sulle, lapseni,

miten kaunis on taivahan enkeli:

On kutrinsa välkkyvän kultaiset

ja siipensä hohtavan valkoiset.

Sua vartenpa vain

ovat enkeliparvet valveilla ain.



Nyt kerron mä sulle, lapseni,

miten toimivi taivahan enkeli:

Kun lapsi on äidillä sairaana,

niin enkeli hoitaapi lapsosta.

Sitä vartenpa vain

ovat enkeliparvet valveilla ain.



Jos tahtoisit nähdä enkelin,

mahdotonta se täällä on kuitenkin.

Vaan kerranpa kun silmasi sammuvi,

hän vuoteesi vierellä välkkyvi.

Sua vartenpa vain

ovat enkeliparvet valveilla ain.



Lapsellemme (isolle sisarukselle) Jumalan kämmenellä laulusta tuli tärkeä osa elämää veljen kuoleman jälkeen. Sai siitä lohtua omaan suruunsa ja sitä lauloi todella paljon.



Itse tunnet ystäväsi parhaiten mikä häntä lohduttaa.

Mutta sen sanon, että mene rohkeasti heti käymään, näytä minusta saat tukea. Sano rohkeasti, sanoja ei ole. En osaa suruanne millään sanoilla lohduttaa, mutta olen tässä jos haluat/tte puhua.

Auta arjen askareissa, vie isompia ulkoilemaan (jos niitä on) tarjoudu käymään kaupassa, tee ruokaa, halaa ja istu vierellä,itke (näytä omat tunteesi) jne.. Ne on niitä jotka saavat ystäväsi tuntemaan sinun olevan aidosti läsnä heidän surussaan.

Mitkään kukat, lahjat jne.. eivät lohduta niin paljoa kuin aito läsnäolo.

Käykää yhdessä haudalla, käy siellä myös yksin. Kerro siitä ystävällesi, se lohduttaa. Joku muistaa myös hautajaisten jälkeen meidän rakkainta.

Minusta on aivan ihana mennä poikamme haudalle ja huomata siellä kukkia, kynttilöitä näin vuosienkin jälkeen. Siis sellaisia joita emme itse sinne ole vieneet. Joku muistaa pienokaistamme edelleen, se lämmittää.



Toki myös rakkaalta ystävältä saamani enkeli (ei rihkama sellainen) lohduttaa nyt aikain päästä. Muistan ystäväni tuen, kun katson enkeliä. Ihana kun on jokin esine myös kuolleen lapsemme syntymästä.



Aurinko nousee, lämmin lohdutus ystäväsi perheelle

pidä lastasi kummilapsenasi!! Meillä oli lapsellemme kummit valittuina, emme tajunneet kasteessa sanoa kummeja (niin että heidät oltais kirkonkirjoihin merkitty).

Mutta ystävämme kysyi sitten saako hän olla lapsemme kummi kuitenkin. Tämän ystäväni mies kuoli vuotta aiemmin kuin lapsemme, hän on sitten kummina lapsellemme taivaassa.



Nämä on niitä asioita, jotka jollekkin ovat se ja sama. Meille asia oli tärkeä ja ihana kun ystäväni uskalsi! kysyä lapsemme kuoleman jälkeen, sopiiko meille hänen olevan kummina lapsellemme. (häntä olimme lapselle kummiksi muutenkin kaavailleet)

Suruun kuuluu ahdistus ja läpi eletty suru on voimaksi. Pantattu itku syö ihmistä sisältä ja voi jopa kovettaa. Itkekää itkevien kanssa... tärkeintä eivät ole runsaat sanat vaan se, että sinulla on aikaa ystävällesi ja kunnella hänen itkua.

Sain itse ystäviltä lahjaksi Leena Väisäsen: Lapsen menetys, perheen suru ja toipuminen. Jaksoin lukea kirjaa vasta noin vuosi lapseni kuoleman jälkeen. Kirja on uusia näkökulmia, jotka auttoivat kivun kohtaamisessa.

ehkä teennäisintä mitä mieleen voi tulla.

Suruun kuuluu ahdistus ja läpi eletty suru on voimaksi. Pantattu itku syö ihmistä sisältä ja voi jopa kovettaa. Itkekää itkevien kanssa... tärkeintä eivät ole runsaat sanat vaan se, että sinulla on aikaa ystävällesi ja kunnella hänen itkua.

Sain itse ystäviltä lahjaksi Leena Väisäsen: Lapsen menetys, perheen suru ja toipuminen. Jaksoin lukea kirjaa vasta noin vuosi lapseni kuoleman jälkeen. Kirja antoi uusia näkökulmia käsitellä surua ja auttoivat kivun kohtaamisessa.

Tämä riemukas linnun laulu

nurmikon vihreys

hiirenkorvien heleys

kuin huilujen konserttoa

alkavalle elämälle

minulle vesiputousten syvyyttä

urkumusiikkia suruun

luopumisen tuskaan.

Jokainen pieni pukematon paita nuttu housut mekko

kuin aukeamaton kukka

puhkeamaton vihreä lehti.

tuo runo EI ole Eino Leinon, vaan Vuokko Laation runo.

Yksikään elämä ei ole turha

yksikään lapsi ei ole lisä muiden joukkoon

vaan jokainen keskellämme omana itsenään

myös tämä lapsi syntymässään kuollut

pois otettu pienokainen

vanhemmillensa valmistettu elämälle aiottu

ja nyt hänen askeltensa tila tyhä on

hänen naurunsa kuulumaton

- vauvan kori käyttämätön.

Sinä pienoisemme olet osa meitä

meistä otettu rakkaudestamme syntynyt

hetken lainaksi lahjoitettu

- me kiitämme sinusta

ja kivun kukkasista jotka meille jätit

jossa katselemme katoavaisuutta kuin tuulta

joka jälkensä meihin painaa

mukana kulkee kaikkialla.

Runon kirjoittaja ei ole Vuokko Laatio vaan eräs tuntemani henkilö. Hänen runovihkonsa oli luettavissa Kuusamon terveyskeskuksen synnytysosastolla, joka on nyt jo suljettu.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajalle ajattomuuden.

Olen kimallus tähden, olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

Eino Leino

voi kamala miten mä märisen vaikken oikeesti mitään kuolleista vauvoista tiedäkään :/

Ole ystävä, ole paikalla, lähellä ja kuuntele, se on tärkeintä.



Säästä runot hautajaisiin.

Ei, en sano

että ymmärrän.

Ja että kyllä se siitä.

Valehtelisin jos sanoisin.

Sinulle ja itselleni.

En tarjoa

tyhjän lohdutuksen katinkultaa

että aurinko nousee

jokaisen yön jälkeen.

Ojennan käteni.

Saat valita,

tartutko siihen vai torjutko.

Ymmärrän silti

Maaria Leinonen

Miksi ihmeessä te sanotte toiselle ettei nyt ole runon paikka? Vaikka ette edes tunne? Aikamoista arvostelua taas. Kai ap parhaiten tietää sopiiko runo tähän vai ei. Ja sori, oli pakko nyt vaan taas avautua tästä.

Ei ap välttämättä ole itse kokenut tuollaisia inhimillisiä kriisejä, ja siten voi olla, että hän ei OIKEASTI osaa kamalasti asettua sen äidin asemaan.

Runot ovat monessa muussa tilanteessa ihania. Mutta kun omalta elämältä on romahtanut pohja alta, joku tekstarina pantu runo tuntuu kamalan teennäiseltä myötätunnon osoitukselta. Lapsen menetys on niin kamala asia, että sitä ei halua sanoin määrittää, eikä kuvailla.

Tätä ei ole tarkoitettu ap:n moitteeksi, ainoastaan neuvoksi harkita vielä.

Hän toki tuntee ystävänsä parhaiten ja tekee sen ratkaisun, miten reagoi, mutta saa sitä nyt antaa eriävän mielipiteen, vai eikö muka?

Lukisit sen ystävällesi vai? Eikö ole parempi ihan vaan puhua tavallisin sanoin jos hän puhua haluaa.

Ja ateistit älkää nyt tällä kertaa vaivautuko, oikeasti aika moni saa varsinkin kuoleman hetkellä lohtua ajatuksesta että mikään meille ei tapahdu suunnittelematta vaan kaikki on Jumalan käsissä.

Minä en ainakaan halua uskoa tuollaiseen Jumalaan, joka ensin antaisi raskauden alkaa ja vanhempien syttyä kaipaamaan ja odottamaan omaa lasta - ja sitten tempaisisi vastasyntyneen tuosta vaan pois elävien kirjoista.

Kamala jumala sellainen.

Kyllä silmät hikoilee kun luen näitä runoja...

Mun veljeltä ja vaimoltaan kuoli vauva vähän yli kuukausi sitten. Meille kaikille ainakin annettiin paljon runoja, ja kyllä ne lohdutti ja lämmitti sydäntä. Myös ajatus siitä, että rakas vauva olisi nyt enkelinä meidän luonamme joka päivä, lievittää hiukan ikävää. Vielä on pakko laittaa tähän eräs teksti, joka on mielestäni hyvin kaunis ja koskettava.

'' Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille taivaan isä,
etten ihan vielä ollut valmis tähän maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.''

[quote author="Vierailija" time="12.11.2010 klo 22:28"]

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
Eino Leino

[/quote]

Paitsi että se  ei ole Eino Leinoa.

En ymmärrä, miksi kaveri laittaisi vanhemmille runon, jossa kertoo lapsen kaipuusta ja ikävästä. Eihän tuo kaveri ole ikinä edes nähnyt lasta eikä todellakaan kaipaa häntä, tuntee vain sääliä vanhempia kohtaan. Kaikkein hirveintä on laittaa jotain "maan korvessa kulkevi lapsosen tie".

Teillä ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mitä kuolleen ihmisen omainen tuntee.

Kaikkein vähiten hän haluaa lukea jotain teennäisiä runoja surusta ja ikävästä. Koska hän tietää, että lähettäjä on kysynyt neuvoa av:lta tai netistä saadakseen asian äkkiä pois päiväjärjestyksestä ja päästäkseen pesemään pyykkiä ja mennäkseen shoppailemaan.