Ystäväni vauva kuoli heti synnyttyään. Lohdutusrunoja kaipaan.
Olo on ihan musertunut, kun siitä olisi tullut meidän kummipoikakin. Nyt etsin jotain kaunista runoa.
Kommentit (59)
Oikeasti, älä laita mitään runoja. Mene mieluummin käymään ja ole läsnä.
Kevyt kosketus
kuin tuulen henkäys.
Ensimmäinen katse,
on ikuinen rakkaus.
Ikävä viiltää,
unohda en koskaan.
Kevyt kosketus
kuin tuulen henkäys.
Ensimmäinen katse,
on ikuinen rakkaus.
Ikävä viiltää,
unohda en koskaan.
Kerro se ystävällesi suoraan mitä tunnet sydämessäsi. Ja kerro hänelle, että olet läsnä ja haluat kuunnella. Ja tarjoa hänelle apuasi, ei varmastikkaan jaksa sitä edes pyytää vaan ole sinä aktiivinen.
Vaikka ette edes tunne? Aikamoista arvostelua taas. Kai ap parhaiten tietää sopiiko runo tähän vai ei.
Ja sori, oli pakko nyt vaan taas avautua tästä.
kirjoita korttiin mieluummin, että "en osaa sanoa mitään, mutta jos tarvitset apua tai olkapäätä, niin olen käytettävissä ihan milloin vaan".
kirjoita korttiin mieluummin, että "en osaa sanoa mitään, mutta jos tarvitset apua tai olkapäätä, niin olen käytettävissä ihan milloin vaan".
ja sanoo kuule kipase tänne keitän kahvit ja itken olkaasi vasten.
Ehkä kuitenkin on runonpaikka.
kirjoita korttiin mieluummin, että "en osaa sanoa mitään, mutta jos tarvitset apua tai olkapäätä, niin olen käytettävissä ihan milloin vaan".
ja sanoo kuule kipase tänne keitän kahvit ja itken olkaasi vasten.Ehkä kuitenkin on runonpaikka.
"Kunpa tämä runo
kietoutuisi ympärillesi
kuin käsivarsi
ja lohduttaisi sinua.
Kunpa tämä runo
olisi huone
ja hehkuva takkatuli,
jonka ääreen
voisit käpertyä.
Kunpa tämä
voisi antaa sinulle
niin paljon enemmän.
Kunpa tämä runo
voisi täyttää toiveesi.
Silloin et ehkä
enää itkisi."
-Henryk Borowski 17 v.-
Miksi kakkonen olisi vitsi? Tuohan on lohdullinen, ainakin jos on uskova. Siis ajatus että lapsi on "levolla" ja jonkun hyvän isällisessä suojassa. Ateistille ei niinkään. Mutta kakkonenhan ei voi tietää ap:n tai lapsensa menettäneen äidin uskontoa niin ihan hyvän ehdotuksen heitti.
Siis mitä helvettiä??
T. saman kokenut
kuoli kohtuun pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja laitoin korttiin tämän:
Taivaan niityllä
Uupunut armas, kun sua tuudin,
häipyi vierestä seinä,
häilyi hohtava pilvien uudin,
heleä taivaanheinä.
Kun sua suutelin vienoin huulin,
havasit nauruun hentoon,
pienien jalkojen hiipivän kuulin,
lehahti siipiä lentoon.
Autuas heinä päivässä häilyi
taipuen kasvojas kohti.
Kuutamo taivaan lehdissä päilyi,
kukista aurinko hohti.
-Saima Harmaja
älä KOSKAAN tee tätä:
"Kaipaus on kukka, suru varjo nurmikolla."
Loppuisi ystävyys siihen paikkaan, jos joku itseääön ystävänjä pitävä lähettäisi jonkun onnettoman Ö-luokan runoilijan väkisin väännetyn, teennäisen värssykortin.
ja sen kyllä huomaa noista runoista. Eihän tuo tarkoita yhtään mitään.
vaikka olisi tottakin mutta kun samaa virttä luultavasti tulee joka suunnasta voi joku kaunis runo olla ihan paikallaan.
Itse ainakin luin siskoni kuoltua adresseista kauniita runoja ja vaikken Jumalaan niin uskokkaan tuli jotenkin rauhallinen olo kun luki kauniisti kirjoitettuja runoja taivaasta yms.
Hän voi ottaa ikävänä oikeastaan minkälaisen muistamisen tahansa.
Tärkeintä taitaa olla että kuitenkin osoitat jotenkin huomaavasi hänen surunsa ja että silti "uskallat" ottaa yhteyttä. (Joskushan käy niinkin että ihmiset aristelevat mennä surevan lähelle).
Taivaaseen ota tykösi- Amen."