Onko toivoa yksinäisellä ekaluokkalaisella lapsella?
Tuttavani ovat kasvattaneet sietämättömimmän pikku-prinsessan mikä maa päällään kantaa ja he ovat mitä mainioin esimerkki curling –vanhemmista. En pidä lapsesta en yhtään. Toki se ei ole hänen vikansa.
Nyt tyttö seisoo joka välitunti yksin koulun pihalla. Asumme koulun naapurissa ja näen koulun pihalle. Kun koulu alkoi, hän vähän yritti mennä mukaan leikkehin, mutta nyt hän enää vain seisoo ihan paikallaan joka välitunti. Ihan joka välitunti. Hän ei edes kävele vaan seisoo paikallaan. Muilla lapsilla oli äskenkin menossa hauska jalkapallopeli, jossa oli mukana melkein koko muu luokka ja hauskaa tuntui olevan. Koska lapsia oli iso lauma, tyttö olisi vain voinut mennä leikkiin kysymättä keneltäkään mitään lupia.
Onko hänellä toivoa enää päästä leikkeihin?
Kuinka mahdollista on, että hänestä ei tule koulukiusattua?
Onko mitään keinoja saada häntä ujutettua leikkeihin? Mitä sanon vanhemmille?
Voinko jotenkin auttaa? Auttakaa te minua, niin minä yritän auttaa pientä onnetonta.
Mua säälittää niiii-in paljon, että se sattuu.
Kommentit (19)
jo ekalla jäin ulkopuolelle ja heti kättelyssä itsetuntoni otti niin kovan kolauksen, että vietin 12 vuotta välitunnilla yksin paikoillani. S
Vasta terapian avulla sain oma-aloitteisuuteni takaisin.
ja huoleton. Hän haluaa olla yksin. Hänestä siinä ei ole mitään outoa. Ongelmana on, kun yksinoloa aletaan pitämään outona, joten ehkä sinun tosiaankin täytyy puuttua tilanteeseen jotenkin? En osaa antaa neuvoa, että miten.
Miksi täytyisi olla koko ajan sosiaalinen? Miksi ei voisi uusissa elämäntilanteissa, kuten koulun aloitus, ensiksi tarkkailla vähän sivummalta?
Hän itkee usein, että kukaan ei ota mukaan tai välitä tai hänellä ei ole ystäviä. Muuten sillä ei olisikaan niin väliä...
ap
nälvit vanhempia curling-vanhemmiksi ja sitten olet muka kovasti suruissasi ja myötätuntoinen, kun tyttö jää välitunnilla yksin? Älähän nyt viitsi.
mutta olet halukas auttamaan?
Puhu niiden opelle, se siellä koulussa voi ohjata toimintoja edes vähän.
Vanhemmille kannattaa myös kertoa, vaikka eiköhän he tiedäkin jo asiasta.
sanotaan vaikka nyt näin.
Mutta pieni ihminen hän siitä huolimatta on. Avuton ja hukassa, ja täydellisen tietämätön syystä miksi hänet on eristetty.
Miksen saisi tuntea siis myötätuntoa tai auttaa?
ap
Mäkin tunnen ihan samanlaisen, "aivan sietämättömän" lapsen. En nyt jaksa kuvailla täydellisesti, mutta siis pilattu curling-lapsi, ei pärjää omin päin missään, äiti vie ja hakee koulusta ja hengailee siellä pihalla muutenkin valvomassa ja valittaa muille lapsille kuinka ilkeitä he ovat - vaikka eivät oikeasti sitä ole. Äiti ei anna lapsen mennä kouluun muiden lasten kanssa, poikaa itkee pienintäkin vastoinkäyntiä ja hänen kanssaan on mahdotonta leikkiä, koska esim leikin temmellyksessä sattunut törmäys toisen lapsen kanssa aiheuttaa sen, että äiti tulee haukkumaan pataluhaksi toisen perheen.
Jonkun aikuisen kanssa poika voi keskustella ihan ok eikä hänellä ole mitään sairautta tai muuta. Ei vaan pysty olemaan toisten lasten kanssa ja sosiaaliset taidot siis aivan nolla (sosiaalisuudella en nyt tarkoita ulospäinsuuntautuneisuutta vaan sitä, että osaa toimia ryhmässä).
Hän on aivan mahdoton kaveri siinä mielessä, ettei kukaan uskalla leikkiä pojan kanssa, koska tämä pillahtaa hetkessä itkuun ja sitten äiti hyökkääkin kimppuun. Sääliksi käy lasta todella paljon!
Open tehtävä olisi huolehtia ekaluokkalaisten kohdalla, että kaikki ovat mukana leikeissä. kamalaa laiminlyöntiä opelta jos ekaluokkalainen joka välitunti yksin, huhhuh.
Mäkin tunnen ihan samanlaisen, "aivan sietämättömän" lapsen. En nyt jaksa kuvailla täydellisesti, mutta siis pilattu curling-lapsi, ei pärjää omin päin missään, äiti vie ja hakee koulusta ja hengailee siellä pihalla muutenkin valvomassa ja valittaa muille lapsille kuinka ilkeitä he ovat - vaikka eivät oikeasti sitä ole. Äiti ei anna lapsen mennä kouluun muiden lasten kanssa, poikaa itkee pienintäkin vastoinkäyntiä ja hänen kanssaan on mahdotonta leikkiä, koska esim leikin temmellyksessä sattunut törmäys toisen lapsen kanssa aiheuttaa sen, että äiti tulee haukkumaan pataluhaksi toisen perheen. Jonkun aikuisen kanssa poika voi keskustella ihan ok eikä hänellä ole mitään sairautta tai muuta. Ei vaan pysty olemaan toisten lasten kanssa ja sosiaaliset taidot siis aivan nolla (sosiaalisuudella en nyt tarkoita ulospäinsuuntautuneisuutta vaan sitä, että osaa toimia ryhmässä). Hän on aivan mahdoton kaveri siinä mielessä, ettei kukaan uskalla leikkiä pojan kanssa, koska tämä pillahtaa hetkessä itkuun ja sitten äiti hyökkääkin kimppuun. Sääliksi käy lasta todella paljon!
Kuulostaa kotona hoidetulta...
sinne ainakin voi ottaa yhteyttä. He voisivat vähän ryhmäyttää ja järjestää välituntileikkejä.
Toki hyvin erikoisilla tai suorastaan ylimielisillä lapsilla (seursauksena clrlingista) on aika vähän mahdollisuuksia lopullisesti sopeutua. Havaitsin sen aikoinani poikani luokalla.
että oma lapsi olisi jostain syystä hyljeksitty ja yksin... On vielä pieni, ja monta vuotta edessä ennen kouluunmenoa, mutta on jo valmiiksi vähän sellainen pehmeä poika, tarkkailijaluonne... Sitä tyyppiä, joka antaa lyödä, muttei lyö.
Pakkohan sinun on lapsen vanhemmille kertoa, että lapsi on yksinäinen, ja kehottaa keskustelemaan opettajan kanssa asiasta.
olet varmaan jo huomannut, että ei tilanne muutu. En usko sen tilanteen muuttuvan vaikka olisi erikin.
Kiusaaminen ei ole luokan muusta sosiaalisesta elämästä irrallaan oleva asia, vaan se liittyy usein kokonaisvaltaiseen “ihmisarvon menetykseen vertaisryhmässä”
tyttöpololla alkaa olemaan aika vähissä.
Kun omat piltit ekan luokan aloittivat, olin huolissani yksinäisyydestä (jota ei sitten onneksi ollut) ja ope sanoi, että varsinkin syksyllä opet tarkkailee pihalla yksinolijoita ja yrittävät "ovelasti" tuuppia näitä yksinjääviä muiden seuraan.
ei auta ope, on puhuttu jo. Sen takia tämä onkin niin monimutkaista.
Minulla on kolme lasta ja ei meidänkään lapset oikein sulata häntä... mutta olemme yrittäneet olla reiluja ja sietää...
ap
mun tuttavapiirissä on 1 ainokaisprinsessa curlingvanhempineen ja hän itse asiassa ei edes halunnut ennen kouluikää leikiä muiden lasten kanssa, vain aikuisten seura kelpasi. Melko hankalaa siis. Nyt kuulemma koulussa on jo kavereita, onneksi.
ilmiö on tuttu, mutta usein on vielä niin, että sosiaalisilta taidoiltaan kovin vajavainen lapsi ryhtyy herkästi valittamaan asioista ja luokkatovereistaan. Tällä tavalla saa huomiota itselleen, kun muuten ei onnistu. Se taas aiheuttaa närää ja lopulta hyljeksintää muiden lasten taholta. Kierre on valmis.
meinaan hyvässä koulussa välituntivalvojan tehtävä on saada kaikkimukaan leikkeihin, ettei kukaan jää yksin. Mutta aina voit ottaa yhteyttä koulun rehtoriin tai tosiaan vaikka marssia sinne koululle ja jututtaa sitä välituntivalvojaa.