Lue keskustelun säännöt.
En pääse miehestä yli, ahdistaa :(
11.11.2010 |
Eli minulla alkoi vuosi sitten suhde mieheen ja kesällä tämä suhde päättyi (ainakin osittain). Tämä mies oli kaikkea mitä olen koskaan elämässäni etsinyt. Tunsin syvää yhteenkuuluvuutta, jota en ole tuntenut koskaan kenenkään kanssa. Hänen sylissään tuntui, kun olisin kotona ja olin täysin valmis heittäytymään vaikka loppuelämäkseni.
Olemme kuitenkin molemmat varattuja ja meidän suhteemme kuihtuikin tästä syystä. Tosin olemme edelleen tekemisissä viikottain ja pidämme yhteyttä päivittäin. Välillä tuntuu ihan hyvältä olla "vain" parhaita salaystäviä, mutta silti kaipaan sitä kun välillämme oli jotain enemmän ja suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. Nyt en vain pääse eteenpäin. Pitäisikö lopettaa yhteydenpito kokonaan vai millä tämä hulluus loppuisi? Tiedän, että meillä ei tule koskaan olemaan perinteistä parisuhdetta, mutta millä saisin itseni tyytymään tähän mitä meillä on? Lyhyitä ihania hetkiä salassa ja katseilta piilossa. Lisäksi tämä toisen perään haikailu syö parisuhdettani todella paljon ja sekin surettaa :(
Kommentit (25)
suhde loppu. olen vaan niin vieläkin miehessä kiinni vaikka yritän järkeillä ettei siitä olisi koskaan mitään tullut,mies ei ollut valmis jättämään perhettään vaikka minä rakastan miestä enemmän kuin koskaan ketään. nyt yritän kääntää tätä rakkautta vihaksi, että pääsisin hänestä yli.
ollan vieläkin puhuttu puhelimessa joka pvä ja tänään puhuttiin, että mentäis syömään. mutta kun mä haluaisin enemmän... toisaalta en voisi saada muuta kuin varastettuja hetkiä, vaimonsa kanssa matkustaisi ja viettäisi lomansa.
mun vaan pitäisi saada järki käteen, mutta se on niin vaikeaa. kai se aika tekee tehtävänsä ja pitäisi vaan olla soittelematta ja puhumatta niin joskun pääsisi yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis tietenkin tiedän, että en ole miehelle yhtä tärkeä kuin hänen vaimonsa. Mutta se ei ollutkaan ongelma. Vaan se, että en pääse irti hänestä vaikka tiedän kaiken edellä mainitun. Tiedän, että jos hän todella rakastaisi/välittäisi minusta hän vastaisi tunteisiini tai sitten lopettaisi tapailun kokonaan. En vain pysty irtaantumaan. JA se ahdistaa.
Miksi en saa onnea irti omasta elämästäni vaan elän ns toista elämää mielessäni? Mitä yritän täyttää elämässäni? Teemme hirveästi töitä puolisoni kanssa saadaksemme suhteemme toimimaan, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Tämän toisen miehen seurassa tunnen välillä suunnatonta ahdistusta, koska tunnen itseni idiootiksi kun odotan niitä säälihetkiä, rippeitä ja tiedän etten koskaan tule saamaan mitään muuta, en mitään. Ja vaikka tiedän sen, ja tämä tilanne satuttaa minua, niin en lähde siitä siltikään.
Eli siis tietenkin tiedän, että en ole miehelle yhtä tärkeä kuin hänen vaimonsa. Mutta se ei ollutkaan ongelma. Vaan se, että en pääse irti hänestä vaikka tiedän kaiken edellä mainitun. Tiedän, että jos hän todella rakastaisi/välittäisi minusta hän vastaisi tunteisiini tai sitten lopettaisi tapailun kokonaan. En vain pysty irtaantumaan. JA se ahdistaa.
Miksi en saa onnea irti omasta elämästäni vaan elän ns toista elämää mielessäni? Mitä yritän täyttää elämässäni? Teemme hirveästi töitä puolisoni kanssa saadaksemme suhteemme toimimaan, mutta silti tuntuu, että jotain puuttuu. Tämän toisen miehen seurassa tunnen välillä suunnatonta ahdistusta, koska tunnen itseni idiootiksi kun odotan niitä säälihetkiä, rippeitä ja tiedän etten koskaan tule saamaan mitään muuta, en mitään. Ja vaikka tiedän sen, ja tämä tilanne satuttaa minua, niin en lähde siitä siltikään.
niin kauan kuin roikut tuossa toisessa miehessä niin niin kauan teillä luonnollisesti on ongelmia oman miehesi kanssa ja omassa elämässäsi. Vaikka toinen mies ei alkuperäinen syy ongelmiin olisikaan. Jos esim. alkaa käyttää alkoholia ahdistukseen, niin ei se ahdistus lähde pois, ennen kuin lopettaa alkoholin käytön ja käsittelee ahdistuksen syyt.
.. pitänyt hakea apua jo siinä vaiheessa kun aloit suhteen toisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kovaa että tajuaisi saatana, että tässä leikitään perhettä, eikä tunteita ja tuoksuja.
Se on lapsillekin parempi vaihtoehto että isä ottaa ohjat käsiin ja suojelee perhettään tunkeutujilta.
Sellainen näätähän tuo on. Tunkeutuja!
Niin kovaa että tajuaisi saatana, että tässä leikitään perhettä, eikä tunteita ja tuoksuja.
Se on lapsillekin parempi vaihtoehto että isä ottaa ohjat käsiin ja suojelee perhettään tunkeutujilta.Sellainen näätähän tuo on. Tunkeutuja!
Maa täynnä kaltaisiasi juntteja. Sä et ymmärrä elämää ja rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei siis välittänyt susta kuitenkaan niin paljon, että olisi jättänyt perhettään. Eli unohda koko juttu. Olet vain pano.
Pihtaavat omilta miehiltään ja paneksivat pitkin ja poikin muiden kanssa. Mitä jos saatte sukupuolitaudin?
Ainakaan tarinan salarakas mieheen ei voi luottaa, etteikö olisi paneksinut samaan aikaan myös muita vosuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ap jatkaa vielä... Meillä alkoi tuo juuri noin. Emme suunnitelleet yhteistä elämää ja olimme totaalisen onnellisia siihen, että meillä oli ns yhteinen salainen elämä ja sitten se elämä oman perheen kanssa. Sitten se vain paisui ja paisui ja aloin kaipaamaan häntä aamuisin ensimmäisenä ja iltaisin viimeisenä. Jäätyämme kiinni miehelleni, myös hän kertoi vaimolleen. Kauhea kriisiä ja sotaa ja osittain yhdessä päätimme pysyä suhteissamme. Mies oli enemmän tätä mieltä, itse olin enemmän lähdössä. Ja nyt pitäisi taas tyytyä siihen, että minulla on taas kaksi elämää. Salainen ja julkinen. Ja kun kaikki oli jo niin lähellä, elämä hänen rinnallaan, elämä jollaista olen aina halunnut elää ja mies rinnalla joka halusi niitä samoja asioita. Se kaikki repäistiin niin äkkiä pois. Ja nyt pitäisi tyytyä olemaan ns."salarakas", salainen läheinen ystävä. ap
ja "sielunkumppanuudesta" kuulostaa! MIES EI HALUNNUT SINUA. Hän halusi perheensä. Piste.
Ja sinä typerys pilaat liittosi haikailemalla ko. miehen perään.
Oletko elänyt arkea tämän "suuren rakkautesi" kanssa? Etpä tietenkään. Joten tottakai hän tuntuu KUVITELMISSASI paljon ihanammalta kuin se mies, jonka kanssa jaat arjen, kotityöt ja yhteisen vessan. Hohhoijaa...
ja samaan luisumassa... tässä vaiheessa mua lähinnä kiinnostaa että miten te piditte sen salassa? Eli kun on kaksi perheellistä ihmistä, niin missä hitossa te tapailitte? Esimerkiksi.
kuvaatte aina salasuhteitanne ihan kuin se ei olisi oma valintanne lähteä sellaiseen?
Aina siihen "luisutaan" tai "ajaudutaan". Hohhoijaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei luisu minnekään. :D
hahahha Asennetta.
sain tästä aloituksesta. Juu tietenkin rakkautta, sielujen sympatiaa ja aivan muuta kuin koskaan ikinä ennen. No mies ei tuntenut samoin vain paineli tyytyväisenä vaimonsa luo. Joka on siis vaimo, tärkein hänelle. Lähes tulkoot kaikki miehet pettävät tilaisuuden koittaessa, varsinkin varatun kevytkengän kanssa, koska ajattelevat ettei sellainen jää roikkumaan ja halua mitään enempää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi mies ei sitten jättänyt perhettään, jos sinäkin olit siihen valmis? Jos hän kuitenkin oli valmis riskeeraamaan perheonnensa salasuhteen kanssa? Olen samaa mieltä, että ihan älytöntä haikailla tuommoisen kuvitellun suuren rakkauden perään, jos hän olisi tuntenut samoin niin olisitte yhdessä. Niin yksinkertaista se on. Jos tutkiskelet itseäsi, niin huomaat varmaan jonkun puutteen ja tyhjiön, minkä yrität täyttää tuolla suuren rakkauden kuvitelmalla.
Miksi teidän suhde päättyi (osittain)? Tai itse asiassa en ymmärrä miten se päättyi, mutta jatkuu, kerro vähän lisää!
Tietääkö teidän puolisot?
Voi olla, että et pääse yli ennenkuin olet lopettanut yhteydenpidon kokonaan. Vai auttaisiko joku muu korjausliike elämässä?
Olen itse luisumassa vähän samankaltaiseen suohon, paitsi että kumpikaan meistä ei halua vaihtaa nykyistä elämäänsä yhteiseen. Silti tunnemme vetoa toisiimme. Ajattelen koko ajan, että meidän pitäisi lopettaa tämä, mutta en pysty, kun tuntuu liian ihanalta...
Eli siis osittain siten, että ollaan enää vain ystäviä ja tekemisissä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Välitämme silti syvästi toisistamme ja jaamme toisillemme paljon sisimpäämme.
Ja tosiaan enempi yhteydenpito jäi, koska jäin kiinni miehelleni. Koko totuutta eivät puolisot tiedä, mutta sen, että jotain epäsopivaa välilämme ollut. Eivät tiedä, että olemme edelleen tekemisissä.
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä kahdeksan vuotta ja tuntuu vaikealta jatkaa enää tämän suhteen jälkeen. Mikään ei tunnu miltään ja olisin valmis tekemään lähes mitä vain, jotta saisin tämän miehen elämääni enemmän. Toki olen suunnattoman onnellinen tästäkin mitä nyt saan, ystävyyttä ja välittämistä.
Eli ap jatkaa vielä...
Meillä alkoi tuo juuri noin. Emme suunnitelleet yhteistä elämää ja olimme totaalisen onnellisia siihen, että meillä oli ns yhteinen salainen elämä ja sitten se elämä oman perheen kanssa. Sitten se vain paisui ja paisui ja aloin kaipaamaan häntä aamuisin ensimmäisenä ja iltaisin viimeisenä. Jäätyämme kiinni miehelleni, myös hän kertoi vaimolleen. Kauhea kriisiä ja sotaa ja osittain yhdessä päätimme pysyä suhteissamme. Mies oli enemmän tätä mieltä, itse olin enemmän lähdössä.
Ja nyt pitäisi taas tyytyä siihen, että minulla on taas kaksi elämää. Salainen ja julkinen. Ja kun kaikki oli jo niin lähellä, elämä hänen rinnallaan, elämä jollaista olen aina halunnut elää ja mies rinnalla joka halusi niitä samoja asioita. Se kaikki repäistiin niin äkkiä pois. Ja nyt pitäisi tyytyä olemaan ns."salarakas", salainen läheinen ystävä.
ap
toivottavasti ukkos lemppais sut ja menettäisit vielä kakarasikin.
Huoran hommaa panna vieraita. Turha selitellä.
tämä tunteiden suuremmoisuus, sielujen sympatia ja mitä lie on tainnut olla aika yksipuoleista. Muutenhan te leikkisitte oikeaa kotileikkiä tällä hetkellä. Unohda siis tämä toinen mies ja keskity omaasi, kun vielä sulla sellainen on. Mitäpä luulet, mitä miehesi on mieltä, KUN saa tietää, että olette edelleen yhteyksissä. Antaako enää mahdollisuutta sinulle? Tämän kakkosmiehen kanssa tuskin tulet yhteistä tulevaisuutta kokonaan saamaan, olisihan hän jo lähtenyt vaimonsa luota. Toivotan silti sulle vilpittömästi tsemppiä tilanteeseesi ja että tulet järkiisi! :O)