Eronnut nainen: Antaisitko ed.aviol.lapsille uuden miehesi sukunimen?

Enpä tiennytkään ja en todellakaan antaisi.

ainoastaan ehkä siinätapauksessa,että bio isä kuolis ja isäpuoli tahtois heidät andoptoida. Ja siinäkin tapauksessa mikäli lapsetolisivat tarpeeksi vanhoja päättämään niin saisivat itsepäättää.

jos menisin naimisiin ja ottaisin mieheni sukunimen, voisin vaihtaa nimen myös lapselleni. Tosin lapseni on jo sen verran vanha, että saisi tehdä valinnan itse. Yhteinen sukunimi liittyy perhekäsityksen muodostamiseen.

tekemisissä paljon ja rakastaa heitä yli kaiken. En ikinä vaihtaisi lasten sukunimeä uuden puolisoni nimiin.



Ymmärrän heitä jotka vaihtavat jos lasten isä ei ole missään tekemisissä lasten kanssa.

isänsä nimen. Uusi mies on heidän huoltajansa, biologinen isä ei. Nimi on jonkinlainen linkki omiin sukujuuriin, vaikka yhteyksiä isään ei ole. Kannatti nimi säilyttää siksikin, että on harvinainen. Alle 15 ihmistä ja he kaikki lähisukulaisia.

joten jos sattuisin menemään naimisiin, pitäisin varmaankin oman nimeni.

Mutta mieluummin kyllä soisin heille oman nimeni, mutta eipä sitä silloin ajatellut. Meidänkin kun piti olla naimisiin menossa, jolloin kaikilla olisi ollut yhteinen nimi.



No, enää en ole naimisiin menossa, joten olisi kiva kun lapset olisi omalla nimelläni. Isä ei pahemmin pidä yhteyttä ja kieltämättä vähän ärsyttää sekin, että isä on uuden naisensa kanssa menossa naimisiin (se ei ärsytä :D ), ja näin he perustavat nimensä perusteella perheen... Joojoo, tiedän että perheessä on kysymys jostain ihan muusta, enkä mä tätä ikimaailmassa kellekään muulle tunnustaisikaan! :D

oli mun tyttönimeni kun menin naimisiin uuden miehen kanssa. Otin mieheni sukunimen. Lapset olisivat halunneet myös mieheni sukunimen ja esikoinen varsinkin itki monet kerrat, kun nimi ei vaihtunut. Alle 12 vuotiailla ei ole juridista valtaa omaan sukunimeensä. Yhteishuoltajuus mahdollisti sen, että lasten isä kielsi nimenvaihdoksen. Pieni on lapsen etu, kun oma isä haluaa käyttää valtaansa.

Uuden miehenhän pitää adoptoida lapset, ennenkuin sukunimen voi antaa? Vai eikö näin ole? Vain lasten tunnustamisen tai adoption myötä avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi voi saada isänsä sukunimen, jolloin lapsi saa myös perintöoikeuden.

Näin ollen, jos uusi mies ei adoptoi lapsia, hänen sukunimeään ei voi vaan " antaa" uuden vaimon lapsille. Näin luulen asian olevan, mutta

voin todellakin olla aivan väärässä?



Olishan se nyt aika hullua, että lapsen sukunimen vois vaihtaa aina, kun äiti menee uusiin naimisiin:)

Miehelläni on lapsipuoli edellisestä avioliitosta. Lapsen isä ei pidä lapseen yhteyttä. Mieheni on lapsen "oikea" isä, joten lapsen sukunimi vaihdettiin ja sai mieheni nimen. Aiemmin oli äitinsä sukunimellä. En tiedä kysyttiinkö lapsen biologisen isän mielipidettä, mies ei ole ollut kuvioissa ollenkaan.

nimen vekslaamiset. Jos jokainen pitäisi syntymänimensä, ei olisi mitään ongelmia.

"Lapsen sukunimen muuttaminen



Lapsen sukunimi voidaan muuttaa ilmoituksella maistraatille, jos



vanhemmat haluavat muuttaa lapsen sukunimen isän sukunimeksi silloin, kun vanhemmilla ei lapsen syntyessä ollut yhteistä sukunimeä ja isyyttä ei ollut vahvistettu ja merkitty lasta rekisteröitäessä.

avioliittoon menevät alaikäisen lapsen vanhemmat, jotka yhdessä ovat lapsen huoltajia ja haluavat antaa yhteisen nimensä myös lapselle.

molemmat puolisot haluavat antaa toisen puolison alaikäiselle lapselle avioliittoon mennessään ottamansa yhteisen sukunimen.

Lapsen huoltajien on oltava nimenmuutoksesta yksimielisiä. Kaksitoista vuotta täyttäneen lapsen nimeä ei voi muuttaa ilman hänen suostumustaan. Lisätietoja saat maistraatista."

riippuu onko yhteishuolto?

Yksinhuoltaja voi vaihtaa nimen toista vanhempaa kuulematta?

Väestörekisterin lapussa lukee että lapsi seuraa äidin sukunimeä. Eli saa sen nimen tavallaan äidiltään, uuden miehen ei tarvitse olla huoltaja eikä adoptoida. Meillä bioisän lupaa ei edes tarvinnut kysyä, koska minulla on lapsen yksinhuoltajuus.

Meillä sukunimen vaihtoon oli syynä juuri tuo perheyhteys, lapsen bioisä ei pidä yhteyttä ja lapsi oli 2vuotias nimeä vaihdettaessa. Bioisälle tämä oli ok, hänkin oli sitä mieltä että mieheni

on se mitä isä sanalla tarkoitetaan.

Uuden miehenhän pitää adoptoida lapset, ennenkuin sukunimen voi antaa? Vai eikö näin ole? Vain lasten tunnustamisen tai adoption myötä avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi voi saada isänsä sukunimen, jolloin lapsi saa myös perintöoikeuden.

Näin ollen, jos uusi mies ei adoptoi lapsia, hänen sukunimeään ei voi vaan " antaa" uuden vaimon lapsille. Näin luulen asian olevan, mutta

voin todellakin olla aivan väärässä?

Olishan se nyt aika hullua, että lapsen sukunimen vois vaihtaa aina, kun äiti menee uusiin naimisiin:)

Ehkä just joku vauva, jonka isä ei ole kuvioissa, voisi mennä, mutta onhan se nyt törkeää laitta alapsi väärän miehen nimiin. Tottakai biologiselta isältä pitää kysyä lupa ja lapselta, jolla on mielipide, myös. Myös kaverit karsastavat nimenmuutoksia.



Koittaisitte pysyä yhden miehen kanssa ja olla samannimisiä loppuikänne, niin näitäkin ongelmia olisi vähemmän. Perheyhteys, joo, mutta se yhteys jatkuvasti katkeaa ja taas solmitaan uusi ja lapset kärsivät. Tää nimiasia on onneksi kärsimyksistä pienin. Surullista silti.

ja on ylpeä nimestään nyt. Mies olis adoptoinutkin, mutta ex-vaimo ei halunnut. Lapsi on siitä vihainen äidilleen, sillä nyt adoptio ei ole enää mahdollinen /( tai helppo)

siis lapsuuden nimeni jonka otin eronjälkeen takaisin.

Sain itse päättää kumman sukunimen haluan ja ennen kouluun menoa nimi vaihdettiin. Asiasta keskusteltiin biologisen isäni kanssa tietysti myös ja hänenkin ja muun suvun mielestä minun mielipide oli asiassa tärkein. Mielestäni oli mukavaa että koko perheellä on sama sukunimi (sain myös pikkussisaruksen). Ja tosiasia on myös se että vaikka tapasinkin biologista isääni säännöllisesti niin kasvatti-isä on aina ollut enemmän "oikea isä" koska hänen kanssaan olen arkeni elänyt. Ero biologisesta isästä tapahtui niin nuorena etten arkea hänen kanssaan muista enkä koskaa ole kaivannutkaan.

Syyt:



Lapsi ei missään tekemisissä biologisen isän kanssa, minun puoliso on hoitanut isän virkaa siitä asti kun lapsi on ollut 1-vuotias, miehelläni on lapsen huoltajuus.



Tahdon, että lapsillani on sama sukunimi.



Syy, miksi lapset eivät ole minun nimelläni on se, että nuoremmalle lapselle (puolisoni myös biologinen isä) oli aiheellista laittaa miehen harvinainen sukunimi, jotta sen käyttö ei lopahtaisi kokonaan. Niinpä sen nimen sai vanhempikin lapsi.

Koittaisitte pysyä yhden miehen kanssa ja olla samannimisiä loppuikänne, niin näitäkin ongelmia olisi vähemmän. Perheyhteys, joo, mutta se yhteys jatkuvasti katkeaa ja taas solmitaan uusi ja lapset kärsivät. Tää nimiasia on onneksi kärsimyksistä pienin. Surullista silti.

Kuinka kauan pitää ottaa nyrkkiä naamaan, ennenkuin on tarpeeksi kauan yrittänyt yksin pitää perhettä kasassa?

Ehkä just joku vauva, jonka isä ei ole kuvioissa, voisi mennä, mutta onhan se nyt törkeää laitta alapsi väärän miehen nimiin. Tottakai biologiselta isältä pitää kysyä lupa ja lapselta, jolla on mielipide, myös. Myös kaverit karsastavat nimenmuutoksia.

Koittaisitte pysyä yhden miehen kanssa ja olla samannimisiä loppuikänne, niin näitäkin ongelmia olisi vähemmän. Perheyhteys, joo, mutta se yhteys jatkuvasti katkeaa ja taas solmitaan uusi ja lapset kärsivät. Tää nimiasia on onneksi kärsimyksistä pienin. Surullista silti.

Ei nimen vaihtaminen automaattisesti surullista ole, outo ajatus tuo.

Lapseni sai itse päättää vaihtaako sukunimen vai pitääkö vanhan (joka oli tyttönimeni, bioisä ei ole kuvioissa), ja päätti vaihtaa. Ehkä jotenkin vanhakantaisesti ajattelen, että yhteinen nimi sitoo meidän kaikki samaan perheeseen.

Jos lapseni olisi ollut biosisänsä sukunimellä ja isä lapsensa kanssa tekemisissä, ei vaihdosta luultavasti olisi tehty.