Osallistuuko teillä isä vauvan yöherätyksiin?

jos olis tuollainen tilanne kuin teillä, mutta meillä lapset on imetetty ja jatkettu unia, joten siihen ei miestä ole tarvittu.

vaikka olisi mennyt seuraavana aamuna töihin. Itse asiassa mies taitaa meillä enemmän hoitaa vauvaa kuin minä =D

Kun oli tässä taannoin vapaan viikon kotona, toi vuvan mulle kyllä tissille yöllä.

jaamme yön tarvittaessa (esim. lapsen sairastuessa) puoleksi, joten kumpikin saa nukkua ja jaksaa seuraavan päivän.

Silloin kun muksut ovat olleet vauvoja on vaimoni hoitanut yöheräämiset lähes kokonaan. Sitten kun on siirrytty pois rintaruokinnasta olen minäkin alkanut osallistumaan.

Vauva herää muutaman kerran ja tissillä oltuaan nukahtaa saman tien.

Ennen osallistui mutta nopeasti vaan syötti ja jätti paskat housuun..eihän se silloin nukahtanut. Aina meni jatkamaan sen jälkeen unia ja poika huusi joten minä jouduin sen jälkeen vaihtamaan vaipat.

Tämän jälkeen sanoin miehelle ettei tarvi herätä mikään yö kunhan iltavuoroon meno päivinä on pojan kanssa aamut että saan pidempään nukkua ja näin olemme tehneet.

Siksi myös isä pystyy osallistumaan. Jos kyse olisi vain tissin läimäisemisestä nassun eteen, niin ei siinä tartte kaikkien valvoa. Meillä vauva huusi kaksi ekaa kuukautta ensin illat ja sitten pitkin öitä. Imetys meni reisille ja vauva söi tissin lisäksi pulloa. Vauva oli myös terhakka pissaamaan, joten se vaippa oli syytä vaihtaa yöhuudon jälkeen, jos halusi ettei märkä vaippa vaikeuta nukahtamista. Ei siinä tarvinnut miehen kauheasti miettiä tajutakseen, että jos molemmat ottavat vastuuta, niin kummastakaan ei tule zombieta ja saadaan vauvakin hoidettua tehokkaammin. Joskus pelkkä sylinvaihto saattoi katkaista huudon ja auttaa nukahtamaan.



Jos sua sapettaa, niin oletko sanonut asiasta miehelle? Oletteko puhuneet vauvan yöhoidon tarpeista, eli tietääkö mies mitä vauvalle pitää tehdä yöllä? Osaako hän hoitaa vauvaa päiväsaikaan(kin)?

Ellei isällä nyt ole mitään ihan kamalaa työruuhkaa töissä, niin hän on lapsen toinen vanhempi ja velvollinen auttamaan. Teethän sinäkin "töitä" koko päivän lapsen kanssa ja ansaitset omat unesi. Meidän isä kyllä herää jos lapsi yöllä alkaa itkeä, ja ainoastaan jos tahtoi tissiä niin herätti minut lasta syöttämään. Monesti kyse oli kuitenkin vain siitä että tutti oli pudonnut.

olivat pääasiassa minun vastuullani niin kauan kun imetin yöllä.



Silloin, kun minä kävin töissä ja mies oli kotona sovimme, että mies nostaa vauvan viereeni imetettäväksi (ellei siis muu rauhoittelu tehoa), jotta minun ei tarvitse yöllä nousta.



Järjestely tuntui välillä epäreilulta, joten yöimetyksen loputtua sovimme, että mies on jonkin aikaa täysin yksin vastuussa yöheräämisistä. Sitten siirryimme vuorosysteemiin.



Vaikka se ei tilanteen ollessa päällä siltä tunnukaan, niin vauva-aika ei loppujen lopuksi ole kovin pitkä. Pitää vaan olla tarkkana siitä, ettei pidemmällä aikavälillä kumpikaan vanhemmista rasitu epäreilun yksipuolisesti.

Mies herää aamulla puoli kuusi töihin ja yöt on sillä muutenkin rikkonaisia lapsen heräily takia.

Itse nousen monta kertaa hyssyttelemään lasta, antamaan tuttia, maitopulloa ja saan unta melkein heti kun pääsen takaisin sänkyyn.

Mies jos nousee kerrankin, on se yöunet siinä, ei saa enää nukutuksi.

On se aika ärsyttävää kyllä. Mutta minä saan kuitenkin haahuilla kotona yöpuvussa ja lepäilläkin välillä, miehen pitää olla skarppina töissä.

Ja jos se on joutunut valvomaan yöllä, se kostautuu sitten illalla kotona, ei siitä ole mitään apua eikä seuraa.

Virkeänä se jaksaa hoitaa lapsia illalla ja minä saan omaa aikaa ja vaikka nukkuakin jos haluan.

kolmatta tuntia putkeen. Sellaista on yksin aika vaikea jaksaa.



Meillä tuota jokaöistä karjumista kesti koko ensimmäisen vuoden. Kyllä siinä molemmat sai tehdä yötöitä ihan umpiväsyksiin asti. Ei siis kummankaan tarvinut olla kateellinen toiselle.



Toinen lapsi ei karjunut, heräili vaan tiuhaan, mutta pysyi rauhallisena. Sen kanssa selvisin usein ilman miehen apua, mutta kyllä siihen heräilyynkin joskus hermo kirahti, ja silloin mies tuli pelastamaan tilanteen, kun huomasi, että mulla keitti yli.

osallistui, jos koin itse siihen olevan tarvetta (esim. silloin, kun lopetin yöimetykset). Esikoinen nukkui kohtuullisen hyvin (heräilyjä max. 3-4 yössä, eikä yleensä hillunut pitkään valveilla), joten tarvetta ei kovin paljon ollut.



Kuopuksen kanssa mies ei ole osallistunut, koska hän hoitaa nyt esikoisen heräilyt (kerran yössä). Kuopus heräilee 1-2 tunnin välein, joten apu olisi kyllä tarpeen, mutta nyt puolivuotias ei rauhoitu mitenkään muuten kuin tissille. Eli miehestä ei olisi mitään apua.

kaikkien kolmen kohdalla. Tosin jokainen lapsistamme lopetti yöheräilyt 2kk iässä ja alkoi nukkua 12h putkeen öisin... Mutta ne pari kuukautta kyllä heräsi yöllä.



Imetin lapsia 2-4viikkoa, mutta sen jälkeen mies heräisi yöllä sen kerran.

jos vauva valvottaa tuolla tavalla tunteja öisin. Ja jos tuo kestää enemmän kuin pari kuukautta, joillain kestää pari vuottakin. Siitä tuhansien tuntien univajeesta, joka pitkässä ajassa kertyy, siitä ei toivu ihan nopeasti. Voi mennä vuosiakin, ennen kuin tuntee olonsa taas normaaliksi.



Eli jos ensin valvoo pari vuotta, sitten toipuu kolme, niin viisi vuotta elämästä on mennyt karille. Kyllä se on pitkä aika.

miks meidän pitäis molempien valvoa??

Itse herään joka tapauksessa vauvan kanssa, en vain osaa nukkua, jos se kitisee.



Mies antaa mun nukkua viikonloppuaamuisin.

että vauva-aika (= 1 vuosi) verrattuna koko ala-ikäisyysaikaan (= 18 vuotta) on lyhyt.

Kuten ekassa viestissäni sanoinkin, ei kumpaakaan vanhempaa saisi rasittaa yksipuolisesti pitkää aikaväliä.

t. #11

Kyllä se vauva-aika voi olla pitkäkin,jos vauva valvottaa tuolla tavalla tunteja öisin. Ja jos tuo kestää enemmän kuin pari kuukautta, joillain kestää pari vuottakin. Siitä tuhansien tuntien univajeesta, joka pitkässä ajassa kertyy, siitä ei toivu ihan nopeasti. Voi mennä vuosiakin, ennen kuin tuntee olonsa taas normaaliksi.

Eli jos ensin valvoo pari vuotta, sitten toipuu kolme, niin viisi vuotta elämästä on mennyt karille. Kyllä se on pitkä aika.

Mies käy töissä ja minä olen kotona. Mä voin maata seuraavan päivän vauvan vieressä ja torkkua silloin kuin vauvakin, mutta mies on töissä. Ei tulisi mieleenkään pyytää miestä yöllä heräämään. Ei vaikka hän oma-aloitteisesti sitä ehdottaisi. Mielummin voi sitten töiden jälkeen osallistua vaikka kotitöihin, mutta yöt saa kyllä nukkua rauhassa.

Jos vauva valvotti yöllä miestä niin passitin miehen sohvalle nukkumaan korvatulpat korvissa. Pärjäsin ihan hyvin itse.

Mies käy töissä ja minä olen kotona. Mä voin maata seuraavan päivän vauvan vieressä ja torkkua silloin kuin vauvakin, mutta mies on töissä. Ei tulisi mieleenkään pyytää miestä yöllä heräämään. Ei vaikka hän oma-aloitteisesti sitä ehdottaisi. Mielummin voi sitten töiden jälkeen osallistua vaikka kotitöihin, mutta yöt saa kyllä nukkua rauhassa.

Jos vauva valvotti yöllä miestä niin passitin miehen sohvalle nukkumaan korvatulpat korvissa. Pärjäsin ihan hyvin itse.

ollaan alusta asti herätty aika harvaan tahtiin öisin, mutta nämä on mies hoitanut eikä ole kertaakaan valittanut asiasta. Ei sovittu tai suunniteltu mitään järjestelyjä etukäteen, olin aika yllättynyt, mutta en tietenkään valita asiaa :)