onko tuttu ilmiö, näyttää kuin asiat on isompi/pienempiä kuin oikeasti

Olen nyt 22 vuotias ja olen osannut "kutistaa" kaikkea siitä lähtien kun muistan. Ja myös jos tuijotan jotain esim. taulua pidemmän aikaa, saan sen katoamaan silmissäni. Hetken päästä kun pääsen irti kyseisestä "tilasta" kaikki on taas normaalisti.

Eräs kaverini osaa myös tuon silmien täristämisen, itse olen onnistunut vahingossa pari kertaa, aika hurjan näköistä mutta tuskin vaarallista.

Uskon että lapsestasi tulee henkisesti todella vahva. Hänen kannattaa tutustua meditointiin jne koska usein tuollaisesta "kyvystä" on hyötyä. Itse näen myös enneunia todella paljon ja kaikkea muuta mikä kuulostaisi ehkä "hullulta" tällä keskustelupalstalla niin en avaudu niistä sen enempää.

Pojallani on sama. Hän kokee sen ahdistavana. Varsinkin nyt tätä on tapahtunut paljon. Kerran koulussakin, mutta yleensä illalla nukkumaan mennessä. Poikani on 10. Joskus hän sanoo myös, että oma ääni kuulostaa nopealta, mutta ei aina.

Kuten yllä kirjoittanut 22-vuotias (2013), haluan myös todeta, että lapsesi taitaa olla henkisesti hyvin auki. Itse olen nähnyt pienenä läpi elämäni ja lapsena minua on tutkittu paljon, mutta elimellistä/somaattista syytä ei ole löytynyt - näin aikuisena (nyt 27-v) olen ymmärtänyt, että syynä on se, että reagoin muiden tunnetiloihin/ympäristön "energioihin" vahvasti (tämä saattaa kuulostaa todella kummalliselta, mutta toteutuu omalla kohdallani toistuvasti). Väsyneenä olen erityisen herkkä niille ja siten myös pienenä näkemiselle. Viimeksi tänään olen tainnut nähdä pienenä. Haluan tämän myötä vain sanoa, että älä ole huolissasi - uskon, että lapsellasi on kaikki hyvin. Herkkyys on vahvuus ja lahja, vaikka se ei aina tunnu siltä. Kaikkea hyvää teille.

Tässä vielä linkki toiselle palstalle, jolla keskustellaan myös nk. nopeista oloista.

http://m.vauva.fi/mobiilikeskustelut/index.html#!/ketju/1376998/nopea_olo_lapsella_mita_on/sivu/4

Joo! Mulla ollut tuota lapsesta asti, mutta sain sille nimen vasta aikuisena: dissosiaatiohäiriö, tarkemmin sanottuna derealisaatio-oire. Lapsuuteni oli henkisesti todella ahdistava, vanhempani laiminlöivät minua ja nykyään minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:07"]Joo! Mulla ollut tuota lapsesta asti, mutta sain sille nimen vasta aikuisena: dissosiaatiohäiriö, tarkemmin sanottuna derealisaatio-oire. Lapsuuteni oli henkisesti todella ahdistava, vanhempani laiminlöivät minua ja nykyään minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö.
[/quote]

Ja tuo oli/on vieläkin minulla todella väsyneenä, ahdistuneena tai surullisena. Tunne on todella ahdistava.

Oivalsin lähiaikoina, että meillä pienenä näkijöillä saattaa 3. silmä (otsachakra) olla hyvin aktiivinen/vahva, kun aistii ympäristön energioita. Tokikaan se ei tarkoita samaa kuin että kyseinen chakra olisi tasapainossa, mutta herkkä ja "vastaanottavainen" se ainakin on. Kertokaa omista kokemuksistanne, jos sellaisia löytyy!

[quote author="Vierailija" time="08.11.2010 klo 22:02"]

Maailma etääntyy tai asiat ja ihmiset pienenee. Tämä liittyy yleensä siihen, että olen törkeän vihainen.

Olen miettinyt, että onkohan sellaisilla hulluilla hurjimuksilla, jotka hyökkää itseään sikana isomman ihmisen kimppuun tai suurta jengiä vastaan, tuollaisia maailman kutistumisoireita?

[/quote]

Sama. Yleensä näin tapahtuu kun puhun äitini kanssa ja äiti alkaa näyttää pieneltä ja kaukaiselta.

Depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireisiin kuuluu joukko tuntemuksia, joille on yhteistä oman kehon ja henkisten prosessien (depersonalisaatio) tai ympäröivän maailman (derealisaatio) hahmottamisen häiriöt. Henkilöstä saattaa tuntua, että hän on itsestään irrallaan, ympäröivä maailma kasvaa (makropsia) tai kutistuu (mikropsia) tai, että kaikki hänessä ja hänen ympärillään on epätodellista.

makropsia ja mikropsiasta taisin joskus lukea. Oliko niin että on vaarattomia? Mistä johtuu? Mitä pitäis tehdä? Lapsi nyt tokalla, tätä ollut pari vuotta.

makropsia ja mikropsiasta taisin joskus lukea. Oliko niin että on vaarattomia? Mistä johtuu? Mitä pitäis tehdä? Lapsi nyt tokalla, tätä ollut pari vuotta.

ollut lapsesta saakka. Hän tosin näkee aina silloin tällöin, lähinnä väsyneenä, kaiken pienenä - tai ikäänkuin kaikki olisi todella kaukana. Halutessaan hän pystyy itse saamaan kaiken "pieneksi".



Lapsena häntä on kuulemma tutkittu, mutta mitään vikaa ei löydetty - ei fyysistä eikä psyykkistä.



Eipä se siis kai vaarallista ole, sen kanssa vaan pitää tottua elämään. Mies kyllä on sanonut, että nuo tuollaiset kokemukset on vähentyneet iän myötä vaikkeivat ole kokonaan hävinneetkään.

ettei ihan ainoita olla.



Lapsella myös kyky värisyttää silmiä, eli koko pupilli värisee hurjana välillä. On kyllä pelottavan näköistä. Välillä tulee vahingossa, välillä on osannut käskien värisyttää.



ap

osaa yhtään sanoa näitä juttuja lasten kannalta, itsellä on derealisaatio-ja depersonalisaatio-oireita traumojen takia, eihän nämä sinänsä vahingollisia ole ainakaan minulle. En osaa sanoa, onko tämmöisiä ihan kaikilla enemmän tai vähemmän säännöllisesti, jotain epätodellisuuden kokemuksiahan on kyllä liki kaikilla joskus. Jos asiaa enemmän haluaa selvittää, niin psykologi lie oikea paikka, vaikka ei siis olisikaan mitään erityistä syytä noille, jos lapsi on vaikka muuten vaan ahdistunut (nämähän on ikään kuin psyyken suojakeino ahdistukselle).

tuon tyyppisiä oireita. Etenkin muistan sellaiset "itsestäirtaantumisen" tunteet ja sellaiset... sanotaanko nyt epärealistisuuden tunteet (tavarat ja asiat ikään kuin etääntyivät minusta tai jotain). Tuntemukset oli vahvoja, mutta ei se pelottavaa ollut, enkä ole varma kerroinko edes kenellekään ikinä. Ja menivät sit ohi omia aikojaan.



Itse olen yhdistänyt nuo oireet aikaan jolloin olin koulukiusattu (pakenin muutenkin omiin oloihini ja "päiväuniin" tosi usein), mutta ei mulla todellisuudessa ole hajuakaan liittyikö ne edes toisiinsa mitenkään...

osaa yhtään sanoa näitä juttuja lasten kannalta, itsellä on derealisaatio-ja depersonalisaatio-oireita traumojen takia, eihän nämä sinänsä vahingollisia ole ainakaan minulle. En osaa sanoa, onko tämmöisiä ihan kaikilla enemmän tai vähemmän säännöllisesti, jotain epätodellisuuden kokemuksiahan on kyllä liki kaikilla joskus. Jos asiaa enemmän haluaa selvittää, niin psykologi lie oikea paikka, vaikka ei siis olisikaan mitään erityistä syytä noille, jos lapsi on vaikka muuten vaan ahdistunut (nämähän on ikään kuin psyyken suojakeino ahdistukselle).

ollut muuten helppo elämä perhe-elämän kannalta, rauhallinen ja välittävä ympäristö mutta hän on ollut päivähoidossa joka päivä lapsuudessa vähintään 10 tuntia joka päivä. Itki myös hoidon aloituksessa ekan puolivuotta lähes koko päivän. Ehkä nuo hoitorumbat on aiheuttanut hänelle psyykkisiä häiriöitä. Muuta en keksi.

ap

joskus nuorempana kuumeessa.

Maailma etääntyy tai asiat ja ihmiset pienenee. Tämä liittyy yleensä siihen, että olen törkeän vihainen.



Olen miettinyt, että onkohan sellaisilla hulluilla hurjimuksilla, jotka hyökkää itseään sikana isomman ihmisen kimppuun tai suurta jengiä vastaan, tuollaisia maailman kutistumisoireita?

ja kuvittelin ympäristöni, niin ympäristö paisui muodottoman suureksi ja paksuksi tai sitten pikkiriikkiseksi ja ohueksi. Se oli äärimmäisen ahdistavaa, tapahtui kun olin itkenyt kauan, väsynyt tai kuumeessa. Silmät auki todellisuutta katsellessa tuota ei esiintynyt..

ollut muuten helppo elämä perhe-elämän kannalta, rauhallinen ja välittävä ympäristö mutta hän on ollut päivähoidossa joka päivä lapsuudessa vähintään 10 tuntia joka päivä. Itki myös hoidon aloituksessa ekan puolivuotta lähes koko päivän. Ehkä nuo hoitorumbat on aiheuttanut hänelle psyykkisiä häiriöitä. Muuta en keksi.

ap

se mahdollista, kait se avun hankkiminen riippuu siitä, onko tilanne se, kuten joillain vastaajilla ilmeisesti, että oloja tuli ja meni eikä niihin kiinnittänyt pahemmin huomiota, vai kokeeko lapsi ne ahdistaviksi (mainitsit, että valittaa aiheesta). Osaisihan se psykologi ainakin jonkin selityksen noille antaa tai muuten rauhoitella.

Vaaratonta tuo on. Itse olen 25 vuotias ja mulla ollut ihan lapsesta asti tämä sama. Kuumeisena yleensä pahempi. Lisäksi joskus äänet kuuluu nopeaa niinkuin jonakin "orava" äänenä tai todellllaaaaa hiiitaaastiiiii. Tätä ei onneksi esiintynyt vuosiin.