onko tuttu ilmiö, näyttää kuin asiat on isompi/pienempiä kuin oikeasti

Kuulostaa Liisa ihmemaassa syndroomalta minusta.

Olen kokenut aikuisena näitä ihmisten pienenemisiä. Vaikka he istuivat pöydässä minua vastapäätä tuntui kuin olisin voinut ottaa heidät kämmenelleni. Tosi hämmentävä olotila. Läheinen huomauttaa, että joskus toinen pupilli suurempi kuin toisessa silmässä.

Näen kuolemista enneunia ja minua lähestytään tuonpuoleisesta, vaikkakaan en haluaisi. Tuntuu, että omaan näkymättömät tuntosarvet. Pystyn antamaan reikihoitoa sekä lähi-että etänä. Onko nämä ominaisuudet lahjoja vai mitä, sitä en tiedä.

Hei! Ensimmäistä kerta koin ilmiön 7-vuotiaana kun sairastin hinkuyskää. Kuume oli kova ja heräsin yskään ja kaikki ympärilläni näytti pieneltä ja etäiseltä. Tuli myös tunne että peittoni oli ryppyinen ja yritin silittää sitä sileäksi koska rypyt tuntuivat inhottavia. Pelotti ja vanhemmat yrittivät rauhoitella. - Tuon jälkeen ilmiö toistui aina kun olin kuumeessa. Aikuisiässä sitä ei ole esiintynyt paitsi joskus elokuvissa, jostain syystä.

Opin olemaan pelkäämättä koska tunne meni aina ohi. Silmien sulkeminen auttoi.

Aikuisena löysin ilmiölle nimen ja selityksen. Liisa Ihmemaassa syndrooma kuvaa tuntemusta hyvin.

Mulla on taito pienentää ikävä ympäristö ja lähettää se kauas, tyyliin 2km päähän ja itseäni alemmas. Minä pysyn normaalina, omassa itsessäni, mutta paska maailma (jonka nyt jo kuollut äitini yleensä sai aikaan) lähtee pois. Minä olen tilanteen yläpuolella. Se tuntuu aika samalta kuin miltä ydinpommin sienipilven syntyminen näyttää, mutta ylösalaisin.

Eli mikropsia on ollut mulle keino selvitä kamalista kokemuksista, joista en ole fyysisesti voinut päästä pois. Käytin tätä keinoa niin pienestä asti kuin muistan, ja se oli mulle aina positiivinen juttu, mun supervoima. Nyt en ole sitä reiluun kymmeneen vuoteen käyttänyt, mutta eiköhän se edelleenkin onnistuisi jos tulisi tilanne vastaan.

itselläni on mikropsia ja makropdsia. alkoivat ihan pienenä ja haittaavat edelleen esim. lukemista. se vaihtelee joskus oireita on koko ajan, joskus yöllä ja joskus kerran vuodessa. koen myös kehon osani pienempinä tai isompina. Toinen nimitys tälle on liisa ihmemaassa syndrooma.

Mun pikkuveli on useasti pienenä herännyt ja alkanut itkemään kun kaikki kuulemma näyttää isolta tai että kaikki olisivat kaukana tää juttu tuli mieleen pari päivää sitten kun pikkuveljeni heräs yöllä ja valitti iskälle ja itki ja kun kysyin häneltä mikä on niin hän vastasi kaikki näyttää isolta itselle ei ole koskaan tapahtunut tälleen mutta toivottavasti ei ole mikään paranormaali juttu

Ei o vaarallista. 

Lapsilla yleisempää kuin aikaisilla. Vähän perinnöllinen taipumus. 

Väsyneenä. Stressaantuneena. Kipeänä. Kestää alle 10min

Minulla on ollut lapsena ja muutaman kerran aikuisena, kun olin tulossa kipeäksi. Kuten myös sisaruksillani pienenä.

On tyypillisempää alle 10 - vuotiaille.