Vai kuuluu säännöllinen seksi parisuhteeseen...

miehen pitäisi sinua jatkuvasti palvoa, ilman että teet itse elettäkään pitääksesi suhteen elossa. Epäilen, että olet täydellisen keskinkertainen. :D

No, ihan sama vaikka olisinkin, nyt oli kyse siitä, ettei oma mies nää mitään vaivaa houkutellakseen mut seksiin kanssaan - mä olen sille liian itsestäänselvyys... enkä todellakaan ole väittänyt olevani mikään jumalatar, jota kenenkään edes pitäisi PALVOA - kiitos kun luet tekstejäni, miten itse haluat!!!

Niille, joilla parisuhde voi hyvin, homma on niin yksinkertainen, että kaikesta huolimatta aina ja ikuisesti on vähintään kerran viikossa harrastettu, mieluummin useamminkin.



Sitten taas on niitä muita, sinänsä aika tavallisia ihmisiä, joilla ei ihan ole noin. Mä katson olevani aika tavis nainen, ja mieheni on aika tavis mies. Hän ei todellakaan sytytä mua kolmesti päivässä enää, kun on oltu vuosia yhdessä ja saatu yhteisiä lapsia. En mielestäni pidä häntä itsestään selvyytenä, vaan katson, että kaikesta yrittämisestä ja kivasta ja kokeilu- ja -leikkimielisyydestä huolimatta kaikki on aika pitkälti jo kokeiltu ja nähty. Ollaan päästy siihen pisteeseen, että molemmat tietää vallan hyvin, mikä toimii ja mikä ei, eikä kummallakaan ole intoa lähteä aloittamaan alusta sitä kokeilukehää, eli kokeilla uudestaan niitä juttuja, jotka jo kerran tai parin jälkeen todettiin ei-sopiviksi meille. No, tämä taas on johtanut seksiaktin urautumiseen - esileikkiosuus on tipahtanut pois, siirrytään suoraan asiaan ja itse asia etenee aina samalla kaavalla. Sinänsä tietysti toimiva kaava ja seksi on kivaa kun sitä harrastaa, mutta ei sitä huvita joka päivä samaa ruokaakaan syödä.



Meillä siis on myös suhde, jossa hellyyden osoittaminen rajoittuu vain ja ainoastaan seksiin. Tämä ei ole mun toiveeni eikä haluni, mutta kaikesta keskustelusta, itkusta ja riidasta huolimatta asiaan ei ole tullut muutosta. Mies vain toteaa, ettei hän osaa, eikä mulla toistaiseksi riitä pokka hajottaa lapsiltani perhettä siksi, ettei isi koskaan viitsinyt edes halia äitiä. Sinänsä toki tässä on jännä juttu se, että kummasti mies osasi halailla, pussailla ja helliä vielä silloin, kun suhde oli suht uusi, eli tämä osaamattomuus on ilmestynyt vasta lasten tulon myötä. Minä tulkitsen sen niin, että mies pitää mua itsestään selvänä, jota ei tarvitse helliä sen erityisemmin. Tämä taas vaikuttaa mun seksihaluihinkin, ja minä mietin jopa seksin aikana sitä, että olen miehelle pelkkä panopuu. Kuten voi arvata, orgasmeja en saa, mutta ilmeisesti sekään ei miestä haittaa yhtään.



Tiedän kyllä, että tämä suhde on menossa kohti varmaa eroa, ja se surettaa minua. Olen puhunut kaikesta tästä myös miehelleni, kertonut miltä minusta tuntuu ja mitä mieltä minä olen asioista. Valitettavasti mies on ilmeisesti lasten tulon myötä menettänyt myös puhetaitonsa, sillä hän vain kohauttelee olkiaan ja jos jotakin sanoo, se on "aha" tai "jaa". "Minkä minä sille voin" on pisin lause, joka hänen sanavarastoonsa kuuluu.

jaksoit kirjoittaa hienosti auki meidänkin tilanteen... jotenkin vaan naisena jää odottamaan huonoonkin suhteeseen, että jotain tapahtuisi - ilmeisesti miehen aloitteesta suuntaan tai toiseen =)



t. 'kohtalotoveri'

Vierailija kirjoitti:

Kenen mielestä muka ei kuulu?

erityisherkkien, mutta ne ovat muutenkin erityisen ärsyttäviä