7-vuotias poika tekee elämästämme helvettiä!

jos pääsis nopeammin tutkimuksiin

perheneuvolaan olis jo aika mennä. Eikä kuntoutusta voi aloittaa ennenkuin on tutkittu mitä pitää kuntouttaa.

No se on kyllä hätävarjelun liioittelua. Ei kiitos sossun tanttoja meille oleilemaan. :(

En voi uskoa, että tuo olisi ainut ratkaisu.



Mies ehdottaa jo selkäsaunaa, siltäkin on palanut päreet totaalisesti.



Hellyyttä lapsi saa, halailuja, suukotteluja, läheisyyttä, kaikkea.



ap

elämästä helvetin. :( Kyllä lapset vaistoaa, jos niitä ei hyväksytä tai rakasteta, ja hakevat huomiota tyylillä millä tahansa. Joten pitäisköhän teidän katsoa peiliin?

aspergerit ovat enempi vetäytyviä ja yksinviihtyviä kuin tuuppijoita ja riehujia.

Kai olet koulussa jo keskustellut opettajan, terkkarin ja koulukuraattorin kanssa, onko erityisopetuksen tarvetta?

Soitat heti huomenna uudestaan, jos koet että tarvitsette apua. Onko lasta testattu esim. perheneuvolassa?

ihan terve kaveri, tarvii huomiota.Saako pikku sisarus enemmän hyväksyntää tai aikaa?



Olisiko mahdollista alkaa harrastaa kahdestaan pojan kanssa jotain? Tai joka päivä antaa omaa aikaa hänelle?



Lapset käyttäytyvät joskus kylässä ja vieraitten aikana mahdollisimman huonosti. Siihen pitää puuttua ja jo etukäteen sovittava käytössäännöt.



T Kolmen pojan äiti

Lapsi tekee elämästä helvetin, mutta saa halauksia..huh.

6-vuotiaamme kanssa. Koko viikonloppu ollut ihan kamala. Lapsellamme on autistisia piirteitä ja käytösongelmia, tiedän ettei ole tahallaan hankala. Älykäs lapsi muuten, mutta ei osaa pätkääkään lukea muiden tunteita (ei esim tajua milloin oma käytös alkaa ärsyttää muita), empatiakykyä ei ole yhtään. Pahinta on kun tuntuu, ettei me osata kasvattaa tätä lasta, emme saa häneen minkäänlaista otetta. Joten tiedän miltä susta tuntuu... Valitettavasti tutkimuksiin pääsy kestää todella kauan, mekin saatiin odottaa yli vuoden. Ja mitä hyötyä niistäkin lausunnoista on ollut? Meille ei ainakaan yhtään mitään. Kai me nyt itsekin tiedetään mikä kaikki tän lapsen kanssa menee pieleen. Mitään konkreettista apua ei olla saatu vaikka on pyydetty. No lapsi on erityisryhmässä mutta meille vanhemmille ei ole annettu apua, enkä enää jaksa edes pyytää.

Pikaisesti niihin neurologisiin tutkimuksiin ja kuntoutukseen että saatte tietää mikä poikaa vaivaa. Tietää varmasti itsekin ettei ole ihan ok ja kärsii kun ei voi hillitä itseään.

Kun/jos saatte diagnoosin, tiedätte miten juuri teidän lasta voi ohjata ja auttaa.

vaan yhden vilkaan, mutta onneksi kiltin 6-vuotiaan pojan äiti. Kyllä inhottaa tuo heti lasten vanhempien syyllistäminen täällä AV:lla. Sanon vaan, että ihiminen joka on heti ensimmäisenä syyttämässä toisia, on yleensä itse aika inhottava ja ei-empaattinen persoona!!!

tuo tilanne parantuisi aika paljon ennakoinnilla. Siis te ihan yksinertaisesti selittäisitte sille lapselle, että nyt mennään tuonne ja siellä tehdään tätä ja tätä. Läsnä ovat nejane. SÄkin leikit sitäjasitä. Syödään silloin ja silloin, kotiin lähdetään klo silloinjasilloin.



Aspergerien ongelmat voivat olla kuvaamasi kaltaisia, mutta yleensä silloin on kyse siitä, että lapsi on ihan pihalla siitä, mitä tapahtuu ja mitä häneltä odotetaan. TIlanne on hänestä kaoottinen, eikä hän osaa toimia siinä. Hän haluaa vain pois. Homma saadaan haltuun kertomalla yksityiskohtaisesti, mitä tapahtuu, miten ja mitä lapselta odotetaan. Mikään "Käyttäydythän sitten kunnolla" ei auta, koska ei lapsi tiedä, mikä on kunnolla ja miten kauan hänen pitää siihen pystyä.



t. assin äiti, jonka lapsi ei juurikaan sekoile silloin kun minä olen läsnä ja osaan ennakoida lasta varten nuo jutut. Ongelmia tulee sitten aina kun minä en ole siellä tuota tekemässä.

jos ei kunnalliselle pääse. adhd kuulostaa, ja siihen on tehokkaat lääkkeet.

6-vuotiaamme kanssa. Koko viikonloppu ollut ihan kamala. Lapsellamme on autistisia piirteitä ja käytösongelmia, tiedän ettei ole tahallaan hankala. Älykäs lapsi muuten, mutta ei osaa pätkääkään lukea muiden tunteita (ei esim tajua milloin oma käytös alkaa ärsyttää muita), empatiakykyä ei ole yhtään. Pahinta on kun tuntuu, ettei me osata kasvattaa tätä lasta, emme saa häneen minkäänlaista otetta. Joten tiedän miltä susta tuntuu... Valitettavasti tutkimuksiin pääsy kestää todella kauan, mekin saatiin odottaa yli vuoden. Ja mitä hyötyä niistäkin lausunnoista on ollut? Meille ei ainakaan yhtään mitään. Kai me nyt itsekin tiedetään mikä kaikki tän lapsen kanssa menee pieleen. Mitään konkreettista apua ei olla saatu vaikka on pyydetty. No lapsi on erityisryhmässä mutta meille vanhemmille ei ole annettu apua, enkä enää jaksa edes pyytää.

EI se lapsi tosiaan halua ärsyttää, ja kun hän ei kerran tiedä, milloin hän ärsyttää, niin hänelle pitää sanoa siitä. TÄmä on joskus autismikirjon lasten vanhemmille järistyttävä tajuaminen: normaalistihan meidän käytöskaavaan kuuluu, ettei tämmöistä saa sanoa, koska se ei olisi kohteliasta, mutta autisminkirjon lapselle se nimenomaan pitää sanoa. Ystävällisesti, lempeästi, kunnioittavasti ja ymmärtävästi, mtuta äärimmäisen selvästi. "Kimmo, se mehu on ihan hyvää ja muuta ei ole: jollet tykkää siitä älä juo, mutta muuta ei ole." "Kimmo, nyt sun täytyy kuiskata, koska tuota huutoa ei enää pysty kuuntelemaan". "Kimmo, annan isän nyt olla rauhassa, se ei jaksa heti oman pettymyksensä jälkeen juosta kilpaa su kansas". "Kimmo, sä et voi vaatia että monta vuotta pienempi kaveri osaa samat asiat kuin sä".

Ja piirtäkää kuvia. Sarjakuvia tikku-ukoilla, siitä, miten tietyt tapahtumat menee ja miten ihmiset niissä käyttäytyy kun homma menee hyvin ja kun homma menee huonosti. Miten hänen käyttäytymisensä vaikuttaa tarinan kulkuun.

SOpikaa varoitussanasta, jolla te voite vaikka kylässä ollessanne kertoa, että nyt homma on menossa yli, hänen on syytä lopettaa se, mitä on tekemässä. Opettakaa lapsi lukemaan omia ilmeitänne, käykää niitä läpi: millaiselta äit näyttää kun hän on iloinen, entä kkun hän on surullinen. Opettakaa lapsi kysymään, onko toinen surullinen tai iloinen. Useimmat assit ovat oikeasti ihan empaattisia, ja haluavat myötäelää ja lohduttaa, mutta eivät tiedä, milloin ja miten se pitäisi tehdä. Opettakaa lapsi kysymään tätä, niin homma helpottuu sekä teille ettälapselle.

t 12

Meillä on hyvin herkkä lapsi, joka pahimmillaan käyttäytyy tuohon tyyliin kuin ap kertoi, ei kylläkään yleensä kylässä.



Herkkään poikaamme tehoaa myös parhaiten ennakointi. Asiat käyty etukäteen läpi, jotta poika itse tietää mitä on tulossa ja toisaalta sellainen ennakointi, että itse reagoin heti pieniin asioihin ennen isompia ongelmia.



Toinen mikä auttaa on se, että poikaa ohjataan tekemisissä tosi paljon. Jos hänellä on "vapaata aikaa" tai "vapaata leikkiä", yleensä tulee ongelmia. Jos taas antaa yhden tietyn leikin, jota pojan tulee leikkiä, tai kirjan, tai muun tekemisen, niin hän osaa paremmin keskittyä annettuun tekemiseen.



Jotenkin rajattomuus ja vapaus yhdistettynä herkkään luonteeseen saa hänet levottomaksi ja sitten, jos joutuu ärähtämään, niin hän hermostuu ja kohta saa jo huutaa..

mutta ei tunnu toimivan läheskään aina. En sit tiedä ärsyttääkö tahallaan. Jatkaa ja jatkaa niin kauan et aikuinen menettää hermonsa. No seuraava ohje on varmaan, että antakaa sille enemmän huomiota. Voimat alkaa olla niin loppu tän yhden kanssa ja meillä on muitakin lapsia, ei tämä yksi voi millään saada kaikkea vanhempien aikaa...

mutta ei tunnu toimivan läheskään aina. En sit tiedä ärsyttääkö tahallaan. Jatkaa ja jatkaa niin kauan et aikuinen menettää hermonsa. No seuraava ohje on varmaan, että antakaa sille enemmän huomiota. Voimat alkaa olla niin loppu tän yhden kanssa ja meillä on muitakin lapsia, ei tämä yksi voi millään saada kaikkea vanhempien aikaa...

6-vuotiaamme kanssa. Koko viikonloppu ollut ihan kamala. Lapsellamme on autistisia piirteitä ja käytösongelmia, tiedän ettei ole tahallaan hankala. Älykäs lapsi muuten, mutta ei osaa pätkääkään lukea muiden tunteita (ei esim tajua milloin oma käytös alkaa ärsyttää muita), empatiakykyä ei ole yhtään. Pahinta on kun tuntuu, ettei me osata kasvattaa tätä lasta, emme saa häneen minkäänlaista otetta. Joten tiedän miltä susta tuntuu... Valitettavasti tutkimuksiin pääsy kestää todella kauan, mekin saatiin odottaa yli vuoden. Ja mitä hyötyä niistäkin lausunnoista on ollut? Meille ei ainakaan yhtään mitään. Kai me nyt itsekin tiedetään mikä kaikki tän lapsen kanssa menee pieleen. Mitään konkreettista apua ei olla saatu vaikka on pyydetty. No lapsi on erityisryhmässä mutta meille vanhemmille ei ole annettu apua, enkä enää jaksa edes pyytää.

Moni neuvoi tosi hyvin ja taidamme kokeilla tuota.



Tilanne riistäytyi ihan käsistä sen vuoksi, kun lapsi ei todellakaan itse halunnut tuonne reissuun lähteä. Olisi halunnut jäädä itsekseen kotiin, mutta kun meillä meni tuohon kyläilyhommeliin kaupassakäynteineen 4 tuntia, niin ei todellakaan jätetty lasta yksikseen hengailemaan kotiin. :(



Yritän heti huomenissa tavoittaa tuon psykologin langan päähän, jonka kanssa viimeksi pikaisesti pojasta juttelin.



Mitään ls-ilmoja ei todellakaan aleta tässä vaiheessa vielä tekemään.

tai joku muu Greenen kirja. Ne jutut oikeasti toimii useisiin autisminkirjon lapsiin, mut ei tietysti ihan seknnissa, vaan se vaatii pitemmän ajan ja myös itse pitää tosissaan ajatella ja miettiä ja yrittää.



Ei assi yleensä yritä tahallaan ärsyttää, mutta usein se ei vaan VOI tehdä niin kuin vahemmat haluaisi ja kun se mitä vanhemmat haluaisi taas tuntuu vanhemmista niin yksinkertaiselta niin se että joku ei sitä suostu tekemään, tuntuu tahalliselta ärsyttämiseltä. Mut taustalla on aistihäiriöitä, sitä ettei tunnista toisten ilmeitä eikä tiedä, milloin toinen on ärsyyntynyt tai iloinen, sitä ettei hahmota aikaa ja suuntaa jne. Kun lapsi saa itse miettiä näitä ja oppii kertomaan niistä, voidaan löytää joku "toinen tie", jollei ihan sinne, mitä vanhemmat alunperin halusivat, niin ainakin johonkin yhtä hyväksyttävään tavoitteeseen.

Niin moni oire, pakko-oireita, ei osaa lukea toisten mielialoja, jotkut asiat ovat niin hankalia, ylihygieenisyys, käy pesemässä jatkuvasti "haisevia" jalkojaan jne jne...

Monesti kysyykin "äiti, oletko iloinen nyt?" jne.