Montako lasta haaveilit saavasi, kun olit nuori

Kaksi sain. Olen tyytyväinen molempiin ja rakastan molempia yhtä paljon.



Välillä tietysti menee hermo toiseen ja välillä toiseen. Yksilöitä ovat molemmat, mutta kumpikaan ei nauti "erityissuosiota".



Ja voin sanoa, että "yksi lapsi jäi tekemättä". Eli titetyllä tavalla olisin halunnut vielä sen kolmannenkin...

laatu korvaa määrän

Että mulla olis 7 poikaa, jotka kasvattaisin ilman miestä:) No nyt lapsia on kolme (1 poika) ja mieskin löytyy. Olis vielä mahdollista tehdä muutamakin, mutta ei meille kuitenkaan ihan seittemää.

viisi tuli.

molemmat yhtä ihania.

mutta neljä lasta nyt sitten on - jokainen lapsi tarkkaan harkittu ja toivottu. Eli en olisi kuvitellut itseäni näin ison perheen äitinä.

Ne sain ja tytön kaupan päälle. Ihania ovat kaikki =)

Kukaan ei ole erityissuosiossa.

yhtään lasta. Siis omaa. Olisin halunnut adoptoida ulkomailta.

Noh, elämä kolhi sen verran päähän, että adoptio ei koskaan onnistuisi (masennus jne) mutta nyt on kaksi lasta, tyttö ja poika. Ja mitä ilmeisimmin tähän määrään jääkin.



Pakko myöntää, että esikoinen on erityissuosiossa. Hänen isänsä lähti kalppimaan raskausaikana joten poika ei ole koskaan isäänsä tuntenut ja tuskin tulee tuntemaankaan. Hän on aina ollut erityissuosiossa ja valitettavasti olen yrittänyt korvata muilla tavoin isättömyyden. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä vaikka se ei ole minun vikani.



Kuopus taas on enemmän sellainen isin tyttö =)

Sitten kuulin jo nuorella iällä, että lasten saaminen ei ole mulle ihan itsestään selvää ainakaan ilman hoitoja, ja jouduin pari vuotta tekemään surutyötä sen eteen, ettei lapsia ehkä tule koskaan ainuttakaan.



Yllättäen niitä tuli täysin luomuna kaksi, ja tähän se taitaa jäädä. Haaveilen kyllä vielä kolmannesta, mutta a) mies vastustaa, b) itsekin olen miettinyt, ettei minusta ehkä ole useamman äidiksi, kun nyt jo olen joskus hyvin äärirajoillani.



Mun esikoiseni on tyttö, ja ihana onkin. Hän on älykäs, innokas oppimaan uusia asioita, reipas ja innostuva, sekä temperamenttinen, äänekäs ja itsepäinen. Hän on erityissuosiossani, koska on esikoiseni ja minun tyttäreni, ja koska raskausaikana toivoin saavani tyttölapsen. Rakastan hänen kanssaan käymiäni keskusteluja ja hänen mahtavia oivalluksiaan elämästä. Kuopukseni taas on poika, jota en alunperin halunnut. Toivoin toista tyttöä, mutta ihastuin poikaani heti ensisilmäyksellä. Hän on täysin siskonsa peilikuva, hyvin rauhallinen, mukautuva ja joustava. Hän on myös täysin äidin poika, joka ei tahtoisi millään eikä koskaan pois äidin sylistä. Hän halailee, silittää ja suukottelee kaikkea ja kaikkia, eikä hän tahtoisi millään luopua imetyksestä (kyseessä melkein 2-vuotias poika). Poika on mun "vauvani" edelleen, minusta älyttömän suloinen ja hellyyttävä ilmestys, ja siksi on mun erityissuosiossani.

...mutta vaimo oli todella hedelmällistä sorttia. Niitä tuli sitten vahingossa useampia.

Kaikki ovat yhtä rakkaita, tietysti.

Mutta luonto päätti toisin, sain kaksoset. Rakkaat sellaiset. Mutta siis, jos olisin saanut itse päättää, niin olisin tehnyt vain yhden.



Luojan kiitos nämä kaksi kerralla. On seuraa toisistaan jne :). Ihanat lapset.

...joo, kaksoset on mullakin, ja ei-identtiset, muiden lasten lisäksi. Että todella hedelmällinen vaimo. :)

4 sain



Tällä hetkellä esikoinen (ainoana tyttönä) ja kuopus (aurinkoinen mukava vauva) ovat ehkä erityisasemassa. Keskimmäiset hiukan rasittavia :D Mutta yhtä rakkaita kaikki :)

kahden jälkeen nälkä kasvoi syödessä, neljä sain.

Kukaan ei ole erityissuosiossa.

Mulla on viisi ja enempää en teekään :)

Mä rakastan kaikkia lapsiani ihan yhtä paljon, ei ole erityissuosikkeja.

Kaikki lapset rakkaita vaikka ihan erilaisia

mutta vain yksi on ja taitaa jäädä ainoaksi. Yllättäen hän on myös erityissuosiossani siksi, että hän on niin ihq suloinen nöpönassu

Minulla on kaksi poikaa.he ovat tosi rakkaita enkä suosi toissta enemmän.

yhtään lasta. Siis omaa. Olisin halunnut adoptoida ulkomailta. Noh, elämä kolhi sen verran päähän, että adoptio ei koskaan onnistuisi (masennus jne) mutta nyt on kaksi lasta, tyttö ja poika. Ja mitä ilmeisimmin tähän määrään jääkin. Pakko myöntää, että esikoinen on erityissuosiossa. Hänen isänsä lähti kalppimaan raskausaikana joten poika ei ole koskaan isäänsä tuntenut ja tuskin tulee tuntemaankaan. Hän on aina ollut erityissuosiossa ja valitettavasti olen yrittänyt korvata muilla tavoin isättömyyden. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä vaikka se ei ole minun vikani. Kuopus taas on enemmän sellainen isin tyttö =)

Se isätön on tuntuu salaa rakkaimmalta, paljon enemmän kokenut yhdessä hänen kanssaan ja se aika hitsasi meidät tiiviisti yhteen. Lisäksi tietty se syyllisyys..