Millä tavalla maaseudun ihmiset poikkeavat kaupunkilaisista?

näköisen ihmisen, liikkeen, auton tai jopa ambulanssin perään. Kovaan ääneen ihmetellään, että miten tuo nyt tuolta näytti. Silmät ymmyrkäisinä kävellään Helsingin keskustassa ja ihmetellään kaikkea ja samalla manataan, kun on niin kamalan kallista jättää auto parkkihalliin ja kiireesti pitäisi ostokset saada tehtyä. Kerran nähtiin 5 henkinen perhe, joilla kaikilla oli Marimekkoa päällä ja sandaalit tennis-sukkien tai vastaavien kanssa, äidillä minireppu selässä. Itsekin maalaisena aloin tietysti heti tuijottaa ja nauroin miehelle, että taatusti ovat landelta. Heidän puheestahan se aika äkkiä selvisi, sieltähän olivat lomailemassa pääkaupunkiseudulla.

Mutta en allekirjoita tuota verkkaista elämänrytmiä, ihan yhtä kiire täällä on saada lapset hoitoon,itsensä töihin ja takaisin ja muusi pöytään, lapset harkkoihin ja tiskikone päälle.



Tosin ruuhkissa istumiseen ei mene aikaa.

näyttävät hienosti mallia suvaitsevaisuudessa ja ennakkoluulottomuudessa.

että maalaisilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät asu missään kaupungissa, vaan ihan rehellisesti paskanhajuisen pellon reunalla. HELSINKI ei siis ole ainoa kaupunki Suomessa.

jota on yritetty kovasti laittaa ruotuun. Sillä seurauksella että päätin vahvistaa kaupunkisiteitäni entisestään ja olen nyt sekä maalainen että kaupunkilainen. Kuljen paljon lähikaupungeissa enkä tämän maaseudun eläjistä edes paljoa tiedä. En oikeastaan noihin mainitsemiisi ole törmännyt muihin kuin tuohon 'the mies' -käsitteeseen. Onpa tullut muutamalle isännälle laitettua jauhot suuhun...tosin sitä ei jaksa kauaa, joten siksi sosiaalinen elämä muihin maalaisiin on tarkaan rajattua, ei yksinkertaisesti jaksa tuhlata elämäänsä turhanpäiväiseen peitsen vääntöön. Siten olen välttynyt hullujenhuoneelta :)

ainakin hoitaa heidät hullujen huoneelle terveenäkin.

Maalla eletään ajatuksella että THE MIES on perheenpää ja nainen vaietkoon seurakunnassa.

Maalla avioero on synti nro 1 ja eronneet naiset ovat automaattisesti huoria, joilta naimisissa olevat isäntämiehet voivat käydä päiväkahveja kärkkymässä milloin vain isännille itselleen sopii.

Tarkennetaan nyt tätä ketjua sen verran että maalaisilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät asu missään kaupungissa, vaan ihan rehellisesti paskanhajuisen pellon reunalla. HELSINKI ei siis ole ainoa kaupunki Suomessa.

reunassa, eikä noista kuvauksista mikään sovi muhun.

Terv. #6

Ehkä elämä on maaseudulla ollut tuollaista 1840-luvulla, ainakaan minun oveni takana ei ole yhtään isäntämiestä näkynyt.

Eikä täällä kukaan tiedä mitä puoluetta kukakin äänestää, ei ainakaan kristillisiä ole yhtään kunnanpäättäjissä, kaikkia muita kyllä.

En nyt kommentoi siihen, erottaako kaupunkilaisia tai maalaisia ulkonäöltä tai muulta käyttäytymiseltä ihmisvilinässä, mutta ajattelutavassa oon huomannu ainakin joitakin eroja. Suurin ero, tai mikä itsellä ainakin on avomiehen kanssa aiheuttanut hiukan kärhämää, on suhtautuminen muihin ihmisiin; itse koko elämäni Helsingissä asuneena en niin jaksa välittää mitä muut ihmiset ajattelevat tekemisistäni, kun taas miehelle tämmöisillä asioilla on joskus paljonkin merkitystä. En siis tarkoita että käyttäytyisin huonosti tai että järjestäisin kauheita kohtauksia kaupungilla, vaan että mies vetää herneen nenään joskus mielestäni ihan pienistäkin asioista (kerran esimerkiksi kinasteltiin yli tunti siitä että kerroin tilini saldon niin että ohikulkija SAATTOI kuulla sen. Itseäni ei tuollainen hetkauta mihinkään, kaupungissa on yksinkertaisesti niin paljon ihmisiä että pitäisi kulkea tuppisuuna tai keksiä jotkin salaiset viittomat jos haluaa ettei kukaan koskaan kuule mitään. Tai sitten vaihtoehtoisesti pysyä kotona. Miehenikin on suoraan myöntänyt, että saattaa olla hiukan herkkänahkainen koska pienillä paikkakunnilla asuessaan/kasvaessaan tottunut siihen että kaikkien asioita ja tekemisiä kytätään. Ollaankin yritetty tehdä kompromissiä niin että mies hermostu ihan kaikesta ja minä taas puolestaan yritän olla vähän hienovaraisempi ja mietin joskus että mitä möläytän ja missä:)

Maalaiset ei käytä housuissa vyötä vaikka tarvitsisikin ja kaupunkilaiset käyttää vaikka ei tarttis ;DDDD

Kertoo arvoista.

eli en ääneen missään sanoisi pankkitilini saldoa.



Toisaalta en yhtään välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat, en ole koskaan kokenut että minua tai tekemisiäni kyylättäisiin.

Asun paikkakunnalla, joka on kaupunki (keskikokoinen). Keskustaan on kuitenkin toistakymmentä kilometriä matkaa, mutta maaseutuakaan tämä ei ole vaan syrjäisempi taajama. Tosin se maaseutu alkaa tuosta muutaman kilometrin päästä. Peruspalvelut (koulut, ruokakaupat yms.) täältä löytyy, muu on haettava keskustasta.

Ihan samalla tavalla kun te maalla erotatte kaupunkilaiset...

vaikka kaupunkilainen olenkin

Jooh kyllä mäkin ymmärrän sen ettei sitä saldoa välttämättä kannata kauheasti kylillä huudella, mutta pointti onki se että onko asia sellainen että vahingon tapauhduttua asiasta pitää alkaa vääntämään ihan kunnolla? Siis kun tilanne on se, että prisma-reissulla sanon että "on siellä tilillä vielä 50€" ja mieheni sattuu olemaan lähes 2 metrinen korsto joten ryöstöä tuskin joudun pelkäämään?

olen kotoisin kaupungista ja mies täältä maalta, missä nyt asutaan. Ei missään perähikiällä kuitenkaan vaan varsin lähellä "sivistystä". Kun me miehen kanssa aloimme seurustella, olivat varsinkin miehen vanhemmat sukulaiset vähän "kauhuissaan" kun kaupunkilaistytön oli poika löytänyt. Tosin varsin pian minuun tutustuttuaan olivat huomanneet pelänneensä turhaan. =o) Eli noilla koko ikänsä maalla asuneilla vanhuksilla ainakin tuntui olevan ennakkoluuloja kaupunkilaisista.

Itse sanon itseäni nykyisin maalaiseksi mutta luulen kyllä ettei se minusta loista jos Helsingin keskustassa kuljen...

sekä arvostelee toistensa ulkonäköä enemmän kuin kaupunkilaiset. Mun mielestä se on jotenkin ällöä, se muka sanotaa huumorilla mutta silti ihan puhdasta vinoiluahan se on ja siitä ei saa/pidä loukkantua.

sianpaskanhajuisilla junteilla, varaa kenenkään ulkonäköä arvostella. Tosin ymmärrän että siellä arvostellaan jos mies ei ole pukeutunut jahtipukuun arkenakin tai nainen pukeutuu maalaiseen makuun liian huorahtavasti ja anoppi pelkää että alkavat kylillä juoruta poikansa joutuneen pakkoavioliiton uhriksi.

ainakin hoitaa heidät hullujen huoneelle terveenäkin.

Maalla eletään ajatuksella että THE MIES on perheenpää ja nainen vaietkoon seurakunnassa.

Maalla avioero on synti nro 1 ja eronneet naiset ovat automaattisesti huoria, joilta naimisissa olevat isäntämiehet voivat käydä päiväkahveja kärkkymässä milloin vain isännille itselleen sopii.

Ajatella jos oikesti olisi tuollaista täällä. Huh huh.

maalta kotoisin olevan pariskunnan, joiden avioliitossa eletään periaatteella että THE MIES on perheen pää vaikka vaimo tienaa 3 krt enemmän. Ja tässä perheessä mies katsoo hänelle kuuluvana oikeutenaan vikitellä kaikkia vaimonsa kavereita ja vaimon tulee tätä miehen pikku viriketoimintaa tukea kutsumalla naisystäviään heille kylään.

Maalaiset kiroilee enemmän sekä arvostelee toistensa ulkonäköä enemmän kuin kaupunkilaiset. Mun mielestä se on jotenkin ällöä, se muka sanotaa huumorilla mutta silti ihan puhdasta vinoiluahan se on ja siitä ei saa/pidä loukkantua.

kenenkään kiroilevan mitenkään erityisen paljon, kuten en ole myöskään huomannut toisten arvostelevan mun tai kenenkään muun ulkonäköä.

#6

Pienin paikkakunta oli vakimaaraltaan pari tuhatta asukasta ja isoimmassa kaupungissa oli/on toistakymmenta miljoonaa asukasta. Ja kaikkea talta valilta. Enpa tieda, nakyyko maalaisuus vs. kaupunkilaisuus musta mitenkaan. Elan omaa elamaani ja oli asuinpaikkana periferia tai yksi maailman metropoleista, mulla on tietty syy asua siella. That's it.



Toki elamantyyli ja elintaso vaihtelee; kun piskuisella paikkakunnalla elamiseen meni 600 euroa/kk, miljoonakaupungissa kymppitonnin tuloillakin tekee tiukkaa, jos on isompia hankintoja tiedossa.



Mutta sen olen huomannut, etta suurkaupungista paluu pienempiin ympyroihin tekee tiukkaa -ainakin mulle. Kavin Suomessa kevaalla ja jopa Helsinki tuntui niin pienelta. Helsinkia pienemmilla paikkakunnilla tuntui, kuin tukehtuisin henkisesti; kuin nakymattomat, mutta silti konkreettiselta tuntuvat seinat kaatuisi paalle. Nautin miljoonakaupungin aktiivisesta ja hektisesta elamantyylista -jos autokaistoja on rivissa vahemman kuin 8, mua alkaa tylsistyttaa.