Millä tavalla maaseudun ihmiset poikkeavat kaupunkilaisista?

että tyypillinen kaupunkilainen elää tynnyrissä. Luulee olevansa ainoassa sivistyksen tyyssijassa, vain siksi, koska asuu jossain järjettömässä asuinkeskittymässä pakokaasujen keskellä. Ja tiedoksi teillekin, että autot, junat ja lentokoneet kyllä kulkee, suomessa on nykyaikana ihan kunnon asfaltoidut valtatiet, eikä tarvitse matkata hevoskärryillä viikkokausia päästäkseen maaseudulta museoon.

Kannattaisi välillä tulla asumaan tänne periferiaan, niin näkisi, kuinka monenlaista ihmistä täällä asuu. Asuu taiteilijoita, tieteilijöitä, vaikutusvaltaisessa asemassa olevia, isoja johtajia, luonnonystäviä ja ihan perusduunareita ja vanhuksia. Monella maaseutuasukilla on kuitenkin olemassa ratkaisijana asuinpaikan suhteen se rakkaus luontoon ja rauhaan, ja halu tarjota lapsille kosketus luontoon ja rauhallinen, turvallinen elinympäristö.

aika usein tuntuu että matka maalta kaupunkiin on paljon lyhyempi kuin kaupungista maalle.

minä olen neljännen polven stadilainen. toinen mummolani on ollut helsingissä Mannerheimintiellä, toinen mummolani Turun keskustassa.



Minä olen miehen kautta tutustunut maalaisiin. Siis ihan umpimaalaisiin, lehmiin, traktoreihin, pieneen kylään.



Ensimmäinen ero oli se, että maalaisiin oli tosi vaikea tutustua. Kesti kymmenen vuotta,ennenkuin he alkoivat vapaaehtoisesti juttelemaan. Minusta kaupunkilainen tutustuu nopeammin.



Toinen ero on verkkaus. Maalla tullaan kyläilemään ja olemaan. Kellään ei ole kiire minnekään. Yleensä olen tottunut, että vaikka ei nyt kiire minnekään olekaan, niin silti tempo on nopeampi.



Kolmanneksi maalla puhutaan kaikkien muiden ihmisten asiat. Olen tottunut, että toisten ihmisten asioita käsitellään lyhyesti, mutta maalla puhutaan KAIKKI,mitä jostain ihmisestä tiedetään. Ja se on täysin luonnollista. Ja itseasiassa välillä tuntuu, että kaikki mitä puhutaan, on juuri toiset ihmisiet. Kuka sanoi mitä ja teki mitäkin.

Olen ollut aivan järkyttynyt, kun mitän yksityisyyttä ei ole. Jos ei halua, että juttu leviää, ei kannata kertoa ristin sielulle.



Sitten ainakin siellä puhutaan myös paljon politiikkaa ja uutisia ja sellaista käytäntöä. Jos on lakko,niin sitten siitä puhutaan kaksi tuntia. Asiat käydään läpi juurta jaksaen ja niistä puhutaan niin kauan kuin jollain on asiaa. Tämä liittyy tuohon verkkaisuuteen, että ei ole kiire lopettaa asian käsittelyä.

Asun siis maalla suhteellisen lähellä Helsinkiä. Olen myös asunut Helsingissä ja pääkaupunkiseudella syntynytkin. Yksi lapsistani on syntynyt Helsingissä.



Mutta siis vastaus kysymykseen: olen maalla paljon rennompi. Täällä on tapana tervehtiä kaikkia vastaantulijoita (niitä ei ole paljon) ja jutella niitä näitä kaikkien kanssa (kaikki ovat samanarvoisia). On myös selän takana puhumista ym. mutta en ole sellaiseen koskaan lähtenyt mukaan ja meistä saa puhua ihan rauhassa. Rakastan koiria, "villiä" luontoa, pellonpientareita, puhdasta ilmaa, eläimiä, hiljaisuutta, tilaa jne.



Lapsemme harrastavat isommassa taajamassa, mutta hoidamme kauppareissut samalla kertaa, joten kuljetus ei ole ongelma. Nopeasti tottuu siihen, että "puuttuvat" tarvikkeet merkataan listaan seuraavaa kauppareissua varten.



Ja ihan vapaasti Helsinkiläiset voivat pitää meitä maalaisina. Olen siitä jopa ylpeä.

minä olen neljännen polven stadilainen. toinen mummolani on ollut helsingissä Mannerheimintiellä, toinen mummolani Turun keskustassa. Minä olen miehen kautta tutustunut maalaisiin. Siis ihan umpimaalaisiin, lehmiin, traktoreihin, pieneen kylään. Ensimmäinen ero oli se, että maalaisiin oli tosi vaikea tutustua. Kesti kymmenen vuotta,ennenkuin he alkoivat vapaaehtoisesti juttelemaan. Minusta kaupunkilainen tutustuu nopeammin. Toinen ero on verkkaus. Maalla tullaan kyläilemään ja olemaan. Kellään ei ole kiire minnekään. Yleensä olen tottunut, että vaikka ei nyt kiire minnekään olekaan, niin silti tempo on nopeampi. Kolmanneksi maalla puhutaan kaikkien muiden ihmisten asiat. Olen tottunut, että toisten ihmisten asioita käsitellään lyhyesti, mutta maalla puhutaan KAIKKI,mitä jostain ihmisestä tiedetään. Ja se on täysin luonnollista. Ja itseasiassa välillä tuntuu, että kaikki mitä puhutaan, on juuri toiset ihmisiet. Kuka sanoi mitä ja teki mitäkin. Olen ollut aivan järkyttynyt, kun mitän yksityisyyttä ei ole. Jos ei halua, että juttu leviää, ei kannata kertoa ristin sielulle. Sitten ainakin siellä puhutaan myös paljon politiikkaa ja uutisia ja sellaista käytäntöä. Jos on lakko,niin sitten siitä puhutaan kaksi tuntia. Asiat käydään läpi juurta jaksaen ja niistä puhutaan niin kauan kuin jollain on asiaa. Tämä liittyy tuohon verkkaisuuteen, että ei ole kiire lopettaa asian käsittelyä.

Olen asunut tässä kylässä 20 vuotta (alunperin kaupunkilainen), eikä meillä ole ikinä kukaan ollut kylässä ja oleilemassa, kiirekin täällä on enemmän pinnalla kuin kaupungissa.

Kyllä sielläkin ihmiset työtä tekee,mutta sunnuntaisin ei kukaan tee muuta kuin vierailee toistensa luona.

Ehkä pitää vielä kertoa, että nuo sukulaiset, joiden luona ollaan, ovat jo vanhempia ihmisiä. Mutta tuo ihmisistä puhuminen liittyy nuoriin ja vanhempiin.

minä olen neljännen polven stadilainen. toinen mummolani on ollut helsingissä Mannerheimintiellä, toinen mummolani Turun keskustassa. Minä olen miehen kautta tutustunut maalaisiin. Siis ihan umpimaalaisiin, lehmiin, traktoreihin, pieneen kylään. Ensimmäinen ero oli se, että maalaisiin oli tosi vaikea tutustua. Kesti kymmenen vuotta,ennenkuin he alkoivat vapaaehtoisesti juttelemaan. Minusta kaupunkilainen tutustuu nopeammin. Toinen ero on verkkaus. Maalla tullaan kyläilemään ja olemaan. Kellään ei ole kiire minnekään. Yleensä olen tottunut, että vaikka ei nyt kiire minnekään olekaan, niin silti tempo on nopeampi. Kolmanneksi maalla puhutaan kaikkien muiden ihmisten asiat. Olen tottunut, että toisten ihmisten asioita käsitellään lyhyesti, mutta maalla puhutaan KAIKKI,mitä jostain ihmisestä tiedetään. Ja se on täysin luonnollista. Ja itseasiassa välillä tuntuu, että kaikki mitä puhutaan, on juuri toiset ihmisiet. Kuka sanoi mitä ja teki mitäkin. Olen ollut aivan järkyttynyt, kun mitän yksityisyyttä ei ole. Jos ei halua, että juttu leviää, ei kannata kertoa ristin sielulle. Sitten ainakin siellä puhutaan myös paljon politiikkaa ja uutisia ja sellaista käytäntöä. Jos on lakko,niin sitten siitä puhutaan kaksi tuntia. Asiat käydään läpi juurta jaksaen ja niistä puhutaan niin kauan kuin jollain on asiaa. Tämä liittyy tuohon verkkaisuuteen, että ei ole kiire lopettaa asian käsittelyä.

Olen asunut tässä kylässä 20 vuotta (alunperin kaupunkilainen), eikä meillä ole ikinä kukaan ollut kylässä ja oleilemassa, kiirekin täällä on enemmän pinnalla kuin kaupungissa.

Kolmanneksi maalla puhutaan kaikkien muiden ihmisten asiat. Olen tottunut, että toisten ihmisten asioita käsitellään lyhyesti, mutta maalla puhutaan KAIKKI,mitä jostain ihmisestä tiedetään. Ja se on täysin luonnollista. Ja itseasiassa välillä tuntuu, että kaikki mitä puhutaan, on juuri toiset ihmisiet. Kuka sanoi mitä ja teki mitäkin.

Olen ollut aivan järkyttynyt, kun mitän yksityisyyttä ei ole. Jos ei halua, että juttu leviää, ei kannata kertoa ristin sielulle.

Sitten ainakin siellä puhutaan myös paljon politiikkaa ja uutisia ja sellaista käytäntöä. Jos on lakko,niin sitten siitä puhutaan kaksi tuntia. Asiat käydään läpi juurta jaksaen ja niistä puhutaan niin kauan kuin jollain on asiaa. Tämä liittyy tuohon verkkaisuuteen, että ei ole kiire lopettaa asian käsittelyä.

Olen asunut kaupungissa, sitten maalla, ja taas kaupungissa. Kesäpaikka sijaitsee tietenkin vielä maalla.

Näitä edellä mainittuja "totuudentorvia" kyllä löytyy. Itse asiassa ne ovat niitä samoja, joilla on jostain syystä aikaa kiertää talosta taloon, ja istua tuntitolkulla jaarittelemassa.

Muuten mielestäni maaseudulla asuvat kyläilevät "vanhaan malliin", spontaanimmin kuin kaupunkilaiset. Poiketaan ohimennessä. Ja kävellään suoraan tupaan! Tämä oli aluksi vastamuuttaneelle kaupunkilaiselle kauhun paikka, yhtäkkiä saattoi joku tallustaa pirttiin ilman minkäälaista pimpottelua, puhelimella soittamisesta puhumattakaan:)

Lisäksi huomasin maalaisten pitävän tosiaan kaupunkilaisia vähän typerinä ja tyhminä. Juostaan turhanpäiväisen perässä eikä esim. tiedetä mistä ruoka tulee. Kaupunkilaisten työt ovat kevyitä ja siistejä... Huomioikaa, että lähes kaikki maalaiset tuttavani olivat maanviljelijöitä;)

Kaupunkilaiselta ei taas vaadita niin paljoa etukäteissuunnittelua, kun kaikki tarvittava on lähellä. Nyt taas täällä (kaupungissa) asuessani huomaan ärsyyntyväni maalla asuvien ystävieni taipumuksesta suunnitella kaikki etukäteen; kun lähdetään kauppareissulle, laaditaan tarkka suunnitelma ja ehdotukset fiiliksen mukaan menemisestä ovat kauhistus.

arvostelevat enemmän toppapukuja ja muiden pukeutumista.

Ja tuon yhden tapauksessa, epäilen, että kyse on miehen ominaispiirteestä, ettei halua kailottaa tilitietoja kaikkien kuulleen. En ole täällä maalla sellaiseen törmännyt.

Lisäksi, en erota kaupunkilaista maalla, enkä maalaista kaupunkilaisesta.

Itse asun maalla ja kuljen kaupungissa töissä.

Maalaiset kiroilee enemmän sekä arvostelee toistensa ulkonäköä enemmän kuin kaupunkilaiset. Mun mielestä se on jotenkin ällöä, se muka sanotaa huumorilla mutta silti ihan puhdasta vinoiluahan se on ja siitä ei saa/pidä loukkantua.

kenenkään kiroilevan mitenkään erityisen paljon, kuten en ole myöskään huomannut toisten arvostelevan mun tai kenenkään muun ulkonäköä. #6

sekä arvostelee toistensa ulkonäköä enemmän kuin kaupunkilaiset. Mun mielestä se on jotenkin ällöä, se muka sanotaa huumorilla mutta silti ihan puhdasta vinoiluahan se on ja siitä ei saa/pidä loukkantua.

Eipä ole tullut täällä maalla vielä vastaan ulkonäkö kritiikkiä :) Helpommin täällä ihmiset osaavat olla oma itsensä, kuin kaupungissa missä on hitosti ihmisiä ja "painostusta" :)

Eli ne maalaiset tilausbusseilla

Se erottaa. Kaupunkiin hakeutuvat kultturista ja taiteista kiinnostuneet.

Mene teatteriin: harvoin siellä on kaupunkilaisia. Ateneumissa käy pääasiassa koululaisia ja maalaisia.

Ihan samalla tavalla kun te maalla erotatte kaupunkilaiset...

ja oletko aina asunut siellä...



Umpimaalaiset ovat usein aikasisäänpäinlämpeävää porukkaa. Ajattelevat että se oma tapa elää on ainoa oikea ja että kaupunki on = Helsingin rautatientori.

ja ulkopuolisesta maailmasta eivät juuri mitään. Näin hiukan yleistettynä ja kärjistettynä siis.

Maalaiset tietävät omasta paikkakunnastaan kaiken ja ulkopuolisesta maailmasta eivät juuri mitään. Näin hiukan yleistettynä ja kärjistettynä siis.

kyllä me kaupunkilaiset erotetaan maalaiset:) Ihan samalla tavalla kun te maalla erotatte kaupunkilaiset...

kuka on kaupunkilainen ja kuka maalainen. Esim. oma asumishistoriani on tämä:

- asuin 18 ensimmäistä ikävuottani pikkukaupungissa (siinä välillä asuin yhden kouluvuoden toisessa pikkukaupungissa kansanopistossa)

- 18-19-vuotiaana asuin ulkomailla (maan mittakaavassa) keskikokoisessa kaupungissa

- 9 vuotta maamme pääkaupungissa

- vuoden ulkomailla kys. maan 2. suurimmassa kaupungissa

- nyt kaksi vuotta maalla haja-asutusalueella

Mikä mä oon?

ap

koko kunnassa, olen asunut täällä 30v/40v.



ap

niin se ramppaa pari päivää ihan hulluna kaupoissa, Ikea, Itäkeskus, Jumbo, keskusta. Sitten lähtiessään maalle toteaa ettei kyllä pystyisi asumaan Helsingissä kun on niin kauhea tungos ja jokapaikka täynnä ihmisiä:)

Maalla eletään rauhallisemmassa rytmissä, asioihin varataan usein aikaa enemmän (joka on ymmärrettävää kun matkoissa kestää ja joka pikkuasian vuoksi ei tule lähdettyä). Maalla asuvat ihmiset arvostavat asioita, joita maalla on, kuten oma rauha, tila ja piha/puutarhatyöt ja tila hengittää (näitä varmaan arvostaa kun sellaisen elämänmuodon valinnut).



Kaupungissa eletään usein hektisemmin ja enemmän kotipiirin ulkopuolella (joka myös ymmärrettävää kun saavutettavissa paljon asioita ja nälkä kasvaa usein syödessä, sekä tulee vertailtua naapureihin). Kaupungissa ihmiset arvostavat asioita, joita siellä on kuten lyhyet matkat, helposti saavutettavat ohjatut harrastukset ja sosiaaliset ympyrät (näitä asioita kun ihmiset yleensä hakevat kaupungissa asumisesta).



Itse olen aikuisena ollut sekä maalainen että kaupunkilainen. Nämä asumismuodot on valittu elämäntilanteissa sen mukaan mikä on ollut tärkeää (=arvot). Maalla asuessa oli erilainen kuin kaupungissa asuessa. Maalaista tai kaupunkilaista ei minussa tee se missä olen lapsuuteni tai nuoruuteni asunut, vaan se missä sillä elinhetkellä asun.

ainakin hoitaa heidät hullujen huoneelle terveenäkin.

Maalla eletään ajatuksella että THE MIES on perheenpää ja nainen vaietkoon seurakunnassa.

Maalla avioero on synti nro 1 ja eronneet naiset ovat automaattisesti huoria, joilta naimisissa olevat isäntämiehet voivat käydä päiväkahveja kärkkymässä milloin vain isännille itselleen sopii.

puolueeseen kuin kristillisiin tai keskustapuolueeseen.