Reilusti ylipainoisilla on kyllä joku häiriö.

olen ap:n kanssa samaa mieltä. miten voi päästä itsensä sellaisen kuntoon. Tutun isä painaa 170kg, ja hän väittää että syö tosi vähän. mä näin kuinka vähän häs syö, sillä annoksella sais koko kylä päiväksi eväät!!! hän ei liiku, syö vaan ja sitten syö lisää! huhhhh

on se vaan sääli ettei me kaikki olla yhtä täydellisiä kuin sä..taitaa olla sullakin joku häiriö...

En mä mistään muusta nyt puhunutkaan kuin painosta. Voit aloittaa uuden ketjun toisesta aiheesta jos on tarvetta. En vaan voi käsittää miten joku päästää itsensä niin läskiksi. Todennäköisesti itseään ei arvosta koska ei kukaan päästä itseään siihen kuntoon jos omasta hyvinvoinnistaan ja ulkonäöstään vähääkään välittää. Mua voi haukkua ihan vapaasti. Mä en lähde täällä ketään hekilökohtaisesti moittimaan mutta liikalihavuus ilmiönä on käsittämätön. ap

Joku häiriö on mutta mikään selitys ei ap:lle kelpaa? Just joo.



Ja tiedän kyllä että syön liikaa. Entäs sitten? Ruoka vain maistuu niin hyvältä. Haluaisin toki olla hoikka mutta se ei ole helppoa.

t. 92kg

on se vaan sääli ettei me kaikki olla yhtä täydellisiä kuin sä..taitaa olla sullakin joku häiriö...

En mä mistään muusta nyt puhunutkaan kuin painosta. Voit aloittaa uuden ketjun toisesta aiheesta jos on tarvetta. En vaan voi käsittää miten joku päästää itsensä niin läskiksi. Todennäköisesti itseään ei arvosta koska ei kukaan päästä itseään siihen kuntoon jos omasta hyvinvoinnistaan ja ulkonäöstään vähääkään välittää. Mua voi haukkua ihan vapaasti. Mä en lähde täällä ketään hekilökohtaisesti moittimaan mutta liikalihavuus ilmiönä on käsittämätön. ap

kun isonkokoinen nainen puhui omalle pojalle ettei hampurilainen ole roskaruoka, siinähän on salaattia ja tomattia välissä!

Nyt on niin paljon eineksia, erilaisia makeisa jne. liian helposti ihmiset tulee syötyä ylimääräistä

Ja ei kalahtanut omaan nilkkaan. En ole yli 100kg.

Psyykkinen tekijä ihmisen saa syömään hullunlailla. Nälästä ei ole kysymys. Siinä mielessä häiriö on nimenomaan korvien välissä.

Minäkin ajattelin joskus samoin kuin ap. Olin silloin 52kg. Kolmikymppisenä sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jotain muutakin häiriöitä jossain oli. Paino alkoin nousta tasaisesti lääkityksestä huolimatta, tai oikeastaan vasta sen aloittamisen jälkeen. Ruokavalio on pysynyt suurinpiirtein samana. Viidentoista vuoden jälkeen paino oli reilut 100kg ja siinä se pysyy. Ruokavaliosta huolimatta paino ei laske. Tiesitkö, että sairaalloisen lihavilla tosiaan on jokin häiriö aineenvaihdunnassa? On myös olemassa sairauksia ja syndroomia joihin lihominen liittyy väistämättä.

kerropa nyt tarkemmin millainen häiriö ihmisellä mielestäsi on silloin kun painoa on reilummin? Vai oletko vain niitä ihmisiä jotka pönkittävät omaa huonoa itsetuntoa arvostelemalla muita. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama toisen ihmisen paino. En ole koskaan lokeroinut ihmisiä painon perusteella. Ystäväpiiriini kuuluu ihan niin lihavia kuin laihojakin.

Joku häiriö on mutta mikään selitys ei ap:lle kelpaa? Just joo.

Ja tiedän kyllä että syön liikaa. Entäs sitten? Ruoka vain maistuu niin hyvältä. Haluaisin toki olla hoikka mutta se ei ole helppoa.

t. 92kg

Eihän täällä kukaan mitää ole selitellyt tai esittänyt syitä. Ylensyönti on varmasti psyykkinen tekijä. Normaalipainoinen ihminenkin herkuttelee mutta reilusti ylipainoisen syöminen on jo jotain käsittämätöntä.

Väitän, että syöminen johtuu nimenomaan psyykkisistä syistä. Itseään arvostava ja rakastava ei päästä itseään siihen kuntoon koska kukaan lihava ei varmasti rakasta peilikuvaansa.

Älkää nyt hiiltykö tästä keskustelusta. Asioista puhutaan asioiden oikeilla nimillä. ap

pitää ruuasta ja herkuista vähän liikaa. Itse olen tuollainen mutta painoni on kurissa (painoindeksi jotain 23). Jos minulla ei olisi näin rautaista itsekuria, voisin helpostikin painaa 100 kg.



Ei se vaadi kuin 300 ylimääräistä kaloria päivässä, niin tulee vuodessa 15 kg. Ja tällaisia vuosia useampi peräkkäin... Siinäpä se.

muiden mielestä edes lihava, mutta kilpirauasen vajaatoiminta on minullakin ja voi jumaliste kun paino vaan nousee vaikka mitä tekisi ja miten söisi. Olen oikea kuntoiluaddikti ja ollut todella hoikka ja hyväkuntoinen, kunnes yhtäkkiä paino lähti nousuun ja lyhyessä ajassa lihoin 15kg, ennen kuin syy löydettiin. Ja nyt on hirvittävä taistelu lääkityksen kohdilleen saamisen kanssa ja kilojen kertymisen estämisessä. Treenaan ja liikun kuin pieni eläin, syön aivan himpskatin järkevästi ja paino ei liiku mihinkään. Peiliin katsoessa tekisi mieli itkeä kun ei tunnista omaa kroppaansa. Että ei kaikki lihominen johdu itsekurin puutteesta ja mässäämisestä!!!!!

Joku häiriö on mutta mikään selitys ei ap:lle kelpaa? Just joo.

Ja tiedän kyllä että syön liikaa. Entäs sitten? Ruoka vain maistuu niin hyvältä. Haluaisin toki olla hoikka mutta se ei ole helppoa.

t. 92kg

Eihän täällä kukaan mitää ole selitellyt tai esittänyt syitä. Ylensyönti on varmasti psyykkinen tekijä. Normaalipainoinen ihminenkin herkuttelee mutta reilusti ylipainoisen syöminen on jo jotain käsittämätöntä.

Väitän, että syöminen johtuu nimenomaan psyykkisistä syistä. Itseään arvostava ja rakastava ei päästä itseään siihen kuntoon koska kukaan lihava ei varmasti rakasta peilikuvaansa.

Älkää nyt hiiltykö tästä keskustelusta. Asioista puhutaan asioiden oikeilla nimillä. ap

Ekassa viestissä kirjoitit näin: " Aineenvaihdunta ym. perustelut ovat naurettavia selityksiä." Eli tyrmäsit kaikki selitykset. Mitä ap nyt oikein sitten tarkoitatkaan?

Joo en todellakaan rakasta peilikuvaani, ennemminkin inhoan sitä ja välttelen peilejä. Nää kilot (20 ylimääräistä) tuli kolmen raskauden myötä, raskaana ollessa kun "saa" paino noustakin. Tai ainakin sen voi itselleen niin selittää.

Mutta en nyt kuitenkaan ymmärtänyt mikä oli ap:n pointti. Voisitko vielä vääntää rautalangasta?

Minä siis en syö ylenmäärin ja olen kuitenkin ylipainoinen. Onko sinulla jotain vikaa ymmärtämisessä ap?

yksinkertaisesti sen, että se paino kertyy pikkuhiljaa, ja sitten - hups!- ollaankin jo siellä sadassa kilossa.



Olin itse vielä muutama vuosi sitten hoikka. Sain lapsen, söin raskausaikana paljon, lihoin, enkä saanut raskauskiloja karistettua. Koko ajan ajattelin, että jossain vaiheessa saan ne pudotettua pois. En saanut. Tämän muutaman vuoden ajan olen lihonut koko ajan pikkuhiljaa: kauhistun, kun huomaan, että painan 2 kg enemmän kuin kesällä, mutta pian totun tuohon painoon, ja kohta on taas 2 kg lisää, ensin kauhistun sitäkin, sitten totun taas, jne. Nyt painan 15 kg enemmän kuin ennen lapsen saamista.



Olen nyt siis lievästi ylipainoinen, mutta voin kuvitella, että reilusti ylipainoisilla on voinut mennä tähän samaan tapaan, pikkuhiljaa melkein "huomaamatta" niitä kiloja on vain kertynyt.



Ja tottakai tiedän, että mun olisi katkaistava kierre nyt, ennen kuin olen siellä sadassa kilossa. Mutta milläs se tehdään?

Aina tuntuu olevan jotain vikaa. Jenkkakahvaa (olemattomia), löysää nahkaa, vääränlaisia tissejä...

Surullistahan se on :-/

kerropa nyt tarkemmin millainen häiriö ihmisellä mielestäsi on silloin kun painoa on reilummin? Vai oletko vain niitä ihmisiä jotka pönkittävät omaa huonoa itsetuntoa arvostelemalla muita. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama toisen ihmisen paino. En ole koskaan lokeroinut ihmisiä painon perusteella. Ystäväpiiriini kuuluu ihan niin lihavia kuin laihojakin.

Olen ihan normaalipainoinen eli se siitä. Jokaista ihmistä arvostan, todellakin. Mutta kyse ei ollutkaan siitä. Liikalihavuus ilmiönä on huolestuttava. Siitä puhutaan julkisestikin hyvin paljon. Ihmisten lihavuus on nousussa. Epäterveellinen ruokavalio ja liikunnan puute ovat suurimpia tekijöitä. Toki ymmärrän että erilaiset sairaudet voivat nostaa painoa. Se on kuitenkin harvan ylipainoisen todellinen syy. Siihen voi tietysti vedota, mutta suurin syy on elintavoissa. Vai sairastavatko esim. amerikkalaiset muita enemmän kun liikalihavuutta siellä jos jossain on?

Olen edelleen sitä mieltä että ylensyönti johtuu pitkälti ihan muista syistä kuin että on nälkä. Syödään syömisen ilosta, pahaan oloon jne. ap

en nyt edes osaa arvioidan mitä painaa. Voivottelee aina painoaan ja sitä miten vanhana on ihan mahdotonta pudottaan grammaakaan. Varmasti tottakin että iäkkäämpänä ei ole ihan helppoa, mutta kyllä muutama kymmenen kiloa lähtisi ihan ruokailutottumuksia muuttamalla. Käyttää hirveästi, siis todella paljon, voita ja kermaa, saattaa jopa juoda kermaa. Josa tekee jotain missä on kasviksia, ne on peitetty puoleen kiloon voita ja juustot päälle. Ruokapöydässä syö oikein mittavia annoksi ja kun raivaa pöytää, syö koko ajan vielä samalla, esim hotkaisee vielä ison juuston laittaessaan maitopurkkia jääkaappiin. Eikä itse näytä edes huomaavan koko asiaa, suu vaan käy koko ajan. Ihan hirveästi en siis jaksa sympatiseerata ja voivotella laihduttamisen hankaluutta.

ennen kuin olen siellä sadassa kilossa. Mutta milläs se tehdään? "



Et ole tosissasi, ettet tiedä mitä tehdä?

Olen edelleen sitä mieltä että ylensyönti johtuu pitkälti ihan muista syistä kuin että on nälkä. Syödään syömisen ilosta, pahaan oloon jne. ap

Mikä oli sun kysymys siis? Mistä halusit keskustella, paitsi siitä miten lihavilla on ongelma? Onko sulla jotain rakentavaa sanottavaa tähän?

Kaikki lihavuus ei johdu ylenmääräisestä syömisestä. Usein niin on, mutta ei aina. Joidenkin elimistö toimii eritavalla.

joillekin ihmisille ruoka voi olla niitä elämän ainoita iloja. Mielestäni tässä maailmassa on suurempiakin ongelmia kuin liikalihavuus. Eihän ihminen siinä vahingoita muita kuin itseään. Eiköhän joku alkoholismi ole pahempi asia yms.

Tätini sairastui psyykkisesti joitakin vuosia sitten ja joutui lääkkeille, tämän jälkeen turposi kuin taikina. Psyykelääkkeet nimittäin nostavat ruokahalua. Oletko koskaan nähnyt kuinka psyk.potilas voi ahmia ruokaa sellasella vauhdilla että meinaa tukehtua? Itse olen.