Miks joka lehden ja tuutin pitää toitottaa kohtukuolemista?!?!??!

Kunhan vaan purkasin pahan oloni ja pelkoni tänne kun ajattelin, että ehkä jotain muutakin raskaana olevaa voi ahdistaa sama asia...



Täytyyhän sitä toki ihmisten saada mässäillä kaikilla elämän kurjilla asioilla. Se kun tuntuu olevan oikein trendi tällä hetkellä...niillähän ne lehdetkin myy...ihmisten kurjilla kohtaloilla!



ap

Täytyyhän sitä toki ihmisten saada mässäillä kaikilla elämän kurjilla asioilla. Se kun tuntuu olevan oikein trendi tällä hetkellä...niillähän ne lehdetkin myy...ihmisten kurjilla kohtaloilla!

ap

Kohtukuolemista puhutaan edelleen aika vähän, vaikka niitä tapahtuu aika monelle. Tunnen monta perhettä jossa noin ikävästi on käynyt, ja he ovat kyllä asian kanssa aika yksin. Tuo on aihe josta ei osata puhua ja joka vetää ihmiset ihan lukkoon. Ymmärrän pelkosi, mutta mitään mässäilyä tuo ei ole.

Ihmisten kurjista kohtaloista, sairauksista, kuolemasta..ja nämä otsikot saavat ihmiset ostamaan lehtiä. Jotenkin surullista.



Mutta joo, anteeksi, että tein tuon aloituksen. Pitäähän näistä asioista puhua. Hormonihöyryissäni en vaan nyt kestä niitä ja todellakin ajattelin löytäväni kohtalotovereita.

Anteeksi vaan...



ap

Kaikki maailman asiat eivät kuitenkaan pyöri sinun napasi ympärillä.Pitäisikö lehdistä sensuroida myös esim kaikki lasten syöpiä koskevat jutut koska kuvittelet sitten että lapsellesi tulee syöpä?

Kannattaisi selvittää mistä nuo pelkosi tällaisia asioita kohtaan johtuvat,ja miksi et osaa käsitellä vaikeita tunteitasi

en ole raskaana ja en ole yhtään juttua huomannut;-) Mutta jos olisin raskaana "tutkani" varmasti toimisi paremmin.

On hyvä, että asiat nostetaan yleiseen tietoisuuteen. Mm. perhevalmennuksessa jaetaan ihan väärää tietoa kohtukuoleman yleisyydestä. Valistuksella äidit voisi saada tekemään esim. liikelaskentaa, jolloin muutamia vauvoja voitaisiin pelastaa vuosittain.



Toinen hyvä asia, mistä puhutaan, on synnytyksen jälkeinen masennus (uusin Kaksplus), isien masennus (HS pari päivää sitten).



Lisäksi toivoisin, että muistakin lapsen saannin negatiivisista vaikutuksista puhuttaisiin. Repeämät ja pidätysongelmat sekä kivut yhdynnässä ovat todella yleisiä synnyttäneillä naisilla. Niistä ei puhuta, eikä niitä hoideta. "Sellaista se on" toteaa ammattilaiset äidille, joka monta kuukautta synnytyksen jälkeen pissaa housuunsa pienemmästäkin aivastuksesta.



Jos ongelmista puhuttaisiin vielä enemmän, ja siitä, miten niitä hoidetaan, niin ihmiset osaisivat vaatia apua.



Jos joku näitä ei herkistelyissään kestä, niin sitten olkoon lukematta lehtiä.

kohtukuolemaa käsittelevän jutun, eikä ollut eka kerta. Mun mielestä on hyvä, että noita asioita käsitellään mediassa. Ehkä se auttaa ihmisiä tajuamaan, kuinka suuresta menetyksestä on kyse tms. Itse olen myös raskaana (rv 38).

Kohtukuolemista puhutaan edelleen aika vähän, vaikka niitä tapahtuu aika monelle. Tunnen monta perhettä jossa noin ikävästi on käynyt, ja he ovat kyllä asian kanssa aika yksin. Tuo on aihe josta ei osata puhua ja joka vetää ihmiset ihan lukkoon. Ymmärrän pelkosi, mutta mitään mässäilyä tuo ei ole.

Kohtukuoleman itse kokeneena musta tuntuu, että aihe on tabu. Ei saa puhua, ei saa mainita, pitää olla hiljaa. Ettei vain toiset vaivaannu, ettei toiselle tule paha mieli.

Pitäisi puhua paljon enemmän! Pitäisi rikkoa hiljaisuus ja murtaa tabu!

pullollaan juttuja esim. lapsettomuudesta, kohtukuolemista, keskenmenoista, kohdunulkoisista raskauksista jne.



Itseäni ahdistaa toista lasta odottaessani eniten jutut koliikista, korvakierteistä, univaikeuksista jne. koska esikoinen oli niin helppo tapaus. Pelottaa ettei tämä kakkonen voi millään olla yhtä helppo, ei voi voittaa lotossa kahta kertaa peräkkäin.



Jokainen ahdistuu niistä jutuista, jotka on jollain lailla itselle ajankohtaisia.

ite olin kanssa koko raskausajan ihan varpaillani, ja eksyin lukemaan(tiedän, olen idiootti, itse menin lukemaan!!) kaikkia keskusteluja ja muuta tietoa keskenmenoista ja muista kauheuksista. Sitten itseä tihrustin ja ajattelin, miten kamalaa se voisikaan olla. Yritin tehdä kaiken "oikein" raskaana ollessani.



Raskauteni sujui ihan loistavasti, synnytys meni "normaalisti ja helposti" ja nyt minulla terve ihana tyttö. Olen kiitollinen tästä kaikesta.



yritä jaksaa ja lue tosiaan kaikkia hyviä kokemuksia välillä, kuitenkin niitä löytyy paaaaljon enemmän, se on fakta!



Sinusta tulee varmasti huolehtiva ja ihana äiti, olet sitä jo nyt. :)



mukavaa syksyä!

ajan. Ilman mitään syytä, en kuulunut mihinkään erityiseen riskiryhmään, raskaus meni hyvin. Vielä edellisenä päivänä kun vauva syntyi itkun illalla miehelle että tuleeko meille vauvaa. Olin liian herkkä näille netin ja lehtien kohtukuolema jutuille. Oma vika tietty kun luin niitä. Olin koko raskauden ajan sitä mieltä että meille ehkä tulee vauva. Tämä aiheutti sen että vauvaan kiintyminen vei aikaa koska se että meille tuli vauva, tuli eräänlaisena yllätyksenä. Jälkikäteen harmitti että odotusaika meni vähän pilalle.

miten aina löytyy niitä jotka tuntevat monta perhettä jossa näin on käynyt, mitä aihetta nyt ketjussa ikinä käsitelläänkin? Kohtukuolema ei ilmiönä kuitenkaan ole mikään yleinen, joka toiselle raskaana olevalle tapahtuva asia (onneksi). Tilastollisesti on siis aika epätodennäköistä että yhteen tuttavapiiriin osuisi monta kohtukuoleman kokenutta perhettä, keskenmenot siis ovat eri asia.

On hyvä, että asiat nostetaan yleiseen tietoisuuteen. Mm. perhevalmennuksessa jaetaan ihan väärää tietoa kohtukuoleman yleisyydestä. Valistuksella äidit voisi saada tekemään esim. liikelaskentaa, jolloin muutamia vauvoja voitaisiin pelastaa vuosittain. Toinen hyvä asia, mistä puhutaan, on synnytyksen jälkeinen masennus (uusin Kaksplus), isien masennus (HS pari päivää sitten). Lisäksi toivoisin, että muistakin lapsen saannin negatiivisista vaikutuksista puhuttaisiin. Repeämät ja pidätysongelmat sekä kivut yhdynnässä ovat todella yleisiä synnyttäneillä naisilla. Niistä ei puhuta, eikä niitä hoideta. "Sellaista se on" toteaa ammattilaiset äidille, joka monta kuukautta synnytyksen jälkeen pissaa housuunsa pienemmästäkin aivastuksesta. Jos ongelmista puhuttaisiin vielä enemmän, ja siitä, miten niitä hoidetaan, niin ihmiset osaisivat vaatia apua. Jos joku näitä ei herkistelyissään kestä, niin sitten olkoon lukematta lehtiä.

asioista puhutaan. Myös niistä negatiivista. On pelottavaa kuunnella, kuin liian monet, aivan liian monet, sanovat rakenneultran jälkeen, että ihanaa meille tulee terve vauva!. Mun mielestä on sairasta, ettei ihmiset varaudu henkisesti myös pahimpaan. En tarkoita, että pitäisi olla mikään pessimisti ja maalata piruja seinälle, mutta pitäisi olla realisti. Mitä tahansa voi tapahtua. Silloin ehkä ihmisillä olisi myös eväitä kohdat niitä epäonnistumisia, eikä vaan masentua, tappaa perheensä ja lapsensa. Näitäkin tarinoita on ihan liikaa. Epäonnistumiset ja kuolema kuuluvat elämään. Nykyään vaan Suomessakin kuolema on piilotettu laitoksiin, eikä lapsia viedä hautajaisiin tai vastaaviin. Puhutaan vaan Taivaasta ja tähdistä.

kohtukuolemia on noin 200. Laskekaa prosentuaalinen todennäköisyys, että se osuisi omalle kohdalle. Liikenteessä kuoleminen on paljon todennäköisempää.

mutta minä en saisi kirjoittaa tänne omaa ahdistustani?!?!?!? Eihän sitäkään ole pakko lukea. En todellakaan tarkoittanut, että kaikki pitäisi pyöriä minun napani ympärillä vaan etsin vertaistukea. Minullako ei siis ollut oikeutta tehdä tätä aloitusta????



Kiitos teille muutamille ymmärtäville!

miten aina löytyy niitä jotka tuntevat monta perhettä jossa näin on käynyt, mitä aihetta nyt ketjussa ikinä käsitelläänkin? Kohtukuolema ei ilmiönä kuitenkaan ole mikään yleinen, joka toiselle raskaana olevalle tapahtuva asia (onneksi). Tilastollisesti on siis aika epätodennäköistä että yhteen tuttavapiiriin osuisi monta kohtukuoleman kokenutta perhettä, keskenmenot siis ovat eri asia.

Tilastollisesti on ihan todennäköistä että näitä tapauksia tunnetaan useitakin. En tosin tiedä mitkä kaikki lasketaan kohtukuolemiksi, lasketaanko esim. omani kun vauvalla oli paha munuaisvika ja hän kuoli juuri ennen syntymäänsä rv 34? Itseni lisäksi kyllä tiedän ainakin kolme äitiä jotka ovat menettäneet lapsensa rv25-40 välillä, syyt ovat erilaisia. Lasketaanko kohtukuolemiksi vain selittämättömät kuolemat vai kaikki?