Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kivittäkää kehno äitipuoli!

Vierailija
04.11.2010 |

Tätä palstaa lukiessani olen huomannut, että niin moni ajattelee että lapsipuolten tulisi olla samalla viivalla omien kanssa. Minä olen nyt joutunut tilanteeseen jossa minulla on omia lapsia kaksi ja lisäksi tytärpuoli. Kaikki kolme ovat ihania ja rakkaita ja osa tätä perhettä.

Nyt on kuitenkin niin, että (ja tätä en suhteemme alkaessa voinut tietää) esikoisellani epäillään ylivilkkautta, ja hänen käytöksensä on sen mukaista... Kuopus taas valvottaa minua kaikki yöt, vaikka muuten niin helppo tapaus onkin. Samoin tekee esikoiseni, lisäksi PALJON erilaisia tilanteita, jotka ovat hänelle vaikempia kuin ikäisilleen yleensä... Jos joku tuttu lukee, varmasti jo tunnistaakin.

Mutta itse asiaan. Kamalaa sanoa, mutta nyt tuo pikkuinen tyttö on minulle liikaa. Ei siis liikaa läsnäolonsa vuoksi, vaan siksi etten jaksa ITSE antaa hänelle sitä aikaa ja huomiota jonka hän tarvitsisi. Koen, että minun on ensin hoidettava omani, sitten vasta tämä lainalapsi. Ja olen siis jo nyt jaksamiseni äärirajoilla. Miehellä on omia, pään sisäisiä ongelmia, eikä hän saa annettua sitä vähääkään huomiota lapsille mitä aiemmin. Etenkin hänen tyttönsä jää tosi vähälle. En vain tiedä mistä repiä voimia jaksaa vielä yhtä lasta... (Siis viikonloppu häämöttää ja jo kauhulla odotan) Välillä olenkin tytön täällä ollessa karannut lasteni kanssa osaksi aikaa muualle, mutta siitäkin tulee sanomista sekä mieheltä että hänen suvultaan.

Kommentit (65)

Vierailija
61/65 |
05.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka lapsen hoitaa. Eikä kyse ole mistään haluista, vaan siitä että kun tyttö on meillä, tuntuu että olen kolmen lapsen yh. Enkä jaksa nyt. Siihen EN ryhtynyt. Ei ole mahdollista että tämä lapsi jäisi minulle jos eroamme/mieheni kuolee tms. Ei vaikka kuinka haluaisin.

Anteeksi mutta elämässä on asioita joita on pakko tehdä, vaikka ei aina olisi niin kivaa. Kuuluu nimenomaan aikuisuuteen ja vanhemmuuteen ja teillä tuo velvollisuus on tullut parisuhteen kautta. Aika onnetonta menoa, jos et jaksa lasta joka käy teillä silloin tällöin. Pitäisikö miettiä näitä asioita ennen kuin hyppää uuteen suhteeseen?


mun tarvii jaksaa hoitaa lapset yksin, on ihan ok ettei mies osallistu..:D

Vierailija
62/65 |
05.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka lapsen hoitaa. Eikä kyse ole mistään haluista, vaan siitä että kun tyttö on meillä, tuntuu että olen kolmen lapsen yh. Enkä jaksa nyt. Siihen EN ryhtynyt. Ei ole mahdollista että tämä lapsi jäisi minulle jos eroamme/mieheni kuolee tms. Ei vaikka kuinka haluaisin.

Anteeksi mutta elämässä on asioita joita on pakko tehdä, vaikka ei aina olisi niin kivaa. Kuuluu nimenomaan aikuisuuteen ja vanhemmuuteen ja teillä tuo velvollisuus on tullut parisuhteen kautta. Aika onnetonta menoa, jos et jaksa lasta joka käy teillä silloin tällöin. Pitäisikö miettiä näitä asioita ennen kuin hyppää uuteen suhteeseen?


mun tarvii jaksaa hoitaa lapset yksin, on ihan ok ettei mies osallistu..:D

Onko jokin paikka minne lapset laitetaan silloin kun ei ole kivaa niiden kanssa? Kyse on viikonlopusta ei kokoaikaisesta huoltamisesta!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/65 |
06.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä ikäisiä nämä lapsoset ovat?

Siis sulla on yksi oma, sitten miehen kaksivuotias ja sitten yhteinen vai?


ap

Vierailija
64/65 |
06.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että äiti on ihan suoraan sanonut, että lapsi TULEE oli tilanne mikä vain. Mies oli kerran 39 kuumeessa, toi väkisin, ei suostunut edes lyhyempään viikonloppuun, vaikka mies sanoi et joudun yksin hoitamaan. Äiti ei itse suostu puhumaankaan mun kanssa (en ole syy eroon).

ap

Vierailija
65/65 |
06.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan menossa mm perheneuvolaan miehen kanssa, eli apua sitä kautta saadaan. Neuvolassa lähinnä on se asenne, et "kyllä sä pärjäät ku olet niin reippaan ja iloisen näköinen".

ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi seitsemän