Lue keskustelun säännöt.
Kivittäkää kehno äitipuoli!
04.11.2010 |
Tätä palstaa lukiessani olen huomannut, että niin moni ajattelee että lapsipuolten tulisi olla samalla viivalla omien kanssa. Minä olen nyt joutunut tilanteeseen jossa minulla on omia lapsia kaksi ja lisäksi tytärpuoli. Kaikki kolme ovat ihania ja rakkaita ja osa tätä perhettä.
Nyt on kuitenkin niin, että (ja tätä en suhteemme alkaessa voinut tietää) esikoisellani epäillään ylivilkkautta, ja hänen käytöksensä on sen mukaista... Kuopus taas valvottaa minua kaikki yöt, vaikka muuten niin helppo tapaus onkin. Samoin tekee esikoiseni, lisäksi PALJON erilaisia tilanteita, jotka ovat hänelle vaikempia kuin ikäisilleen yleensä... Jos joku tuttu lukee, varmasti jo tunnistaakin.
Mutta itse asiaan. Kamalaa sanoa, mutta nyt tuo pikkuinen tyttö on minulle liikaa. Ei siis liikaa läsnäolonsa vuoksi, vaan siksi etten jaksa ITSE antaa hänelle sitä aikaa ja huomiota jonka hän tarvitsisi. Koen, että minun on ensin hoidettava omani, sitten vasta tämä lainalapsi. Ja olen siis jo nyt jaksamiseni äärirajoilla. Miehellä on omia, pään sisäisiä ongelmia, eikä hän saa annettua sitä vähääkään huomiota lapsille mitä aiemmin. Etenkin hänen tyttönsä jää tosi vähälle. En vain tiedä mistä repiä voimia jaksaa vielä yhtä lasta... (Siis viikonloppu häämöttää ja jo kauhulla odotan) Välillä olenkin tytön täällä ollessa karannut lasteni kanssa osaksi aikaa muualle, mutta siitäkin tulee sanomista sekä mieheltä että hänen suvultaan.
Kommentit (65)
Kun isänsä ei halua/jaksa/pysty viettämään aikaa lapsensa kanssa, niin mikä pointti vierailuilla on? Puolisisarusten näkeminen toki on yksi pointti, mutta tapaamisten perimmäinen syy on kuitenkin isän tapaaminen ja jos tämä ei toteudu niin en näe tapaamisille pointtia. Eikö lapsen äiti ole tietoinen isän mielenterveysongelmista? Itse en haluaisi lapsen äitinä edes päästää lastani tuollaiseen tilanteeseen, joten kai äitiä on informoitu tilanteesta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletteko te ap lapsen äidille puhuneet asiasta mitään? Ja siis rehellisesti, että mies on tullut hulluksi, eikä sitä kiinnosta enää lapset, ja minuakin tuo lapsesi läsnäolo rasittaa, joten jätämme hänet suosiolla heitteille, kun lapsi on täällä?
olen elänyt samanlaista elämää. Nyt miehen lapset jo aikuisia.
Älä tunne syyllisyyttä. hoida ensisijaisesti omasi. Miehesi lapsella on kuitenkin omakin äiti. Jos sinulla on paikka mihin mennä niin ihan hyvin voit olla poissa miehesi lapsien tullessa. Lapsi kaipaa ensisijaisesti isältään kahdenkeskistä aikaa. sinulla ei ole velvollisuuksia tätä lasta kohtaan.
Kokemusta vastaavasta tilanteesta mulla ei ole, mutta haluan silti kommentoida, kun tää ketju on saanut niin ikävän sävyn.
Mun mielestä sun pitäisi puhua miehesi kanssa aiheesta ja ohjata hoitoon, jos tilanne on sellainen. Mielenterveysongelmat ei katoa itsestään odottamalla. Ja jos sun olisi mahdollista esim. anoppisi tai jonkun muun läheisen kanssa puhua ja sopia, jos se pystyisi auttamaan teitä. Ja välttämättä ei ole huono idea hakea itselleenkään esim. keskusteluapua, vaikka tilanne ei olekaan ilmeisesti vielä akuutti sun kohdalla. Siitä mulla on kokemusta, että on parempi mennä puhumaan vähän liian aikaisin kun liian myöhään.
Mun mielestä sun viestistä huomaa, että sä välität miehesi lapsesta paljon, koska olet huolissasi millaiset olot sillä on teillä. Musta sä olet hieno ja rohkea äitipuoli ja jos mun lapsella olisi äitipuoli, niin haluaisin, että se välittäisi mun lapsesta samalla tavalla kun sinä.
Voimia sulle ja koko teidän perheelle. Toivottavasti saatte apua ja perhe-elämän tasaantumaan ja löydätte jonkunlaisen kultaisen keskitien.
että mies nukkui puoleen päivään, iltapäivällä mä karkasin omieni kanssa hetkeksi kyläilemään, ja nyt mies ilmeisesti koko illan pois, ollut jo muutaman tunnin... Eli en tosiaan mitään lepoa saa, anopilta siunauksen sille että mies on lapsensa kanssa myös kahden...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä on mielialaan vaikuttava sairaus kyllä josta lapsen äiti on tietoinen. Hän tietää myös että lapsi on pääasiassa mun vastuulla. Nyt mies lisäksi lievästi masentunut, apua on haettu, mutta ei se heti helpota. Ei varmasti vaikuta siihen lähettääkö äiti lapsen meille vai ei, on ollut ihan vaan mulla hoidossa myös, kun molemmilla vanhemmilla ollut menoa, siis "ei isävkl:na". On muutenki sitä mieltä, et sama vaikka meillä olis tarttuvia tauteja tms, lapsi tulee, hänellä muuta ohjelmaa. Siis aina. Ja siihen että mitä jos lapsi olisi mun, niin mä olen tehnyt niitä lapsia sen verran kuin jaksan hoitaa. Ja, jos lapsi asuisi meillä, ja etenkin jos siis olisi myös mun, voisin vaikka laittaa hoitoon, yökylään tms kun itsellä alkaa hajoilemaan. Nyt en voi. Kiitos kaikille kannustavien viestien lähettäjille, siinä joku teistä oli oikeassa: välitän tästä lapsesta ja haluaisin siis jaksaa antaa hänelle täällä muutakin kuin ruuan ja puhtaat vaatteet...
että jos lapsi asuisi meillä, hän olisi osa arkea, nyt kun hän tulee, se on ylimääräistä kuormitusta( tarkoittaen tavallisuudesta poikkeavaa). Ei siihen 2-3 päivän aikana ehdi tottua. Enkä siis halua, että lapsen käynnit vähenisivät, olen vain ihan katki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos lapsi asuisi meillä, hän olisi osa arkea, nyt kun hän tulee, se on ylimääräistä kuormitusta( tarkoittaen tavallisuudesta poikkeavaa). Ei siihen 2-3 päivän aikana ehdi tottua. Enkä siis halua, että lapsen käynnit vähenisivät, olen vain ihan katki.
todellakin se on eri asia kuin käydä viikonloppuisin! sun ei tarvi huolehtia tarhaan/kouluunlähdöistä, sairasteluista, kaverihommeista, harrastusmenoista, kouluhommista jne. Todellakin on helpompaa, jos lapsi vana käy viikonloppuna kuin olla vastuussa 24/7/365!! Ja tiedän mistä puhun, koska tätä teen.
Jos sinun oletetaan hoitavan tätä miehesi lasta kuin omaasi, niin ainoa tapa selvitä on että todella hoidat kuin omaasi. Eli älä välitä miehen suvun vikinöistä tai lapsen äidistä. Jos sinä hoidat ja olet vastuussa, niin teet päätöksetkin! Jos on valittamista, niin voivat itse tehdä asiat paremmin.
Jos olet liian poikki, pistä lapset hoitoon. Myös se miehen lapsi. Kerrot suoraan myös miehen suvulle kuinka poikki olet teidän tilanteessanne. Kerrot faktat faktana ja et pyydäkään asialla hyväksyntää. Voit pyytää apua miehen vanhemmilta lasten hoidossa tai palkata vaikka MLL hoitajan. Voit yrittää hakea apua perheneuvolan kautta.
Ota oma tilasi ja vastuusi tilanteesta. Älä anna muiden pyörittää elämääsi ja vedota johonkin syyllisyydentunteeseen, jota sinun on turha kantaa. Ota haltuun oma elämäsi:)
t: 3lapsen äiti ja yhden jo aikuisen lapsen äitipuoli (joka pahoittelee kun aikanaan lapsipuolen ollessa pieni ei ollut riittävästi viisautta ja käsitystä asioista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos lapsi asuisi meillä, hän olisi osa arkea, nyt kun hän tulee, se on ylimääräistä kuormitusta( tarkoittaen tavallisuudesta poikkeavaa). Ei siihen 2-3 päivän aikana ehdi tottua. Enkä siis halua, että lapsen käynnit vähenisivät, olen vain ihan katki.
todellakin se on eri asia kuin käydä viikonloppuisin! sun ei tarvi huolehtia tarhaan/kouluunlähdöistä, sairasteluista, kaverihommeista, harrastusmenoista, kouluhommista jne. Todellakin on helpompaa, jos lapsi vana käy viikonloppuna kuin olla vastuussa 24/7/365!! Ja tiedän mistä puhun, koska tätä teen.
Kun kyseessä on viikonloppuisin käyvä lapsi, niin moni tuntuu odottavan että lasta huomioidaan erityisesti, ilmeisesti ainakin ap:n tapauksessa miehen sukulaiset. Jos lapsi asuisi ap:lla, niin olisi helpompi suhtautua samoin kuin omaan lapseen. Jos lasta näkee vain viikonloppuisin eikä elä sitä arkea lapsen kanssa, ei samanlaista sidettä ja perheen yhteisiä toimintatapoja synny.
että jos lapsi asuisi meillä, hän olisi osa arkea, nyt kun hän tulee, se on ylimääräistä kuormitusta( tarkoittaen tavallisuudesta poikkeavaa). Ei siihen 2-3 päivän aikana ehdi tottua. Enkä siis halua, että lapsen käynnit vähenisivät, olen vain ihan katki.
todellakin se on eri asia kuin käydä viikonloppuisin! sun ei tarvi huolehtia tarhaan/kouluunlähdöistä, sairasteluista, kaverihommeista, harrastusmenoista, kouluhommista jne. Todellakin on helpompaa, jos lapsi vana käy viikonloppuna kuin olla vastuussa 24/7/365!! Ja tiedän mistä puhun, koska tätä teen.
Kun kyseessä on viikonloppuisin käyvä lapsi, niin moni tuntuu odottavan että lasta huomioidaan erityisesti, ilmeisesti ainakin ap:n tapauksessa miehen sukulaiset. Jos lapsi asuisi ap:lla, niin olisi helpompi suhtautua samoin kuin omaan lapseen. Jos lasta näkee vain viikonloppuisin eikä elä sitä arkea lapsen kanssa, ei samanlaista sidettä ja perheen yhteisiä toimintatapoja synny.
uusperheellisenä niin silloinhan ei sellaista kannata pykätä pystyyn niin ei tarvitse valittaa kuinka kaikki on niin vaikeaa. Miten te aikuiset ihmiset edes kuuntelette jonkun sukulaisen mutinoita? Millaisista suvuista te tulette js toisten elämään puutaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos lapsi asuisi meillä, hän olisi osa arkea, nyt kun hän tulee, se on ylimääräistä kuormitusta( tarkoittaen tavallisuudesta poikkeavaa). Ei siihen 2-3 päivän aikana ehdi tottua. Enkä siis halua, että lapsen käynnit vähenisivät, olen vain ihan katki.
todellakin se on eri asia kuin käydä viikonloppuisin! sun ei tarvi huolehtia tarhaan/kouluunlähdöistä, sairasteluista, kaverihommeista, harrastusmenoista, kouluhommista jne. Todellakin on helpompaa, jos lapsi vana käy viikonloppuna kuin olla vastuussa 24/7/365!! Ja tiedän mistä puhun, koska tätä teen.
Kun kyseessä on viikonloppuisin käyvä lapsi, niin moni tuntuu odottavan että lasta huomioidaan erityisesti, ilmeisesti ainakin ap:n tapauksessa miehen sukulaiset. Jos lapsi asuisi ap:lla, niin olisi helpompi suhtautua samoin kuin omaan lapseen. Jos lasta näkee vain viikonloppuisin eikä elä sitä arkea lapsen kanssa, ei samanlaista sidettä ja perheen yhteisiä toimintatapoja synny.
kun kerran on side heihin ja yhteiset toimintatavat?
lapsipuolen asuminen ap:n kanssa helpottaisi tilannetta kun sehän jo väsynyt omiinsakin, jotka asuvat ap:n kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta -ymmärrettävästi- ajattelevat vain lapsen kannalta. Mun esikoinen on tosiaan niin vaativa, että miehen sukulaiset ei SUOSTU ottamaan edes tunniksi hoitoon. Ikinä. Vauva on ollut kuukauden välein kipeänä, herää monta kertaa yössä joko rinnalle tai huutamaan. Mies ei suostu siihen että joku muu hoitaa lapsen, ja kun ei itse jaksa, se jää mulle. Ei mun voimat riitä mihinkään riitoihinkaan. Sitte mennään joten kuten, olen koko vkl väsynyt ja kireä. En siis erityisesti mieheni lasta kohtaan, vaan yleisesti.
Ja kyllä se nyt vaan on eri asia kun lapsi tulee "kylään" kuin jos asuisi. Erikoistilanne myös lapselle, joka vaatisi, tarvitsisi ja ansaitsisi jopa enemmän huomiota kuin nämä muut jotka on meillä aina. Ja en tosiaan voi vain olla huomioimatta lasta, on tosi ripustautuva, ja siis muhun, ei niinkään isäänsä. Siksi ollaan välillä osa ajasta oltu muualla, mutta tosiaan jo tämä aiheuttaa närää. Isä jaksaa kyllä katsoa et lapsella ei ole nälkä tms, mutta ei varsinaista huomiota tai läheisyyttä jaksa antaa.
haluaisin, mutta miten???
ap (kuten edellinenkin)
että jos lapsi asuisi meillä, hän olisi osa arkea, nyt kun hän tulee, se on ylimääräistä kuormitusta( tarkoittaen tavallisuudesta poikkeavaa). Ei siihen 2-3 päivän aikana ehdi tottua. Enkä siis halua, että lapsen käynnit vähenisivät, olen vain ihan katki.
todellakin se on eri asia kuin käydä viikonloppuisin! sun ei tarvi huolehtia tarhaan/kouluunlähdöistä, sairasteluista, kaverihommeista, harrastusmenoista, kouluhommista jne. Todellakin on helpompaa, jos lapsi vana käy viikonloppuna kuin olla vastuussa 24/7/365!! Ja tiedän mistä puhun, koska tätä teen.
Kun kyseessä on viikonloppuisin käyvä lapsi, niin moni tuntuu odottavan että lasta huomioidaan erityisesti, ilmeisesti ainakin ap:n tapauksessa miehen sukulaiset. Jos lapsi asuisi ap:lla, niin olisi helpompi suhtautua samoin kuin omaan lapseen. Jos lasta näkee vain viikonloppuisin eikä elä sitä arkea lapsen kanssa, ei samanlaista sidettä ja perheen yhteisiä toimintatapoja synny.
kun kerran on side heihin ja yhteiset toimintatavat?
Nyt oli kyse siitä ylimääräisestä kuormituksesta mistä ap puhui. Tässä ei vertailtu ap:n jaksamista vierailevalla lapsella ja siellä asuvalla lapsella. Tässä yritettiin valottaa sitä vierailevan lapsen kohdalla tulevaa ylimääräistä kuormitusta. Eli että vierailevan lapsen 2päivän kuormitus perheessä ei ole sama kuin siellä asuvan lapsen 2päivän kuormitus!
Mutta -ymmärrettävästi- ajattelevat vain lapsen kannalta. Mun esikoinen on tosiaan niin vaativa, että miehen sukulaiset ei SUOSTU ottamaan edes tunniksi hoitoon. Ikinä. Vauva on ollut kuukauden välein kipeänä, herää monta kertaa yössä joko rinnalle tai huutamaan. Mies ei suostu siihen että joku muu hoitaa lapsen, ja kun ei itse jaksa, se jää mulle. Ei mun voimat riitä mihinkään riitoihinkaan. Sitte mennään joten kuten, olen koko vkl väsynyt ja kireä. En siis erityisesti mieheni lasta kohtaan, vaan yleisesti. Ja kyllä se nyt vaan on eri asia kun lapsi tulee "kylään" kuin jos asuisi. Erikoistilanne myös lapselle, joka vaatisi, tarvitsisi ja ansaitsisi jopa enemmän huomiota kuin nämä muut jotka on meillä aina. Ja en tosiaan voi vain olla huomioimatta lasta, on tosi ripustautuva, ja siis muhun, ei niinkään isäänsä. Siksi ollaan välillä osa ajasta oltu muualla, mutta tosiaan jo tämä aiheuttaa närää. Isä jaksaa kyllä katsoa et lapsella ei ole nälkä tms, mutta ei varsinaista huomiota tai läheisyyttä jaksa antaa.
Jos mies ei hoida itse lasta, niin ei sinun tarvitse hänen suostumuksiaan hakea lapsen hoitoon. Jos sinä olet vastuussa ja päätös on sinun. Laitat lapsen hoitoon tarvittaessa, etkä elä vain miehesi odotusten mukaisesti.
Lapsi joka tulee "kylään" saa tottua ja sopeutua samaan kohteluun kuin omat lapsesi. Jos kaipaat hengähdystaukoa ja et ota omiasi ripustautumaan, niin et silloin ota miehesi lastakaan. Hänelle tulee tuossa tilanteessa riittää sama huomio kuin omille lapsillesi. Et voi täyttää hänen tyhjiötään ja tehdä hänen odotustensa mukaan.
Jos miehen sukulaiset eivät suostu ottamaan esikoista hoitoon, niin saisitko palkatun hoitajan? Saisitko apua perheneuvolan kautta? Suostuisivatko miehen vanhemmat ottamaan miehen lapsen ja vauvan hoitoon? Tai voivatko sinun vanhempasi auttaa lasten hoidossa? Tärkeää olisi löytää hoitaja lapsille, jotta saat vähän hengähtää, kun miehesi ei voi ottaa hoitovastuuta.
Ei ole tarkoitus että alatkaan riitelemään. Riittää että kerrot tilanteen perustellen. Sitten kysyt apua. Josset saa, niin etsit muualta. Et pyydä kenenkään hyväksyntää ja et kuuntele valituksia tai haukkuja. Jos tämä on vaikeaa, niin voikka sanoa että olet jaksamisesi rajoilla ja sinusta tämä on kaikkien parhaaksi, sekä lähdet tilanteesta pois, vaikka kävelemään tai pistät puhelun poikki. Ja sama itsepintaisesti joka kerta, jolloin kyllä hitaampikin valittaja oppii.
Josset itse pistä rajoja, niin tilanteessasi voit sairastua itsekin, sekä lapset reagoida tilanteesen. Miehesi sukulaiset tuntuvat empatiakyvyttömiltä ja valitettavasti miehesi tilanteensa vuoksi kyvyttömältä perhe-elämään. Tällöin sinun pitää pystyä toimimaan, niin että sinä jaksat tulevaisuudessakin.
Siksi kerroin tästä etteivät esikoistani ota, että kokevat lapsen itse niin vaikeaksi, etteivät pärjää. Mä sitten pärjään yksin niin hienosti kolmen kanssa... Miehen esikoista eivät ota, koska "näkee isäänsä muutenkin niin vähän". Niinpä...
ap
Eli miehen vanhemmista ei ole apua. Etsit sitten sen hoitoavun miehen lapselle muualta. Jossei sukulaisia ole, niin palkkaa vaikka hoitaja tarvittaessa.
Vai voisiko se joka hoitaa sinun lapsiasi hoitaa myös miehesi lasta?
eika tuossa lapsiraukassa? Eli siis _miehen_ ongelmiin on nyt loydyttava ratkaisu, vaikka puolipakolla jos ei han itse ole niita kiinnostunut ratkaisemaan, etta voi ottaa roolinsa aikuisena perheessa. Sita ennen minustakin ap:n on valitettavasti jaksettava myos miehen lasta joka on osa perhetta joka ap:lla on miehensa kanssa, tai sitten heivattava mies ulos.