Kivittäkää kehno äitipuoli!

Tätä palstaa lukiessani olen huomannut, että niin moni ajattelee että lapsipuolten tulisi olla samalla viivalla omien kanssa. Minä olen nyt joutunut tilanteeseen jossa minulla on omia lapsia kaksi ja lisäksi tytärpuoli. Kaikki kolme ovat ihania ja rakkaita ja osa tätä perhettä.

Nyt on kuitenkin niin, että (ja tätä en suhteemme alkaessa voinut tietää) esikoisellani epäillään ylivilkkautta, ja hänen käytöksensä on sen mukaista... Kuopus taas valvottaa minua kaikki yöt, vaikka muuten niin helppo tapaus onkin. Samoin tekee esikoiseni, lisäksi PALJON erilaisia tilanteita, jotka ovat hänelle vaikempia kuin ikäisilleen yleensä... Jos joku tuttu lukee, varmasti jo tunnistaakin.

Mutta itse asiaan. Kamalaa sanoa, mutta nyt tuo pikkuinen tyttö on minulle liikaa. Ei siis liikaa läsnäolonsa vuoksi, vaan siksi etten jaksa ITSE antaa hänelle sitä aikaa ja huomiota jonka hän tarvitsisi. Koen, että minun on ensin hoidettava omani, sitten vasta tämä lainalapsi. Ja olen siis jo nyt jaksamiseni äärirajoilla. Miehellä on omia, pään sisäisiä ongelmia, eikä hän saa annettua sitä vähääkään huomiota lapsille mitä aiemmin. Etenkin hänen tyttönsä jää tosi vähälle. En vain tiedä mistä repiä voimia jaksaa vielä yhtä lasta... (Siis viikonloppu häämöttää ja jo kauhulla odotan) Välillä olenkin tytön täällä ollessa karannut lasteni kanssa osaksi aikaa muualle, mutta siitäkin tulee sanomista sekä mieheltä että hänen suvultaan.

Pitäisikö sinun keskustella miehesi kanssa asiasta ja vaatia että hän huolehtii lapsestaan kun lapsi on teillä. Jos hänen ongelmansa on niin pahoja että ei pysty siihen nii pitäisikö vierailuja vähentää. Lapsihan ei ole sinun etkä ole hänen huoltaja joten sinulla ei ole velvollisuutta huolehtia hänestä sen enempää kun jaksat ja haluat. Ja kyllä sinä mielestäni saat mennä ja lähteä minne haluat vaikka tyttö on teillä.

joka lapsen hoitaa. Eikä kyse ole mistään haluista, vaan siitä että kun tyttö on meillä, tuntuu että olen kolmen lapsen yh. Enkä jaksa nyt. Siihen EN ryhtynyt. Ei ole mahdollista että tämä lapsi jäisi minulle jos eroamme/mieheni kuolee tms. Ei vaikka kuinka haluaisin.

Anteeksi mutta elämässä on asioita joita on pakko tehdä, vaikka ei aina olisi niin kivaa. Kuuluu nimenomaan aikuisuuteen ja vanhemmuuteen ja teillä tuo velvollisuus on tullut parisuhteen kautta. Aika onnetonta menoa, jos et jaksa lasta joka käy teillä silloin tällöin. Pitäisikö miettiä näitä asioita ennen kuin hyppää uuteen suhteeseen?

mun tarvii jaksaa hoitaa lapset yksin, on ihan ok ettei mies osallistu..:D

Onko jokin paikka minne lapset laitetaan silloin kun ei ole kivaa niiden kanssa? Kyse on viikonlopusta ei kokoaikaisesta huoltamisesta!!!!

Lapsella on jo äiti ja isä ja heidän kuuluu huolehtia omasta lapsestaan.

tilanteessa että mieheni kanssa eroaisimme, niin en halua että joku äitipuoli huolehtii minun lapsistani ollessaan isänsä luona. Jos isä ei kykene itse hoitamaan lapsiaan lapset pysyisivät luonani.

koska hän ei itse pysty antamaan huomiota ja äitipuoli ei jaksa laittaa yhtä ylimääräistä lautasta pöydälle lapsen ollessa kylässä? Kyllä on oikeasti aika surkeaa sakkia tämäkin palsta pullollaan ja sitten ihmetellään silmät pyöreänä mistä lasten ja nuorten paha olo johtuu? Kun ei oma isä jaksa niin kenenkään muun ei tarvitse jaksaa? Mä ihmettelen suuresti aikuisten ihmisten välinpitämättömyyttä: mihinkään ei olla valmiita ponnistelemaan, kaiken mitä tekee pitää olla kivaa ja helppoa. Surullista

tilanteessa että mieheni kanssa eroaisimme, niin en halua että joku äitipuoli huolehtii minun lapsistani ollessaan isänsä luona. Jos isä ei kykene itse hoitamaan lapsiaan lapset pysyisivät luonani.

minun mieheni exä on ymmärtänyt, että kun mies ei ole ehtinyt vanhempainiltoihin, lääkärireissuille mukaan jne niin minä olen hoitanut ne. Yhdessä ollaan sumplittu joululahjat, lomareissujen vaatehommelit kuntoon jne. Ja rippijuhlakin järkättiin yhdessä ja minä huolehdin kahvinkeiton ja tarjoilun jotta vanhemmat pystyivät seurustelemaan vieraiden kanssa. Ei nämä asiat ole sen vaikeampia kuin mitä niistä itse tekee.

kyllä kestäisi mitään lapsipuolta tuossa kohtaa. Onneks ei tarttekaan. Se lapsi on sun miehen, sen kuuluu huomioida sitä kuten sen lapsen äidinkin. Tietty jos se teillä asuu, niin olet sen siihen ottanut ja sun on vaan kestettävä.



Viikonloppuäitipuolena sun ei tartte kestää, koska se viikonloppuna tulee ISÄNSÄ luo.

Olisi mukava tietää elävätkö nämä "kuuluu sinun jaksaa" ja "vanhempien velvollisuus" -kommentoijat itse uusperheessä, epäilen vahvasti. Omaan perheeseeni kuuluu oman tyttäreni lisäksi mieheni kaksi lasta. Lapset asuvat pääsääntöisesti meillä. Olemme eläneet samaa taloutta jo liki 10 vuotta.

Tunnistan hyvin sen, että jos jaksamisesi on muutenkin hyvin äärirajoilla, tulee helpoiten raja vastaan puolison lasten kanssa. Tähän isona osatekijänä ainakin meillä on ollut lapsien muualla asuvan vanhemman vaikutus asioihin. Eli kun ei ole keinoja/valtuuksia puuttua kaikkiin asioihin (välillä ei mihinkään), mutta silti on olevinaan velvollisuuksia, niin kyllähän siinä jaksaminen on koetuksella.

Omaa lasta koskeviin päätöksiin pääsee sentään vaikuttamaan vahvemmin. Ja omaa lastaan tulee myös komentaneeksi herkemmin kuin toisen lapsia, vaikka kuinka olisi päättänyt toimia samoin kaikkien kanssa.

Minulla on vuosien saatossa ollut useitakin jaksoja, jolloin olen "inhonnut" (salaa) mieheni lapsien käytöstä ja tapaa millä asioita ratkotaan. Olen yrittänyt olla näyttämättä tätä ja aina asiat ovatkin alkaneet jonkin ajan kuluttua rullata paremmin. Mutta ehdottomana edellytyksenä tässä on kyllä mieheni kanssa toimiva parisuhde ja hänen vastuunottonsa omista lapsistaan. Jos hän ei olisi tuossa mukana hyvinkin vahvalla panoksella ja osoittaisi todella rakastavansa ja arvostavansa minun panostani, niin en uskoisi jaksavani tätä palettia ollenkaan näin hyvin.

Eli yritä ratkoa asiat ensin miehesi kanssa ja sen jälkeen hakea apua esim. lähisukulaisilta, jotta et ala inhota miehesi lapsia. Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin ehdotonta, että perheessänne olisi rakastava ja kaikista välittävä ilmapiiri. Mutta ennen muuta miehesi pitää tämä nyt myös ymmärtää, koska yksin sinun vastuullesi tätä ei voi jättää.



Yleensä raskaiden aikojen jälkeen paistaa aurinko!

se kolmaskin olisi oma lapsesi, niin etkö silloinkaan jaksaisi häntä kun olet niiiin äärirajoilla? Tai sanoisitko, että kun kerran isä ei huolehdi, niin en sitten minäkään? Mikset ilmoita lapsen äidille, että isä ja sinä ette jaksa huolehtia tytöstä, joten älä lähetä sitä enää tänne?

koska hän ei itse pysty antamaan huomiota ja äitipuoli ei jaksa laittaa yhtä ylimääräistä lautasta pöydälle lapsen ollessa kylässä? Kyllä on oikeasti aika surkeaa sakkia tämäkin palsta pullollaan ja sitten ihmetellään silmät pyöreänä mistä lasten ja nuorten paha olo johtuu? Kun ei oma isä jaksa niin kenenkään muun ei tarvitse jaksaa? Mä ihmettelen suuresti aikuisten ihmisten välinpitämättömyyttä: mihinkään ei olla valmiita ponnistelemaan, kaiken mitä tekee pitää olla kivaa ja helppoa. Surullista

miehellä ei ole sitä äitipuolta huolehtimassa hänen lapsestaan. Pitäsikö mummon mennä hoitamaan lasta että isä saa nähdä häntä? Kun tarkoitin että lapsi on isän hän on sen tehnyt. Miksi tämän äitipuolen pitää jaksaa jos omatkin vievät kaiken ajan ja voiman.

koska hän ei itse pysty antamaan huomiota ja äitipuoli ei jaksa laittaa yhtä ylimääräistä lautasta pöydälle lapsen ollessa kylässä? Kyllä on oikeasti aika surkeaa sakkia tämäkin palsta pullollaan ja sitten ihmetellään silmät pyöreänä mistä lasten ja nuorten paha olo johtuu? Kun ei oma isä jaksa niin kenenkään muun ei tarvitse jaksaa? Mä ihmettelen suuresti aikuisten ihmisten välinpitämättömyyttä: mihinkään ei olla valmiita ponnistelemaan, kaiken mitä tekee pitää olla kivaa ja helppoa. Surullista

miehellä ei ole sitä äitipuolta huolehtimassa hänen lapsestaan. Pitäsikö mummon mennä hoitamaan lasta että isä saa nähdä häntä? Kun tarkoitin että lapsi on isän hän on sen tehnyt. Miksi tämän äitipuolen pitää jaksaa jos omatkin vievät kaiken ajan ja voiman.

Miksi perustetaan uusperhe jos ei olla valmiita sitten tekemään mitään sen eteen?

miehellä ei ole sitä äitipuolta huolehtimassa hänen lapsestaan. Pitäsikö mummon mennä hoitamaan lasta että isä saa nähdä häntä? Kun tarkoitin että lapsi on isän hän on sen tehnyt. Miksi tämän äitipuolen pitää jaksaa jos omatkin vievät kaiken ajan ja voiman.

varmaan lapsi olisi koko ajan äidillään tai otettaisi huostaan. Jos ap on suostunut siihen, että hänellä on ylimääräinen lapsi huolehdittavana joka toinen viikonloppu, niin ei silloin voi sanoa, ettei jaksa. Ap voi sitten erota miehestään, niin ei tarvitse jaksaa.

yhteen miehen kanssa jolla on edellisestä liitosta lapsia ja sitten yhtäkkiä elämä onkin niin raskasta, että se lapsi on taakka ja se pitää saada pois elämästä. Missä tällaisia ihmisiä kasvaa?

tilanteessa että mieheni kanssa eroaisimme, niin en halua että joku äitipuoli huolehtii minun lapsistani ollessaan isänsä luona. Jos isä ei kykene itse hoitamaan lapsiaan lapset pysyisivät luonani.

minun mieheni exä on ymmärtänyt, että kun mies ei ole ehtinyt vanhempainiltoihin, lääkärireissuille mukaan jne niin minä olen hoitanut ne. Yhdessä ollaan sumplittu joululahjat, lomareissujen vaatehommelit kuntoon jne. Ja rippijuhlakin järkättiin yhdessä ja minä huolehdin kahvinkeiton ja tarjoilun jotta vanhemmat pystyivät seurustelemaan vieraiden kanssa. Ei nämä asiat ole sen vaikeampia kuin mitä niistä itse tekee.

tehdä näitä kaikkia vaan ap on niin väsynyt jo omien kanssa. Lapsen isän kuuluu huolehtia niin tästä omasta "viikonloppulapsesta" kuin ap kanssa yhteisistä lapsista. Minä en halua että joku pakolla hoitaa minun lapsiani joku joka ei ole velvollinen huolehtimaan niistä. Lapseni on rakkaimpia minulle kuin mikään muu enkä halua että kukaan kokee heidät rasitteeksi tai inhoaa heitä. Ja minulla on tytärpuoli, mieheni pääsääntöisesti huolehtii hänestä kun hän on meillä. Niin eikä se tosiaan ole vaikeaa minullekaan. Minä jaksan ja haluan olla myös hänen kanssaan.

miehellä ei ole sitä äitipuolta huolehtimassa hänen lapsestaan. Pitäsikö mummon mennä hoitamaan lasta että isä saa nähdä häntä? Kun tarkoitin että lapsi on isän hän on sen tehnyt. Miksi tämän äitipuolen pitää jaksaa jos omatkin vievät kaiken ajan ja voiman.

varmaan lapsi olisi koko ajan äidillään tai otettaisi huostaan. Jos ap on suostunut siihen, että hänellä on ylimääräinen lapsi huolehdittavana joka toinen viikonloppu, niin ei silloin voi sanoa, ettei jaksa. Ap voi sitten erota miehestään, niin ei tarvitse jaksaa.

Miksi puolustat isää joka ei halua huolehtia lapsistaan.

tyttö on kuitenkin viaton isän päänsisäisiin ongelmiin, sinun esikoisesi ylivilkkauteen ja kuopuksesi valvomiseen. Ymmärrän kyllä, että olet puhki ja elät jaksamisesi rajoilla. Minusta kuitenkin pitää muistaa, että oli tilanne mikä oli. Lapset tulee aina ensin oli ne omat tai kumppanin.

Ja missä kasvaa ihmisiä, jotka eivät tajua, että elämäntilanteet muuttuvat??? Ihmisen jaksamisella on rajansa ja jos vaikeina aikoina ei saa tukea, voi se kostautua uupumisena. Ja uupunut äiti ei ole hyvä äiti kenellekään.

Varmastikaan täällä eivät kaikkein tiukkapipoisimmat ole koskaan eläneet ad/hd lapsen kanssa tai uusperheen elämää.

miten ap jaksaisi kolmatta lasta, jos se olisi hänen omansa? Ei ne voimavarat siitä lisääntyisi yhtään. Silti en usko, että ap hylkäisi tuon kolmannen lapsen, jos olisi itse sen synnyttänyt. Ap kärsii siis vain asennevammasta. Joo, toki isällä on vastuu, mutta jos hän ei kerran kanna vastuutaan, niin onko se syy ap:llekin jättää tekemättä niin? Isähän ei huolehdi ap:nkaan lapsista, ja silti ap huolehtii, eikä vetoa siihen, että kun ei isäkään tee mitään. Ap on vain siis kusipää, tee sitten edes ls- ilmoitus niin joku huolehtisi, jos et kerran osaa lapsen äidille sanoa, että isällä viiraa päästä.

miten ap jaksaisi kolmatta lasta, jos se olisi hänen omansa? Ei ne voimavarat siitä lisääntyisi yhtään. Silti en usko, että ap hylkäisi tuon kolmannen lapsen, jos olisi itse sen synnyttänyt. Ap kärsii siis vain asennevammasta. Joo, toki isällä on vastuu, mutta jos hän ei kerran kanna vastuutaan, niin onko se syy ap:llekin jättää tekemättä niin? Isähän ei huolehdi ap:nkaan lapsista, ja silti ap huolehtii, eikä vetoa siihen, että kun ei isäkään tee mitään. Ap on vain siis kusipää, tee sitten edes ls- ilmoitus niin joku huolehtisi, jos et kerran osaa lapsen äidille sanoa, että isällä viiraa päästä.

miten ap jaksaisi kolmatta lasta, jos se olisi hänen omansa? Ei ne voimavarat siitä lisääntyisi yhtään. Silti en usko, että ap hylkäisi tuon kolmannen lapsen, jos olisi itse sen synnyttänyt. Ap kärsii siis vain asennevammasta. Joo, toki isällä on vastuu, mutta jos hän ei kerran kanna vastuutaan, niin onko se syy ap:llekin jättää tekemättä niin? Isähän ei huolehdi ap:nkaan lapsista, ja silti ap huolehtii, eikä vetoa siihen, että kun ei isäkään tee mitään. Ap on vain siis kusipää, tee sitten edes ls- ilmoitus niin joku huolehtisi, jos et kerran osaa lapsen äidille sanoa, että isällä viiraa päästä.

Jos se olisi hänen oma lapsensa, hän voisi ottaa löysemmin ja miehen suku ei paukuttaisi päätään. Ihan eri juttu.

miten ap jaksaisi kolmatta lasta, jos se olisi hänen omansa? Ei ne voimavarat siitä lisääntyisi yhtään. Silti en usko, että ap hylkäisi tuon kolmannen lapsen, jos olisi itse sen synnyttänyt. Ap kärsii siis vain asennevammasta. Joo, toki isällä on vastuu, mutta jos hän ei kerran kanna vastuutaan, niin onko se syy ap:llekin jättää tekemättä niin? Isähän ei huolehdi ap:nkaan lapsista, ja silti ap huolehtii, eikä vetoa siihen, että kun ei isäkään tee mitään. Ap on vain siis kusipää, tee sitten edes ls- ilmoitus niin joku huolehtisi, jos et kerran osaa lapsen äidille sanoa, että isällä viiraa päästä.

Jos se olisi hänen oma lapsensa, hän voisi ottaa löysemmin ja miehen suku ei paukuttaisi päätään. Ihan eri juttu.

kuunnella. Hoitaa muksun siinä missä omansakin, ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa.