G: Miksi siedät miestä, joka ei tee vähintään puolia kotitöistä?
Kommentit (63)
-koska homma toimii paremmin näin: mies vain sotkisi minun kodinhoitosysteemin
- mies hoitaa kaikki miehisemmät jutut, joita minä en halua/osaa, kuten autot, talon tekniikan, yms.
-olen kotiäitinä lasten kanssa, katson että kotihommat ovat minun työni tehdä päivän aikana;illat pidetään sitten perheen laatuaikaa ja isikin oikeasti on lastensa ja vaimonsa kanssa.
- en minäkään tuo perheen rahoista puolta taloon...onhan se aika alipalkattua olla kotona lapsiaan hoitamassa
-ja enimmäkseen pidän nykyisestä tilanteesta siksi, että ainakin mies tajuaa arvostaa myös minun työpanostani kotona, ja tietää myös sen rahallisen arvon(siis mitä maksaisi jos samat työt teetätettäisiin ulkopuolisella työvoimalla).
-tilanne muuttuu kyllä jos minäkin menen töihin,kyllä hommia kotona sitten jaetaan eritavalla sen mukaan mikä käy kummaltakin kätevämmin
ja söisin pelkkiä nuudeleita ilman miestäni. Elintaso on pikkasen eri kuin monella koulukaverilla.
Todellakin siitä hyvästä teen mielelläni suurimman osan kotitöistä ja hoidan lasta enemmän.
Lisäksi mies tekee miesten hommat, tankkaa auton, korjaa auton, korjaa kaiken muunkin rikki menneen jne. Ja vielä kohtelee mua kun prinsessaa.
on lyhyempi, juuri lapsenhoidon järjestämiseksi.
Meillä on sen verran isot lapset jo (koululaisia) että kyllä niiden läksyjen lomassa ja kaverikyläilyjen ja harrastusten lomassa tekee kotitöitäkin, jonkin verran ainakin. Ei meillä koskaan siistiä ole mutta perushommat tulee hoidettua.
Olen kyllä purnannut miehelle tästä sen verran että jos naputus auttaisi, se tekisi enemmän kotihommia. Naputus ei siis auta, mikä olisi vaihtoehto? Erota kotitöiden epätasaisen jakautumisen vuoksi... musta se on aika naurettava ajatus.
näillä mennään, teen sen minkä jaksan ja ehdin, mies tekee kun inspiraatio iskee ja lapsetkin osaa koko ajan enemmän
Ja lapsenhoidosta jne?!
Mies tekee puolet siitä mitä kokee tarpeelliseksi. Minun siisteystavoitteni ei sillä oikein täyty eli teen käytännössä varmaan 75% kotitöistä. Olisiko ap:sta ok jos hänen miehensä alkaisi yhtäkkiä lisätä teidän kotityön määrää vaikka 100 prosentilla? Ei siis olisi tyytyväinen nykyiseen yhdessä ylläpidettyyn siisteystasoon vaan alkaisi esim vaatia ikkunan pesua joka viikko ja sitten marttyyrina tänne kirjoittelisi, kun vaimo ei hoida hommiaan! Saisi varmaan täältä myötätuntoa ja käskyn jättää se sika :)
Kyllä mua tietysti ärsyttää välillä. Viimeksi kun oltiin lähdössä reissuun ja yritin laittaa kotia kuntoon, hoitaa lapset ja pakata, mies onnellisena soittelí sohvalla kitara. Mitäs nain moisen taiteilijan ja taivaanrannanmaalarin :D
2, lapsen hoito on kokopäivätyötä jo ilman siivousta. Aloitukseni pätee sekä kotona (lapsen kanssa) oleviin että työssäkäyviin - tai kokopäiväisesti opiskeleviin, kuten itse olen.
ap
Jo on aikoihin eletty, jos kotimutsit vaativat miehen tekevän palkkatyön lisäksi myös puolet juoksevista kotitöistä, kun itse ovat himassa kaiken päivää!
Lapsen ollessa koulussa ehdin ihan hyvin tehdä (lähes) kaikki kotityöt. Se on minusta ihan reilua kun kerran minulla on aikaa niihin käyttää.
Olen myös usein tehnyt töitä kotoa käsin, ja silloin olen myös käytännössä hoitanut isomman osan kotitöistä. Joku tiskikoneen laittaminen päälle ei montaa sekuntia vie, eikä pyykkikoneen lataus ja tyhjennys myöskään.
tein suurimman osan kotitöistä, koska se oli tietysti järkevintä ja oikeudenmukaisinta niin. Nyt kun olemme molemmat töissä, teemme kumpikin kaikkea niinkuin vain ehdimme ja jaksamme. Laskisin kotitöiksi kaiken mitä liittyy kodin,lasten,auton, pihan jne ylläpitoon ja huoltoon. En jaksa edes miettiä mitkä on miesten ja naisten töitä, minusta kukin tekee mitä parhaiten osaa tai ehtii. Jos mies vaihtaa esim. renkaat, mitä itse en osaa, laitan mielelläni ruokaa sillä aikaa. Tärkeintä on, että hommat menee suurin piirtein tasan. Ts. ettei toinen aina loikoile sohvalla tai ole jossain toteuttamassa itseään, kun toinen pitää yllä huushollia.
Meillä ei ole pahemmin töistä edes riidelty, ainoastaan miehen omatoimisuudessa olisi hiemen parantamisen varaa, mutta kahden pojan äitinä olen tullut siihen tulokseen, että se on miehillä geeneissä ; )
ja hän on aina tekemässä oman osuutensa miesten toistä.
vaihtaa lamput, tankkaa auton, hoitaa auton korjaustyon, hoitaa veronpalautukset, maksaa ravintola-illat, elokuvat.En voi ymmärtää tätä käsittämätöntä jakoa ... esim auton tankkaus. Tuleeks se mies tankkaa sen auton ku sulla loppuu bensa 300 kilometrin päässä kotoa, jossa mies on??
Tietty perustaso on tietysti pidettävä yllä, lasten takia. Muuten kumpikin voi panostaa siihen, mikä itselleen on tärkeää kotona. Tai sitten palkataan siivooja.
Moni mies käyttää tuota vain lasikuuden tekosyynä: "mutku mua ei haittaa sotku". Luuseri.
Kotitöiden epätasainen jakautuminen on erittäin pätevä syy eroon, mikäli tilanne on se, että vaimo ei kertakaikkiaan jaksa yksin kaikkea ja mies käyttäytyy kuin pikkulapsi. Kukaan ei voi olla lapsen kanssa naimisissa, se on selvä. Jos nainen puolestaan on tyytyväinen saadessaan huoltaa myös miestä, mikäs siinä, homma toimii.
Yleensä epäreilun tilanteen takana on se, että vaimo kokee olevansa näkymätön, mies vaan lasikottelee ja elää kuin hotellissa, kunnioittamatta vaimonsa työpanosta tai persoonaa. Seksikään ei yllättäen maistu 5 -vuotiaan tasolla olevan "miehen" kanssa.
Kyllä silloin voi ero parantaa tilannetta kaikille: mies pakotetaan aikuistumaan, nainen saa rauhan omassa kodissaan ja lasten ei tarvitse kuunnella jokapäiväistä ahdistunutta nalkutusta ja riitelyä.
Mies tekee puolet siitä mitä kokee tarpeelliseksi. Minun siisteystavoitteni ei sillä oikein täyty eli teen käytännössä varmaan 75% kotitöistä. Olisiko ap:sta ok jos hänen miehensä alkaisi yhtäkkiä lisätä teidän kotityön määrää vaikka 100 prosentilla? Ei siis olisi tyytyväinen nykyiseen yhdessä ylläpidettyyn siisteystasoon vaan alkaisi esim vaatia ikkunan pesua joka viikko ja sitten marttyyrina tänne kirjoittelisi, kun vaimo ei hoida hommiaan! Saisi varmaan täältä myötätuntoa ja käskyn jättää se sika :) Kyllä mua tietysti ärsyttää välillä. Viimeksi kun oltiin lähdössä reissuun ja yritin laittaa kotia kuntoon, hoitaa lapset ja pakata, mies onnellisena soittelí sohvalla kitara. Mitäs nain moisen taiteilijan ja taivaanrannanmaalarin :D
Tietty perustaso on tietysti pidettävä yllä, lasten takia. Muuten kumpikin voi panostaa siihen, mikä itselleen on tärkeää kotona. Tai sitten palkataan siivooja. Moni mies käyttää tuota vain lasikuuden tekosyynä: "mutku mua ei haittaa sotku". Luuseri. Kotitöiden epätasainen jakautuminen on erittäin pätevä syy eroon, mikäli tilanne on se, että vaimo ei kertakaikkiaan jaksa yksin kaikkea ja mies käyttäytyy kuin pikkulapsi. Kukaan ei voi olla lapsen kanssa naimisissa, se on selvä. Jos nainen puolestaan on tyytyväinen saadessaan huoltaa myös miestä, mikäs siinä, homma toimii. Yleensä epäreilun tilanteen takana on se, että vaimo kokee olevansa näkymätön, mies vaan lasikottelee ja elää kuin hotellissa, kunnioittamatta vaimonsa työpanosta tai persoonaa. Seksikään ei yllättäen maistu 5 -vuotiaan tasolla olevan "miehen" kanssa. Kyllä silloin voi ero parantaa tilannetta kaikille: mies pakotetaan aikuistumaan, nainen saa rauhan omassa kodissaan ja lasten ei tarvitse kuunnella jokapäiväistä ahdistunutta nalkutusta ja riitelyä.
Mies tekee puolet siitä mitä kokee tarpeelliseksi. Minun siisteystavoitteni ei sillä oikein täyty eli teen käytännössä varmaan 75% kotitöistä. Olisiko ap:sta ok jos hänen miehensä alkaisi yhtäkkiä lisätä teidän kotityön määrää vaikka 100 prosentilla? Ei siis olisi tyytyväinen nykyiseen yhdessä ylläpidettyyn siisteystasoon vaan alkaisi esim vaatia ikkunan pesua joka viikko ja sitten marttyyrina tänne kirjoittelisi, kun vaimo ei hoida hommiaan! Saisi varmaan täältä myötätuntoa ja käskyn jättää se sika :) Kyllä mua tietysti ärsyttää välillä. Viimeksi kun oltiin lähdössä reissuun ja yritin laittaa kotia kuntoon, hoitaa lapset ja pakata, mies onnellisena soittelí sohvalla kitara. Mitäs nain moisen taiteilijan ja taivaanrannanmaalarin :D
On meilläkin riidelty kotitöistä. Mutta riidellään me muustakin ja joskus joku asia olisi miehelle tosi tärkeä, mutta minua ei nappaa. Yritetään sitten etsiä joku kompromissi. Meillä se kompromissi on se, että teen 75% kotitöistä. Anoppivierailujen kanssa sellainen, että jään 75 prosenttisesti kotiin ja mies hoitakoon itse perhesuhteensa.
Silloin kun mua alkaa ärsyttää kotityöt, jätän tekeättä jotain, mikä miehen mielestä on välttämätöntä. Jätän vaikka pyykin pesemättä ja ruokakauppareissun väliin. Sit jos mies mainitsee niistä sanon jotain seuraavan tyylistä "Minä imuroin nyt. Laita kulta pyykkikone pyörimään ja mene kauppaan lasten kanssa"
Älkää tehkö niistä kotitöistä liian isoja juttuja!
Jos asuisin yksin, tekisin samat työt yksin, mutten olisi onnellinen. Siinä se. Mieheni tuo elämääni valtavasti sisältöä. Perhettäkään minulla ei luultavati olisi ilman häntä, ja mitä olisi elämä ilman perhettä?
Olen sitä mieltä, että turha tuhlata elämäänsä miettimällä kuka tekee ja mitä tekee ja kuinka paljon tekee. Jos kotiteöiden tekeminen tai tekemättömyyys rasittaa on suhteessa kyllä muutakin vikaa.
ja joutuu tekemään töitä usein iltaisin ja viikonloppuisinkin. Kyllä hänkin mieluummin olisi kotona ilman töitä ja tulisi vaikka aiemmin kotiin. Vastapainoksi hänellä on kuitenkin melko turvallinen vakituinen työ, hyvä irtisanomissuoja ja hyvä palkka. Raha ei yksin tuo onnea, mutta kyllä sillä laskut maksaa.
Minä olen kotihoidontuella.
Ja koska meillä käy siivooja, ne vähät kotityöt teen mielelläni itse.
Elää kuin hotellissa, vaatii seksiä, eikä osallistu perhe elämään aikuisen miehen tavoin. Vaimo tuntee itsensä riistetyksi. Reilua?
Kotitöiden jakamisessa usein näkyy se, miten puolisot toisiaan rakastavat ja kunnioittavat. Eikai kukaan halua oman rakkaansa tuntevan itseään alistetuksi kotipiiaksi? Tottakai rakastava puoliso osallistuu hommiin ja koko perhe pysyy tyytyväisenä.
Kotona oleva vanhempi tietenkin tekee enemmän kotihommia. Illalla ei tarvitse sitten sen kummempaa tehdä kuin ruoka ja jälkien korjaus ja lasten iltatoimet ja ehkä jotain pyykkijuttuja. Nuo sujuvat kahdelta ihmiseltä aika vauhdikkaasti, yhdessä tehden.
Jos asuisin yksin, tekisin samat työt yksin, mutten olisi onnellinen. Siinä se. Mieheni tuo elämääni valtavasti sisältöä. Perhettäkään minulla ei luultavati olisi ilman häntä, ja mitä olisi elämä ilman perhettä?
Olen sitä mieltä, että turha tuhlata elämäänsä miettimällä kuka tekee ja mitä tekee ja kuinka paljon tekee. Jos kotiteöiden tekeminen tai tekemättömyyys rasittaa on suhteessa kyllä muutakin vikaa.
Elää kuin hotellissa, vaatii seksiä, eikä osallistu perhe elämään aikuisen miehen tavoin. Vaimo tuntee itsensä riistetyksi. Reilua?
Tuo taas on ihan eri asia.
Yleensä siellä taustalla on se, että mies ei kunnioita vaimoaan.Elää kuin hotellissa, vaatii seksiä, eikä osallistu perhe elämään aikuisen miehen tavoin. Vaimo tuntee itsensä riistetyksi. Reilua?
Kotitöiden jakamisessa usein näkyy se, miten puolisot toisiaan rakastavat ja kunnioittavat. Eikai kukaan halua oman rakkaansa tuntevan itseään alistetuksi kotipiiaksi? Tottakai rakastava puoliso osallistuu hommiin ja koko perhe pysyy tyytyväisenä.
Kotona oleva vanhempi tietenkin tekee enemmän kotihommia. Illalla ei tarvitse sitten sen kummempaa tehdä kuin ruoka ja jälkien korjaus ja lasten iltatoimet ja ehkä jotain pyykkijuttuja. Nuo sujuvat kahdelta ihmiseltä aika vauhdikkaasti, yhdessä tehden.
Kunnon keittiöpsykologiaa palstan malliin, jes!
suunnilleen puolet sinä aikana kun ollaan yhtä aikaa kotona. Eli mun laskuopin mukaan tekee puolet, kun tekee samalla täyden päivän töitä kodin ulkopuolella kuin minä kotona. Ja kun ollaan toisinkin päin oltu, että minä töissä ja mies kotona ja jako on ollu sama :) kohtuus kaikessa...
ap, etkai vaan oo mun veljen vaimo.....!??
päivät pitkät eli työtön?
Tietysti työttömän pitää siivota ja hoitaa lapset.
Ota ero siitä työttömästä luuserista.