PARAS JENGI-marraskuu

Kyllä se vaan tajuntaan alkaa iskeytyä, että pakkohan tää vaavi on synnyttääkin!:) esikoisen synnytys oli nopea:kokonaiskesto 5 h 48 min., mut voitte kuvitella mikä oli lopputulos, kun avautumisvaihe oli niin lyhyt! Repesin ihan tosi pahasti ja mua ommeltiin 1,5 h synnytyksen jälkeen. Lopettavat kuulemma tikkien määrän laskemisen 10:n tikin kohdalla, joten niitähän riitti. Ja toipuminen repeämien suhteen veiki sit useamman kuukauden.:( synnytyksestä itsestään ei oo jäänyt mitään kammoa, mutta noista jälkijutuista on. Pitää vaan yrittää uskoa, että toinen lapsi vaan sujahtaa ulos, ihan tuosta vaan enkä tarvi yhtään tikkiä!;D ootan vaan niin paljon, että saan sen pienen palleroisen syliin tuolta masusta!

yhdessä koossa :-) Hyvä niin. Mulla amandak myös lopetettiin tikkien laskeminen jossain vaiheessa. Ja totisesti toivon, että nyt pääsis vähemmällä. Eikä mulla auttanut edes se, että avautumisvaihe oli sen 22h ;-) Sain myös epiduraalin, mutta siitä ei tullut kun vihaseksi. Olin niin vihanen, kun kukaan ei ollut sanonut ettei se välttämättä auta. Nyt osaan jo ennakkoon valmistautua myös siihen, ettei puudutuksista ole apua. Ei mulla mitään traumoja synnytyksestä jäänyt, mutta nyt vaan kaikki negatiiviset asiat tulee pintaan kun odottaa uutta koitosta.



Olo on edelleen hyvä. Eilen illalla vauva otti jonkun spurtin ja heilui koko illan. Oli aika hellänä alapää sen jälkeen, kun ei ihan mahottomasti sitä tilaa tuolla masussa ole ;-)



Että alkaa mennä hermo tohon mieheen. Kuvittelee, että haluan ja jaksan tehdä nyt kaiken täällä kotona kun kerran täällä olen koko ajan. Ja sitten se valittaa ettei jaksa esikoista, joka kyllä totisesti koettelee meitä tällä hetkellä. En minäkään aina jaksa, mutta ei se oma valitus siinä paljoa tilannetta paranna. Varmaan jotkut raskaushormonit heilahtanut tonne miehen puolelle kun koko ajan kiukuttelee. Kuulemma stressaa vauvan syntymää ja sairaalaan lähtöä ym. Mutta eihän sen tarvii kun ajaa meidät sinne! Synnytyksessä haluan että se on paikalla, mutta mitään ei tarvii tehdä tai sanoa. Haluun olla mahdollisimman paljon rauhassa. Ja ihan mielellään se on mukaan tulossakin, mutta kiukuttelemaan mä en sitä sinne ota!



Anteeksi avautuminen :-) Mukavaa viikonloppua kaikille pallomahoille! Ja Jontulle, jolla pallo on jo muuttanut muotoaan ;-)



Inkku 38+4

eilen, että mimmonen se maha oli synnytyksen jälkeen, Jonttu vois nyt kertoa, kun en mää muista! Järki sanoo, että löllöhän se :), enkä tiiä ehtikö oikeen palautuakaan näiden kahden välissä..



Inkku, en kyllä ihmettele, jos ärsyttää. En mä ainakaan jaksa tai pystykään oikeen mitään tekemään. Oon miehen työpäivän jälkeen niin kipeä ja raihnainen, vaikkei oltais pojan kans juuri mitään tehtykään. Mies tuli tänään koulutusreissulta kotiin ja voi että olin onnellinen! Ihmeen hyvin me on pojan kans pärjätty, mut ei mun oo tarvinnu muuta tehdä kuin olla pojan kans. Ennen koulutusta mies siivos ja kävi kaupassa ja sovittiin että lämmitetään taloa tämä viikko sähköllä, kun ei musta ole niitä puita raahaamaan. Hitto, kun on toi alapää niin tajukipeä puolet ajasta enkä pääse kävelemään.



Luin vauva-lehdestä ensisynnyttäjän ja uudelleensynnyttäjän eroista. En ollut tajunnut, että ensisynnyttäjällä on semmonen latenssivaihe (joka siis mullakin kesti sen pari vuorokautta), mut uudelleensynnyttäjällä ei oo sitä. Aktiivinen synnytys alkaa siitä kun kohdunsuu on auki 3 cm. Ja kuulemma keskimäärin uudelleensynnyttäjällä synnytys kestää puolet siitä mitä ensimmäisellä kerralla. Tän teorian mukaan mulla kestäis tän kakkosen synnytys 3 tuntia eli tässähän vois tulla kiire!



Ninnininnulikin on päässyt jo kipeiden suppareiden pariin.. Miksi niiden pitää aina yöllä vaivata?



Sain äippäpolin ajan maanantaiksi, jännittävää. Tää vauva kun tosiaan tuntuu täyttävän koko kohdun, mut ei oo kyllä laskeutunut vielä yhtään vaikka välillä päätä niin kipeesti poraileekin tonne alas.



Nyt on ruvennut vähän malttamattomuus vaivaamaan, että minkä näköinen ja minkä luontoinen vauva meille on oikeen tulossa?! En malttais odottaa tapaamista :).



Timantti 37+0 ja sf varmaan jo 38cm...

Kirjottelin eilen pitkän pätkän ja naps hävis kaikki, meni hermot ja panin koneen kii.. Nyt uus yritys.. :)



Voi ihanaa kun jollain muullakin on ärsyttävä mies :D Mä oon kans jotenki iha hiileenä kaikkeen sen sanomiseen ja tekemiseen... No kai se menee ohi.. Oonki nauranu että ehkä se ei olekaan tästä raskaudesta johtuvaa vaan avioliitosta ;)



Timantti, mulla on kipeitä suppareita ollu sillon tällön jo pitkään mutta nyt nää oli ihan yhtä kipeitä kun sillo ekasta loppumetreillä ja säännöllisiä ei oo sentää ollu... Mut nyt pari yötä kuitenkin taas ollu siedettäviä, mitä nyt lonkkia ja tota pimpsaa särkee nii paljon ettei todellakaa tiä mite olis...



Odotan kärsimättömänä ens viikon neuvolaa, onkohan paino pompsahtanu ku oon mässytelly niin paljon nyt.. Vatsa ei omaan silmään oo yhtää kasvanu ja viimeks tuo mitta olikin vaan 29cm muistaakseni, eli 4-5cm vähemmän ku esikoisesta samalla viikolla.. no sopii mulle, se tuleva synnytyksen jälkeinen löllis ahdistaa sen verran.. Hitsi ku sais oltua mässyttelemättä kans...



Mä oon kans aika malttamaton jo!! vielä yli kuukausi!! phuuh...



Nyt muistin, pesuaineet puuttuu sairaalakassista, menempäs lisäämään ne ja taidan uskaltautua vaa-alla poikkeen kans... Vaikken yhtää tiä miten samois se on neuvolan vaa-an kans kun en oo kotona viittiny pal käydä...



Mutta hei palataan, kyllä tää tästä iloks muuttuu!! :)



ninnininnuli 35+1 (?)

Luulen ihan oikeesti ettei tää synny koskaan ikinä. Varmaan sulaa sinne mahaan, lähtee sikiökehityksessä vaan taaksepäin.



Argh.



38+5

naurukohtaus iski :D. Olispa järkytys neuvolassa, toteaisivat vaan lakonisesti, että näinkin voi joskus käydä.



Meiän vauva punkee itteään näin iltaisin ihan hirveesti alaspäin, tiiä sitte minne yrittää, kun ei kohilleen oo vielä ainakaan osunut. Aamuisin yritän toivorikkaana peilistä kattella, että olisko vatsa laskeutunut, mutta ei!



Jotain piti ninnininnulillekin kommentoida, mut menin Virvan tekstistä sekaisin, joten seuraavalla kerralla sitten.



Timantti 37+1

eiköhän se kuitenkin iha yhtnä möykkynä sieltä tule ja aika pian :D



Ei kai se vatsan laskeutuminenkaan mitään tarkoita kun mulle jo sillo viimeks terkkari sano et on iha laskeutunu ja tosiaan on masu alhaalla.. enkä mää kyllä taida olla sen aikasemmin lähössä mihinkään.. Ja toisilla laskeutuu vasta salissa, kuulemma... Mutta juu kyllähän sitä merkkejä alkaa etsimään tästä pikku hiljaa itse kukin... Limatulppia ja muita ällötyksiä... x)



Tyhmä sunnuntai, ukko tänäänKIN töissä ollu ja ny meinaa viä lähtee johonki reeneihin.. argh..



ninnininnuli 35+3 (?)

Heipparallaa!



...Yritän tässä psyykata itseäni positiivisemmaksi, olo on aika karsea tällä hetkellä. Sain ihan karmean räkätaudin, plus silmä- JA korvatulehduksen... että olo onkin hehkeä tällä hetkellä :) Ja synnyttämään en missään nimessä tällä hetkellä halua, en tajua miten selviäisin siitä tässä olotilassa. Muuten olisin kyllä ihan kypsä jo, on tuo vatsa sellainen rantapallo että.



Voi virva, ymmärrän kyllä kärsimättömyytesi ihan täysin, toivon siis sinulle paljon paljon mukavia supistuksia :) Koeta kestää, ei tässä ole paljon aikaa enää!



Timantti: mulla on aika samanlaiset fiilikset kuin sinullakin, eli välillä vihloo kyllä häpyluun kohdalla aika ilkeästi kun vauva porailee päätään alas... Toisaalta ei ole asettunut kyllä yhtään alas ja vatsakin on todella ylhäällä vielä ja potkuja/venyttelyjä riittää kylkiluille ja palleaan ihan riittämiin. Ja rennietä kuluu kun närästää välillä aika karseasti...



Mitenköhän jontulta sujuu arki kahden lapsen äitinä? Tosi jännää olis kuulla miten menee, en minä vieläkään osaa oikein tajuta, että kohta täällä kotona onkin kaksi lasta :) Hurjaa...



Nyt lepäämään ja teetä juomaan, kun on hetki omaa rauhaa...



Jaksamisia kaikille ja supistuksia niitä toivoville :)



toivoopi Sabriina 37+1 (eli täysiaikaisia ollaan myös jo tässäkin mahassa :)

Pikaista paranemista Sabriinalle, ikäviä vaivoja nuo tulehdukset :/ Minulla ainakin heittää tasapainoaistikin jos korvatulehdus iskee ja se on jo yksistään ihan kamalaa.



Täälläkin on tuntemukset juuri tuollaiset, että vauva porailee päällään alaspäin, mutta kuitenkin kiilaa peppuaan ja jalkojaan kylkiluihin. Toivottavasti se nyt ei mikään jättiläinen ole, keskiviikkonahan siitä saa jotain tietoa kun on synnytystapa-arvio ultra. Ja kenties viimeinen tilaisuus kysyä sitä sukupuoltakin.



Neuvolassa kävin jo aamutuimaan, ja ihan ok oli kaikki lukemat. Jopa hb oli noussut 110->120! Painoa on tullut tähän mennessä 23kg, mikä kyllä ahdistaa melkoisesti, tuskin maltan odottaa että ne lukemat joskus lähtee laskuun.



Siinäpä tärkeimmät, kerron lisää kunhan ultrassa on käyty :)



Mindy 36+4

argh, mua sitten todella kiristää!! Mies ottaa aivoon, poika kiukuttelee ja koira tekis mieli lahdata... Voi itku!!



Sitten kuulin tänää et yks tuttu menetti vauvansa eilen, rv 22+6 muistaakseni.. Hällä oli koko raskauden supisteluja ollu ja niitä koitettu hillitä mut turhaan, eilen sitten vauva oli syntyny, alle 650g.. hetken oli hengitelly äidin sylissä kunnes kuoli :( Surkeeta!!



Että mun menee hermo täällä oikeesti!! Mies tulee joka päivä aikasintaan puol 7 töistä ja sitten sillä olis muka sitä ja tätä tekemistä ja niinku helvetti mä en haluais vaan olla iha rauhassa!! Kohta mä oon helvetti kahden lapsen yh kun toisella on niin tärkeetä päästä lenkille ja päästä puntille ja päästä sinne ja tänne ettei hänestä vaan tuu läskiä!!!! Voi perkele!! Pieni avautuminen tähä väliin!! Onneks kaveri tänää puhu et hän on kans totaalisen kyllästyny mieheensä et kai se tähä raskauteen kuuluu..... Ja jumalauta se ei lohduta tota mukulaa, antaa huutaa vaan.. hitto mäkin kuuntelen tota kiukkua pitkin päivää ja hän ehkä pari tuntia illasta.... Mahtaa olla hienoo ku vauva syntyy ku toiselle iskeny hyperuhma! yy kaa koo nee vii kuu sei kasi ysi......



Joo-o, eipä muuta tällä kertaa..



ninnininnuli 35+4 varmaan..

Sabriina, toivottavasti paranet pian! Kummallista flunssaa liikkeellä, kun kaikilla liittyy siihen silmätulehdus.. Voimia!



Mindy, vai ne on sulla jännät paikat keskiviikkona!

Onneksi ne ekat kilot tippuu nopeaan, niin se jotenkin kannustaa sitten kun siihen vaiheeseen pääsee. Vaikka en mä niin hirveesti jaksa stressata, lähinnä vaatteiden takia toivon painon vähän tippuvan, kyllästyttää kun enää ei oikeestaan mikään mahdu päälle.



Miehet on kyllä joskus ihan tolleroita! Ninnininnuli, olisko sille sun miehelle iskenyt joku loppuhetken paniikki? Vai onko se aina ollut semmonen että viihtyy jossain muualla kuin kotona? Ja tuli vielä teidän pojasta mieleen, et jos se kiukuttelee just sitä isän poissaoloa, meillä ainakin huomaa pojasta, et jos ukko on paljon töissä ja muissa hommissa, niin kiukuttelee mulle enemmän. Tosin se kiukuttelee mulle muutenkin enemmän, muiden, myös isänsä seurassa on ehkä vähän liiankin reipas. Perjantaina kun ukko tuli kotiin, niin poika oli niin onnessaan koko illan:)! Enhän mä oikeen kummosia leikkejä enää jaksa..



No kävin sit siellä äippäpolilla tänään. Vauva on tosiaan vielä ihan ylhäällä, kohdunsuu pehmeä ja vähän lyhentynyt. Kokoarvio 3819g tällä hetkellä! Mä olin ihan järkyttynyt! Esikoinen oli rv 42+0 3400g niin tää kaveri olis aikamoinen jättiläinen.. En halua synnyttää mitään hirveen isoa vauvaa! Viikon päästä tiistaina uudestaan ja jos kokoarvio silloinkin näyttää samaan suuntaan, niin synnytys todennäköisesti ens viikolla käynnistetään.



Mulle tuli kiire joulukorttien ja viimesten lahjojen kanssa, ton kylppärinkin oon päättänyt puunata ennen vauvan syntymää ja vauvalle tekeillä oleva virkattu peitto on vasta puolessa välissä. Ei voi käsittää tätä.



Timantti 37+3

Timantille tulikin äkkiä kiire :-) Mutta hyvähän se on että sitten käynnistävät, jos on jättiläinen tulossa. Mutta eihän ne arviot pidä läheskään aina paikkaansa.



Mulla on kans tullut jo 16kg tota painoa. On kyllä vähän turvotusta, mutta kyllä mä syönkin. Just herätessäni ajattelin, että taas pitäis keksiä koko päiväksi syötävää ;-) En tiiä heitteleekö mun sokeritkin jotenkin, kun eilen innostuin ompelemaan verhoja enkä ollut syönyt 3.5 tuntiin niin tuli ihan huono olo ja kädet alkoi täristä...Vitsit mäkin odotan, että pääsee tästä syömisestä taas eroon ja pääsee liikkeelle! Ei sitä ymmärräkään miten tärkeä henkireikä se on ennen kun joutuu jäämään kokonaan paikalleen.



"Ihanaa" ninnininnuli että sulla on samanlainen mies :-) Vaikka en kyllä tollasta toisille toivois. Meillä ainakin on ihan selvästi miehellä joku paniikki päällä. Koko ajan pitää olla menossa, ihan kun ois taas maailmanloppu tulossa. Esikoisesta oli samanlainen ennen synnytystä. Kait se siitä taas tasottuu. Eilenkin herra otti sitten kolmen tunnin päikkärit työpäivän jälkeen. Kyllä on rankkaa hänellä :-/ Oonkin sitä muistutellut, että se isyysloma on sitten ISYYSloma eikä mikään moottoripyörän rassausloma. Onneks tän viikon tyttö on vielä hoidossa, että saan oikeesti LEVÄTÄ. Nyt on alkanut lonkkia ja selkää särkemään iltasin varsinkin jos koko päivän touhuaa. Ja sitähän se tuon lapsen kanssa on. Mutta nyt on pakko jo hellittää, alkaa olla niin tukala olo jo.



Nyt en taas muista muuta. Jaksamista kaikille! Niin ja onkohan virvalle tullut jo lähtö?? Toivottavasti :-)



Inkku 39+1

Luulenpa että sinne on lähtö tullu :)



Joo siis toi mun mieshän on aina ollu sellanen adhd et on koko aika menossa.. harrastaa paljon ja nyt se lopetti erään harrastuksen/toisen ammattinsa että voi keskittyä tohon tulevaan kauppiasuraansa niin sitten se on sellasta levotonta kun sen tarvis päästä urheileenkin kun tulee töistä.. ymmärränkin kyllä mutta kun se nyt vaan on meiltä pois... Joo no eiköhän tää mun raivo tästä laannu taas.. :) Nytkin jo vähä parempi mieli vaikka se ukko on nytkin pelaamassa.. oli se 45min jo kotona töiden jälkeen... Ja tosiaan, sitähän toi poika kiukuttelee se on selväkin... Mut katsotaan nyt mihin tää touhu johtaa... Luojan kiitos se ei mitään päikkäreitä ota kuitenkaan, sitten mää löisin kaulimella ja kovvaa!! :)



Mulla on selkeesti yöt parantunut ja muutenkin olo että mikäs tässä ollessa!! Särkee, mutta se on iha siedettävän rajoissa sentään! Oikeestaan nyt ei oo mikää kiire synnyttää, aika menee kuitenkin nopeesti...



Nyt taidan jatkaa joulukorttien kirjottelua, paketoin tänää lahjojakin kamalan kasan...



ninnininnuli 35+5 kenties

eilen 22.11 klo 9.47 syntyi meille pieni poika 3560g ja 49cm. Sairaalaan

lähdettiin yöllä yhden aikaan supistusten takia. Ne ei silti oikein lähteneet voimistumaa ja kalvot puhkaistiin 7.15 ja poika syntyikin pian. Ponnistus kesti 2min. Ilokaasu vain käytössä, kun en muuta halunnut. Kaikki hyvin, mutta pojan sokereita mittaillaan vielä. Itellä vähän tylsää täällä. :) mut saa syödä taas- lähinnä suklaata. :) palaan asiaan kun koneella saan kirjoittaa, kännykällä työlästä.

Hieno juttu, että kaikki sujui hyvin. :)



Täällä yhä opetellaan arkea. Esikoinen kiukuttelee ehkä normaalia enemmän, tai sit vaan omat hermot on kireemmällä kun tuntuu että koko ajan sais vaan komentaa. :/



Joku kyseli millä rv:llä esikoinen syntyi, meillä syntyi tasan rv 40+0, ja nyt tämä toinen syntyi sit vähän ennen eli 39+4.

Joo, olihan se maha synnytyksen jälkeen vieläkin sellanen "pallo", tai ainakin sairaalas viel tuntui että onko se mihinkään kadonnut, mut nyt se on pienentyny ja kun oikeen sisään vetää niin näyttää jo lähes normaalilta, tosin joku ylimääräinen pussi viel tos edes roikkuu. :) Mut ehkä sekin siitä lähtee kun saa alkaa harrastamaan liikuntaa enemmän. Kätilö suositteli että vasta jälkitarkastuksen jälkeen aloittas taas harrastukset. Nyt oon vaan sit käyny kävelylenkeillä. Ja huomas kyllä ekan kävelyn jälkeen, että vatsalihakset on ollu käyttämättä, kun tuli kipeeks. :)



Aika nopeesti pystyy kyllä unohtamaan kaiken pienestä vauvasta ja vauvan hoidosta, vaikka meilläkään ei niin kovin suurta ikäeroa ole. :) Yöherätyksiin en tunnu tottuvan ollenkaan, ja varsinkin niiden jälkeen tuntuu unen saanti olevan aika vaikeeta (kuten nyt). Vauva syö rintaa n.3h välein. Tänään ulkoiltiin ekan kerran koko perhe yhdessä.



Vähän kyllä harmittaa, kun esikoinen on nyt vähän vallan ollut isän perään, isä saa tehdä vaan kaikki ja isän syliin halutaan syömään, mut onneks välillä halaillaan oikeen kunnolla. :) En vaan tiedä miten sit pärjään, kun miehen isyysloma on ohi (pitää kaikki 3 viikkoa nyt)! Jos vauva haluukin olla vaiks koko ajan tissillä, niin viihdytä siinä samalla sit esikoista.. :/ Ja varsinkin kun miehellä on vuorotyö, niin iltavuorot on kaikista kakkamaisempia, kun pitäs esikoisen iltapalat ja muut saada onnistumaan ja jos toisesta tuleekin tissitakiainen...No, ennenaikaista murehtia vielä. :)



Ymmärrän ninnininnuli täysin että mies välillä laittaa hermot kireelle. Niitä joko näkee liian harvoin (kuten teillä) tai sit niitä pitää melkein katella 24/7 kuten ny meillä... ;) Mut ehkä tämä tästä.



En nyt muista mitä muuta piti kirjoitella, aivot on jo narikassa. :)



Seuraavaa syntyvää vauvaa odotellessa! :)

Oikein paljon onnea! Tule kertomaan lisää kunhan olette kotiutuneet. Toivottavasti pojan sokerit tasottuu pian. Ja sä olet suklaasi ansainnut, nauti niistä!



Kiva kuulla myös Jontun kuulumisia kahden lapsosen kanssa. Mä myös niin pelkään niitä yöheräämisiä ja valvomisia. Mutta onneksi se on jälkeenpäin mietittynä kuitenkin melko lyhyt aika ;-) Ja tosiaan miten mäkin jaksan miestä sitten kun se on koko ajan kotona isyyslomalla? Heh, ikinä ei ole hyvä ;-) Joo ja ninnininnuli meillä mies tekee vuorotöitä ja on ihan sekasin tossa vuorokausirytmissä, joten olen antanut ne päikkärit toistaseksi anteeksi ;-) Mutta sitten lomalla saa kyllä totutella tytön rytmiin ja herätä sen kanssa aamusin!



Mä voisin ilmottautua seuraavaksi synnyttäjäksi ;-) Vaikka perjantai vois olla hyvä päivä, huomenna on vielä suunnitelmia. Heh, voi kun voiskin itse sen suunnitella. Varmaan kahen viikon päästä oon täällä edelleen kärvistelemässä.



Tänään ois neuvola taas. Joutuu ton auton kaivamaan tuolta lumikasasta. Tytön piti olla tosiaan hoidossa vielä tämän viikon, mutta eilen hoitaja ilmoitti, että on sairaalassa jalka poikki :-( Eli nyt mulla on tollanen ihana höpöttäjä täällä mun seurana :-D Jos vaikka leipois tänään pipareita ekan satsin. Ja äiti vois syödä ainakin puolet...



Inkku 39+2

Voi onnea Virvalle ja koko perheelle oikein paljon!! Noin lyhykäisenä versiona synnytys kuulosti helpolta ;). Mä kuulin vasta nyt äippäpolilla että vauvalta tullaan mittaamaan niitä sokereita kolmesti, ärsyttää jo etukäteen, kun pientä reppanaa pistellään...



Jonttukin on vielä ainakin hengissä :)!. Aika paljonkin kyllä mietityttää elämä kahden pienen kanssa. Mä kyllä edelleenkin herään öisin ainakin kaks kertaa esikoisen vuoksi, etten nyt sanois niiden aikojen niin nopeasti menevän ohi.. En kyllä ymmärrä miten jaksan molempien lasten takia heräillä, mut kattoo nyt sitten.. Mies ei juuri heräile ellen töki sitä hereille ja mä pomppaan jokaisesta pienestäkin vikinästä ylös. Oon vähän huonoksi nukkujaksi tullut vanhemmiten.



Mitenhän mä kestän tota, jos ja kun meidänkin poika alkaa vaan isäänsä suosimaan? Perhekerhossa yks kolmen lapsen äiti antoi vinkiksi, että hän otti vanhemman lapsen aina syliin kun imetti toista.



Mut kuinka sekaisin teillä kakkosen synnyttäneillä rutiinit on? Vai onko niitä yhtään olemassakaan? Ne on mulle tärkeitä ja tietysti esikoisellekin, mut onnistuuko niiden ylläpito yhtään vauvan syntymän jälkeen??



No niin, näin puolentoista tunnin päikkäreiden jälkeen yritän ruveta hommastelemaan. Mulla on kunnianhimonen ajatus käydä pojan kans kaupassa ;).



Timantti 37+5

Ja näyttäisi tyttö olevan tulossa :) Varmaksi ei luvannut, mutta mitään ei jalkovälissä näyttänyt roikelehtivan :D (kätilön sanoin) Painoarvioksi saatiin 3120g, tosin päästä ei saatu kunnon mittoja kun ei suostunut päätään kääntelemään, siis raivotarjonnassa oli, ei kiinnittynyt, ja ylöspäin katseli. Aika hurjalta tuntuu tuo painoarvio, esikoisella oli näillä viikoilla 2800g ja syntyessään (41+4) painoi 3725g. Tämä toukka sen sijaan painaa todennäköisesti noin 4kg lasketun ajan tienoilla, jos istukka toimii kunnolla loppuun saakka...

Lapsivettäkin oli normaalisti, vaikka terkkari epäili että runsaasti, kun sf-mitta on 34cm.



Sisätutkimusta ei tehty eikä rutiininomaisesti kuulemma enää nykyään tehdäkään uudelleensynnyttäjille, olisi toki kiva ollut tietää onko kohdunsuulla tapahtunut mitään. Toisaalta aika masentavaa olisi ollut kuulla että kiinteä ja kiinni :/



Virvalle isot onnittelut! Niin minustakin kuullosti suorastaan mukavalta tuo synnytys, ja varsinkin noin lyhyt ponnistusvaihe.



Nyt en kyllä yhtään muista, mitä piti kommentoida ja kenelle, mutta piti kysymäni, että kuorsaako muut? Minä olen jo muutamana yönä herännyt siihen kun mies tuuppii minua kyynärpäällä kylkeen :D No, välillä näin päin. Muuten herään kyllä jokaiseen inahdukseen, mutta en ilmeisesti omaan kuorsaukseeni, onpahan ainakin syvää untakin välillä.



Lyllersin maanantaina 5km:n lenkin mp3-soittimen kuulokkeet korvissa. Yllättävän helpolta tuntui kävely, mutta yöllä meinasi itku tulla kun yritti kylkeä kääntää, häpyluu oli aivan kuin tulessa, kamala särky :( Ehkä kannattais kävellä vähän lyhyempiä matkoja ja useammin. Uimaankaan ei enää saisi mennä, neuvolan mukaan sitä ei suositella enää viimeisellä kuukaudella.



Mindy 36+6

Meilläkin mitattiin vauvalta sairaalas sokereita, ensin kolme kertaa kahden tunnin välein, sit kolme kertaa kuuden tunnin välein ja vielä kaks kahdentoistatunnin mittausta. Eli yhteensä taidettiin mitata 8 kertaa. Meidän vauvalla ne oli 3.3 - 3.6 välillä, joten olivat ihan hyvät. Itse oon kerran mitannu omat sokerit sairaalasta kotiuduttua, nekin oli ihan ok. Tarttis kuulemma vieläkin mittailla, niin neuvolatäti sanoi kun viime viikolla kävi kotikäynnillä. Mut suklaa on hyvää ja maistuu hyvältä. Pandan 130g levy ei oo kun nähdä... :/ no, onneks paino alkaa jo olla lähtölukemissa, mut tällä suklaansyönnillä ei siel kauaa pysy.



Rutiinit?! niihin en kyllä osaa vielä sanoa mitään. meillä ei esikoinen ennen toisen syntymää nukkunut enää kovin usein päikkäreitä, joten nyt ei olla edes yritetty päikkäreille. Kauppaan en kyllä ihan vielä oo valmis esikoisen ja vauvan kans yksin menemään, tosin kai sekin ihan hyvin menis jos vauva nukkuis. Nyt mulla meni tämä ilta taas lähes kokonaan tissitellessä, kun vauva vaan söi ja söi ja söi, joten onneks isäntä oli kotona esikoisen kans ja laittoi iltapalat ja muut sellaset. Ja tietty siinä kohtaa kun esikoista ois pitäny nukuttaa, niin vauva kaipas taas ruokaa ja en tänäänKÄÄN päässyt esikoiselle iltasatuja lukemaan. :(

Ehkä se tästä kun vauvan rytmi alkaa muodostua. välillä on oma aamupalakin syöty vasta puolenpäivän aikaan, jos vauva on aamulla ollut syöntipuuhis, ja sit kun mies on parina aamuna ollu asioilla, niin esikoisen aamupalan laittamisen jälkeen päässy vasta omaa leipää syömään. Mut kaipa ne rutiinit pikkuhiljaa tulee. :)

Joo, onneks yöheräämiset ei kestä kauaa! :) Meilläkin alkoi esikoinen mielestäni aika piankin nukkumaan jopa 6h pätkissä..



Mä en oikeen pysty imettäessä ottamaan esikoista syliin, tai ehkä jotenkin kikkailemalla onnistus, mut kun on imetystyyny käytössä niin ei oikeen tuu mitään. Ja kun se tyyny on kuitenkin niin käteväks osoittautunu.



Huomenna toivottavasti ei tuule niin paljoa kuin tänään niin pääsen esikoisen kans ulkoilemaan hetkeks kahdestaan. :D Elämän pieniä iloja. :)

Moikka!



Mahtavat onnittelut virvalle pienestä pojasta :) Aika hurjan nopea ponnistusvaihe sulla, 2min! Ja aika sissi olit, kun ilokaasulla pärjäsit... Toivottavasti suklaa nyt sitten maistuu vielä tavallista paremmalle, olet sen ansainnut :)



ninnininnulille toivon pitkää pinnaa miehen suhteen, voi että ne voi olla joskus hankalia noi miehet... Mutta kuten timantti arveli, niin minäkin vähän veikkaisin, että olisiko miehesi vähän hermona kun loppu jo häämöttää? Kaikki reagoi omalla tavallaan, mun mies oli ennen esikoisen syntymistä pari viikkoa ihan pihalla, ei pystynyt töissäkään keskittymään yhtään :) Mutta ärsyttäväähän tuo on, jos toinen on vaan poissa koko ajan... tulee varmaan sulle välillä yksinäinen olo. Mutta kyllä se varmasti siitä helpottaa! Voimia!



Timantti: hyvä että pääsit kontrolliin, aika hyvät mitat sun vauvelilla jo on! :) Aika jännää, ens viikolla jo ehkä pääset sitten synnyttämään, vau!



Minä en sitten menekään painoarvioon, kun katsoivat että yksityisellä olen jo käynyt ja kuulemma ei ole sen mukaan liian suuri vauva tulossa... Eli ei voi mitään, toivotaan vaan että vauvan koko on ultran mukainen (eli noin 3,7 laskettuna) eikä käsikopelon mukainen (joka jo pari viikkoa sitten oli 3 kiloa...)...



inkku: mullakin on ihan hirevä ruokahalu, ihan jatkuva ruokahimo... kaikki syötävä kelpaa :) ihan hullua... :)



mindylle onnea varovaisesta tyttölupauksesta :) kyllä minäkin taidan välillä kuorsata, vaikka harvemmin mies herää yöllä sitä todistamaan, mutta kuulemma aamulla on välillä kuulunut hassuja ääniä vierestä :) Ja kun olen nukahtamaisillani illalla, niin havahdun useasti hassuun "huokaisuun", tai semmoinen hassu ääni joka siis lähtee minusta... outoa. Sitten pitää yrittää uudestaan nukahtaa, ja sama tapahtuu monta kertaa peräkkäin...



jonttu: aika jännää kuulla arjesta kahden kanssa, tuntuu niin epätodelliselta ajatukselta :) kestää varmaan aikansa, ennen kuin saa elämään jotain rutiineja takaisin. Ja varmasti hankalinta on alussa kun on niin kiinni vauvassa, ettei pääse esikoista hoitamaan :( Mutta sekin varmasti helpottaa, kunhan vauvalle muodostuu jonkinlainen rytmi. Varmaan on välillä vaikeaa muistaa hoitaa itseäänkin, kun on kaksi lasta hoidettavana :) Onko sulla muuten mies isyyslomalla, miten kauan? Tai muita auttavia käsiä lähettyvillä?



Täällä flunssa alkaa vähitellen helpottamaan, onneksi. Toinen korva vaan on ihan lukossa vielä, eli olen ihan puolikuuro :( Ei kivaa. SIlmät on onneksi jo parantuneet, mutta aika puolikuntoinen on olo vielä. Viime päivinä on supistellut taas enemmän, ja vitsi että on särkenyt sekä häpyliitosta, selkää että lonkkia... Olen kuin ruostunut auto tai jotain, liikkeelle lähteminen on aikas vaikeeta, varsinkin sohvalta nouseminen on aikamoinen projekti...



Kyllä tämä tästä :) Ja ihanaa, kun on lunta!



Sabriina, 37+4