PARAS JENGI-marraskuu

Kuukausi on vaihtunut, ja nyt on Jontulla ainakin laskettu jo tosi lähellä, inkulla ja mulla myös oma kuukausi meneillään. Hauskaa! Miten kaikki voitte? Valittelua yhä? :)



Kävin kokoarviossa vai synnytystapa-arviossa vai mikä se nyt on. Vauvasta veikkasivat samaa kuin esikoisesta aikoinaan, eli olisi kooltaan nyt noin 3kg ja lasketun ajan tienoilla 3800g. Esikoisesta sanoivat aikoinaan samaa, mutta hän oli sitten vähän pienempi 3560g. Jospa nyt sitten tulisi samaan tapaan tämä veli, mene ja tiedä taas. Sain silti kerrankin kehuja ruokavaliosta, kun yleensä tulee vain kuraa niskaan vaikka kuinka yrittää. Tuntuu, että nuo tahtovat oikein ymmärtää joka sanan väärin kun ruokavaliosta puhutaan ja hakevat oikein virheitä.



Olo on aika muhkea, mutta se ei niin kamalasti nyt enää häiritse. On jo niin hyvät viikot ja esikoisen odotukseen erona jotenkin tajuaa miten lopullinen juttu se syntymä sitten on. Ettei tässä nyt niin älytön kiire ole saada sitä lasta ulos, kun se sitten lopun elämän meidän perheessä viettää kuitenkin. Jollain lailla kärsimätön silti olen, tottakai. :D Liikkuminen olisi kiva saada normaaliksi, niin jaksaisi puistoilla ja käydä kaupassa paremmin.



Eipä oikeastaan juuri muuta! LAitan vielä yhden kumpukuvan. :)



virva, 36+2

Onpa sulla Virva sievä kumpu! Tommonen siro ja sievä :), mulla kun on tämmönen heti rintojen alta alkava jättiläisvatsa.. Kolme ja puoli kiloa oliskin ihan sopiva synnytyskoko :). Ja kiva, että sait positiivista palautetta syömisestä! Sun sietääkin saada, kun oot joutunut niin paljon näkemään vaivaa syömisen suhteen.



Ite oon nyt puolitoista viikkoa seurannu syömisiä ja mittaillu niitä sokereita. Ei niissä sokereissa mitään vikaa ole ollut, mut ihan järkyttävän vähän ruokaa saa kerrallaan syödä kun rajana on 60g. Että ehkä tosiaan tarviin tän normalisointikuurin, kun kaiketi on vetänyt ihan järkyttävät määärät hiilareita aikaisemmin. Tänään mies toi yllättäen mulle Kotzonen, vaikka on kannustanut ja vähän tuuppinutkin mua syömisen suhteen. Mulla on kilo tippunut painostakin tämän kukkakaalikuurin kanssa :).



Neuvolassa en oo päässyt käymään, kun terveysasemalla on ihan kaikki olleet sairaina ja piti aikoja siirtää. Maanantaina sitten, saa kuulla mitä se neuvolan emäntä meinaa mun arvoista. Ja mulla on lääkärineuvola samalla.



Me on sairastettu kohta 2 viikkoa putkeen.. Ensin mies ja poika olivat ihan järkyttävässä kunnossa. Mies vanhana astmaatikkona sai heti keuhkoputkentulehduksen ja makas viikon sohvalla ja tän toisen viikon on ollut puolikuntoinen. Ite oli sit viime viikko ihan pakko jaksaa valvoa pojan kanssa päivät ja yöt, viime yönä sekään ei onneksi enää saanut yskänkohtausta. Mutta minä oon sunnuntaista asti yskinyt täällä eikä se todella oo kaunista kuultavaa.. Oon monta yötä "nukkunut" alakerrassa olkkarissa, että pojat sais vähän nukuttua. Mä yskin koko ajan kun makaan ja oonkin yrittänyt nukkua puolipystyasennossa, mut ei oikeen onnistu olla puoliks pystyssä ja samalla kyljellään.. Ääntä en oo saanut kahteen päivään pihalle, mut tänään oon saanut sentään levätä, kun mies on ollut vapaalla. Nyt sit tuntuu vähän toivorikkaammalta :). Jos ens yönä sais nukuttua vaikka kolmekin tuntia.



Kaveri sai aamulla tyttövauvan, tuntui heti omakin raskaus konkreettisemmalta :). Mä alan malttamattomana odottamaan, että päästään tutustumaan meidän vauvaan!



Huomaatteko, että en todella oo pystyny puhumaan kenenkään kanssa, vois vaikka romaanin kirjottaa tässä.. Itestään :), mitäpä muutakaan. Mut en muista lokakuun pinosta nyt mitään..



Timantti 35+0

Ihana masu virva :-) Toisten masut on niin söpöjä, oma lähinnä vaan tiellä, vaikka mulla taitaa olla jopa pienempi kun sulla. Tosi hienosti oot pystynyt pitämään sun "dieetin". Mulla on koko ajan nälkä ja syön aivan liikaa! Ehkä jopa toivoisin että joku vähän käskisi rajottamaan. Kun en vaan pysty hillitsemään itseäni.



Timantille paranemisia, on varmaan tosi kurjaa sairastella vielä kun on muutenkin tukalaa mahan kanssa. Meillä löytyi esikoiselta piilevä korvatulehdus. Ties kuinka kauan ollut. Siitä vaan huomasin,kun aloin epäillä ettei oikeen kuule kunnolla. Nyt toivotaan ettei ole tehnyt mitään pysyvää haittaa tai että jos tarviikin putket korviin :-/ Tuli niin yllätyksenä kun ei ole koskaan valittanut korvia eikä ole yhtään tulehdusta ollut.



Mitäs tänne muuta...valitusta vaan :-) Streptokokki b bakteeri on palannut oikeen kunnon armeijalla ja olo ei ole kummoinen. Koko ajan supistelee, kiristelee ym. Vaikea selittää, mutta todella tunnen että se on palannut. Nyt sitä on kuitenkin kuulemma enää turha hoitaa vaan antibiootti annetaan sitten synnytyksessä suoraan suoneen. Kun vauvahan on jo aika valmis eikä ole enää pelkoa mistään ennenaikasesta synnytyksestä. Sitten jos synnytys alkaa vesien menolla niin on lähdettävä heti sairaalaan...



Mua on alkanut pelottamaan ihan tosissaan tuleva synnytys. Käytiin tutustumassa synnärillä (eri kun esikoista synnyttäessä) ja valvoin seuraavan yön murehtien :-/ Vaikka turhaahan se on, kun kukaan ei voi ennustaa miten kaikki menee. Eniten mua pelotta toi matka (reilu tunnin ajo ilman ruuhkia tai huonoa keliä). Ja tietty se järkyttävä kipu pelottaa myös. Ja kivunlievitys, kun viimeks ei epiduraali auttanut mitään. Mutta niin sitä on vaan mentävä ja kestettävä ei voi mitään.



Jotenkin varmaan tuosta pelosta johtuen en oo vieläkään saanut aikaseksi laittaa mitään valmiiksi vauvaa varten. No hoitopöytä on nyt oikeella paikallaan, mutta siinäpä se. Haluan venyttää kaikkea mahollisimman pitkälle, jospa vaikka synnytyskin tapahtuis vasta viikkojen päästä ;-) Kaikkea muuta oon kyllä saanut aikaan esim. keittiön sisustusta kuntoon ja oon nähnyt kavereita todella paljon. Eli päivät kyllä menee ihan liian lujaa. Tuntuu niin erilaiselta kun esikoista odottaessa. Silloin olin NIIN malttamaton, kun taas nyt tiedän että nyt pitää nauttia tästä ajasta. Tämä ei kuitenkaan enää tule takaisin, siis aika jolloin meillä on vaan yksi lapsi ja mulla iso maha jne.



Mutta tsemppiä kaikille! Ja mukavaa viikonloppua :-)



Inkku 36+4

Olipa söpö masu! :) Oon tässä nyt ite tajunnu et ei tää mun maha mikää älyttömän iso kyllä ole, esikoiseenkin verrattuna aika piskuinen, taisi 2cm olla pienempi tuo mitta viimeks neuvolassa.. Mun kans sai kaveri edellispäivänä tytön ja iski kans se tajuntaan että kohta meilläki on... Kyllä aika vaan menee äkkiä, kohta on 2 muksua, hui... Oon tässä kans seuraillu vähä muistamisen mukaan noita sokereita.. rajoilla on, tänään oli paastoarvo vähä liian korkee, liekö eilinen limsa syyllinen, kun sellasia en muuten juo olleskaa... No huomenna olis nla taas niin katsotaan vieläkö mut passitetaa sokerirasitukseen kun oon senä tähä asti välttäny...



Voi että osalla on jo tässä kuussa aika :D Just vasta puhuttii niskaturvotuksista.. Luin pitkäst aikaa uuden vauvalehden oikein kannesta kanteen.. Oli yks vanha koulukaverikin siellä yhdessä jutussa.. Ja kuinka paljon porasin sitä keskeytys juttua kun itellä vähä samantyylinen juttu oli edellinen raskaus.. ja se kohtukuolema oli kans iha kauhee :( Byääh... Jotenki ensimmäistä odottaessa oli paljon luottavaisimmin mielin että kaikki menee hyvin...



Mä oon nyt sittenkin aatellu hommata ne sisarusrattaat... voi olla että jää iha käyttämäti ku toi mein pikkumies muutenki nykyää vaatii saada ite kävellä.. mut toisaalta se saattaa yhtäkkiä tehä stopin ja sit onki hienoo jos tarvii kantaa 16kg:sta poikaa ja työntää vaunuja.. Ei ne kuitenkaan niin kallis inventointi ole ja saa ne kai si myytyä....



Jaaha, täällä on kakkamarkkinat, pitää jatkaa arkea... Palataan! Hyviä vointeja!



ninnininnuli 33+4 (?)

Inkku, siis pitääkö sun vaan nyt kestää streptokokin aiheuttamat oireet?! Aika kamalaa, jos olo todella on hirveä.



Mulla oli se streptokokki silloin kun esikoista väkersin, mut ei ollut mitään oireita. Toki oli huono tuuri ja lapsivedet meni sen 2,5 vrk ennen pojan syntymää, niin viikon antibioottihoitoonhan se reppana joutui. Kunpa nyt toisen kanssa päästäis heti kotiin..



Ninnininnuli, ootko löytänyt sisarusrattaista suosikkia? Mä innostuin niistä Carenan double swingeistä ja oon huutonetistä yrittänyt metsästää, mut täällä pohjoisessa asumisessa on se vika, ettei oikeen onnaa kohdalleen. Mietinkin jo, et ootanko vaan veronpalautuksia ja käyn uudet ostamassa putiikista niin pääsen vähemmällä stressillä..



Joo, nuo Vauva-lehden jutut pistää monesti itkettämään, ei kannattais olla kaikkea lukemassa ;).



Kävin eilen lääkärineuvolassa ja mua rupes vähän hirvittämään. Painoa oli tullut kerrankin vaan 200g/vko, mut Sf-mitta oli kasvanut kahdessa viikossa 4 senttiä! Siitä lääkäristä tuntui, että vauva täyttää suurin piirtein koko kohdun, toki pää lilluu vielä tossa alamahassa, mut on otettu noissa keskiarvotilastoissa semmosetki huomioon.. Eli mun mahasta on oikeesti tullut jättiläismäinen. Viikon sisään pitäis tulla aika äippäpolille, et pääsis ultralla tihrustelemaan. Mut se lääkäri puheli mulle siihen malliin, et vaikkei isompia merkkejä lähestyvästä synnytyksestä vielä ole, niin voihan se olla silti hyvinkin lähellä ja rivien välistä oli luettavissa, että jos vauva on kovin iso, niin ei sen käynnistyksen kanssa kovin kauaa odotella.. Iski jotenkin todella tajuntaa, että tiiä vaikka meillä olis jo kahden viikon päästä toinen lapsi!



Miehellä on ens viikko koulutusta Etelä-Suomessa ja olin pohtinut, josko esikoisen kanssa lähtisin pohjanmaalle kotikonnuille. Mut en tiiä uskallanko, mut en tiiä uskallanko olla kahdestaan täällä maalla pojankaan kanssa, olisin illat ihan hermona, että jos synnytys alkaa niin mitä mä teen!?



Mun täytyy todella ruveta orientoitumaan tähän synnytystouhuun.



Timantti 35+4

Olo alkaa olemaan jo aika kypsä... :/ Tahtois jo eroon tästä isosta mahasta ja kaikista sen tuomista oireista, kuten närästys ja liikkumisen vaikeus ja ja ja.. Mut nyt olen nukkunu yöt mielestäni liiankin hyvin, heräämättä, joten kauhulla odotan sitä mitä arki on pienen vauvan kanssa... :/ Ja kaipa sitä synnytystäkin kauhulla odottaa, ainakin ponnistusvaihetta. Jos onnistuis saamaan jonkun puudutuksen, jotta se ei tuntuis niin kauhialta.



Ja onhan tää paljon jänskempää odottaa ja miettii sitä että koska lähdetään, kun nyt on esikoinen mukana kuvioissa ja hänelle pitää hoito ym onnistua sit järkkäämään kun lähtö tulee. Ja jos onkin kovin nopee lähtö ja esikoisen hoitajat jossain matkalla, niin kerkeekö mies mukaan ollenkaan.. :/



Mä oisin ollu valmis jo viime viikol synnyttämään,mut ei tullut lähtöä ei. Ei ollut kyl mitään supistuksiakaan, en oo niitä vieläkään tuntenut.



Hoitopöydän sain jo paikalleen ja jotain pieniä vaatteita sinne. Sukupuoli kun on vielä arvoitus, niin kaivoin vaan neutraalit pienet vaatteet kaapista. Tulevaa vauvaa varten oon ostanu vaan YHDEN uuden potkupuvun reiman tehtaanmyymälästä. :) Mut kerkeehän niitä sit jälkeenpäin, ja kun lahjaks tulee kuitenkin.



Paranemisia muille sairastaville! Meillä oli kauhee yskä sekä mulla että esikoisella, ja miehellä oli vielä alkuviikosta kuumettakin ja flunssaa. Mut nyt ehkä alkaa olemaan voiton puolella. Ja niiiin hienoa kun tuli maahan valkoista, vaikka suojakeliä nyt onkin pidellyt.



Toi streptokokki on kyllä tosi ikävä, varsinkin vauvalla.. =(



Mut täällä siis vaan yhä odotellaan, ja odotellaan ja odotellaan.... esikoinen oli tarkka ja syntyi 40+0, joten toivossa elän etten viikon päästä enää ois norsun oloinen.



jonttu 39+3

paino on muuten alkanu heittelehtimään ihmeellisesti neuvolan vaa'assa. Viimeks viikossa oli paino pudonnut 400g, ja nyt taas viikossa oli tullut mukamas 700g. :) Toivottavasti kaikki kuitenki häviäis sit siinä synnytyksessä, tai jäis laitokselle.



Ootteko te jo miettineet, että haluatteko mahdollisesti nopeesti kotiutua vauvan kanssa?



Mä ehkä toivoisin omasta ja vauvan voinnista tietenkin riippuen, että voisin vaikka pari yötä siellä olla, jotta imetys ja muut lähtis kunnolla liikkeelle. En ainakaan samana päivänä oo ajatellut kotiutua, vaikka elämäni kunnossa olisinkin. :) Viimeks en ollut, kun en päässyt kunnolla edes kävelemään, kun yks tikki oli ommeltu hermoon.



Mä ostin tuplavaunuiks ora land sisarusvaunut (käytettynä). Uskon että niille on tarvetta, kun nyt vieläkin esikoisen kans ollaan menty rattailla leikkipuistoon. Mut saa ne sit myytyä taas eteenpäin,jos ei tarvetta olekaan.

Jontulla alkaa olla oikeesti jännät paikat :-) Toivotaan, että lähtö tulisi pian! Meillä muuten myös esikoinen syntyi tasan 40+0 :-) Kävin keskiviikkona neuvolassa ja siellä ennustettiin, että vauva syntyis jo aiemmin. Käskin sen olla ennustamatta, koska sillon ainakin menee varmasti yli lasketun. Vauva on jo laskeutunut ja kiinnittynyt ja sen kyllä tuntee :-/ Meinasin jäädä kauppareissulla sinne hyllyjen väliin, kun sellaset vihlonnat iski. Tälleen kun saa vaan oleskella kotona niin olo on ihan ok. Supistelutkin on vähän rauhottunut. Välillä on huonoja päiviä ja välillä hyviä.



Tosiaan timantti mäkin pelkään, että jos menee vedet kauheen aikasin niin se srep. b pääsee oikeen jylläämään kohtuun :-( Toivotaan ettei niin käy ja että myös tää synnytys käynnistyisi vaan supistuksilla. Jännittää kyllä aika lailla. Just sekin, että kuinka nopeesti saadaan esikoiselle hoitaja jos tulee kiire ym. Ja sekin, että jos repeen taas pahasti. No jospa olis paikat jo vähän löystynyt ;-) Nyt meillä on sentään vihdoin vauvalle kaikki valmiina...



Mun painonnousu ei heittele kyllä yhtään. Kilo tulee viikossa tasaseen tahtiin, ei kiva! Turvotus on kyllä jännä, kun se tuntuu esim. vaan paksumpina pohkeina ja käsivarsina. Eli mulla ei se neste keräänny mitenkään selvästi sormiin tai nilkkoihin vaan ihan tasasesti joka puolelle. Muistan viime raskaudessa kun ihmettelin miten mun pohkeet on lihonu niin paljon :-)



Sairaalassa ollaan tilanteen mukaan. Muutaman päivän ajattelin olla ainakin. Mun synnytyssairaalassa vauvat kuulemma tarkistetaan jo 1.5 vuorokauden ikäisinä, jonka jälkeen saa lähteä jos kaikki on hyvin. Haluaisin kyllä olla sen aikaa, että maito nousee kunnolla jne. Riippuu myös paljon millaset huonekaverit saan, eli tulee yöllä unta ollenkaan. Oon niin huono nukkumaan muutenkin varsinkin vieraissa paikoissa. Ja tietty pitää varautua siihen, että kaikki ei menekään ihan hyvin ja ollaan pidempään :-/



No johan tuli romaani. Nyt meen ompelemaan keittiöön verhoja kun vihdoin löysin kivan kankaan. Tytön vein hoitoon, kun en pysty sen kanssa mitään tekemäänkään. Eli saattaa olla viimesiä rauhallisia päiviä ihan itsekseen.



Inkku 37+4

Moikka moi!



Ja se on jo kohta marraskuun puoliväli! Ihan uskomatonta :) Ollaan kaikki jo tosi hyvillä viikoilla, ihanaa! Minulla tänään tasan kuukausi laskettuun aikaan, mutta vielä hullumpaa on, että jontulla on laskettu aika kolmen PÄIVÄN päästä :) jee! Ihan täpinöissä olen täällä, kun tajuaa, ettei enää ole pitkä matka edessä... huh. Kohta saa jo odotella oikeita vauva-uutisia ;)



Täällä olo on edelleen aika tukala, ja koko lantion seutu ja selkä on aika kovilla, välillä hipsuttelen kipujen takia kuin mikäkin vanhus... Vatsa on edelleen iso ja tosi ylhäällä, ei mitään merkkiä vauvan kiinnittymisestä. Viime yönä varsinkin saivat kylkiluut kyytiä, ei kiva. Mutta toisaalta kuitenkin välillä alavatsaa/häpyluuta sattuu ihan mielettömästi kun vauva siellä porailee päätänsä alas. Aikamoisen villi vauva tuolla vatsassa siis elelee :) Eilen kävin lääkärissä, ja kaikki hyvin. Käsikopelolla gyne arveli vauvan painoksi nyt 3kg!!! mutta ultralla mitattuna oli painoarvio 2,4 kg... eli mene ja tiedä... Aikamoinen ero noiden arvioiden välillä kyllä on. Kyllä hirvittää, jos nyt olisi jo kolmikiloinen, niin kuukauden päästä varmaan jo reilusti yli 4 kg... =/ Eikä kyllä yhtään näyttänyt vielä ainakaan siltä, että vauva olisi ennen la tulossa, kohdunkaula oli visusti kiinni ja piiiiiitkä.



Minä ajattelin, että jos kaikki menee hyvin, niin varmaan vois sairaalasta lähteä pari päivää synnytyksestä, jos siltä tuntuu. Viimeksi oltiin perhehuoneessa kolme vuorokautta, mutta eihän se nyt onnistu, kun on tuo esikoinen. Ei kyllä yhtään huvita olla yksin sairaalassa, mutta ei esikoista raaski jättää hoidettavaksi moneksi päiväksi. Mullakin tuottaa vaikeuksia nukkua vieraassa paikassa, varsinkin jos samassa huoneessa on muitakin... Ja viimeksi en hormonihuuruissani saanut ekana yönä nukutta ollenkaan :) Eli mieluummin olen kotona, jos oma ja vauvan kunto vain sallii.



Miten teillä muilla hoituu esikoisen hoito sitten, kun lähdette sairaalaan? Meillä onneksi on tukijoukkoja lähellä, mutta kuitenkin vähän hermostuttaa miten homma hoituu sitten, ja miten poika reagoi jos vaikka yöllä tulee lähtö eikä isä ja äiti olekaan paikalla aamulla. Mutta kai se hyvin menee, ja ihan tuttu henkilö on sitten hoitamassa kyllä...



Tuplavaunuistakin oli puhe, me ostettiin käytettynä emmaljungan tuplat, oikeat taisteluvaunut :) Ihan hyvilät vaikuttavat, vaikka tuntuvat kyllä tooodella isoilta. Mutta lähinnä tulevat varmaan käyttöön täällä kotikulmilla kävelyillä jne. Ja halusin nimenomaan kunnon nelipyöräiset. Joku täällä mietti Carenan vaunuja, kaverilla oli käytössä sellaiset ja ihan tyytyväinen oli. Niissä on hyvä puoli se, että saa vauvalle kopan ja vanhempi lapsi voi istua kuitenkin kasvot menosuuntaan, hervemmissa tuplissa taitaa tuo onnistua... Muuten olisin varmaan niitä harkinnut, kun hintakaan ei ole kovin paha, mutta en oikein tiedä, miten näppärät nuo on hiekkateillä lumessa/loskassa?



Huh, mikä romaani tuli, ja taisin kirjoittaa vain oman navan ympäriltä, sori :( Paljon pyörii kyllä jo vauva- ja synnytysajatukset päässä, pitäis vissiin sairaalakassiakin vähitellen laittaa kasaan...



Sabriina 35+5



p.s. nyt on myös närästyt vaivana, ensimmäistä kertaa ikinä! Ihan hirveä tunne!

Miten voikin olla, että kaks teistä on saanut esikoisen just laskettuna päivänä :)!? Sehän on aika harvinaista.



Tää toisen odottaminen on kyllä käynyt niin sutjakkaasti, muistan kuinka esikoista odotin ja odotin, se 9 kk oli ihan älyttömän pitkä aika. Ehkä tervettäkin, että on muutakin elämää kuin omaa mahaansa silitellä :).



Mä tuun sairaalasta kotiin heti kun vaan voin. Viime kerrasta ei oo kovin hyvät muistot ja mieluiten köllötän vauvan kans kotona kuin sairaalassa, oli niin huonot ruuatki :). Toivon todella, ettei tälle vauvalle tuu mitään ja päästään niinku normaali-ihmiset kotiin, ettei tarvii viikkoa (tai pidempäänkin) elää mitään sairaalaelämää. En tiiä miten kestän olla erossa esikoisesta yhtäkään päivää..



Mä kans jännitän sitä, et miten esikoisen ehtii hoitoon saada.. Miehen suku asuu täällä lähellä, mutta käytännössä sisältää muistamattoman mummon, aivovammasen sedän ja mielenterveysongelmista kärsivän isän eli ainoa potentiaalinen hoitaja on miehen äiti. Jolle on tulossa myös kolmas lapsenlapsi joulukuussa, että voi hyvinkin olla tyttärensä luona jo silloin auttamassa, kun mua vasta synnärille viedään.. Tai sit on töissä eikä pysty sieltä lähtemään ihan milloin vain.



Kavereita tietenkin on, mut ne on kaikki töissä tai koulussa etteivät ihan lyhyellä varoajalla pääse. Mun sisko on luvannut tulla, mut sekin tulee reilun 200 kilometrin päästä ettei kovin nopeesti pääse. Ja tämä tarjous sisältää 3 ihanaa siskontyttöä, jotka ei välttämättä halua olla kattomassa mun supisteluja kotona.. Oon ruvennut orientoitumaan siihen mahdollisuuteen, että joudun synnyttämään yksin.



Kattelin liikkeessä kans niitä Oran vaunuja, ne näytti niin isoilta! Niistä Carenan vaunuista innostuin nimenomaan sen takia, et sen kopan saa itteensä päin. Kaverilla on vastaavantyyliset joissa on pienet eturenkaat, jotka saa lukittua tai sitten pyörimään ja ainakin ne on toimineet ihan hyvin täällä maalla, jossa aina tuulee, lumi tuiskuaa ja tiet on pitkään auraamatta. Sen takia ajattelin uskaltaa ostaa ne Carenan vaunut. Kun nyt löytäis vaan semmoset täältä päin.



Mulla on kaikenlaiset kivut lisääntyneet, vaikken juuri mitään pojan kanssa tekiskään, niin oon puolilta päivin jo ihan tulessa. Menkkamaisia kipuja, vihlontaa, nivusiin sattuu ja niitä polttelee, maha on kipeä, samoin selkä.. Ja mun pitäis ens viikolla selvitä 4 päivää kahden pojan kanssa. Ja mielellään synnyttämättä kiitos. Itku tulee, kun sitä ajattelenkin, harmittaa esikoisen puolesta kun en pysty oikeen mitään sen kanssa tekemään. Etenkin nyt kun sai antibiootit korvatulehdukseen ja on pitkästä aikaa oma, veikeä ja touhukas itsensä, niin tuntuu inhottavalta ehdotella "laiskoja" leikkejä. Välillä jopa mietin, et olis sittenkin pitänyt tän kakkosen kans odotella vähän pidempään. Kaikkea sitä ihmisen mielessä rupeaakin loppuaikoina liikkumaan.



Mitä sinne sairaalakassiin piti pakata? Muistatteko mitä oikeesti tarvitte? Musta tuntuu, et mä en suurin piirtein tarvinnu ku karkkia ja kasan imetysliivejä, kun hikoilin niin hirveesti sitä turvotusta pois.



Timantti 36+0

Pakkasin sen viime viikonloppuna, ja sinne tuli:

Shampoo

Hoitoaine

Saippua

Hammasharja ja tahnaa

Kampa

Pari pinniä ja renksua

Ihorasvaa

Lansinohia

Siteitä

Muutamat alkkarit

Kotiutumisvaatteet

Närästyslääkettä

Imetysliivit ja suojia



hmm ei ehkä muuta. Tärkeimmät mun mielestä on hamamsharja ja tahna, kampa ja lansinoh. Viimeisin auttaa sekä nänneihin että huuliin, jotka mulla viimeksi rohtui. Niin ja toi rennie on ihan ehdoton, viimeksi sitä en tajunnu ottaa ja voi luoja kun närästi synnytyksen jälkeen! Vielä pitäis käydä hakemassa jotain kakkaamisapua :D koska viimeksi oli aivan painajaismainen tilanne viikko synnytyksestä sen suhteen. Nyt ajattelin aloittaa luumujen syömisen jo hetikohta tai viimeistään just synnytyksen jälkeen. Nyt en oikeestaan sais vielä niitä syödäkään diabeteksen takia.



Mä liikun taas vähän paremmin, mikä on kiva. Lapsi on tosi alhaalla ja se helpottaa. Mut sais niin jo syntyä, oon tosi kärsimätön!



virva, 37+4 (Tai ehkä sittenkin se 38+4...)

Voi hyvänen aika, nyt se iski tajuntaan, kohta täällä joku ilmottaa että on saanut lapsen ja aika pian siis minäkin!! :) IHANAA!! Musta tuntuu että aika on menny ihmeen nopeeta ja viikot iha vyöryy eteenpäin... Hyvä niin, koska olo on kuitenkin melko kurja suurimman osan ajasta...



Närästys on hitusen helpottanu kun tuo on jo laskeutunut ja sf-mittakin oli samassa pysyny edelliseen nähden... Nyt sitten vaan aika inhottavalta tuntuu tua jalkovälissä.. Esikoinen laskeutui vasta pari päivää ennen synnytystä, siihe asti mylläsi ympäri kaiken aikaa, onneks tämä rauhallisempi tapaus.. Th myös epäili käsikopelolla että tämä ei missään tapauksessa ehdi 4 kiloseks kuten isoveikkansa (jee!!) ja että mitä luultavammin olemme jouluksi takas kotona vauvan kans - toivottavasti!! Itse haluan äkkiä kotiin sairaalasta, en kuitenkaan iha samana päivänä.. Sairaalassa on kyllä mun mielestä niin hyvää ruokaa et sen puolesta siä olis pidempään ;) (tiedän kun oon samassa sairaalassa itse töissä).. Mua vaan inhottaa ajatus jakaa huone jonku toisen kanssa...



Mä en nuku öisin juuri lainkaan, ajattelen vaan iha kaikkee.. On iha hulluja pelkoja ja sit öisin suunnittelen kaikkee ja aamulla ihmettelen mitä pitikään tehdä... ja voi itku että lonkkia ja häpyluuta särkee öisin!!



Jaahas, mua kaivataan tua nukkuun.. esikoinenkin valvoo viä, hups... Palataas! Ja ehkä täällä on vauvauutisia ku seuraavan kerran tuun lukeen :D



ninnininnuli 34+1

Joko joko?? :D

Niin siinä sitten kävi, että perjantaina aamuyöstä tuli lähtö sairaalaan supistelujen vuoksi. :)



Tyttö syntyi 12.11.10 klo 14.28. Pituutta oli 50cm ja painoa 3630g.



Synnytys ei oikein edennyt supisteluista huolimatta, tai paikat ei vaan auenneet, olivat jämähtäneet neljään senttiin. Päivällä kahdentoista aikaan sain oksitosiinitipan, sitten alkoi tapahtumaan. 13.30 kerkesin pyytämään puudutusta, lapsivedet meni 13.45, lääkäri puudutti (kohdunkaulan puudutus) 13.50, ja melkeimpä seuraavalla supistuksella vauvan pää tuli "esille" (oli jossain korkeammalla ennen sitä). Sit piti taas melkein heti soittaa kelloa että ois tarve ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti 8min. Mut kyl se sattu!! puudutus ei kerenny oikeestaan lainkaan vaikuttamaan, ja kun vauva vasta siinä lapsveden mentyä tuli rytinällä alas, niin mahtu ainakin ääntä synnytyssaliin... :) Totesin miehelle, että tais olla viimonen kerta, kun niin tuntu.



Kaks tikkiä laitettiin, eli aika vähällä pääsin sen suhteen. ja pääsin itte kävelemään ja istuminenkin onnistuu. eilen kotiuduttiin, ja nyt opetellaan arkea ja ihmetellään mitenkä esikoisen kans alkaa myös sujumaan,et tuleeko ylimääräsiä kiukutteluja ja huomionhakuja. vähän on oma olo väsynyt, kun on jääny unet vähälle, mut ehkä se tästä. :)



toivottavasti kerkeän kirjottelemaan vielä joku toinen päivä lisää ja kommentoimaan teidän kuulumisia.nyt meen huilaamaan. sairaalan ruokia on ikävä, siellä ei kyl päässyt nälkä yllättämään!

ONNEA JONTTU!!!! Ihan mahtavaa, nyt on sitten jakautuminen alkanut tässäkin ketjussa :-) Ihanaa, että kaikki meni kuitenkin hyvin kivusta huolimatta. Ja oikein sopivan kokonen tytteli tuli. Onnea paljon!



Ööö pitäiskö tässä niinkun sairaalakassia alkaa pakkaamaan. Mä en vaan ole ollenkaan valmis tohon synnytys puuhaan :-/ Mutta pakko se on kait olla, hyvin se menee, hyvin se menee... Kiitos virva muuten siitä rennie vinkistä. Viimeks mulla loppui närästys synnytyssaliin, mutta eihän sitä tiedä miten nyt käy. Mulla aika ehdoton varustus on KORVATULPAT! Iiman niitä oon pulassa varsinkin vieraassa paikassa. Ja nyt mäkin otan paritkin imetysliivit mukaan. Viimeks oli aika ällöä olla niissä yksissä useampi paäivä, kun olivat jo ihan maidossa ym.



Mitäs muuta tänne. Olo sen kun paranee päivä päivältä, supistukset on rauhottuneet paljon. Omituista miten voikin yhtäkkiä olla näin hyvä olo. Mutta nyt nautin täysillä :-) Huomenna taas neuvolaan räjäyttämään vaaka ja verenpainemittari ;-)



Inkku 38+1

Mikä rv sulla olikaan, ja millä viikolla esikoinen syntyikään? Voi ei, ihanaa, ja kamalaa myös kun pitää kohta itekin synnyttää.



Viimeksi meni pelkällä pudentaalilla, tällä kertaa koitan ilman mitään koska häiritsi todella kun en tajunnut ponnistamisesta mitään. Luulen sen siitä pudentaalista johtuneen kuitenkin. Hyvin se silti meni, että jaapajaapa teen miten teen kun tilanteeseen joudun!



Inkku mulla ihan sama juttu, olo on varsin hyvä taas, ei kovin pahasti supistele ja kävelläkin voi taas. En kyllä nauti :P vaan kärvistelen kun olen niin kärsimätön. KYllä toi maha painaa ihan älyttömästä. Enkä viittis millään mitään ruokaa laittaa tai semmoista. Tänäänkin syödään esikoisen kanssa lämpimiä voileipiä..



Paino vaihtelee kilolla, melkein parilla päivästä toiseen. Nestettä ilmeisesti menee ja tulee miten sattuu. Tänään hain raskauden jälkeiseen elämään tilaamani vaatteet postista, toivottavasti voin niitä edes kokeilla lainkaan tän mahan kanssa. :D Tai jos tää muksu tulis ulos pian niin ehtisin testata ilman mahaa.



38+1 täälläkin

IHania uutisia! Tosin mä en ollut valmis näihin :), nyt omakin synnytys on lähempänä.. Välillä sitä toivoo, mut sit kun on tavallista kipeämpi, niin iskee paniikki.. Jonttu on niin onnekas, kun se on nyt ohi ja pääsee elämään sitä kahden lapsen elämää!



Mies lähti aamuyöstä sinne etelään enkä mä nyt uskalla mennä nukkumaan, jos heräänkin kunnon supisteluihin.. Tää päivä meni yllättävän hyvin, käytiin pojan kans kerhossa ja vielä kaupassa ja illan päälle vielä ulkoiltiinkin, siltikin pystyn kohtuudella kävelemään vielä :). Käsittämättömän hyvä päivä. Pojalla loppui antibioottikuuri ja on niin ihanaa, kun on taas oma itsensä. Ton kolmen viikon sairastelun aikana ehti unohtaa miten hyväntuulinen, touhukas ja vähän mariseva lapsi meillä oikeesti on. Nyt on niin kiva puuhastella yhdessä :).



Mä pakkasin kans Renniet heti laukkuun :).



En oo vieläkään saanut äippäpolille aikaa, pitää muistaa taas huomenna soittaa sinne. Ärsyttävää, tää vauva ehtii syntyä ennen sitä koon arviointia.



Timantti 36+4

Vihdoin se on alkanut tämä jakaantuminen!! :) Ja ilmeisen hyvin meni kaikki, hienoa!! Ja ponnistusvaihe 8min, vau, ja vaan 2 tikkiä, vautsi vau! :) ei varmasti ollu mukavaa mutta se on OHI nyt! Niin kade!! :)



Mulla oli viime yö ihan uskomattoman kamala! En nukkunu juuri lainkaan ja vartin yli viis aamulla alko supisteleen TOSI kipeesti ja 12min välein tunnin kesti ne.. hetken jo pelotti että ei hitto ei vielä!! Mutta sitten ne laantu ja olin niiin niiin väsyny! Pari yötä sitte oli vähä samanlainen... Apuva, ei kai se vielä voi alkaa? Vaikka toisaalta tuun hulluks jos yöt menee nyt tälläseks ja lapsi syntyy vasta ajallaan... Sitten kun supparit loppu niin en saanu nukuttua kun särki joka paikkaa ja mietin vaan että sairaalakassi täytyy muistaa pakata tänään varmuuden vuoks! Nyt on aika pöllö olo kun sitten kahdeksalta aamulla sain unen päästä kii ja nukuin yhteentoista, onneks ihana lapsoseni tuli äitin kanssa vielä nukkuun ku isä lähti töihin!



Mutta Jontulta odottelen lisää kuulumisia ja muillakin se nyt lähestyy hurjaa vauhtia!! :D Mä meen nyt sitä kassia pakkaamaan... ;)



ninnininnuli 34+6



ps. ainiin, olin eilen kattoo viikon ikästä tyttövauvaa, oli aikas lutunen pakkaus!! :) ja niiin pieni...

Ihan mahtavaa :) Hienosti avautui vauvautuminen pinossamme! Ehkä tässä vähitellen tajuaa oikeasti, että minunkin masussa on se ihan oikea vauva :) Jotenkin vaikea ymmärtää, taidan olla vähän hidas... Kukas se seuraava sitten on vuorossa, varmaan virva? Jännää....



Minäkin odottelen kutsua äitiyspolille kokoarviota varten, mulla tuo sf-mitta on sen verran jättikokoa että terkka laittoi lähetteen ultraan... Saas nähdä, kauanko kutsua saa odotella. Terkankin mielestä vauva tuntui isolta, että saas nähdä. Vähän kyllä jännittää, varsinkin jos raskaus menee kovin pitkälle yliajalle.



Nyt kuulu kutsu pojan huoneesta, enemmän sitten paremmalla ajalla!



Sabriina 36+3

Vau, täällä on jo alkanut porukka jakaantua :)

Itsellä menee varmaankin lähemmäksi joulua, esikoinenkin viihtyi yksiössään 41+4 viikoille saakka vaikka veikkasivat 36+6 että syntyy parin viikon sisään. Hah.



Ensi keskiviikkona olisi synnytystapa-arvio ja ultra, kiinnostaa kovasti tietää että minkä kokoinen kaveri siellä melskaa. Ja varsinkin se sukupuoli, jos se nyt tälläkään kertaa näkyy. Muuten olen aika luottavainen synnytyksen suhteen, paitsi esikoisen hoito vähän mietityttää. Omat vanhempani kun eivät suostu keskellä yötä tulemaan tänne esikoisen luo, enot ovat töissä viikolla ja miehen sukua ei viitsitä edes kysyä kun kyseessä on kuitenkin minun poikani joka ei ole ollut heillä hoidossa aiemminkaan. Pitää toivoa että sairaalaan lähtö tulee päivällä eikä yöllä. Mies ei tule synnytyssaliin mukaan ollenkaan (en halua) mutta tahtoisi toki nähdä pikkuisen mahdollisimman pian. Luultavasti tehdään myös niin, että hurautan taksilla sairaalaan ja mies tulee omalla autolla perässä. Tiedän että se hätääntyy kuitenkin jos minuun kauheasti sattuu tai vedet menee. Tosin joulunpyhinä se taksin saaminen voi olla tekemätön paikka. Ääh, ei näitä voi suunnitella valmiiksi.



Hyvä kun mainitsitte tuon Rennien sairaalakassiin lisättäväksi! Ei minullakaan ekalla kerralla loppunut närästys synnytykseen, paheni vain pariksi viikoksi ennenkuin loppui.



Sairaalassa oloajasta (olipa vaikea sana): Toivon että pari yötä riittää, ettei tällä kertaa tarvitse viikkoa olla. Tosin esikoisen saatuani olin totaaliyh eikä meitä kotona odottanut kukaan, ja toisekseen halusin varmistaa imetyksen onnistumisen. Myös eppari ja 7 tikkiä veivät enimmät istumishalut... Jospa nyt pääsis vähemmällä. Mietin sitäkin, että jos vauvaa pitäisi syntymästä alkaen vieressään sairaalasängyssä, niin ehkä maito nousisi nopeammin ja vauva havahtuisi useammin syömään? Sitä ei vaan ensimmäisen lapsen kanssa tajunnut tehdä, mutta monet kokeneemmat äidit osastolla niin tekivät.



Jaahas, tulipas romaani. Se vielä pitää sanoa, että jos joku suree painonnousuaan, niin täältä löytyy vielä huonompi esimerkki. Viime viikkoon mennessä 21kg lisää lähtöpainoon... Onneksi muut arvot oli ok.



Mindy 35+6