Lue keskustelun säännöt.
Väkisin mummoksi
02.11.2010 |
Olen itse lapseton, en ole koskaan halunnut lasta. Seurusteluvaiheessa jo keskustelimme siitä mitä tapahtuu, jos/kun hänen lapsensa hankkivat lapsia. Koska en pidä lapsista, ei mieheni edellyttänyt tuolloin minun ryhtyvän edes nk. varamummoksi tulrville lapsenlapsilleen.
Miehelläni on neljä aikuista lasta, ja yhdellä heistä on kaksi lasta. Nyt aiemmin sopimamme onkin kääntynyt aivan nurinpäin. Lasten kumpikaan biologinen mummo ei ole järin kiinnostunut mummoilusta. Toinen tekee miehensä kanssa akateemista uraa ympäri maailmaa ja toista mummoa ei vain kiinnosta. Tietenkin minusta on yritetty vääntää mummoa niille penskoille. Olen tehnyt selväksi, ettei tule onnistumaan, eikä kiinnosta. Eniten taustalla vaikuttaa tietenkin raha ja lasten lahjat.
Miksei mieheni voi ymmärtää, etteivät hänen lapsenlapsensa muodosta minulle mitään poikkeusta lapsista, ellen pidä lapsista, en siis pidä noistakaan. Mutta mieheni mielestä juuri hänen lapsenlapsensa ovat ne poikkeus, joka vahvistaa säännön. Kuitenkaan mieheni ei viihdy itsekään lapsenlapsiensa seurassa kuin korkeintaan tunnin tai kaksi kerrallaan. Perhe asuu noin 200 kilometrin päässä meiltä. Mieheni siis ajaa tuon matkan, juo kahvit ja lähtee saman tien kotiin.
Tuleva joulu alkaa jännittämään, sillä viisivuotias esikoinen on keksinyt että vaarin pitäisi olla jouluna heillä. Minä en sinne missään tapauksessa lähtisi, eli oma jouluni olisi pilalla. Mieheni lähtisi ehkä kesken jouluaaton ajamaan sieltä kotiin, kun ei nää jaksaisi sitä menoa ja melskettä.
Mikä siis avuksi? Mieheni ja hänen lapsensa perheineen yrittävät saada minusta väkisin mummon ja miten selvitä joulusta ilman että kukaan saisi pahaa mieltä. Pitäisikö meidän vain kylmästi ilmoittaa, että vietämme joulun jossain muualla kuin kotona, vaikka olisimmekin kotona. Mieheni on jo nähnyt päiväunia rauhallisesta joulusta kirjojen, ulkoilun, lepäilyn ja hyvien elokuvien parissa. Ei siis lapsenlapsiensa kanssa. Mainittakoon vielä, että tämä esikoinen on ADHD.
Kommentit (159)
Jos söisimme mieheni kanssa niitä omia jouluruokia vasta joulupäivänä ja lämmittäisimme joulusaunan myös silloin, olisi jotain oleellista jäänyt joulusta puuttumaan: yhdessä katsottu joulurauhan julistus Turusta, sen jälkeinen saunominen ja iltapäivän glögit. Joko siis koko joulu yhdessä, tai mies saa painua ihan minne haluaa, jos hän viettäisi joulun jälkikasvunsa jälkikasvun seurassa tullen kiukkuisena ja siitä metelistä väsyneenä kotiin kiukuttelemaan minulle.
Mutta nythän ei ongelmaa ole siis tulossa, koska mies aikoo käydä viikkoa ennen joulua viemässä lahjat ja äkkiä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta surullista tässä provossa oli se, että jotkut ihan oikeasti ymmärsivät ap:ta.
Jos söisimme mieheni kanssa niitä omia jouluruokia vasta joulupäivänä ja lämmittäisimme joulusaunan myös silloin, olisi jotain oleellista jäänyt joulusta puuttumaan: yhdessä katsottu joulurauhan julistus Turusta, sen jälkeinen saunominen ja iltapäivän glögit. Joko siis koko joulu yhdessä, tai mies saa painua ihan minne haluaa, jos hän viettäisi joulun jälkikasvunsa jälkikasvun seurassa tullen kiukkuisena ja siitä metelistä väsyneenä kotiin kiukuttelemaan minulle.
Mutta nythän ei ongelmaa ole siis tulossa, koska mies aikoo käydä viikkoa ennen joulua viemässä lahjat ja äkkiä kotiin.
Olen muutaman kerran joustanut suostumalla menemään miehen kanssa hänen sukunsa bileisiin, vaikka koko asia olisi ollut EVVK. Siis mitä minä teen hänen sukulaisensa yo-juhlissa, ellen ole koskaan edes tavannut juhlakalua. Mies lupasi sitten lähteä mukaani jonnekin, minne hän ei haluaisi lähteä. Kun tuli aika toteuttaa lupaus, tuli jyrkkä kieltä, hän ei lähde.
Miksi hitossa minun siis pitäisi joustaa?
Mitään vastavuoroista en liioin tulisi saamaan lapsenlapsen vanhemmilta. Korkeintaan jotain höpinää jumalasta ja Jeesuksesta. Ei kiitos.
Mutta surullista tässä provossa oli se, että jotkut ihan oikeasti ymmärsivät ap:ta.
Jos söisimme mieheni kanssa niitä omia jouluruokia vasta joulupäivänä ja lämmittäisimme joulusaunan myös silloin, olisi jotain oleellista jäänyt joulusta puuttumaan: yhdessä katsottu joulurauhan julistus Turusta, sen jälkeinen saunominen ja iltapäivän glögit. Joko siis koko joulu yhdessä, tai mies saa painua ihan minne haluaa, jos hän viettäisi joulun jälkikasvunsa jälkikasvun seurassa tullen kiukkuisena ja siitä metelistä väsyneenä kotiin kiukuttelemaan minulle. Mutta nythän ei ongelmaa ole siis tulossa, koska mies aikoo käydä viikkoa ennen joulua viemässä lahjat ja äkkiä kotiin.
ajan ja alusta asti tiennyt että tämä on provo. Aihe on kumminkin mielenkiintoinen, joten mitä väliä sillä on syntyykö keskustelu todelliseta tilanteesta vai ei.
paina se nyt nuppiisi. Minä vain olen valinnut omannäköiseni elämäntavan. En käsitä, miksi se on muista niin vaikeaa ymmärtää. Olen lapsena ollut niin paljon sukuni lapsille ilmaisena hoitajana, että sain silloin tarpeekseni. Ja luuletko, että oli teini-ikäisenä mukavaa lykkiä veljen tyttären vaunuja pitkin pitää kun se pirulainen ei nukkunut, ja kaverit odottivat. Olisin tuhat kertaa mielummin ollut parhaan tyttökaverini kanssa kuin lykkinyt niitä vaunuja. Kerran se pirulainen oli niin sitkeä, ettei nukkunut kahteen tuntiin ja minä lykin niitä saakelin vaunuja ympäri pihaa yhä uuudelleen ja uudelleen. Kun luulin, että nyt se nukahti ja pääsin sisälle, alkoi huuto taas. Ellei tuosta ala inhoamaan lapsia, niin ei sitten mistään. Sisarukset ja sukulaiset tekivät tietämättään minulle palveluksen (en sano hyvän vai pahan) käyttäessään minua lapsenlikkana. Ja se kakkavaippojen vaihto oksennutti aina.
Olin jo pikkulikasta lähtien kiinnostuneempi lentokoneista kuin vauvoista. Haaveilin jo 7-8 vuotiaasta lentolupakirjasta. Mutta vahva likinäköisyyteni oli siinä esteenä. Unelmani ei siis koskaan toteutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sääliä lapsia, kun ovat saaneet "mummoikseen" kolme tunnevammaista ihmistä.
En käy heillä, koska en pidä lapsista, enkä myöskään tästä nimenomaisesta mieheni jälkeläisestä. Koska suhtaudun vihamielisesti kirkkoon ja kirkon työntekijöihin, en vain sulata heidän lätinöitään. Jos puoliso on vielä körtti niin se siitä. Ei ole mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tapaan esim. omia luokkakavereitani 30 vuoden takaa hyvin mielelläni. Samoin olen tutustunut mielelläni uudelleen löytämäni lapsuudenystävän perheeseen (aikuiset lapset). Minä vain olen pienestä saakka valinnut ne, joiden seurassa viihdyn ja joille haluan aikaani antaa. Tämä mieheni jälkikasvu omine jälkikasvuineen ei kuulu niihin. Onko vaikeaa ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse olla sellaisessa seurassa, missä ei kertakaikkiaan viihdy. Jos joutuisin menemään sinne väkisin, olisi meillä miehen kanssa jättimäinen riita sen jälkeen, kun olisin visiitillä käytökselläni osoittanut välinpitämättömyyteni.
Viimeinen niitti väleihini tuon porukan kanssa oli se, ettei minua kutsuttu heidän häihinsä. Kelpasin kyllä ilmaiseksi avuksi häiden järjestelyihin, ja käytin aikaani siihen todella paljon. Oli puukonisku selkään, kun kutsu tuli. Biologinen äiti oli kieltänyt kutsumasta minua. No, ilmoitin sitten heti, että sen sakin kanssa minulla ei tule olemaan koskaan mitään tekemistä. Mutta saivat mitä tilasivat, biologinen äiti oli pistänyt oikein shown pystyyn häissä ja poistunut paikalta ovet paukkuen kesken ruokailun. Mieheni ei muuten mennyt myöskään niihin häihin. Hän laittoi minut ykköseksi ja nähtyään, kuinka loukkaannuin teki hän oman päätöksensä. Hänkin oli liki kolme vuotta pitämättä mitään yhteyttä tähän jälkikasvuunsa.
Koska en käy oman sukuni lapsiperheissä, en käsitä miksi pitäisi käydä miehen puolen lapsiperheissä, sanokaapas se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap.
On mielenkiintoista lukea näitä vastauksia.
Ap on diagnosoitu, luokiteltu ja määritelty perustein, joita ei löydy mistään ap.n tekstistä.
Hänen psyykensä, luonteensa ja tulevaisuutensa vanhuksena ja ylipäätään se mitä on hän ja ei ole - sekin täällä tiedetään.
Ja mitä mies ajattelee ja tuntee. Mitä miehen lapset ja lapsenlapset ajattelee,tuntee ja haluaa - senkin nämä mammat tääällä tietää.
Ihan vaan ap.n aloitustekstin perusteella.
WAU!
Nämä av-mammat, jotka ovat empaattisia, laajakatseisia, ymmärtäviä, ihmisrakkaita ja erilaisuutta ja erilaisia ajattelu- ja elämisen malleja hyväksyviä ja ymmärtäviä ihmisiä halveksivat syvästi ap.ta, sujuvasanaisesti haukkuvat hänet alimaan helvetin rakoon.. eikä tässä ole lainkaan ristiriitaa.
Muistuipa mieleeni: joskus 20 v sitten olin kahden pienen lapsen nuori äiti, ja työtön. Joku työvoimatoimiston tai kunnan virakailija (nainen, mutten muista virkanimikettä) ehdotti, että ryhtyisin perhepäivähoitajaksi.
Olin pudota penkiltä.
Sopertelin, ettei minusta ole sellaiseen.
"mutta onhan sinulla omakin lapsia" perusteli naisääni puhelimessa.
No niin, sehän se sitten minut päteväksi tekisi perhepäivähoitajaksi, tottakai minä rakastan kaikkia maailman lapsia olen hiivatin hyvä hoitaja, kun minulla on itse tehtynä pari lasta.
Kun aikoinaan hakeuduin hoitoalalle, tuttavani meni hämilleen ja soperteli: kuinka sinä sille alalle. Hänen mielestään minunkaltainen ihminen on ihan viimeinen olento hoitoalalle. Olen nopeatempoinen, kovaääninen, temperamenttinen, ja suuttuessani valitettavasti paitsi karjun, myös kiroilen. Sitähän täällä yksikään mamma ei tee, tai jos tekee, on mielenterveyspotilas ja omaa psykiatrisen diagnoosin.
Nyt lapsia on jo lisääkin tullut tehtyä, mutta en minä edelleenkään lastenhoitoalalle ole sovelias, sillä en jaksa lapsia. Omani ovat oikeinkin kivoja - joskin kovaäänisiä, mutta muiden muksut on vähintääkin kummallisia.
tekstin tyylisi ei vakuuta minua että olisit ns. mummoiluikään ehtinyt. Sorry.
Vai että vielä adhd. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sääliä lapsia, kun ovat saaneet "mummoikseen" kolme tunnevammaista ihmistä.
eri tavalla eläviä ja ajattelevia ihmisiä?
Johan vitsin murjasit. Ongelmahan on nimenomaan itse vihassa. Kukaan ei tosiaan pakota ketään aikuista pitämään jostain ihmisryhmästä kuten esim. lapsista, siinä olet oikeassa, mutta kukaan ei myöskään pakota vihaamaan. Viha on jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta, jota ilmankin voi elää täysipainoista elämää. Oletkos koskaan tullut ajatelleeksi sitä?
miksi Suomea pidetään niin lapsivihamielisenä maana. Moni suhtautuu lapsiin kuin häijyihin luonnonoikkuihin, vaikka itse ovat aikoinaan olleet ihan samanlaisia "kiljuvia räkänokkia" ja ties mitä haukkumanimiä nyt keksivätkään tämän päivän lapsista. Ei noiden ns. lapsivihaajien ongelmat lapsista todellisuudessa johdu, vaan siitä, etteivät he itse voi sietää erilaisia ihmisiä eri ikäkausissa ja kehitysvaiheissa. He vain automaattisesti odottavat kaikkien käyttäytyvän samalla tavalla (= kuten he haluavat), iästä riippumatta, mikä on - anteeksi vain - harvinaisen lapsellinen ajattelutapa.
että lapsista tarvitsisi pitää. Lapsihan ei päätä itse omasta syntymästään, vaan aikuiset ja jos lapsista pitämättömän ihmisen äiti ja isä ovat pitäneet lapsista ja halunneet näitä, ei näiden lasten aikuiseksi kasvettuaan tarvitse pitää lapsista. Mitä ne lapsivihaajien onglmat sinusta ovat? Eihän se ole ongelma lapsivihaajalle, että hän ei pidä lapsista. Hänhän voi valita lapsettomuuden ja vältellä lapsia. Ongelmia aiheuttavatkin sitten ne aikuiset, jotka eivät hyväksy sitä, että joku muu ajattelee eri tavalla, vaan vaativat lapsivihaajia sietämään omia lapsiaan. Tietenkin on niin, että lapsivihaajat eivät hyväksy ihmisiä, jotka ovat ikäkaudessa lapsuus. Lapsivihaajat voivat silti hyväksyä hyvinkin erilaisia aikuisia ja vanhuksia ja he ovat itsekin monimuotoinen ihmisryhmä, jota yhdistää vain se ettei tykkää lapsista. Miksi se olisi lapsellisempi ajattelutapa kuin vaikkapa se, että automaattisesti odottaa kaikkien pitävän lapsista(an)?
tähden illallisen ja tuli vaan mieleen, että Katajan Janne hyötyisi kovasti jos saisi tietää ja oppisi tekniikan kuinka oamavalintaisesti voi lakata inohoamasta ja vihaamasta jotain asiaa. On nimittäin niin pitkä rimpsu vältettäviä inhokkiruokia aikuisella miehellä, että tekee pahaa katsoa! Ja olishan tuo käyttökelpoinen konsti monessa lapsiperheessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap. On mielenkiintoista lukea näitä vastauksia. Ap on diagnosoitu, luokiteltu ja määritelty perustein, joita ei löydy mistään ap.n tekstistä. Hänen psyykensä, luonteensa ja tulevaisuutensa vanhuksena ja ylipäätään se mitä on hän ja ei ole - sekin täällä tiedetään. Ja mitä mies ajattelee ja tuntee. Mitä miehen lapset ja lapsenlapset ajattelee,tuntee ja haluaa - senkin nämä mammat tääällä tietää. Ihan vaan ap.n aloitustekstin perusteella. WAU! Nämä av-mammat, jotka ovat empaattisia, laajakatseisia, ymmärtäviä, ihmisrakkaita ja erilaisuutta ja erilaisia ajattelu- ja elämisen malleja hyväksyviä ja ymmärtäviä ihmisiä halveksivat syvästi ap.ta, sujuvasanaisesti haukkuvat hänet alimaan helvetin rakoon.. eikä tässä ole lainkaan ristiriitaa. Muistuipa mieleeni: joskus 20 v sitten olin kahden pienen lapsen nuori äiti, ja työtön. Joku työvoimatoimiston tai kunnan virakailija (nainen, mutten muista virkanimikettä) ehdotti, että ryhtyisin perhepäivähoitajaksi. Olin pudota penkiltä. Sopertelin, ettei minusta ole sellaiseen. "mutta onhan sinulla omakin lapsia" perusteli naisääni puhelimessa. No niin, sehän se sitten minut päteväksi tekisi perhepäivähoitajaksi, tottakai minä rakastan kaikkia maailman lapsia olen hiivatin hyvä hoitaja, kun minulla on itse tehtynä pari lasta. Kun aikoinaan hakeuduin hoitoalalle, tuttavani meni hämilleen ja soperteli: kuinka sinä sille alalle. Hänen mielestään minunkaltainen ihminen on ihan viimeinen olento hoitoalalle. Olen nopeatempoinen, kovaääninen, temperamenttinen, ja suuttuessani valitettavasti paitsi karjun, myös kiroilen. Sitähän täällä yksikään mamma ei tee, tai jos tekee, on mielenterveyspotilas ja omaa psykiatrisen diagnoosin. Nyt lapsia on jo lisääkin tullut tehtyä, mutta en minä edelleenkään lastenhoitoalalle ole sovelias, sillä en jaksa lapsia. Omani ovat oikeinkin kivoja - joskin kovaäänisiä, mutta muiden muksut on vähintääkin kummallisia.
Karkeasti, haukkuvat karkeasti!
ja tämän ketjun luettuani lämpimästi ap:lle suosittelen: pysy erossa lapsista, tai ylipäätään pysy erossa ihmisistä lukuunottamatta puolisoasi.
Asenteet puolison aikuisia lapsia kohtaan ovat kammottavan kylmät. Olkoonkin joku pappi tai ihan mikä vaan, niin kyllä tasapainoinen aikuinen (54 v?) pystyy olemaan tekemisissä. Ap, kielenkäytöstäsi paistaa vihaisuus ja katkeruus. Kannattaisikohan käydä jossain työstämässä omaa lapsuutta läpi, ettei tarvitsisi katkerana elämää viettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan ap.n aloitustekstin perusteella.
Ap on kommentoinut ketjussa lukuisia kertoja ja tarina on aikalailla muuttunut matkan varrella.
Jos olet lukenut koko keskustelun, niin huomaat, kuinka ap:n teksti on aaltoillut laidasta laitaan:
Ensin häntä oltiin väkisin tekemässä mummoksi oman miehensä tahdosta ("Miksei mieheni voi ymmärtää, etteivät hänen lapsenlapsensa muodosta minulle mitään poikkeusta lapsista, ellen pidä lapsista, en siis pidä noistakaan. Mutta mieheni mielestä juuri hänen lapsenlapsensa ovat ne poikkeus, joka vahvistaa säännön.")
Sitten hän ei missään nimessä ollut menossakaan sinne vaan olla kotona meni mies tai ei ja joulu olisi pilalla, minkäänlaiseen kompromissiin ei ole mahdollisuutta - kaikki tai ei mitään ("Jos söisimme mieheni kanssa niitä omia jouluruokia vasta joulupäivänä ja lämmittäisimme joulusaunan myös silloin, olisi jotain oleellista jäänyt joulusta puuttumaan: yhdessä katsottu joulurauhan julistus Turusta, sen jälkeinen saunominen ja iltapäivän glögit. Joko siis koko joulu yhdessä, tai mies saa painua ihan minne haluaa, jos hän viettäisi joulun jälkikasvunsa jälkikasvun seurassa tullen kiukkuisena ja siitä metelistä väsyneenä kotiin kiukuttelemaan minulle.")
Sitten mieskään ei ollut enää kiinnostunut lapsenlapsistaan vaan lähinnä ap:sta ja kissasta, muut tulevat kaukana perässä ja aikovat muuttaa ulkomaille. Eikä ollut alunperinkään sinne jouluksi menossa.
valintoihin.
Yleensä lapselle bioäiti on se ykkönen eli sinänsä ymmärrän, että hänet laitettiin häissä sinun edelle.
Tuntuuko sinusta erityisen pahalle se, että rakas miehesi on joskus rakastanut ja rakastellut jotain toista naista niin paljon, että on saanut neljä lasta hänen kanssaan. Ja nyt nuo lapset muistuttavat sinua siitä, ettet ole aina ollut miehellesi se ykkönen tai ainut?
Onko lapsuudenkodissasi jo ollut samanlainen tunnelma isovanhempia kohtaan, koska eivät ole olleet mukana elämässäsi kun olit pieni?
Mielestäni teette itse ratkaisut, että missä joulun vietätte. Mutta rivien välistä tuntuu, että sinua harmittaa suunnattomasti miehesi halu olla tekemisissä lastensa kanssa vaikka he ovat loukanneet sinua.
Voihan miehesi sanoa, että sinä ja kissanne olette ykkösiä miehelle hänen elämässään, mutta jos olet joutunut pettymään mieheen ja miehen lupauksiin (että tulee johonkin sinun mukaasi minne ei halua ja sitten ei tulekaan) niin ehkä mies vain haluaa pitää sinut hyvällä tuulella ja sanoo niin vaikkei tarkoitakaan sitä?
Luultavasti tämä on provo, mutta kunhan kommentoin...
En käy heillä, koska en pidä lapsista, enkä myöskään tästä nimenomaisesta mieheni jälkeläisestä. Koska suhtaudun vihamielisesti kirkkoon ja kirkon työntekijöihin, en vain sulata heidän lätinöitään. Jos puoliso on vielä körtti niin se siitä. Ei ole mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Tapaan esim. omia luokkakavereitani 30 vuoden takaa hyvin mielelläni. Samoin olen tutustunut mielelläni uudelleen löytämäni lapsuudenystävän perheeseen (aikuiset lapset). Minä vain olen pienestä saakka valinnut ne, joiden seurassa viihdyn ja joille haluan aikaani antaa. Tämä mieheni jälkikasvu omine jälkikasvuineen ei kuulu niihin. Onko vaikeaa ymmärtää, ettei kenenkään tarvitse olla sellaisessa seurassa, missä ei kertakaikkiaan viihdy. Jos joutuisin menemään sinne väkisin, olisi meillä miehen kanssa jättimäinen riita sen jälkeen, kun olisin visiitillä käytökselläni osoittanut välinpitämättömyyteni.
Viimeinen niitti väleihini tuon porukan kanssa oli se, ettei minua kutsuttu heidän häihinsä. Kelpasin kyllä ilmaiseksi avuksi häiden järjestelyihin, ja käytin aikaani siihen todella paljon. Oli puukonisku selkään, kun kutsu tuli. Biologinen äiti oli kieltänyt kutsumasta minua. No, ilmoitin sitten heti, että sen sakin kanssa minulla ei tule olemaan koskaan mitään tekemistä. Mutta saivat mitä tilasivat, biologinen äiti oli pistänyt oikein shown pystyyn häissä ja poistunut paikalta ovet paukkuen kesken ruokailun. Mieheni ei muuten mennyt myöskään niihin häihin. Hän laittoi minut ykköseksi ja nähtyään, kuinka loukkaannuin teki hän oman päätöksensä. Hänkin oli liki kolme vuotta pitämättä mitään yhteyttä tähän jälkikasvuunsa.
Koska en käy oman sukuni lapsiperheissä, en käsitä miksi pitäisi käydä miehen puolen lapsiperheissä, sanokaapas se.
minun odotetaan kulkevan näillä visiiteillä mieheni mukana, ja ottavan sitä mummon roolia, kun biologiset mummot eivät ole siitä kiinnostuneita. Koska olen tehnyt selväksi, etten halua sitä roolia, niin miksi pitäisi väkisin olla mummo. Ei ole todellakaan minun ongelmani, elleivät biologisen mummot ole kiinnostuneita mummoilemaan yhtään enempää kuin toinen vaari olemaan vaarin roolissa. Hän tekee vaimonsa kanssa akateemista uraa ja on panostanut siihen. Olen korostetusti kirjoittanut miehestäni, koska hän pitää yhteyksiä lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, yrittäen saada minutkin mukaan. Sehän tässä on ongelma. Kun seurustelimme ja tämäkin asia oli esillä, ei se ollut miehelle mikään ongelma. Koska miehen entisellä vaimolla on pahoja psyykkisiä ongelmia, haluttaisiin minusta mummo hänen tilalleen. Tätä en olisi halunnut sanoa, mutta tässä vaiheessa oli pakko. 2
taidan laittaa sinusta viestin ylläpitoon. Olen poistattanut jo ison kasan haistatteluja. Sinä olet seuraava.
Ap on olevinaan lapsivihaaja ja silti sanoo, että "Eniten taustalla vaikuttaa tietenkin raha ja lasten lahjat." Mies muka pakottaa olemaan mummo, vaikkei itsekään kestä lapsia eikä haaveile joulusta heidän kanssaan. Kaikki lasten oikeat isovanhemmat ovat evvk lapsia kohtaan. Ja pitihän se adhd:kin vielä keksaista lopuksi. Onpa todella uskottavaa.
Ei koskaan aiheuta mitään melua eikä häiriötä siistiin elämään?
Johan vitsin väänsit, vain jotain Aspergeria tai vastaavaa. Älä viitsi. Rakastan eläimiä, mutten lapsia ja kaltaisiani on todellakin paljon. Teidän toisin ajattelvien on vain niin vaikeaa hyväksyä tätä.
omaan mielipiteeseen ja myös sen ilmaisemiseen. Näin se vaan on vaikka kuinka ottaisi pattiin, saa tykätä tai olla tykkäämättä, saa valita elämäntapansa ja pitää siitä kiinni.