Lue keskustelun säännöt.
Hääjuhlia ja avioliittoa yleensä tuntuvat
31.10.2010 |
vastustavan kiivaimmin ne, jotka elävät avoliitossa lapsineen vielä monen vuoden yhdessäolon jälkeen, kun miehensä ei ole suostunut avioliittoon. Eikä hirveesti tarvii vissiin ihmetellä miksei ole suostunut?
Kukapa ostaisi koko lehmän, jos haluaa silloin tällöin hörpätä maitoa?
Kommentit (50)
Sitä nimenomaan yritin sanoa, että avioliitto on tärkeä MINULLE. Että ei meilläkään suhde "puhjennut kukkaan" naimisiin mentäessä, vaan kyllä se sitoutuminen oli jo silloin avoliitossa tapahtunut.. :)
t. 35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka menevät vasta pitkän pitkän seurustelusuhteen ja lasten hankinnan jälkeen naimisiin, sanovat menevänsä naimisiin juridisista syistä ja vähättelevät jotenkin avioitumisen merkitystä. Koska jos he sanoisivat että menevät naimisiin rakkaudesta ja kokevat avioliiton isona sitoumisen merkkinä, kaikki kyselisivät että "no miksi ette voineet mennä jo aikaisemmin naimisiin, mikä epäilytti?".
Sen sijaan ne jotka menevät jo muutaman vuoden seurusteltuaan naimisiin, sanovat menevänsä rakkaudesta naimisiin ja koska ovat olleet jo suhteen alkuvaiheessa varmoja halustaan sitoutua loppuelämäkseen, niin mitä sitä jahkailemaan.
jotka menevät vasta pitkän pitkän seurustelusuhteen ja lasten hankinnan jälkeen naimisiin, sanovat menevänsä naimisiin juridisista syistä ja vähättelevät jotenkin avioitumisen merkitystä. Koska jos he sanoisivat että menevät naimisiin rakkaudesta ja kokevat avioliiton isona sitoumisen merkkinä, kaikki kyselisivät että "no miksi ette voineet mennä jo aikaisemmin naimisiin, mikä epäilytti?".
Sen sijaan ne jotka menevät jo muutaman vuoden seurusteltuaan naimisiin, sanovat menevänsä rakkaudesta naimisiin ja koska ovat olleet jo suhteen alkuvaiheessa varmoja halustaan sitoutua loppuelämäkseen, niin mitä sitä jahkailemaan.
että tähän vaikuttaa edelleen se näkemys, joka ihmisillä avioliitosta on! Toisten mielestä se on merkki sitoutumisestä ja rakkaudesta, toisten mielestä sitoutumisen ja rakkauden merkki on joku muu, ja avioliitto on vain muodollisuus. Tässä asiassa ratkaisee kuitenkin eniten se, miten pariskunta suhtautuu avioliittoon instituutiona.
Tässä yhteiskunnassa asiat vain on toistaiseksi helpompia aviopareille kuin avopareille. Lapsia ei ole tarvinnut erikseen tunnustaa, puoliso on automaattisesti kaiken maailman kirjoissa ja kansissa (kelan etuuksia hakiessa, väestörekisterissä, pankissa jne.), jo mainittuja testamentteja ei ole tarvetta tehdä eikä kellään ulkopuolisella ole mitään sanottavaa esim. tulevaan perinnönjakoon. Valitettavasti meillä molemmilla on sen verran äksyt vanhemmat, että tiesimme jo avoliitossa asuessamme, että mikäli meistä jompikumpi sattuu kuolemaan, on aivan varma, että perijämme, eli vanhempamme tuolloin, tulevat heittämään sen toisen puolison ulos kodistaan. Naimisiin menimme, kun aloin odottaa esikoistamme - koska kumpikaan meistä ei halunnut ruveta kuuntelemaan sukujen puolelta ylimääräisiä puheita siitä, mahtaako mieheni olla lapsen isä alkuunkaan. Nämä puhujat olisivat vedonneet juuri avoliittoomme, joten halusimme sulkea sen takaportin HEILTÄ. Meillä siis kyse oli juridisesta sopimuksesta, joka teki sitoutumisestamme yhteiskunnallisesti katsottuna näkyvää ja julkista. Käytännössähän tästä on kumpikin yhtä vapaa halutessaan lähtemään kuin ilman sitä papin aamentakin.
Meilläkin häissä oli paikalla vain me, pappi ja pari todistajaa, eikä mitään juhlia ollut. Ehkä sitten parin vuoden päästä, kun 10. hääpäivä koittaa, voidaan juhlia.
Mutta omiin kokemuksiini nojautuen ja niitä vasten olen kyllä kehottanut jokaista tuntemaani avoparia menemään avioon, en siksi että se tekisi sitoutumisesta jotenkin "parempaa", vaan siksi, että toistaiseksi se tekee sitoutumisesta virallisempaa nimenomaan muiden kuin parin itsensä silmissä.
En tajua, miksi avioliittoon pitäisi mennä sen takia, että se tekisi meistä sitoutuneempia TOISTEN silmissä.
Mitä väliä mitä muut ajattelee meidän suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua, miksi avioliittoon pitäisi mennä sen takia, että se tekisi meistä sitoutuneempia TOISTEN silmissä.
Mitä väliä mitä muut ajattelee meidän suhteesta?
Sinun parastasi ajatellen naimisiinmeno on parempi asia kuin tehdä lapsia jonkun kanssa ihan vaan kuvitellen, että se pysyy siinä ainakin toistaiseksi eikä kävele tiehensä ja heitä sinut kodistaan silloin kuin sattuu tapaamaan kiinnostavamman. Tai heitä veivinsä kun katkeaa verisuoni päästä. Ai mutta sinullahan olikin miljuunaomaisuus ja viisi sijoitusasuntoa turvaamassa selustan.
jos sillä ei ole mitään merkitystä?
Me mentiin juuri 11 vuoden avoliiton jälkeen naimisiin. Avioliiton solmiminen oli sellainen melko vähäpätöinen virstanpylväs meidän suhteessa. Enemmän meitä toisiimme on sitouttanut pitkä yhdessä asuminen, lapsi ja yhteinen, ei missään nimessä helppo, historia ja yhteiset kokemukset.
Naimisiin mentiin ilman hösellystä ja prinsessahörhelöitä, kirkossa oli läsnä vain me, pappi ja lapsi. Avioliitto ei ole meidän suhteessa mikään autuaaksitekevä "takaportin sulkeminen", vaan me ollaan edelleen yhdessä omasta vapaasta tahdosta. Jos ei olisi menty naimisiin, oltaisiin silloinkin yhdessä omasta vapaasta tahdosta.
Avioliitto ei tee kenenkään parisuhteesta parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyky-yhteiskunnassa on yleistä, että ihmiset ovat valmiita tekemään lapset ja hankkimaan asunnon lähes kenen tahansa kanssa paremman puutteessa (jos vauvakuumetta pukkaa tai että voisi jakaa jonkun kanssa asuntolainaa), mutta naimisiin eivät uskalla mennä koska se tuntuu heistä liian isolta sitoumukselta.
epävarmuutena, luottamuskyvyn puutteena, sitoutumispelkona.
Nyky-yhteiskunnassa on yleistä, että ihmiset ovat valmiita tekemään lapset ja hankkimaan asunnon lähes kenen tahansa kanssa paremman puutteessa (jos vauvakuumetta pukkaa tai että voisi jakaa jonkun kanssa asuntolainaa), mutta naimisiin eivät uskalla mennä koska se tuntuu heistä liian isolta sitoumukselta.
Jep - ja nyky-yhteiskunnan lapset maksaa viulut epävarmuutena, luottamuskyvyn puutteena, sitoutumispelkona.
ettei avioliitto ole mikään tae sitoutuneisuudesta.
Avioliiton solmiminen oli sellainen melko vähäpätöinen virstanpylväs meidän suhteessa. Enemmän meitä toisiimme on sitouttanut pitkä yhdessä asuminen, lapsi ja yhteinen, ei missään nimessä helppo, historia ja yhteiset kokemukset.
Naimisiin mentiin ilman hösellystä ja prinsessahörhelöitä, kirkossa oli läsnä vain me, pappi ja lapsi. Avioliitto ei ole meidän suhteessa mikään autuaaksitekevä "takaportin sulkeminen", vaan me ollaan edelleen yhdessä omasta vapaasta tahdosta. Jos ei olisi menty naimisiin, oltaisiin silloinkin yhdessä omasta vapaasta tahdosta.
Avioliitto ei tee kenenkään parisuhteesta parempaa.