Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitään vastenmielisempää kuin kotiäitiys
28.10.2010 |
Tänään on taas tälläinen päivä kun sitä oikeen joutuu pidättelemään itseään ettei pakkaa laukkuja ja lähde tästä talosta lopullisesti.
Mikä siinä on että senkin kerran kun päivä alkaa hyvin, että kaikki vaikeat lapset syövät nätisti, pukevat/ antavat pukea päällensä ja keksivät leikkimistä niin päivä jossain vaiheessa kääntyy siihen että meno on ihan perseestä.
Aina joku rikkoo jotain (kirjahylly, dvd, lelu, astia) tai aina joku tyhjentää hyllyt lattialle tai vetää pyykit narulta. Joka perhanan kerta joku kaataa ruoat tai juomat lattialle tai kompastuu maton reunaan ja huutaa puolituntia vaikkei edes sattunut. Tuntuu että aina saa komentaa ja antaa viimeisen varoituksen ja aina yksi istuu jäähyllä.
Mä olen tehnyt kaikkeni. Antanut muoviastiat, siirtänyt tavarat ylemmäksi, rullannut matotkin välillä pois, mutta ei. Joka helvetin kerta kun silmä välttää joku tekee jotain ja taas tapahtuu!
Mun hermo ei kestä. Kun nuorin on 10kk mä pinkaisen samantien töihin ja painan ylityötä joka päivä, kunhan ei tarvitse tulla kotiin näiden apinoiden kanssa tappelemaan.
Kyllä, mulla on mies joka osallistuu. Kyllä, on harratuksia kaksi kappaletta joihin menee n. 6h viikossa (tuntuu ettei se millään riitä kun ain ajoutuu kuitenkin palaamaan kotiin sieltä!), Kyllä, saan lapset kerran kahdessa kuussa hoitoon että saan "nukkua" (en ole neljään vuoteen nukkunut yhtään yötä heräämättä!) ja Kyllä, on päivisin seuraa muista äideistä jos vain haluan. Silti tää on vaan ihan perseestä. Siis niin syvältä perseestä että oksettaa.
Onko muilla arki aina näin kaaottista? Tekeekö muiden mieli lähettää lapsensa nepaliin tai mielummin lähteä sinne itse vaikka kävellen?!
Hetken päästä, rauhoituttuani, palaan tänne kirjoittamaan kuinka hienoa on että saa olla lastensa kanssa kotona ja kuinka ihania he ovat tempperamentistaan huolimatta ja kuinka aion olla kotona ainakin seuraavat 2 vuotta, vähättelen yöheräilyjä ja totean että kaikki on sen arvoista kun on näin mahtava perhe ja kuinka paljon mä olen saanut elämältä.
Siihen asti VOI PERKELE!!!
Kommentit (83)
Mulla on 1 lapsi ja tämä on ihanaa :) aion todellakin olla kotona kunnes hän on 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin me ollaan erilaisia naisia, minun elämäni paras päätös on se kun ryhdyin kotiäidiksi. Jätin lupaavan uran kauaksi taakse, enkä ole päivääkään katunut. Työelämässä minut voi korvata mutta äitinä ei kukaan! Voi olla että joskus on ollut raskastakin mutta valittamaan en ruvennut, kai se on vähintä että ihminen omat jälkeläisensä jaksaa hoitaa! Meillä niitä on tosin vain kaksi joten helppo homma ja meillä on ollut mukavaa, olemme voineet tehdä päivistämme juuri sellaiset mitä olemme halunneet vielä nytkin vaikka lapset jo isoja. En tiedä mikä naisia vaivaa, moniakin joiken mielestä on hienompaa olla kaupan kassalla tai pyyhkimässä toisten lasten peppuja kuin kotona hoitamassa omiaan. Minusta se on täysin päinvastoin!
No niiden hoitolasten hoitaminen ja peppujen pyyhkiminen kestää vain sen työpäivän ajan, oman lapsen kanssa se olisi ympärivuorokautista 24/7. Mä valitsisin kyllä toisten lasten hoitamisen kuin hankkisin omaa kiviriippaa.
Mä taas oon aloittajan kanssa samaa mieltä. Tällainen arki päivästä toiseen olisi mulle tosi vastenmielistä. Älämölöä ja kinastelua ja kikattelua ja vaatimuksia ja viihdyttäjänä olemista aamusta iltaan. Ei oo mun juttu.