Lue keskustelun säännöt.
En tiedä mitään vastenmielisempää kuin kotiäitiys
28.10.2010 |
Tänään on taas tälläinen päivä kun sitä oikeen joutuu pidättelemään itseään ettei pakkaa laukkuja ja lähde tästä talosta lopullisesti.
Mikä siinä on että senkin kerran kun päivä alkaa hyvin, että kaikki vaikeat lapset syövät nätisti, pukevat/ antavat pukea päällensä ja keksivät leikkimistä niin päivä jossain vaiheessa kääntyy siihen että meno on ihan perseestä.
Aina joku rikkoo jotain (kirjahylly, dvd, lelu, astia) tai aina joku tyhjentää hyllyt lattialle tai vetää pyykit narulta. Joka perhanan kerta joku kaataa ruoat tai juomat lattialle tai kompastuu maton reunaan ja huutaa puolituntia vaikkei edes sattunut. Tuntuu että aina saa komentaa ja antaa viimeisen varoituksen ja aina yksi istuu jäähyllä.
Mä olen tehnyt kaikkeni. Antanut muoviastiat, siirtänyt tavarat ylemmäksi, rullannut matotkin välillä pois, mutta ei. Joka helvetin kerta kun silmä välttää joku tekee jotain ja taas tapahtuu!
Mun hermo ei kestä. Kun nuorin on 10kk mä pinkaisen samantien töihin ja painan ylityötä joka päivä, kunhan ei tarvitse tulla kotiin näiden apinoiden kanssa tappelemaan.
Kyllä, mulla on mies joka osallistuu. Kyllä, on harratuksia kaksi kappaletta joihin menee n. 6h viikossa (tuntuu ettei se millään riitä kun ain ajoutuu kuitenkin palaamaan kotiin sieltä!), Kyllä, saan lapset kerran kahdessa kuussa hoitoon että saan "nukkua" (en ole neljään vuoteen nukkunut yhtään yötä heräämättä!) ja Kyllä, on päivisin seuraa muista äideistä jos vain haluan. Silti tää on vaan ihan perseestä. Siis niin syvältä perseestä että oksettaa.
Onko muilla arki aina näin kaaottista? Tekeekö muiden mieli lähettää lapsensa nepaliin tai mielummin lähteä sinne itse vaikka kävellen?!
Hetken päästä, rauhoituttuani, palaan tänne kirjoittamaan kuinka hienoa on että saa olla lastensa kanssa kotona ja kuinka ihania he ovat tempperamentistaan huolimatta ja kuinka aion olla kotona ainakin seuraavat 2 vuotta, vähättelen yöheräilyjä ja totean että kaikki on sen arvoista kun on näin mahtava perhe ja kuinka paljon mä olen saanut elämältä.
Siihen asti VOI PERKELE!!!
Kommentit (83)
Kannatti tehdä monta sinappikonetta. Huku rauhassa paskavaippoihisi, EVVK!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 21:18"]Kannattaa jättää lapsiluku yhteen. On itsellä helpompaa ja samalla hillitsee väestönkasvua omalta osaltaan.
[/quote]
kyllä sen voi jättä huoletta nollaan.
Samat tunnelmat oli meidänkin huushollissa. Niinpä vein lapset hoitoon kun pienemmälle tuli juuri tuo 10 kk mittariin. Se oli elämäni paras päätös. Vieläkin kyllä nuo mainitsemasi asiat rasittavat ja ärsyttävät, mutta kyllä se kummasti helpottaa kun pääsee töihin päivittäin lepuuttamaan korvia ja hermoja. Olisin kyllä jo narun jatkona jos olisin kotiin jäänyt, niin rasittavaa se pelkkä kotielämä oli! nostan hattua jokaikiselle kotiäidille ja -isälle, minusta ei siihen ollut.
Meillä on ihanan seesteistä. Yksi 2vuotias tyttö. Lapsi kotihoidossa mutta molemmat silti töissä, vuorotellen vuorotöissä. Pääsee pois kotoa, ei tarvii viedä lasta hoitoon, ja tytöllä ei oo väsy eikä ikävä kun aina toinen meistä on hänen kanssaan. Kotiäitiys ei ole kyllä mun juttu vaikka lapsi ihana onkin, en vaan osaa tarpeeksi leikkiä ja viihdyttää. Isä onneksi osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 20:44"]
No vastenmielistä se varmasti onkin tuollaisten kurittomien pikku maailmannapojen kanssa. En minäkään aloittajan kersoja jaksaisi, ja vähän käy sääliksi hoitajat jotka joutuvat niitä kasvattamaan sillä aikaa, kun ap lepää leveän ahterinsa päällä töissä.
Mutta, lapsille on mahdollista opettaa myös käytöstavat eikä niiden kanssa silloin ole ollenkaan vastenmielistä. :) itse tykkään kovasti olla kotiäitinä enkä aio mennä kokopäivätyöhön ennen kuin aikaisintaan kuopuksen mennessä toiselle luokalle, mutta en tietenkään anna lasten huutaa päivät pitkät ja laittaa taloa palasiksi.
Herää kyllä kysymys miksi ihmeessä niitä kakaroita on pitänyt useampi tehtailla jos niiden kanssa oleminen on kaikille noin vastenmielistä??
[/quote]
Toivottavasti kasvatan lapsistani viisaampia, empaattisempia ja lukutaitoisempia kuin sinä ilmeisesti olet.
Lasten kanssa on kotona rankkaa. Tätä on turha varmaankaan täällä sanoa, koska kaikkihan on aina kasvatuksen syytä, mutta lapsissa on eroja. Luonteet ovat erilaisia jne. Uhmaikäiselle toki opetetaan käytöstapoja, mutta se uhmaa ja rikkoo sääntöjä, tadaa, koska se on uhmaikäinen.
Voin kolmen lapsen äitinä sanoa, että tytön kasvattaminen oli huomattavasti helpompaa kuin poikien, joille käytöstapoja on joutunut tankkaamaan huomattavasti pidempään. Pojille on myös sattunut ja tapahtunut huomattavasti enemmän. Hups vaan ja maitomuki on taas kerran nurin, vaikka ihan siististi istuu paikallaan ja syö. Sama toistuu taas seuraavalla kerralla.
[/quote]
No minun empatiat kohdistuu kyllä aloittajan lapsiin sekä niihin raukkoihin, jotka joutuvat opettamaan ne tavoille kun äippylin hermot ei kestä kasvattaa. Siinä onkin oma hommansa selittää lapsille, miksi hoidossa/kylässä ei saakaan heitellä lautasia ympäri seiniä, kun kotona äippä osti varta vasten muovikipot että olisi kivempaa heitellä.
Viisaudesta en tiedä, oma älli on riittänyt opettamaan tenaville tavat siinä määrin että omat ja muiden hermot niitä kestävät. Mutta toki aloittaja varmasti on paljon minua fiksumpi, hänelle ei vain näytä olevan siitä suurempaa iloa.
Minulla on vain poikia ja niitä ainakin on helppo kasvattaa, kun on johdonmukainen ja maalaisjärki mukana. Toki tarvitsevat paljon tekemistä mutta sitä on kotiäitinä ollut aikaa järjestää.
Alkuun meinasin ärsyyntyä aloituksestasi. Luettuani pidemmälle ja otettuani oman hienon pääni omasta hienosta perseestäni nauroin vedet silmissä. Näinhän se oli ja on, en vaan ole osannut sitä noin hyvin sanoiksi pukea kuin sinä ap.
Kiitos! Huomenna näytän aloituksesi miehelleni ja komppaan sinua ihan täysillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Miks pitäis ees päästä helpolla? Se on ELÄMÄÄ se, mitä muistellaan kaiholla jälkeenpäin.
Ihan hauskaa mutta silti surettaa nämä 10kk vauvat joiden äidit ovat ilosta kirkuen lähteneet töihin.. Tottakai hoitopaikka on paras paikka jos äidillä ei hermot kestä ja selkeästi voidaan pahoin oman lapsen läsnäollessa. Mutta silti. Surettaa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 23:30"]
Ihan hauskaa mutta silti surettaa nämä 10kk vauvat joiden äidit ovat ilosta kirkuen lähteneet töihin.. Tottakai hoitopaikka on paras paikka jos äidillä ei hermot kestä ja selkeästi voidaan pahoin oman lapsen läsnäollessa. Mutta silti. Surettaa vaan.
[/quote]
Voi nyyh. Ottaen huomioon kuinka paljon maailmassa on tällä hetkellä kaikkea ihan oikeaa pahaa niin sua varmaan surettaa koko ajan.
Mä taas olen ihan hämilläni siitä kuinka kivaa kotona lasten kanssa on, eikä mua kiinnosta töihinpaluu ollenkaan. Olin ennen lapsia aikamoinen uratykki, johtotehtävissä kansainvälisessä yrityksessä ja rakastin tyotani, paiskin pitkiä päiviä ja työnkuvaan kuului paljon iltamenoja ja matkoja. Ajattelin kuitenkin neljänkympin lähestyessä että annetaan nyt lapselle tilaisuus ettei sitten vanhana kaduta, olin ihan varma etten edes tulisi raskaaksi. No tulin kuitenkin ja aloin jo raskausaikana etsimään lastenhoitajaa ja sain vielä ylennyksenkin duunissa ja olin ihan varma että palaan viimeistään puolen vuoden kuluttua töihin jos en jo aiemmin.
No esikoinen on nyt 3 ja kuopus 1v8kk ja tiesin jo esikoisen ollessa ihan pieni etten palaisi töihin ennenkuin lapset ovat koulussa ja samalla saan siis heittää hyvästit uralleni.
Silti viimeksi tänään kun kuopus veti omaa show'taan nukkumaanmenoaikaan ja nukutusrumba kesti kolme tuntia normaalin vartin sijaan, olin aika kypsää kamaa vaikka kotiäitiys ihan parasta onkin.
Joten ymmärrän siis ap:ta ja muita hauskasti kirjoittaneita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa jattaa se lapsiluku yhteen ja aitina oleminen on aivan ihanaa! mulla nyt 11v poika ja han on unelma. ei ole koskaan ollut mitaan ongelmia eika kukaan meneta hermojaan. viikottain vahintaan kahdesti ja usein kolme kertaa on kavereita illalla (uskon etta useammin kun on teini), mutta se ei aiheuta ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 23:43"][quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 23:30"]
Ihan hauskaa mutta silti surettaa nämä 10kk vauvat joiden äidit ovat ilosta kirkuen lähteneet töihin.. Tottakai hoitopaikka on paras paikka jos äidillä ei hermot kestä ja selkeästi voidaan pahoin oman lapsen läsnäollessa. Mutta silti. Surettaa vaan.
[/quote]
Voi nyyh. Ottaen huomioon kuinka paljon maailmassa on tällä hetkellä kaikkea ihan oikeaa pahaa niin sua varmaan surettaa koko ajan.
[/quote]
No ei oikeastaan. Sattui nyt tämä yksittäinen asia vaan surettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 23:30"]
Ihan hauskaa mutta silti surettaa nämä 10kk vauvat joiden äidit ovat ilosta kirkuen lähteneet töihin.. Tottakai hoitopaikka on paras paikka jos äidillä ei hermot kestä ja selkeästi voidaan pahoin oman lapsen läsnäollessa. Mutta silti. Surettaa vaan.
[/quote]
Miksi äidillä?
Ei hoitaminen ole sukupuolesta kiinni vaan kasvatuksesta ja kuirsta. Jos pojalta vaatii samat asiat eikä lelli niin miehenä sillä on aivan sama kyky jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja vahtia aina vaan ja passata lasta sen pari vuotat kun on pieni.
Mutta kun mammat lellivät poikansa ei tartte huolehtia samoista asioista kuin tyttöjen vaan annetaan riekkua. Kuria ja kotitöitä. 1v nostelee kummasti astiat koneesta apuna, koululainen pesee vessat.
On meilläkin kaaottisia päiviä ja tuntuu, että kaikki mahdollinen menee pieleen ja olen vähällä itsekin heittäytyä lattialla ulisemaan lasten viereen. Odotan nyt 3. lasta ja ekat viisi kuukautta oksensin vuorokauden ympäri. Tavallinen arkikin tuntui selviytymiseltä. Kun oma vointi kohentui, arki alkoi samantien rullata ihan eri tavalla.
Tosi tärkeää jaksamisen kannalta on myös paremmat yöunet edes silloin tällöin. Väsyneenä pinna kiristyy ja mulla ainakin totaalinen väsymys aiheuttaa iltaa kohden voimattomuuden tunteen ja melkein itkeä pillitän, jos asiat ei sujukaan (niinkin pientä, kuin jos lapset vetkuttelevat nukkumaanmenoa, hammasharja putoaa vessanpönttöön tms.) Virkeänä sitä jaksaa ja huumori toimii ;)
Mutta jos terveys ja voimavarat on kunnossa, meillä arki yleensä on nautittavaa. Koti on kaunis ja viihtyisä, harvoin mitään menee rikki. Leikkien jälkeen siivotaan, ellei sitten esimerkiksi isoa junarataa jätetä olohuoneen lattialle seuraavaa päivää varten. Ei riehumista tai turhaa huutamista. Kiukuttelua lähinnä väsyneenä, mutta lapset yleensä nukkuvat hyvin (ikää 2 ja 5). Itkua, jos lapsi tulossa kipeäksi tai satuttanut itsensä. Päivisin lapset leikkivät, piirtävät, askartelevat, ulkoilevat, välillä katsovat piirrettyjä, auttavat ruoanlaitossa tai kotitöissä (pyykit kuivumaan, tiskikoneen tyhjennys tms.)
Kaiken pohjalla on ilo näistä lapsista ja kiitollisuus mahdollisuudesta olla kotiäiti. En haluaisi menettää arkea näiden mussukoiden kanssa :)
Tsemppiä kaikille äideille! Niin kotiäideille kuin työssäkäyvillekin!
Kyllä se on nähty, että kukaan ei voi elää tietämättä kumpaa sukuupuolta lapsi on. Siitä päivästä alkaen kun se saadaan tietoon niin aletaan päästää poika helpommalla ja katsotaan turhia ääntelyitä läpo sormien ja ihailla riekkumisia.
Se on kummallista miksi ihmiset hankkii enemmän lapsia kuin jaksavat, haluavat, pystyvät hoitamaan ettei pala käämit. Jokainen aikuinen ymmärtää että lapsista on myös vaivaa, vaikka ihania ovat!
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 23:55"]
kannattaa jattaa se lapsiluku yhteen ja aitina oleminen on aivan ihanaa! mulla nyt 11v poika ja han on unelma. ei ole koskaan ollut mitaan ongelmia eika kukaan meneta hermojaan. viikottain vahintaan kahdesti ja usein kolme kertaa on kavereita illalla (uskon etta useammin kun on teini), mutta se ei aiheuta ongelmia.
[/quote]
Pitkähköt ikäerot toimii myös, vaikka eivät varmaan sovi kaikille. Meillä 3 lasta ikäeroilla 5.5v ja 3.5v. Monet tuntuu haluavan pikkulapsivaiheen nopeasti pois "alta", mutta mä olen nauttinut siitä vaiheesta tosi paljon kun on saanut rauhassa keskittyä jokaiseen lapseen kerrallaan (toki vanhemmat lapset ovat myös saaneet huomiota, mutta 4-6 -vuotiaat ovat monessa asiassa jo omatoimisia eikä sisarusten välisiä tappeluja tule juurikaan). Musta pikkulapsivaihe on aidosti kivaa aikaa ja olen halunnutkin, että se kestää kauan. Toki meillä myös mies on ollut hoitovapailla ja hoitanut aina puolet kotivelvollisuuksista.
t. 55
Kannattaa jättää lapsiluku yhteen. On itsellä helpompaa ja samalla hillitsee väestönkasvua omalta osaltaan.