Lapselle soittoharrastus (piano) vai urheiluharrastus?

ellei ole musiikista erityisen kiinnotunut. Liian pieni. Mieluummin muskari tai jokin satujumppa.

Valitettavan usein muusikoiden lapset harrastavat musiikkia ja urheilevien lapset urheilua ja muuta ei sallita vaikka lapsi haluaisi. Ja on tuttavissa monta joille itselle se musiikki on tärkeä ja lapset sitten raahataan muskareihin ja pianotunneille vaikka haluaisivat urheilun pariin ja toisin päin. Meillä lapset saavat kokeilla sitä mikä kiinnostaa. Ei 5-vuotiaan tarvitse vielä harrastaa pakosta mitään.

Meidän muusikkoperheen tytär on ainakin äitinsä mielestä musikaalinen, mutta en ole häntä vienyt edes muskariin. Kotona vain huomasin, ettei luontaisesti innostu kokeilemaan soittimia vaan musiikin soidessa aina vaan tanssii. Nyt vuosi takana balettia ja neiti on aivan innoissaan.



Huomaatko omassa lapsessasi innostusta johonkin tiettyyn? Pienten lasten kohdalla mun mielestä on tärkeää, että innostus harrastukseen tulee lapselta luonnollisesti eikä painostamalla. Toki lapsen voi viedä kokeilemaan, monia urheilulajejakin voi käydä kokeilemassa ennen pitempiaikaista sitoutumista. Monet musiikkiopistot järjestävät keväisin tutustumispäiviä, jolloin voi käydä tutustumassa erilaisiin soittimiin.



Ja viisivuotiaalle kyllä riittää sekin, että kotona (ja hoitopaikassa tai kerhoissa) saa touhuta tavallisia lasten asioita. Toivottavasti lapsellesi löytyy mukava harrastus, kun sen aika on. :)

....niin valitsisin itse äitinä ehdottomasti urheiluharrastuksen.



Liikunnallinen ja urheilullinen lapsi on koulussa suosituimpien lasten joukossa. Voimme olla tästä monta mieltä (ja itse olenkin) mutta näin se on.

valitettavasti tämä lasten harrastusmaailmakin on niin julma että nuorena on aloitettava jos meinaa pysyä ryhmien mukana.



Meillä lapset aloittaneet soittotunnit eskarisyksynä, silloin ovat olleet riittävän isoja keskittyäkseen.



Mutta tosiaan jotain aknteleryhmää? oppiihan siellä musiikin perusteet ja satubalettia tai touhujumppaa.

tuon ikäisellä voi olla kaksikin harrastusta, jos niistä ei täyty koko kalenteri. Jokin tunnin jumppa/satubaletti/temppukoulu kerran viikossa ja muskari/soittotunti lisäksi. Pian se selviää kummasta lapsi on enemmän kiinnostunut.

Minä ainakin olin luokan ykkönen juoksussa ja hiihdossa ja pallopeleissä, vaikken mitään liikunnallista harrastanutkaan. Äiti raahasi pienestä pitäen mukanaan metsässä, ja se riitti "liikunnallisuuteen" yhdessä geneettisen lahjakkuuden kanssa. Siihen en ota kantaa, olinko suosittu.



Pianoa sen sijaan en olisi ikimaailmassa oppinut yksinäni soittamaan, jos en olisi päässyt tunneille.

Molemmat tukevat motorista kehitystä, hahmotuskykyä ja estetiikantajua. Meidän lapset käyvät soittotunneilla ja sirkuskoulussa.



Viisivuotias voi toki osallistua pianonsoitonopetukseen, mieluiten esimerkiksi Suzuki-ryhmässä jossa musiikkia lähestytään korvakuulolta soittamisen ja leikin kautta. Musiikkileikkikoulut järjestävät myös soitinvalmennusta ja tutustumista - liian suoraviivaista sanoa että viisivuotias ei voisi käydä musiikkitunneilla.



Musiikinopetus on kehittynyt HUIMASTI niistä ajoista, jolloin palstamammalaiset ehkä kävivät kädet täristen soittamassa Aaronia vanhan kanttorin opetuksessa...



T. Musiikkipedagogi

On aloja joilla motorisen kehityksen herkkyysiän huomioiminen kuuluu olennaisena osana instrumentin tai urheilulajin oppimisessa. Lahjakkaille on myös annettava mahdollisuus kehittyä, vaikka kaikkia ei ole tarkoitettu huippuviulisteiksi tai telinevoimistelijoiksi - Suomi on tasapäistämisen mallimaa. Ironista kyllä, kansa janoaa maailmanmestareita ja taitureita kun huiput hukkuvat harmaaseen massaan.

Koskee niin musiikin, kuvataiteen, urheilun ja peruskoulun maailmaa.

valitettavasti tämä lasten harrastusmaailmakin on niin julma että nuorena on aloitettava jos meinaa pysyä ryhmien mukana.

jos ei selvää mielenkiinnon kohdetta ole, veisin muskariin. Tästä voi jatkaa jonkun instrumentin soittamiseen, jos innostusta on.

Ideoita?

Mikä liikuntaharrastus sitten olisi tuon ikäiselle hyvä? Ideoita?

Yleensä lapset kasvavat kovasti 5-7-vuotiaina ja jollei tässä vaiheessa liiku tarpeeksi, voi jäädä kömpelyyttä jota on myöhemmin vaikea kiriä kiinni. Jumppa, tanssi, judo yms. ovat hyviä harrastuksia ja vievät yleensä vain yhden illan viikosta.

Näin talven lähestyessä harkitsisin esimerkiksi luistelukoulua, jota on yleensä kerran viikossa. Tilaa jää myös soittotunnille jos sellaista haluaa kokeilla. Luistelutaitoa tarvitaan sitten eskarissa ja koulussa, ja jos lapsi osoittautuu viisivuotiaana kiinnostuneeksi lajista, on vielä aikaa jatkaa muissakin ryhmissä (liiton ikärajat kilpailijoille ovat tosi tiukat ja kouluikäisenä aloittava ei käytännössä pääse enää kisaamaan vaikka intoa olisi).

Sitä paitsi luistelu kehittää kehonhallintaa ja tasapainoa, jota tarvitaan monessa muussakin lajissa.

sopivassa suhteessa sekä liikuntaa että musiikkia, tosin 5v on aika pieni vielä moniin lajeihin.

Omien lasten urheiluharrastusryhmässä suurin osa käy myös soittotunneilla.

mm. taitoluistelu, ringette, jääkiekko, uinti, uimahyppy, tanssi, jumppa, jalkapallo, koripallo, tennis, judo, paini, hiihto, laskettelu ja ratsastus ja varmaan.



Muskarin lisäksi ainakin löytyy joiltain paikkakunnilta jamkids, jossa soitetaan kannelta.

Tasapaino, 4-10 -vuotiaana



Tasapainon kehittymisen herkkyyskausi alkaa 3-4 -vuotiaana ja jatkuu vähintään 10 ikävuoteen asti. Eli tasapainoa kannattaa harjoituttaa jo hyvin pienille lapsille.



Taito/tekniikka, 4-15 -vuotiaana



Kuten tasapaino, niin taidon ja tekniikan kehittyminen alkaa myös noin 4-vuotiaana. Tämä herkkyyskausi sen sijaan jatkuu pitkälle murrosikään asti.



Notkeus, 4-10 -vuotiaana



Notkeuden kehittymisellä on sama herkkyyskausi kuin tasapainollakin.



Lihaskestävyys, 8-14 -vuotiaana



Lihaskestävyyden herkkyyskausi alkaa jo 8-vuotiaana, eli jo tässä iässä kannattaa ryhtyä kiinnittämään huomiota lihasryhmien kykyyn työskennellä lepäämättä pitkän aikaa. Yksinkertaisin tapa kehittää tätä on varmaan kuntopiirityyppinen harjoittelu.



Peruskestävyys, 14-19 -vuotiaana



Peruskestävyyden herkkyyskausi tulee heti lihaskestävyyden jälkeen. Tämä helpottaa harjoittelun rytmittämistä, kun lihaskestävyyden harjoittelu voidaan korvata peruskestävyyden kehittämisellä.



Nopeus, 8-20 -vuotiaana



Nopeuden herkkyyskausi on ylivoimaisesti kaikkein pisin kausi. Sen kehittyminen alkaa jo alakoulun ensimmäisiltä luokilta ja jatkuu aina armeijan jälkeiseen aikaan.



Ketteryys, 5-12 -vuotiaana



Kuten tasapaino ja notkeuskin, niin ketteryyden kehittyminen tapahtuu hyvin nuorena. Tämä kausi kyllä jatkuu muutaman vuoden pitempään.



Nopeuskestävyys, 13-18 -vuotiaana



Nopeuskestävyyden herkkyyskausi on nopeuden kehittymisen loppupäässä. Se alkaa oikeastaan samoihin aikoihin, kun lihaskestävyyden kehittyminen on loppunut.



Kestovoima, nopeusvoima; 8-13-vuotiaana



Kestovoiman ja nopeusvoiman herkkyyskausi ajoittuu samoihin hetkiin kuin lihaskestävyyden herkkyyskausi.



Maksimivoima, 14-20 -vuotiaana



Maksimivoiman herkkyyskausi on huomattavasti aikaisemmin kuin yleisesti ajatellaan. Monesti kuulee, että maksimivoimaa saisi harjoitella vasta teini-iän jälkeen. Tällöin sen herkkyyskausi on kuitenkin jo ohitettu ja on aiheutettu pysyvät haitat tulevalle kehittymiselle.

Jamkids on lähes ala-arvoista rämpytystä perus bassobiitin päälle. Jos mahdollista, hakeutukaa ihmiset kunnon musiikkileikkikouluihin konservatorioille ja musiikkiopistoihin - yksityisiäkin on toki. Ette arvaakaan kuinka paljon merkitsevät ohjaajan tiedot ja taidot... Sama koskee toki urheiluakin.

Muskarin lisäksi ainakin löytyy joiltain paikkakunnilta jamkids, jossa soitetaan kannelta.

samaa Jamkids oli kyllä pettymys meidän pienelle pienokaiselle.

Yhteen lukukauteen saa jäädä meillä ainakin toistaiseksi.

se taito on välttämätön.

Itse musiikkia harrastavana varmasti veisin lapseni muskariin tai tuonikäisen jo jonnekin kanteleryhmään, tai miksei pianotunneillekin kokeilemaan löytyykö innostusta.



Mutta toisaalta kyllä kannustus liikuntaankin on tärkeää. Ehkä ei tarvitsisi vielä varsinaisesti harrastaa mitään tiettyä, pelkkä uima- tai luistelukoulukin olisivat jo hyviä juttuja.

Meidän lapset on aikanaan kokeilleet montaakin juttua. Jotain on harrastettu vuosi, jotain kaksi. Ihan pieni kulki vanhempien mukana esim muskarissa ja vanhempi-lapsijumpissa. Sitten kun alkoi jo itse ymmärtää, kysyttiin haluaako johonkin tiettyyn harrastukseen. Yleensä halusivat sinne missä joku kaverikin oli :)



Lyhimmillään jo lopetettu harrastus on kestänyt 3kk (lopetettiin kesken kauden kun oli lapselle niin epämieluisa, äidin valitsema musiikkiharrastus) ja pisimmillään kolmekin vuotta. Meidän lapset eivät ole mistään tietystä lajista innostuneet niin paljon, että olisivat siinä alkaneet määrätietoisesti itseään kehittää eikä kummallakaan ole oikein kilpailuviettiä.

Koulujen kerhot ovat olleet kivoja tapoja kokeilla uusia asioita rennolla meiningillä.



Nyt lapset ovat isoja koululaisia ja kummallakin on yksi urheiluharrastus. Nyt vaikuttaa siltä, että kumpikin on asiasta todella innostunut ja uskoisin että näiden harrastusten parissa mennään vielä pitkään.