Heinävauvat 2011
Hei!
Löytyisikö vielä ketään, joka olisi jo plussannut ja laskettu aika osuu ensi vuoden heinäkuulle?
Itse sain plussan tuossa pari päivää sitten ja laskettu aika tulee olemaan varmaan 2.7. Ajatukset pyörii koko ajan sen ympärillä. Ajattelin, että jos tämä palsta auttaisi hieman, kun saa jakaa mietteitä. :) Tästä ei oikein vielä näin varhaisessa vaiheessa muille haluttaisi kertoa.
Seuraa odotellen,
Hunsa (ehkä jotain 3+4)
Kommentit (243)
Tervetuloa tuutikki!
Liikuntaa olen minäkin aikoinaan harrastanut, salilla kävin ennen lapsia 3-4x viikossa mut se jäi lasten myötä. Nykyään pääsen kerran viikossa jumppaan. Hyötyliikuntaa tulee kuitenkin, kolme kertaa viikossa kävelen 8km (yht 24km viikossa) kun vien lapsia kerhoon. Esikoiselta sainkin harrastaa ihan normisti (sen minkä jaksoin, hölläsin kyllä tahtia), kävin äitiysjoogassakin loppukolmanneksella jossa harjoiteltiin rentoutumista, hengitystä yms. mitkä oli apuun synnytystilanteessa.
Toisen lapsen odotusaikana alkoikin sitten noin rv22 aikoihin supistukset vaivata, jouduin sairaslomalle töistä ja lepoa määrättiin (oli ikävästi muuttokin juuri silloin, eipä minusta apuja ollut). Kävin vielä töissä ennen virallista äityislomaa, poika syntyi sitten laskettuna päivänä, osasin vissiin höllätä sopivasti. Eka lapsikin syntyi ajallaan, rv39+6.
Että jos tästä synnytykseen asti pääsee niin luultavasti synnärille tulee lähtö sinä päivänä kuin on ennustettu :D
Aamupuuro: Niin, tuli mullakin mieleen että jos ne pukamat vuotaa? Mulla tuli pukamia tokan jälkeen, ne ilmeni vain kutinana ja häipyi onneks nopsaan itsestään.
Puolison fiilikset: Meillä mies oli vähän ihmeissään ja järkyttynytkin, niinkuin minäkin, kun tämä raskaus oli todellakin ylläri. Pienen sulattelutauon jälkeen tottakai oltiin onnellisia. Toinen megaylläri oli sen ekan ultran jälkeen, kun kohdussa olikin kaksi vauvanalkua! Mies alkoi heti miettiä käytännön asioita, esim auton vaihtoa yms. Näistä asioista puhuessa asia on konkretisoitunut ja innoissaan on mies mukana asiassa. Keskenmenon kokeneena ollaan molemmat kuitenkin varautuneita, ettei tiputa liian korkealta, jos tämäkin menee kesken.
Ei kerrota raskaudesta vielä kenellekään lähimmäiselle, vasta sen rv12 tuntumassa tai myöhemmin. Riippuu tilanteesta.
Meil ei oo vielä tekonimeä masukille. Olin miettinyt papua mut pitäskö se sittenkin olla pavut? :D Tai sit tylsästi Kolmonen tai Tuplat :)
Niin ja neuvolakäynnistä. Mies oli mukana esikoiselta ensimmäisellä käynnillä, kannattaa kyllä raahata mukaan jos mitenkään mahdollista. Muissa neuvoloissa oon käynyt yksikseen tai lasten kanssa. Rakenneultrissa mies on ollut aina mukana, se on kuitenkin niin jännittävä ja siinä vauva jo näyttää vauvalta, että mieskin näkee masussa asuvan piirteet.
Tuleepa multa nyt tekstiä, pitänee panna poikki ja jatkaa vaik huomenna.
Vointeja kaikille!
Rubiini rv 7 tienoilla kaksosineen (?)
Olipahan päivä ja tekisi kovasti mieli jakaa se kanssanne. Asiat vaan on sen luontoisia, etten tohdi niitä täällä avoimesti jakaa. Mitä olette mieltä, jos tuonne ryhmät osioon pistettäis pystyyn myös meille oma privaattiryhmä kuten huhti- ja toukokuiset on tehneet?
Pikagallup asiasta! :)
hei!viime viikolla plussasin ja heinäkuulle osuu tämäkin..!tämä viides raskaus, tosin yksi näistä aiemmista päättybyt synnytykseen. toivoa täynnä että nyt kaikki menisi hyvin..
Mun puolseta käy sellanen suljettu yhteisökin :)
Tervetuloa kaikille uusille =) Tännehän mahtuu kaikki halukkaat heinäkuun odottajat!
Voimia ja tsemppiä vuotojen pelottavan tunteen kanssa elämään joutuneille.
Pidetään peukut pystyssä teille kaikille, että kaikki on kunnossa.
Ekasta neuvolasta:
En ole paras kertoja ekasta neuvolasta, kun tämä käynti oli viidennen odotuksessa =D
Oli ihan normikäynti, kaikkihan on melko tuttua puuhaa ;) Pääsin kotiin reilussa puolessa tunnissa.
Olin siis yksin, mies oli ollut yövuorossa ja nukkui kotona. Mummu hoiti lapsia.
Perusjutut, hb, paino, verenpaine, pissa katsottiin. Siinä samalla puhuttiin ja mietittiin miten aiemmat raskaudet ovat menneet.
Mutta varsinkin ekan odottajat, ottakaa ne miehet mukaan! Siellä puhutaan niin paljon kaikkea uutta, mikä menee miehellekkin tajuntaan paremmin kun ulkopuolinen sen sanoo ;D Ja itsekkään ei varmasti kaikkea uutta tietoa jaksa sulattaa heti, toinen saattaa sitten muistaa sitten jotain muuta ja toinen jotain muuta.
Kun esikoista odotin niin mies oli mukana (myös monessa muussakin tarkastuksessa) ja taispas olla vielä toisenkin ainakin ekassa neuvolassa. Ultrissa on ollut aina.
Verenpaine, pissa, paino, hemppa ainakin nuo tarkastukset ekallakin kerralla. Sitten keskustelua kaikesta mieltä painavasta, paljon tietoa raskaudesta ja nippu papereita. Aikaa ekassa odotuksessa ekassa neuvolassa tais mennä 1,5-2h.
Ehkäpä joku ekan odottaja kertoo sitten tarkemmin kun on käynyt neuvolassa.
Sydänääniä ei meidän neuvolassa kuunnella ekalla käynnillä, sillä ehkäistään ettei turhaan huolestuta jos jumputus ei kuulukkaan. Tiedän neuvoloita, joissa kuunnellaan jo ekalla käynnillä.
Monissahan on ultrakin =) (kade)
Toisella käynnillä sitten otetaan suoniverinäytteet, hiv, rhesustekijät, sukupuolitauteja jne..
Miehen suhtautuminen raskauteen: Meille raskaus oli täysi yllätys =) Ensin shokki! Melko hiljaa istuttiin olkkarissa testin jälkeen molemmat. Kovasti mietti miten pärjätään taloudellisesti jne.. Mies jo seuraavana päivänä sanoi, et näin oli tarkoitettu. Itsellä fiilikset meni pidempään sekavina! Kun ei oltu enää ajateltu lisää lapsia. Vaan nyt on fiilis sellainen neutraali =) en innosta hypi edelleenkään, mutta kovasti odotan vauvan syntymää. Tää raskaus ei mua hirveästi innosta, ennemmin hyppäisin kesään ja synnytykseen suoraan.
Työnimi: Meillä ei hirveesti voi ääneen raskaudesta puhua kun on noita pikkukorvia kuuntelemassa.. Muutenkin ollaan aika vähän puhuttu koko raskaudesta.
Ihan vauvana puhutellaan jos jotain puhutaan. Enemmän puhutaan omista fiiliksistä, mun voinnista jne.. Elämästä kesällä ja sen jälkeen. Tahtoo nää useamman lapsen odotukset mennä tässä "sivussa" muitten arjen touhujen kanssa. Ei hirveesti kerkeä miettiä ja kun illalla on hetki omaa aikaa niin sitten on jo niin väsy.. ei ajatus enää liiku ;D
).( 24h ällötys yökötys on alkanu todenteolla =/ Ja väsymys, voi elämä =/ Kenenkään muun kohdalla ei tällästa ole ollut!
Mahan turvotus on suurta, iltaisin maha on kuin puolessa välissä olisin. Hirveesti ei tee mieli kutsua vieraita..
Ollaan kerrottu lähimmille ja olisinhan jo kiinni jääny. Niin iso tuo maha on jo ja äitiyshousut oli pakko kaivaa esille. Mitkään omat farkut ei mene jalkaan enää.
Te joilla on isompia lapsia niin milloin olette ajatelleet kertoa isoille sisaruksille?
Me kerrotaan ehkä joskus jouluna. Jos nyt saan pidettyä mahan salassa siihen asti, mitä pahoin kyllä epäilen. Ei olis niin pitkä aika odottaa.
Nyt on pakko alkaa kotihommiin =/
Ipana ja rv 8+5
et mulle sopii suljettu yhteisö=) Kuopuksen odotuksessa tehtiin suljettu yhteisö ja meistä on tullut tosi "läheisiä"
Ollaan yksi iso kokoontuminenkin tehty, kun muksut oli reilu 6kk ikäisiä ja sitten paikallisia tapaamisia =)
Mulle sopii suljettu ryhmä myös. Ihan kivakin, että saisi vähän vapaammin kertoilla, eikä tarttis pelätä, että tutut tunnistaa (ihan kun mun tutut täällä nyt kauheesti meidän juttuja lukis muutenkaan).
t. Aamupuuro
Nuorimmainen huutaa nyt sen verta kovasti noita hampaitaan, etten jouva pahemmin itekseni istahtaan.
Se suljettu ryhmä ois erittäin jees :D
Kävin sitten reippaana tyttönä perustamassa tonne Ryhmät-osioon suljetun ryhmän meille ja löytyy nimeltä Heinähatut 2011. Eli sinne siis ja jäseneksi liittymään :)
Hei. Tässä olis kans yks :)
Olen 4v tytön onnellinen äiti, omaksi ilokseni tänään varmistui seuraava raskaus...
Vaikkakin olen käynyt tk;ssa jättämässä testejä ko ihmettelin omaa oloani! Sieltä ilmoitettiin ei et ikävä kyllä ole raskaana. Noooh.. Tänään sitte en enää jaksanu ihmetellä missä mennään. JOTEn pistelin apteekkiin ja varmituin asiasta
RASKAANA
Siis tein sellasella digitaali testillä ;)
Okke. Huomenna tytön kanssa neuvola tätille, samalla varmaan myös varaan ajan ittelle :)
eli pyyntö laitettu. Suljettu ryhmä on varmasti hyvä idea.
t. baba
Eli pyyntö laitettu.
Jännityksellä odottelen ylihuomista varhaisultraa...
-Annu- RV 6+3
Jätetty täälläkin. Ihan vielä en näin julkisella palstalla halua asiasta kertoa =)
Liittymispyyntö laitettu täältäkin.
Tervetuloa Caani ja onneksi olkoon raskaudesta!
Huomenna tuleekin sitten ultrakuulumisia :)
Caanille lämpimästi tervetuloa joukkoomme :D
Ja kävin hyväksymässä kaikki jo tulleet hakemukset ryhmään, joten sinne vaan tutustumaan paremmin :)
Nyt kattoon Täydellisiä naikkosia!
Pitkästä aikaa täällä :) Kävin myöskin laittamassa "hakemuksen" eteen päin. Pääsee sitten tosiaan keskustelemaan vähän vapautuneemmin.
Uni silmässä jo mutta onnistuin laittamaan hakemuksen :)
Moikka moi kaikille!
Itsekin pääsin nyt liittymään tänne Odottajien puolelle! Reilu tunti sitte tuli positiivista tulosta testistä ja siitä asti onki kädet vapissu, onnesta tietenkin! Apua, kamalan ihanaa ja jännää!
Nyt jäädään vaan odottamaan! (:
-tea & pieni 4+3
Ihana lueskella näitä juttuja kun tietää että muitakin samassa tilanteessa!
Miten muuten teidän puolisot ovat ottaneet raskautumis tiedon vastaan? Meillä ukko ollut vähän liiankin viilipytty, pitää tietysti vielä jalat maassa, jotta jos (taas) tulis takapakkia niin ei ainakaan putoa niin korkealta.
Vielä ph:sta mulla oli 2 vuotta sitten syksyllä tosi kamalia kohtauksia, tuli pyörryttävä olo ja tukalan kuuma ja juoksin lääkäriltä toiselle eikä kellään ollut vastausta, joku määräsi matkapahoinvointilääkkeitä ja toinen sanoi että mun olisi aika rauhoittua!!!!! Niin hienoa on meidän terveydenhuolto. Sitten tuli kohtalokas matka viroon jossa sain pahimmat ja pisimmät kohtaukset ikinä ja luulin kuolevani sinne. Paluumatkan laivassa vain itkin ja kävelinkin koko ajan mieheni käsipuolessa koska olin ihan varma että pyörryn. Siltä reissulta marssin suoraan päivystykseen ja vaadin että asia pitää tutkia ja ottivatkin mut heti tarkkailuun koska lepopulssi oli 140 ja sitä myöden myös verenpaineet koholla (vaikka muuten tosi alhaiset). Antoivat monenlaista lääkettä eikä pulssi meinannu millään laskea. Siellä oli onneksi fiksu lääkäri joka määräsi metoproliinia jota syön edelleen ja mahd koko elämäni, se on pitänyt kohtaukset poissa ja pulssi ja verenpaine on nyt normaalin rajoissa. Pieniä kohtauksia voin saada hierojalla ja kosmetologilla mutta niistä pääsen yli hengittämällä superrauhallisesti ja puhumalla asiasta.
Soitin muuten jo vuosi sitten neuvolaan ja kysyin että kuinka metoproliini vaikuttaa raskauden aikana, ja sanoivat että se on melko turvallinen ja melko paljon raskauden aikana käytetty lääke ja että on pieni mahdollisuus että lapsi syntyy pienipainoisena mutta muuta haittaa siitä ei pitäisi olla.
Meillä masuasukki sai tekonimekseen Hilma :D
Itse olen aikanani saanut nimityksen Akseli.
Oletteko jo miettineet että koska voi alkaa kertomaan kavereille ja suvulle. Odotatteko ensimmäisen kolmanneksen vai kuinka?
Tulipahan taas aikamoinen romaani.
Hrr ja kylmiä aamuja : Tuu-Tikki