G: Kuvaile elämäsi kaamein krapula

Etsikää YouTubesta Radio Milleniumin "viimein krapula", siinä on olot hyvin tiivistetty !

Juoko joku KAHVIA krapulassa?! Itse en pysty, imen kofeiinit limsast.

Vierailija kirjoitti:

Huomenta! Lähdin eilen nauttimaan "Luciferista" terassille ja järkkäsin itselleni sangrialla sekä oluella pitkästä aikaa kunnon kankkusen. Yh. Olen 45-vuotias, enkä ymmärrä miten 25-vuotiaana tulin klo 3 kännissä kotiin, nukuin ja heräsin klo 7.00 töihin!  Nyt jos pitäisi, kuolisin . Nämä keski-iän kankkuset.. haluan sanoa nuorisolle että nauttikaa, kun vielä voitte !

En saanut yöllä nukuttua, hiki valui ja päätä särki mutta nukkumatti vain juoksi karkuun. sekin kuuluu  nykyään ryyppäämisen jälkitauteihin.. lopulta vajosin pätkivään ja levottomaan uneen olohuoneen lattialle. Ehkä 2h sain levättyä ja sitten täristen etsimään syömistä, oieasti siis TÄRISIN. peilistä katsoi kalvakka  hikinen  haamu, olisin kelvanut Walking  Dead sarjaan tällä naamalla!  Olo kuin David Copperfieltillä yrittäessäni päästä ulos hikisestä topista ja vähintään yhtä hikisistä pikkareista.  Mihinkään ei koske, mutta hikeä pukkaa ja korvissa soi vaimea mutta selkeä ambulanssin ääni, vaikkei missään aja ambulanssia. Olo ei tunnu paranevan yhtään... Pötkötän nakuna sohvalla, kanavasurffaan ja mietin kykenisikö kävelemään kilometrin Prismaan hakemaan jaffaa ja tuorejuustoa?  

MÄ EN JUO ENÄÄ IKINÄ!!!!!! JUMALAUTA.

Nelivitonen täälläkin ja kehtaako näitä luettua sanoakaan, mutta ei tule krapulaa, vaikka mitä joisi. Ei ole koskaan tullut. Kävi hyvä säkä geenilotossa tuossa asiassa. Vaimo sen sijaan kärsii kankkusesta minunkin edestäni. Ei juo usein :D

Nämä sopia nyt hyvin tähän iltaan! Huomista odotellessa..

Ajjai sentään, aika pahoja.

Vedin joskus kalsarikännejä yksin kotona, ja juomat loppui kesken kun olin parhaassa nousussa. Ajattelin sit että käyn vaan ihan nopeasti lähiräkälässä juomassa yhden, ja sit kotiin. Kävikin niin, että tapasin siellä kaksi keski-ikäistä kännistä miestä joilla oli sama tilanne ja päädyinkin dokaamaan, tanssimaan ja laulamaan karaokea ja ties mitä niiden kanssa. Aamulla herättiin kaikki samasta sängystä ja livahdin kiireesti kotiin, nukuin varmaan 10 h lisää ja heräsin niin tärisevänä ja huonovointisena että oli pakko hakea 8 pack olutta ja jatkaa. Nyt näin kosteat ajat on onneks takana päin enkä ole enää eksynyt lähiräkäään uudestaan ja toivottavasti en eksy tulevaisuudessakaan :D

Lisää! 

Mulla on paha tapa et kun ottaa ekan huikan niin sen jälkeen alkaa viina vaan maistuun lisää ja lisää.

Seuraa et seuraava päivä aikas pilalla ja morkkiksessa.

Pahin krapulani oli 3 päivän rankan juomisen jälkeen. Molemmista päistä tuli yhtä aikaa tavaraa 5 minuutin välein, tärisin kauttaaltani, sydän hakkasi tuhatta sataa, kurkkua kuristi ja henkeä ahdisti, kroppa oli ihan heikko. Henkisesti oli sellainen maailmanlopun olo, tai että joku demoni on ottanut minusta vallan. Silloin ihan oikeasti arvelin että krapulaan voi varmasti kuolla.

Toivoo kuolevansa, mutta pelkää ettei kuole.

Zinc

Eristyksissä kalliosaaressa vielä krapulaisemman miehen kanssa. En osannut ajaa venettä, mies ei pystynyt kun vasta loppuillasta.

Oksetti ja janotti ja migreeniä pukkasi. Ruokaa oli niukasti, mutta seuralainen oli jättänyt kylmälaukun auki arvaamattomaksi ajaksj enkä uskaltanut syödä mitään lihapitoisista eväistämme. Juotavaa ei oikein ollut, paitsi pari lämmintä kaljaa, joita seuralainen vartioi kuin koira luitaan. Teltasta ja saaresta tuli päivän edetessä kuuma pätsi. Jano oli kaikkein pahin. Yritin jopa juoda järvivettä mutta maku oli liian paha.

Minulla pisin putki ,siis aina ku hereillä niin kaljaa naamariin, kesti melkein 4 kk.

Ja täällä tyypit kirjottelee yhden illan darroista...

Ei riitä kirjaimet edes kuvaileen sitä darraa minkä semmosen putken jälkeen saa.

Ja se kestää useemman viikon.

Vedin kunnolla hapanta ja illan aikana polttelin kaverin sähkötupakkaa antaumuksella. En ole vuosiin siis polttanut normitupakkaa. Sähkötupakka ei maistunut oikein miltään ja kun sitä pystyi vetämään sisällä, niin röyhyttelin oikein kunnolla. Herra isä se krapula, en unohda ikinä. Sain varmaan jonkunasteisen myrkytyksen.. Pienikin liike aiheutti valtavan huonovointisuuden aallon. Muistan kun vielä 8 aikaan illalla makasin mahdollisimman liikkumatta sohvalla. Oksennus lensi moneen otteeseen päivän aikana ja ihan karsea olo. Ei kannata kokeilla.. eka ja vika kokemus sähköröökistä..

Nonni, tässä sopivaa keskustelua kun on vietetty pitkää viikonloppua.

Kävin mökkipaikkakuntani kaupalla perjantaina iltapäivällä ja oli kyllä aika ruttusen näköustä ryhmää liikkeellä, veneellä toki niin sattoi ottaa oluen terassilla.

Siitä oli hyvä jatkaa vielä pe-la.

Tänään sitten huokaillaan ja mietititään että kuka ajaa ja koska edes pystyy ajamaan.

Ex:llä olikin tapana kehittää lähtöaamun aikana jokin riidantynkä, että saattoi suuttuneena marssia vaikka alas rantaan, eli juomaan pari loiventavaa. Minä jouduin kuskiksi.

Railakkaan risteilyn jälkeen bussimatka Helsingistä Mikkeliin,oli elokuu ja aurinko paistoi. Bussi oli kuin sauna. Heräsin kun kaverit huusivat kuorossa että pitää poistua laivasta,jalat oli kuin kumia ja päähän koski. Luulin kuolevani siinä ulosmenon tungoksessa ja kun päästiin terminaalista ulos,aloin huuto-oksentaa ihmisten väistellessä. Bussissa alkoi vääntää vatsaa ja kun pieraisin,tuli ripulia housuun. Menin vessaan ja koetin pestä pikkuhousuja siellä heiluvassa kuumassa vessassa jolloin alkoi oksettaa uudelleen ja oksensin persus paljaana. Silmissä vilkkui kirkkaita valopalloja ja päässä sirisi. Voisi

kuvitella että migreeni tuntuu juuri siltä. Lopulta selvisin pois vessasta ja kaverit päästi takapenkille että voisin olla makuulla. Jossain vaiheessa aloin sitten kuorsata niin, ettå ikkunat helisi ja kaverit kävi välillä vetämässä hametta alas kun tajusivat ettå täysikuu paistaa sieltä takapenkillä.

Kun pääsimme Mikkeliin,kirjaimellisesti kierin ulos bussista ja sätkåvehkeet levisi ympäriinsä kun kädet tärisi niin.

Nämä nelikymppisen kankkuset,ei hel""tti..🥶🥵

Nuorena sitä saattoi tulla jatkoilta kotiin klo 5,nukkua pari tuntia ja klo 8 käydä suihkussa,ottaa Buranan ja lähteä töihin. Ei muuten onnistuisi enää,ei mitenkään!

Miun viimeisin krapula oli kun lähdettiin kaverin kanssa terassille ottamaan pari olutta ja tutustuttiin mieheen, jolla oli synttärit ja tahtoi tarjota meille "mukaville tytöille"( No mies oli jotain 70 joten kai me olimme hänestä tyttöjä).

Pappa osti meille sitten valkovenäläisiä ja jallushotteja 🍹🍸🍺

Menin kaverilleni yöksi kun asui lähellä keskustaa ja tajusin,etten kyllä pysty ajamaan pyörällä kotiin! Heräsin kello 7 siihen että huone pyöri ja kaverin kissan kehräys kuulosti siltä kuin joku juna huutaisi korvan vieressä. Jätin kaverin nukkumaan ja lähdin etsimään pyörääni keskustasta. Olo oli voimaton ja polkeminen tuntui ylivoimaiselta,ostin matkalla kioskilta energiajuoman mikä auttoi aavistuksen.

Kotona olo oli kuin Houdinilla tämän kiemurellessa ulos pakkopaidasta,kun koetin vetää hikisen maksimekon pääni yli . Peilistä katsoi niin kalvakka naama, ettå olisin kelvannut näyttelemään johonkin zombileffaan.

Suihkussa oli pakko istua. Kahvia ei voinut ajatellakaan. Koetin nukkua, mutta oli vuorotellen kylmä ja kuuma.

Heräsin niin kamalaan oloon, että pelkäsin kuolevani. Hetken päästä aloin pelätä, etten kuolekaan.

Aika tuore kokemus itselläni tältä keväältä.

Heräsin aamulla 8 aikaan oksentamaan ja sitä jatkui kutakuinkin 12h ajan eli laatta lensi vähän väliä ja väliajat toivoin oikeasti pökrääväni etten tuntisi sitä oloa, kuvotusta joka oli aivan silmitöntä. Ja tokihan oksensin viimeiset 4h pelkkää sappinestettä. Silmät oli mansikat, kasvot oli valkeammat kuin puhdas lumi, kylmä hiki iholla.

Ja turha sanoakaan, että en kyennyt edes vesitilkkaa ottamaan saati edes ajattelemaan mitään syömisiä, siinä tuli sitten sellainen pe-illasta klo18 - su-aamuun kestävä totaalinen syömättömyys/juomattomuus.

Onneksi sentään uni antoi armahduksen tuolloin la-iltana klo21 aikaan kaiken sen oksentaminen jälkeen ja heräsin vasta su-aamusta 9 aikaan seur kerran.

Näin sitä 4kymppinen kestää Alkoa, täytyisi varmaan harjoitella useammin..

1970-luvulla yliopiston ainejärjestön juhlissa join giniä niin paljon, että oksensin kotonani seuraavan yön ja päivän iltapäivälle.  Sänky keinui niin, että pidin toista jalkaa sängystä lattialla. Siihen loppui ginin juonti, ei edes lonkero mene alas.

Olen hihittänyt vedet silmissä näille jutuille, lisää!