Lue keskustelun säännöt.
G: Kuvaile elämäsi kaamein krapula
20.10.2010 |
Minä voin aloittaa. Olin risteilyllä avomieheni ja ystäviemme kanssa. Ilta sujui rattoisasti koko illan ja yön väkeviä juodessa. Tuntui, ettei viina noussut päähän joten lappasin vaan enemmän ja enemmän kurkusta alas. Lopulta minua alkoi väsyttämään ja menin nukkumaan. Aamulla heräsin siihen, että näen mustia pilkkuja, päätä särki aivan perkeleesti ja aloin saman tien oksentaa keltaista nestettä pitkin hyttiä. En edes vessaan ehtinyt. Oksensin litratolkulla myös avomieheni päälle. Koko loppumatkan vietin hytissä ja tämän jälkeen darra tuntu kestävän pari viikkoa..aivan kamalaa,mutta otimpahan opikseni
Kommentit (80)
viime talvena kun oli työpaikan bileet missä tappelin pomon kanssa, oli sit henkinen ja fyysinen krapula. Mulla oli vielä sillon kilpirauhaslääkitys pielessä ja sain liian suurta annostusta, ja se aiheutti tukalaa oloa. Se jotenkin maksimoi sen kamalan olon mikä mulla oli. Kaksi päivää tärisin ja sydän hakkasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeiseltä parilta vuodelta (tosiaan, pahat ovat olleet TOSI pahoja sitten 30 ikävuoden jälkeen...) ehkä 3-4 jättikrapulaa.
Ne ovat siis sellaisia, että sydän jyskyttää, hikeä pukkaa, väsyttää muttei saa unta... Hyi, onneksi ei ole vähään aikaan ollut. Oksennusta en saa koskaan aikaiseksi, mikä on harmi, voisi helpottaa.
Näitä on ollut mm. viime vuodenvaihteessa (aloitin illalla, join seuraavan päivän aamusta ja se seuraava aamu oli... hrrrr...), kesäloman alkaessa toissavuonna ja joku muu vielä.
Mutta se hyvä puoli tuossa jättikrapulassa on, että se menee sitten ohikin äkkiä. Herään joskus 10 aikaan kun se on päällä, sitä kestää jonnekin 13 saakka ja sitten se menee ohi, noin vaan. Kun taas "taviskrapula", kun on ihan toimintakykyinen, mutta on vaan sellainen höntti olo, voi kestää iltaan saakka.
kolme päivää, ollut oksentelua, masennusta, ahdistusta, ripulia...
Tuon takia en enää juokaa alkoholia, en kestä niitä pitkiä krapuloita.
oksenna karapulassa vaikka olisi kuinka huono olo. Kerran kuitenkin baarissa kaveri kantoi pöytään tarjottimellisen salmari shotteja ja vedin niitä sitten kaksin käsin (en edes pidä salmarista!) Olinkin sitten niin kännissä että baarista päästyäni kaaduin kadulle leuka edeltä ja joku tuntematon mies saattoi mut kotiin koska olin niin kännissä että en pystyssä pysynyt ilman auttavaa kättä.
Aamulla heräsin kotoa omasta oksennuksesta ja hirveän olon saattelemana kävelin vessaan ja matkalla vessaan oli lattialla siellä täällä oksennusta. Peiliin katsoessa huomasin että leuka on auki ja kiva arpihan siitä sitten jäikin.... Onneksi arpi on jo melko huomaamaton.
Yleensä krapulassa mulla se fyysinen olotila ei edes ole pahin, vaan se hirveä morkkis! Juuri pari päivää sitten kerroin täälläkin kun olin miehen ja hänen ystäviensä kanssa baarissa ja voi että sitä morkkista taas kun tuli seilattua ympäri baaria ja kaikkien kanssa piti tietysti jutella ja olla ylimpiä ystäviä. Ja tietenkin oli pakko käydä myös tanssilattialla ketkumassa ja yhden "raivokohtauksenkin taisin saada kun loppuillasta mies sammahti ja minä halusin vielä jatkaa bilettämistä. Jatkoin sitten miehen kaverin kanssa juomista ja lopulta hänkin tahtoi mennä nukkumaan ja siitäkin mun piti tietysti järjestää hirveä kohtaus.
Huoh, koskahan oikein otan opikseni...
Peruskankkunen on mulla se, että herään n. klo 9 pahaan oloon ja käyn oksentamassa. Päätä särkee kuin pahimmassa migreenissä, mutta koska oksentelua jatkuu jonnekin 18-19 asti ja mikään, siis kirjaimellisesti mikään ei pysy sisällä ei helpotusta ole luvassa kun ei saa lääkettä, ei nestettä. Ymmärrettävästi karttelen kankkusia kuin ruttoa :)
Kerran opiskeluaikoina tulin risteilyltä hirveässä kankkusessa, ja iloisena yllätyksenä olin saanut myös vatsataudin, jee! Eli tavaraa tuli molemmista päistä, ei varmaan tartte kertoa lisää... Eka kerta yllätti pahasti, olin oksentamassa ja pääm pytyssä joten vessa meni kivaan kuntoon. Oli niin nautinnollista siivota se siinä tilassa, hyi stana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on myös aina krapulassa niin että herään tosi aikaisin enkä saa enää unta. Enkä pysty koko päivänä nukkumaan vaikka väsyttää tosi paljon. t:kutonen
miksi en ole helmikuun 2003 jälkeen juonut kuin korkeintaan 2 viinilasillista tai pari siideriä kerrallaan.
Mulle tulee pienestäkin humalasta todella paha krapula. Huone pyörii, täytyy vain maata iltaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vais, itse oli pakko lopettaa kun ei kestänyt sitä krapulan tuomaa morkkista ja masennusta enää.
Eikä tullut nousuhumalakaan kuin harvoin. Tosin lopetin vasta lähemmäs nelikymppisenä.
mulla on myös aina krapulassa niin että herään tosi aikaisin enkä saa enää unta. Enkä pysty koko päivänä nukkumaan vaikka väsyttää tosi paljon. t:kutonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saaristossa. Oltiin pelattu pokeria tulitikuilla ja juotu, ei ihan älyttömästi mutta kuitenkin. Oli kyllä humalassa, aamulla oksensin eikä kenelläkään ollut särkylääkettä. Olin varannut tosi huonosti ruokaa ja juomaa mukaan (olin niin varaton opiskelija ja oli niin "hauskaa" lähteä apropoo kavereiden matkaan). Hirveä olo, vasta illansuussa tuntui että pystyi seisomaan.
minulla kans tuntuu siltä, että tyroksiinilääkitys pahentaa krapulaa. Toinen kamala krapula minulla oli joskus kaverin synttäreillä. Viina virtasi ja olin jo hyvin aikaisin illalla aikamoisessa humalassa. Taisin nukahtaa (tai sammua) jossain vaiheessa iltaa, mutta heräsin tunnin päästä. Olo oli mitä mahtavin ja jatkoin taas juomista. Sitten pää lyö tyhjää. Kavereiden tarinoiden mukaan olin oksentanut saunaan, syönyt koirannaksuja ja sammunut kaverin päälle. Ei, ei ollut teinikännit vaan helvetin nolot kaverin 29v synttärit... vieläkin hävettää!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päätä vähän särki aamupäivällä ja väsytti. Siinä se.
Nuorena tuli juotua moni mieskin pöydän alle ja ainahan siitä seurasi kauhea krapula. Pahimmasta päästä on se kerta kun aamulla heräsin ihan vieraasta paikasta, päällä vain t-paita ja farkut, keskellä talvea! Käsilaukku ja silmälasit hukassa, puhelimesta ei tietoakaan. Kavereille olin haistatellut ja lähtenyt yöllä omille teilleni, kaatuillut liukkaalla tiellä auton alle, onneksi parkissa olevan auton. Olin siis eksynyt naapurikaupunkiin, jonkun vanhan ukon kämppään yöksi, ei mitään hajua mitä siellä oli yöllä tapahtunut.
Morkkis ja fyysinen krapula oli ihan kamala.
Toisella kertaa sain aamulla tietää että olin sammunut lumihankeen sen jälkeen kun olin oksentanut ravintolan lattian tequila- ja salmarioksennuksella. Kaverit kantoivat kotiin onneksi lopulta.
Noista ajoista olen onneksi viisastunut ja en juo väkeviä ollenkaan. Silti krapula kestää pari päivää, oksennellen ja täristen. Nykyään otan max. kerran vuodessa pikkuhiprakan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viimeiseltä parilta vuodelta (tosiaan, pahat ovat olleet TOSI pahoja sitten 30 ikävuoden jälkeen...) ehkä 3-4 jättikrapulaa. Ne ovat siis sellaisia, että sydän jyskyttää, hikeä pukkaa, väsyttää muttei saa unta... Hyi, onneksi ei ole vähään aikaan ollut. Oksennusta en saa koskaan aikaiseksi, mikä on harmi, voisi helpottaa. Näitä on ollut mm. viime vuodenvaihteessa (aloitin illalla, join seuraavan päivän aamusta ja se seuraava aamu oli... hrrrr...), kesäloman alkaessa toissavuonna ja joku muu vielä. Mutta se hyvä puoli tuossa jättikrapulassa on, että se menee sitten ohikin äkkiä. Herään joskus 10 aikaan kun se on päällä, sitä kestää jonnekin 13 saakka ja sitten se menee ohi, noin vaan. Kun taas "taviskrapula", kun on ihan toimintakykyinen, mutta on vaan sellainen höntti olo, voi kestää iltaan saakka.
Kokemuksesta myös tiedän, että oloa parantaa ratkaisevasti, kun saa syötyä jotain ja vähän verensokeria nousemaan. Minua siis ei okseta, joten se ei ole ongelma.
Ongelma oli se, kun silloin vuodenvaihteessa yövyin kämpässä, jossa ei ollut _mitään_ ruokaa. Olisin tarvinnut vaikka vain juustonpalan tai lasin maitoa, ihan vähän jotain joka nostaisi sieltä montusta... Mutta ainoa, mitä oli (oli siis jotain...), oli kaurahiutalepaketti. Niin keitin siinä tärinähorkassani alasti (hiki!!!) kaurapuuroa, ei ollut edes suolaa ja sitä mä yritin lusikoida pari desiä että pahin olo menisi ohi. Ei ole kaurapuurokaan maistunut samalta sen jälkeen, heh...
En osaa hallita juomistani, sekoilen, kaatuilen, riehun, sammun ja muuta mukavaa. Onneksi en enää pane ketä vaan.
Pahin krapula on varmaan ollut se kun heräsin Englannissa autiotalossa, olin matkustanut jostain syystä yli 200 kilometriä junalla ja heräsin maaseudulta yksin autiosta talosta. Olin aivan jäässä ja oksentelin rojujen sekaan lattialle. Silloin olin 23-vuotias.
Nykyään krapulat vielä pahempia henkisesti, juon kerran, kaksi vuodessa.
Menin bileissä juomaan kavereiden itse tekemää kiljua, jonka käyminen oli vielä kivasti kesken.. (olin nuori, köyhä ja helvetin tyhmä, joten pakkohan se oli juoda, mitä sai, jos aikoi kännit vetää).. Tähän aikaan asuin vielä vanhempieni luona..
Bileiden jälkeisenä aamuna heräsin kotoani kylppärin lattialta eikä ollut hajuakaan, miten olin kotiin päässyt.. (Myöhemmin selvisi, että vanhempani olivat hakeneet minut bilepaikalta ja olin mm. lervannut autoon kotimatkalla. Hävettää vieläkin, vaikka tästä on jo vuosia....)
Huone pyöri ympärillä, näkökenttä oli sumeahko ja oksetti ja janotti ihan sikana.. Yritin juoda vettä lasista, jonka joku oli siihen latialle tuonut, ja oksensin.. Tämän jälkeen janotti entistä enemmän, mutta päätin, että juon ehkä sitten joskus myöhemmin.
Pääsin raahautumaan olohuoneeseen, jossa rakas isäni ilmoitti, että raitis ulkoilma auttaa eli ei muuta, kuin ulos koiraa taluttamaan.. No, lähdin sitten kävelemään (hyvin hitaasti) metsäpolulle ja koira jouksenteli ympäriinsä.. Pääsin etenemään ehkä 15metriä paikkaan, josta ei enää meille kotiin näkynyt ja kellahdin katjapuskaan istumaan.. Siellä sitten rötkötin pahoinvoivana ja janoissani ties kuinka pitkään ja uskoin, että kuolen, kun tuli aika pahoja rytmihäiriöitä..
En muuten kiljuun ole koskenut tuon ekan kerran jäkeen..:D Ja vielä monta vuotta myöhemminkin ihan pikkuisen hiivalta maistuva siiderikin (tai mikä tahansa muu juoma) sai mahan kääntymään ympäri...
ja väsymys, jotka menneet ohi kahvikupposen ja kunnon aamupalan syömisen jälkeen. Koskaan en ole oksentanut tai maannut vaan sängyssä. Juon aina lasilisen vettä drinkkien välissä ja ennen nukkumaan menoa juon paljon tuoremehua/limua ja syön suolaista, niin ei ole koskaan päässyt krapula kunnolla yllättämään ;)
Ja en juo vain yhtä tai kahta siideriä, vaan on sitä tullut siemailtua reippaasti niin kirkkaita, kuin shottejakin sekaisin...
ja väsymys, jotka menneet ohi kahvikupposen ja kunnon aamupalan syömisen jälkeen. Koskaan en ole oksentanut tai maannut vaan sängyssä. Juon aina lasilisen vettä drinkkien välissä ja ennen nukkumaan menoa juon paljon tuoremehua/limua ja syön suolaista, niin ei ole koskaan päässyt krapula kunnolla yllättämään ;)
Ja en juo vain yhtä tai kahta siideriä, vaan on sitä tullut siemailtua reippaasti niin kirkkaita, kuin shottejakin sekaisin...
En pysty nyt pahinta sanomaan, karmea ja monen päivän väsymys ja katumus dokauksesta kyllä tulee nykyään. Toista se oli alle kolmekymppisenä, harmi vaan.
ollaan kans kaverin kanssa joskus teininä tehty itse kiljua, lapin kiljua nimittäin. Se sitten kävi pari viikkoa kun ohjeen mukaan pitikin. Sitä sitten juotiin oikein olan takaa ja luultiin, että ei nouse päähän kun ei maistunut alkoholilta yhtään. No, kyllä se sitten nousi kun oltiin molemmat juotu sitä melkein 1,5 litraa. Kiljun piti siis olla noin 13%sta. Oksenneltiin kaverin kanssa kilpaa pitkin steissiä ja meidän rapun rappusten alle..Voiko teininä olla yhtään tyhmempi?? :D
ap
Eräs on kun ryyppäsin laivalla, pari reissua peräjälkeen samalla botskilla maissa käymättä, kun nyt sattui sopivasti olemaan vapaata ja tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus... Väkeviä ja ties mitä, sitten kotiin ja parin tunnen unet, ja auta armias kun se laskuhumala ja krapula iski, se kesti miltei vuorokauden oksentamista, ja makasin kylppärin lattialla, kun en muualle päässyt enää.
Yhden kerran join vaan liikaa, tequiloita, ja oksensin jo kotimatkalla taksissa. Sitten pihalla, rapussa, suoraan vessaan kylppäriin taas "nukkumaan"...
Kun tulin yli 30v, lievemmätkin krapulat on alkaneet kestää 2-3 vrk, mutta en ole juonut itseäni kuolemakuntoon toisaalta. Jotain on siis oppinut? :)