G: Kuvaile elämäsi kaamein krapula

tää on mun loppuilllan kliimaksi - se on nimittäin ainoa tapa, millä selviän seuraavasta päivästä. muuten tulee noutaja.

ollaan kans kaverin kanssa joskus teininä tehty itse kiljua, lapin kiljua nimittäin. Se sitten kävi pari viikkoa kun ohjeen mukaan pitikin. Sitä sitten juotiin oikein olan takaa ja luultiin, että ei nouse päähän kun ei maistunut alkoholilta yhtään. No, kyllä se sitten nousi kun oltiin molemmat juotu sitä melkein 1,5 litraa. Kiljun piti siis olla noin 13%sta. Oksenneltiin kaverin kanssa kilpaa pitkin steissiä ja meidän rapun rappusten alle..Voiko teininä olla yhtään tyhmempi?? :D

ap

Ei maltettu odottaa sen valmistumista, eikös sitä tullut paskennettua housuun junassa Kannelmäestä stadiin :)

kun en yhtään tajunnut paljonko join. Samasta viinipullosta kun kaatoi monet ja aina tuotiin uusi tilalle.



Aamuyöstä alkoi hillitön oksentelu (olin mieheni ja 3 lapsen(!) kanssa hotellissa). Onneksi kaikki kuitenkin pönttöön. Äiti oli vähän "pipi". Tärisin ja oksentelin muutaman minuutin välein. Pelkkä kyljen kääntö sängyssä niin taas sai juosta oksentamaan. Hotellista piti vielä ajaa tunnin matka mummolaan ja vielä illalla kahden tunnin matka kotiin. Automatkat jouduin skarppaamaan ihan täysillä, etten olisi oksentanut. Koko päivänä en pystynyt syömään mitään. Mummolassa join lasillisen vettä ja juoksin taas oksentamaan heti.

juonut koko illan ja yöllä ollut jatkoilla. Olin kyllä juonut limsaa ja vettä juomien välissä mutta kai sitä vain tuli juotua niin paljon (pari viinapaukkuakin) että seuraava päivä oli kyllä melkein pelkkää yrjöämistä.

Heräsin aamulla, tuntui kuin olisin ollut edelleen kännissä, hirveä jano, juomisen jälkeen heti oksentamaan jotain keltaista. Myöhemmin yritin juoda ja sama. Oksensin varmaan 10 kertaa.



Yleensä jos juon parikin, herään aamulla aikaisin ja oli olo millainen tahansa, en saa unta.



Ja aina, kun juon vähänkin siideriä tai olutta vahvempaa niin tiedän yrjöäväni aamulla.

Yrjöäminen niinkään ei ole kamala toimitus, teen sen ihan vapaaehtoisesti ja ihan uhallani juon aamulla jotain lämmintä vettä tai laihaa mehua että irtoaa paremmin jos on yhtään sellainen olo. Yrjöäminen helpottaa oloa nopeasti jos mitään oloa on.

Tosin vaikkei mitään krapulaa tunnu olevankaan niin saatan yrjötä jossain vaiheessa päivää (jos siis olen kirkasta juonut missään muodossa) ja yrjöän sitä polttavaa keltaista mönjää tai jos erehdyn juomaan yhtään jekkua tai jekkupaukkua niin kyllä tulee monta kertaa seuraavana päivänä käytyä istunnolla.



Välillä on tosi hankala arvioida mistä tulee krapula ja mistä ei (tai siis joo, alkoholistahan se tulee). Juon kaksi siideriä ja aamulla tuntuu krapulaiselta ja joskus juon vaikka 6 siideriä eikä aamulla ole mitään.



Ja kun joku kysyy, että miksi juo jos tulee karmea olo niin se karmea olo kestää sen hetken että käy suihkussa, mahdollisesti ykää, syö ja juo reilusti. Tosin sellainen höhlä olo saattaa joskus jäädä koko päiväksi (kupla :D on asiaa mutten jaksa sanoa, ajatukset vilistää, ramasee muttei väsytä :D )

Ja yleensä sitä krapulaa ei tule ollenkaan, yritän juoda jo edeltävän päivän aikana reilusti vettä jos tiedän olevani lähdössä. Nukkumaan käydessä juon vielä mukillisen vettä ja nappaan buranan ja monivitamiinitabletin.

että ensin pelkäsin että kuolen, ja sitten pelkäsin etten kuolekaan...

ei vedä vertoja tälle darralle:

Baarissa join väkeviä kun tarjottiin, paljon. Selvisin lähes kunnialla kotiin, enkä edes oksentanut vielä. Aamulla kun heräsin, olin melkein kuollut. Koko päivän oksensin verta, enkä voinut nousta sängystä. Kaksi seuraavaa päivää olin niin heikkona, että en jaksanut paljoa liikkua.



Enkä ottanut opikseni, tuota krapulaa on seurannut monta muuta lähes yhtä pahaa, ei tosin nykyään enää yli 30 vuotiaana. Nyt osaan juoda vähemmän=)

on niin vanha juttu,lol

nuorempana (ei siis teininä, vaan päälle parikymppisenä), lapsettomana sinkkuna tuli usein vedettyä kunnon kännit ja miulla kun on huono viinapää, niin kankkusetkin olivat sitten sen mukaisia.. :( väsyttää muttei pysty nukahtamaan, repivä hedari, huone pyörii, tuntuu että on vieläkin kännissä.. kerran ajoin tuossa tilassa pyörällä pari km prismaan, kun piti saada mehua!! ihme etten päätynyt puskaan..

vaakatasossa olo, mehu/limsa, roskaruoka kuten pitsa ja SUKLAA ovat ehdottomia olon parantajia :D nykyään siirryn yleensä parin siiderin jälkeen pyytämään " hyvän halvan ja holittoman drinkin", raskausaikana kun totuin olemaan juomatta alkomaaholia

Mulla useasti pääkipeä. Aamu alkaa buranalla ja vedellä. Pitkin päivää vetämätön olo. Kaikki ahdistaa ja pelottaa. Ajattelee hirveitä asioita ja vainaroi. Sydänhakkaa ja välillä närästää. Nukkuessa uni on koiranunta ja herää pelkotiloihin jolloib sydän hakkaa hullunlailla.. saattaa ja yleensö kestääkin 2-3 vrk... helvetin ahistavaa. Silti ei vaa opi ja aina lähtee juomaan.

Join pari pulloa punkkua ja lähdin baariin, siellä shotteja ym. Oksensin McDonald'sin pöytään, omien ja kaverin ruokien päälle. Kotona oksentelu jatkui. Aamulla oksentelu jatkui sappinesteen muodossa, ei pystynyt edes vettä juomaan. Seuraavana päivänä olisi ollut töitä. Työkaveri joutui tekemään vuoron puolestani.

Ryyppäsin enemmän kuin tarpeeksi. Aamulla heräsin tutun luota, siellä ei ollut niin mitään juotavaa eikä syötävää, joten oli lähdettävä liikkeelle olotilasta huolimatta. Kotimatka oli jotain sanoinkuvaamatonta pahoinvointia vastaan taistelua. Oksensin kaaressa rautatieaseman edessä keskellä päivää, tästä jatkui tuskallinen matka junalla, sisulla kestin matkan, junasta ulos ja taas oksennus kaaressa. Kotioven edessä vielä meinas lentää mutta sinnittelin kotiin asti, joten vessan seinä sai ensimmäiset roiskeet. Vessan lattialla maaten ja välillä oksentaen meni muutama tunti. Rankkaa oli.

Se kerta kun sairastuin krapulapäivänä vatsatautiin.

Karmein ehkä, kun lähdin eroa suremaan Kap Verdeen, ja siellä ryyppäsin viikon suruuni hotellin altaalla.Vielä paluumatkalla lentokoneessa tissuttelin, joten olo oli suhteellisen ok. Mutta sitten kun lopetin viikon putken, alkoi krapulan karmeus paljastua.

Minä kuvittelin, että se olisi vain päänsärkyä ja oksentelua yksi päivä, ja sitten ohi. Mutta ei, tämä oli ihan jotain muuta. Se alkoi sillä että heti kun promillet lähestyi nollaa, tuli aivan hirvittäviä pelkotiloja, suorastaan paniikkikohtausta. Pelkäsin ihmisiä, pelkäsin tyhjyyttä, pelkäsin Jumalaa (johon en edes usko), pelkäsin kuolemista ja pelkäsin elämistä. Päässäni soi harmonikkamusiikki aina vaan, vaikka tiesin ettei sellaista oikeasti missään ole. Tuntui että sekoan, että minuuteni hajoaa palasiksi kaikkiin kaoottisiin aistimuksiin joita en pysty kokoamaan yhtenäiseksi kuvaksi maailmasta. Siinä vaiheessa kun koin että pystyin siirtämään osan minuuttani vaikka tuoliin, ja käymään sen kanssa dialogia, huolestuin ja soitin opiskeluaikaiselle eksälle, jonka olin jättänyt alkoholismin takia. Hänellä olisi kokemusta.

Hän sanoi, että nyt haet äkkiä viinaa, sinulle meinaan paukahtaa juoppohulluus päälle jos lopetat kuin seinään. Hän neuvoi, että ekana päivänä juon 10 annosta, sitten 9, sitten 8 jne. Hän toi vielä bentsoja muutaman ahdistusta helpottamaan - hänellä oli niitä määrättynä osana masennuksen hoitoa toisen lääkkeen kanssa. Tällä tavalla sitten selvisin kauhukrapulasta. Onneksi oli lomaa jäljellä niin että pystyi asteittain lopettamaan ryypingit.

Tällä oli muuten yksi hyvä seuraus: en surrut enää eroa pätkääkään tuon jälkeen. Olin täysin tunteeton sen suhteen. Olin vain rajattoman iloinen että olin hengissä enkä ollut seonnut. IHan sama vaikka oli tullut ero.

Muulla ainaki iha epätodeline olo pelottaa ihan hirveesti sydän hakkaa nään harhoja silti pitää aina vaa viikonloppusin juua :s

Puolentoista vuoden putken jälkeinen olo. Fyysinen krapula kesti kolmisen kuukautta...

Kaikki krapulat nykyään, + kolmekymppisenä! Ennen krapula oli yhden päivän päänsärky, nykyään kolmen päivän pökkyräinen ja voimaton olo, istuminenkin on liikaa.  Ja sitten kun lapset  vielä pyörii jaloissa!

Lähdin kaverille istumaan iltaa, kahville oli tarkoitus mutta kaverilla oli viiniä ja jossain vaiheessa päädyimme parille siiderille lähipubiin. Kotimatkalla ajoin pyörällä siksakkia ja aamulla  herätessäni olin kuolla, kun muistin että exä tuo lapset klo 12! Ryömin suihkuun vaikeroimaan, huone pyöri silmissä ja suu oli rutikuiva. Pahinta oli se pyörrytys, kävelin kirjaimellisesti seiniä pitkin ja mekkoa vedin päälle lattialla istuen!  Sitten eikun litra omenamehua kerralla kurkusta alas, kahvi tippumaan ja odottamaan lasten saapumista ns" toivoen parasta ja peläten pahinta."

Terveisiä sängynpohjalta. Tänään olen VAIN

- herännyt aamuyöllä umpiväsyneenä, mutta kyvyttömänä nukkumaan

- kärsinyt jyskyttävästä päänsärystä, närästyksestä ja oksetuksesta

- valvoessani aamuyöllä miettinyt kuolemaa, uskontoa, maailman ylikansoittumista, avaruutta ym. niin kauan että olin paniikissa

Pahimmassa darrassani heräsin ulkovaatteet päällä (ja aivan oksennuksessa) työaamuna. Suihkussa tajusin olevani vielä kännissä kun koko kylpyhuone pyöri. Pääsin jollain ihmeen kaupalla toimistolle, jossa jatkoin oksentamista ja ripulointia hirveän morkkiksen ja häpeän siivittämänä. Muistin, että olin illalla haastanut riitaa, itkenyt baarissa ja tullut heitetyksi ulos taksista kun aloin oksentaa. Olin aivan kuivunut ja uupunut ja näytin ihan hirveältä.

Huomenta! Lähdin eilen nauttimaan "Luciferista" terassille ja järkkäsin itselleni sangrialla sekä oluella pitkästä aikaa kunnon kankkusen. Yh. Olen 45-vuotias, enkä ymmärrä miten 25-vuotiaana tulin klo 3 kännissä kotiin, nukuin ja heräsin klo 7.00 töihin!  Nyt jos pitäisi, kuolisin . Nämä keski-iän kankkuset.. haluan sanoa nuorisolle että nauttikaa, kun vielä voitte !

En saanut yöllä nukuttua, hiki valui ja päätä särki mutta nukkumatti vain juoksi karkuun. sekin kuuluu  nykyään ryyppäämisen jälkitauteihin.. lopulta vajosin pätkivään ja levottomaan uneen olohuoneen lattialle. Ehkä 2h sain levättyä ja sitten täristen etsimään syömistä, oieasti siis TÄRISIN. peilistä katsoi kalvakka  hikinen  haamu, olisin kelvanut Walking  Dead sarjaan tällä naamalla!  Olo kuin David Copperfieltillä yrittäessäni päästä ulos hikisestä topista ja vähintään yhtä hikisistä pikkareista.  Mihinkään ei koske, mutta hikeä pukkaa ja korvissa soi vaimea mutta selkeä ambulanssin ääni, vaikkei missään aja ambulanssia. Olo ei tunnu paranevan yhtään... Pötkötän nakuna sohvalla, kanavasurffaan ja mietin kykenisikö kävelemään kilometrin Prismaan hakemaan jaffaa ja tuorejuustoa?  

MÄ EN JUO ENÄÄ IKINÄ!!!!!! JUMALAUTA.