Millainen piano? Sähköinen vai ihan oikea?

Kommenttini on myöhässä aloittajan suhteen mutta jos joku täällä nyt sattuu lukemaan saman ongelman kanssa toivon että tästä on apua.

Itse olen 18-v ja soittanut pianoa 11 vuotta. 

SÄhköpiano on ihan ok jos pianonsoittoa harkitsee "no kokeilempas tätä harrastukseksi muitten joukkoon"-tyylisesti. Sähköpiano on ihan okei myös jos on bändipuolella soittamassa ja opettelemassa, kun siellä ei muutenkaan opeteta oikeaa tekniikkaa.

Kuitenkin jos lapsesi menee klassista opettelemaan(=siellä opetetaan tekniikkaa kunnolla ja vaikka soittaminen olisi vain harrastukseksi aiottu niin opiskellaan kunnolla jos vaikka jossain vaiheessa haluaakin pianistiksi) ja tähän tarkoitukseen sähköpiano on todella huono. Tiedän tämän koska olen koko elämäni soittanut vain digitaalipianolla, ja se on tehnyt minulle vain hallaa(itse olen siis klassisella puolella). Opin väärän tekniikan joka toimi digitaalipianolla mutta ei akustisella. Soitan vieläkin sähköpianolla koska vanhemmillani ei ole varaa kunnon akustiseen( trust me, digitaalipiano on silti parempi kuin huono akustinen) ja minulle on hankala saada sähköpianolla opiskellut kappaleet kuulostamaan hyvältä akustisella pianolla/flyygelillä(opintoluokassani flyygelit). Vaikka mainostetaan että nykyiset sähköpianot ovat kosketukseltaan ja nyanssimahdollisuuksiltaan(äänenvoimakkuuden vaihtelut biisissä) aivan samat kuin akustisessa, näin ei ole. Tiedän itse kokemuksesta kosketuksen olevan aivan erilainen(vaikka minun koskettimissani on vastusta niin silti koskettimisto tuntuu fläpyskältä verrattuna flyygeliin jossa on oikeasti tehtävä töitä kauniin äänen saamiseksi). Myöskin nyansseja on mahdoton tehdä sähköåpianolla yhtä selkeästi ja sulokkaasti kuin akustisella ja minulla meni monta vuotta(enemmän kuin niillä kenellä hyvä akustinen kotona) jotta opin soittamaan nyansseja. Säästät siis rahaa opiskelumaksuissa kun opiskelu kestää pari kolme vuotta vähemmän kun kunnon soittimella pääsee soittamaan joka päivä, eikä vain kerran viikossa. 

Koskettimisto on erilainen myös siinä määrin että sähköpianolla saat aikaan äänen vaikka et painaisi kosketinta kunnolla pohjaan/teet sen huolimattomasti, mutta eritoten flyygelillä ei ääntä saa aikaan ellei kosketin mene pohjaan asti ja varsin yksittäisellä, napakalla mutta silti pehmeällä liikkeellä. Tällaisia asioita ei opi muuta kuin soittamalla sitä oikeaa soitinta, joka (valitettavasti?) on akustinen. 

Joten vaikka akustinen piano on kallis, niin suosittelen lämpimästi sellaisen hankkimista. LApsesi oppii kerralla oikean tekniikan ja hän oppii arvostamaan käsityönä valmistettua soitinta. Myös hetkittäiseltä epätoivolta säästytään kun lapsi ei joudu painimaan ajatusten kuten "miksen vieläkään osaa" kanssa (niinkuin minä tein esim. nyanssien kanssa) ja asiat sujuvat muutenkin paljon helpommin. Myös lapsen kädet vahvistuvat sitä mukaa kun hän soittaa.

MInulla ongelmana on nyt se, että sormeni ovat liian heikot (koska sähköpianon koskettimisto on kevyt soittaa(kyllä, toiset akustisetkin ovat kevyempiä/raskaampia kuin toiset muttei tässä määrin)) ja minusta on hankala soittaa nopeita kappaleita (metronomi: 95 ja tahdissa enimmäkseen kahdeksasosia, muutama kuudestoistosa ja trioleja ym.) flyygelillä vaikka se meneekin ihan heittämällä kotona sähköpianollani, johtuen siitä että flyygeli on raskaampi.

Saatan kuulostaa siltä että mainostan flyygeleitä, mutta en oikeastaan. TOki jos jollakin sellaiseen varaa on, good for you, mutta ne on kotikäytössä hankalia. AKustinen pystypiano on paras vaihtoehto kotiin. 

72 kannattaa akustista pystypianoa (tai flyygeliä), mutta minä annan äänen digitaaliselle pianolle. On totta, että oikealla pianolla on monia hyviä puolia. Silti ainakin meidän pojan kohdalla digitaalipianon ominaisuudet tuovat mukanaan paljon plussaa. Vaikeaa olisi valintaa tehdä, siksi meillä onkin molemmat.

Ensinnäkin koska perheessä on muitankin ihmisiä kuin tuo pianisti, niin muiden hermo ei kestä sitä jatkuvaa soittoa. Pianossa on KOVA ääni ja ainakin meillä pianon on melkeinpä pakko olla olkkarissa josta se kuuluu joka paikkaan. Kyllä ne puolen tunnin soittoläksyt kestää kuka tahansa, mutta kun soittomäärät ovat isoja, niin oikeasti ei pää kestä muilla. 

Digitaalipianolla voi leikkiä. Voi tallentaa, vaihtaa ääntä ja käyttää rytmejä. Tuo soitin on tuottanut todella paljon iloa pojalle (ja meille muillekin) ja uskoisin että teinivuosina se on ollut tärkeä soittoinnostuksen ylläpitäjä. Sillä voi soittaa poppia ja rokkia helposti. Voi soittaa vaikka klo 7 viikonloppuaamuna muiden nukkuessa (soitin on pojan huoneessa). Sen voi myös ottaa myöhemmin hyvillä mielein kerrostaloasuntoon mukaan.

Meillä on kerrostalossa digitaalinen piano. Valittiin mahdollisimman laadukas. Tunneilla soittaa pianoa ja esityksissä flyygeliä. Musiikkopistolla soittaa, eikä opettajalta tullut noottia - tietää ettei meillä ole akustista. Onhan se ääni erilainen, vaikka kuinka on laadukas vehje. Tuntuma kyllä on yllättävän samanlainen pedaaleineen jne.

Aloitussoittimeksi lapselle digipiano on ihan ok! Meillä ei ainakaan mikään mozart ole kasvamassa ;)

[quote author="Vierailija" time="19.10.2010 klo 20:32"]

Varmaan digipiano on ihan hyvä, jos olettaa soittavansa vain seuraavat viisi-kymmenen vuotta.

Digipianoissa on kuitenkin elektronisia komponentteja aika monta, joten olen erittäin epäileväinen se pitkäikäisyydestä! Vrt. kännykät.
Akustinen piano taas kestää jopa sen sata vuotta ja korjaaminenkin onnistuu.

[/quote]

Voihan sen 5 vuoden soittamisen jälkeen hankkia käytetyn akustisen, jos lapsi enempi innostuu! Käytetylle hyvälle digipianollekin on olemassa jälleenmyyntimarkkinat...

Meillä lapsi aloitti pianomuskarissa ja silloin ei ollut tietoa, kauanko harrastus jatkuu vai pääsekkö kunnolla edes alkuun. Ensimmäinen vuosi harjoiteltiin läksyt vanhoilla, mutta siis laadukkailla sähköuruilla. Läksyt olivat helppoja silloin ja kyllähän ne oppi silläkin ihan hyvin. Varsinaisella tunnilla soitti sitten oikealla pianolla.

Ensimmäisen vuoden jälkeen tuli suurempi varmuus siitä, että harrastus jatkuu, joten sitten ostettiin ihan oikea piano (käytettynä). Oikein hyvä piano olikin ja sillä on nyt harjoiteltu reilu 3 v. Jossain kohtaa tulee ehkä aiheellista vaihtaa piano vielä parempaan, mutta siis sanoisin, että jos lapsen innostuksesta ei ihan tiedä, niin voihan aloitella vähän edullisemmallakin soittimella.

Jos lapsesi innostuu joskus soittamaan kosketinsoittajana bändissä, niin laadukas sähköpiano on hyvä ostos. Soundivaihtoehtoina tavallinen piano ja klassikot kuten erilaiset urut ja rhodes. Kaupassa kannattaa kysyä henkilökunnalta. Siihen voi myöhemmin yhdistää toisen koskettimiston ostamalla uuden telineen johon mahtuu kaksi soitinta. Toinen soitin sitten syntikka, jossa on laadukkaita bändikäyttöön soveltuvia moderneja soundeja. Näin lapsesi pääsee keikoille!

Osaavat, bändisoiton halitsevat kosketinsoittajat soundinmuokkaustaitoineen ovat nimittäin haluttua tavaraa, kun taas peruspianistit pystypianoineen ovat tässä suhteessa hyödyttömiä. Pystypianoa ei niin vaan keikalle tai treenikämpälle raahata ja soundeja tasan yksi.

Ilman muuta oikea piano. Jos harjoituspiano on sähköpiano, niin väärän kosketustuntuman takia ei opi soittamaan oikein.

Ihmiset, jotka ette ole ikinä soittaneet itse sekä akustista, että digitaalista pianoa konsertissa... Miten teillä voi olla mielipide tähän asiaan? Ja miksi teidän mutu-mielipiteenne kiinnostaisi ketään?

Mulla ei ole omia kokemuksia digitaalipianoista, joita noilla tämän ketjun sähköpianoilla kai tarkoitetaan.



Meillä on oikea piano, samoin lapsuudenkodissa, mutta kun nyt olimme itselle pianoa hankkimassa, törmäsin keskusteluihin, joissa ammattilaiset olivat sitä mieltä, että digitaalipiano on nykyaikaa ja ainoa järkevä ratkaisu, jos pianon hankkii soittamista varten eikä koristeeksi.



Mutta googleta tosissaan digitaalipiano, älä sähköpianoa.

ja eikös ap:n lapsi ollut jo 9-vuotias, joten ehkä ei tähtää konsertipianistiksi. Huonoa "oikeaa" pianoakaan ei kannata hankkia, joten itse hankkisin tarpeeksi hyvän digipianon alkuun. Jos lapsi innostuu ja näyttää edistyvän, niin sitten vasta oikea piano hankintaan. Laadukkaan digipianon saa tarvittaessa helposti myytyä ja saattaa sillekin käyttöä löytyä musiikkia harrastavassa perheessä vaikka oikeakin piano olisi.

Kannattaa kuitenkin varmistaa soitonopettajan mielipide ennen soittimen hankintaa, jos siis lapsi jollekin tietylle opettajalle menossa oppilaaksi. Toisille opettajille on digipiano alkuun ihan ok, toisille ei.

olen soittanut OIKEAA pianoa vuosia, tiedän että kosketus on eri ja ääni myös. Mutta mitäs sitten? Ei aina tarvitse ajatella niin pitkälle, ei jokaisesta pianoa pimputtavasta lapsesta tule ammattipianistia. Ne jotka soittaa muutaman vuoden tai miksei enemmänkin omaksi ilokseen niin varmasti pärjää sähköpianolla. Jos tuntuu vuosien harjottelun jälkeen että tässä olisi ainesta vaikka mihin niin vaihtaa sitten oikeaan pianoon. Ja kyllä sitä todellakin oppii soittamaan samoin kuin sähköistäkin.

Halvemmalla olis saanut käytettyjä pianoja kotiinkuljetettuna esim 600e mut laskettiin että joka vuotinen viritys kun säästetään niin tulee jopa edullisemmaksi. Tämä maksoi pianopenkin ja kuulokkeiden kanssa 1400e. Kuitenkin tulee vuosikuluja opettajan tunnit ja nuottikirjat ym myös harrastuksessa maksaa.



Kiva kun tyttö soittanut 1,5v ja soittelee jo oikein mukavasti lastenlauluja jopa ulkoa ja muut osaa soittaa nuoteista.

Näillä helpousargumenteilla sähköpianoja sitten tietämättömille vanhemmille myydäänkin. Kosketus ei vastaa autenttista, ja vaikka kehitystä on kaikista jäykimmistä/ilmaakin keveämmistä koneneista tapahtunut, niin yleensä pianotunneilla - valitettavasti - suuri osa ajasta kuluu aiheesta "mutta kun meillä on niin erilainen soitin kotona, että sormet eivät totu".

Toinen asia on sointi, joka mekaanisessa koneessa jää kauas autenttisesta tavoitteesta. Musiikkihan perustuu pääosin kuuloaistiin, ja musiikkitunneilla treenataan myös korvan erottelukykyä eri äänenvoimakkuuksien tuottamisessa ja aistimisessa. Näitä on sähköpianolla melkolailla mahdotonta treenata, ja taas kelataan samoja asioita tunneilla.

Ostatteko kakkosluokan harrastusvälineet muihinkin harrastuksiin? Pianoja saa käytettynä alkaen 400€, vanhat venäläiset kestävät vaikka mitä... Vaimentaa voi myös kotikonsetein, jos lapsenne harrastuksen kuunteleminen tuottaa tuskaa.

Onnea uudelle harrastukselle, musiikin maailma on kaunis ja elinikäisesti haastava maailma!

Kosketustuntuma on erilainen. eihän sähköisessä ole sitä koneistoa ja vasaroita millä ääni syntyy. Eli olen 5 kanssa samaa mieltä. Mutta ne jotka eivät asioista mitään tiedä tietenkin ovat oikeaa pianoa vastaan. Onhan se valtavan ISO ja KALLIS ja täytyy jopa VIRITTÄÄ =D

minäkin olen sitä mieltä, että akustinen piano on ääneltään paras ja suositeltava.



Uskon kuitenkin, että digitaalinen piano on ominaisuuksiltaan erinomainen, joskin soinniltaan varmasti jääkin akustisesta, eikä varmasti tuntumakaan sen parempi ole kuin akustisessa.



Me inakin olemme erittäin tyytyväisiä digitaaliseen hankntaamme ja hankimme sitten akustisen, jos tulevaisuudessa juuri nimenomaan on ihan pakko saada hyvä akustinen.



Uskon kuitenkin että soittoharrastus on lapselle mieltä avartava ja erinomainen harrastus..... ilman akustista hankintaa.



Liika hifistely ja lillukanvarsiin ja nippeluasioihin tarrautuminen on kaikessa sekä pahasta että turhaa.



Jos koko perhe ei ole ehdottomasti akustisen puolestapuhujia, niin uskon että digitaalinen tuo eniten nautintoa koko perheella.





46

Joopa joo, itse luulen, että OIKEA DIGITAALIPIANO tulee syrjäyttämään OIKEAn pianon.



Ja uskon, että kaikki vanhat piano-opet tulevat kellastumaan vanhojen homeisten pianojensa kanssa kellareissa...

Klassisen pianistiammattilaisen hifistely on oma asiansa. Tottakai oikea klassinen konsertti vedetään oikealla pelillä, kun taas aloittelija ei mene pilalle vaikkei kalleimmilla vehkeillä soitakaan. Nykyajan digitaalipianot ovat painotettuine koskettimineen vähän eri kaliiperia kuin jos muistelette 90-luvun pimputtimia tai vertaatte syntikoihin joissa usein tarkoituksella koskettimisto ilman mitään vastusta. Eri tarkoituksiin eri vehkeet. T. Ammattilainen.