Lue keskustelun säännöt.
Olipa tympeä lainaneuvottelu
17.10.2010 |
Kilpailutimme kaksi pankkia lainaa varten. Meillä miehen kanssa tilit eri pankeissa. Pankissa, jossa miehellä tili meidät otettiin hyvin vastaan ja kaikki ok. Pankissa, jossa minulla tili ja olen omistajajäsenenä (vai mikä sen nimi on, jossa maksetaan joku maksu ja sitten ei mene palvelumaksuja) virkailija kätteli vain mieheni, minua ei noteerannut mitenkään. Kysyi vaan jossain vaiheessa, että tuleeko ostettava asunto myös vaimon nimiin. Totesimme että kyllä, kuten nykyinenkin asuntomme. Lainaa luvattiin molemmissa pankeissa suht samoin ehdoin, mutta päädyimme pankkiin, jossa miehellä jo oli tili. Plus että sanon oman tilini omassa pankissa irti ja rahat tähän toiseen pankkiin. Omassa pankissani oli niin tympeä vastaanotto. Koko ikäni tili ollut ko pankissa, mutta nyt loppuu sitten se.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi myös noin. Mies suurempituloisena oli se jolle puhuttiin ja jolle esitettiin kysymykset ym. Katselin typertyneenä vieressä. Ei sitten otettu sieltä lainaa, ei.
Meillä kävi niin, että vaikka minä (nainen) olen merkittävästi suurempituloinen ja minulla on myös pankin sijoitusneuvojan avulla sijoitettuna rahaa pankissa, niin silti lainaneuvotteluissa minua ilmeisimmin sukupuoleni takia ohitettiin ja puhuttiin vain miehelle. Harmi kun ei tullut tehtyä samaa kuin ap, lopetettua asiakkuutta koko puljuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielensäpahoittajat saavat tästäkin tasa-arvokysymyksen..
Mä menin pankkiini puhumaan asuntolainasta yksin, mies kävi omassaan. Pankkitäti oli mulle kovin nihkeä, kunnes mainitsin, että puolisokin on. Ai että! Sen jälkeen kaikki olikin helppoa ja mukavaa. Otettiin silti laina sieltä, koska tarjous oli parempi - ja koska en halunnut katkaista hyvin toiminutta pankkisuhdetta pelkästään yhden tädin nihkeilyyn.
Minulla on ainostaan yksi kummallinen lainanhakukokemus. Haettiin pieni alle 10000e remonttilaina 300000e asuntoon, jota meillä oli lainaa alle 100000e jäljellä. Olimme juuri muuttaneet takaisin ulkomailta suomeen ja en ollut töissä vaan olin ajatellut olevani lasten kanssa pari kk kotona ja sitten rauhassa palaavani töihin. Olen helposti työllistyvä, joten en hakenut työttömyyskorvausta, koska en olisi sitä saanut (vaan olisin työllistynyt).
Pankki ei suostunut myöntämään minulle ja miehelle yhteistä remonttilainaa vaan mies joutui ottamaan lainan yksin. Jos olisin saanut työttömyystukea niin olisivat myöntäneet lainan meille molemmille. Kolme vuotta myöhemmin saimme 150000e lisää lainaa asuntoavaihtaessamme vaikka olin kotihoidontuella. Välissä olin toki töissä pari vuotta.
Toivottavasti naiset ovat tämä 7 vuoden aikan oppineet, että ei ota miehen kanssa yhteistä asuntolainaa, vaan molemmat neuvottelee omansa. :D Ja mielummin omistussuhteen esim. 70/30, että on varaa lunastaa lasten koti itselleen eron sattuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti naiset ovat tämä 7 vuoden aikan oppineet, että ei ota miehen kanssa yhteistä asuntolainaa, vaan molemmat neuvottelee omansa. :D Ja mielummin omistussuhteen esim. 70/30, että on varaa lunastaa lasten koti itselleen eron sattuessa.
Olisi mielenkiintoista tietää onko tämä pari edelleen yhdessä. :D
Samoja kokemuksia,mutta tosiaan vuosikymmenien asiakkuus Danske Bankissa vaihtui Op:hen.
Ja olit vaan passiivisena tilanteen vietävissä...milloin te naiset lopetatte tämän itsenne typistämisen lapsen asemaan, ja saatte sen suunne auki tuollaisissa tilanteissa. Totta hitossa sille puhutaan, joka on tilanteessa toimiva subjekti, eikä sille joka katseleen varpaitaan. Vuorovaikutustilanteet on aina kahden kauppaa, joissa tulisikin aina yhden osapuolen syyttelyn sijaan miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Ei se käytös muutu, jos ei osaa vaatia arvoistaan kohtelua!