Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei ota vastuuta perheestään.
12.10.2010 |
Meillä on avomieheni kanssa 1½ kk ikäinen poika. Miehellä alkoi koulu heti seuraavana päivänä sairaalasta kotiuduttuamme, joten jäin samantien pojan kanssa kahdestaan kotiin ja lepäilyt jäi melko vähiin. Alku olikin todella rankkaa, olin väsynyt ja itkuinen koko ajan, mutta kyllä siitä sitten vahvistuttiin. Nyt miehelläni on menossa työharjoittelu,jota hän suorittaa veljensä asuntoa remontoiden, n. 7h päivässä. Kuulostaakin niin typerältä, KOULU ja TYÖHARJOITTELU, kun olisi voinut etsiä ihan oikeata palkallista työtä. Noo anyway. Kun hän sitten iltapäivisin tulee töistä, kertoo hän ensin kuinka helkutin rankkaa taas oli, syö ehkä jotain, ja painuu "päiväunille" (nukkuu iltaan) sen sijaan,että päästäisi minut hetkeksi vapaalle lapsenhoidosta. Sitten kun kerron itsekin olevani melko väsynyt,niin hän ihmettelee,että "no mikset sä nuku sillon kun vauvakin?" No kun on päiviä,jolloin vauva on kiukkuinen kuin ampiainen (vatsavaivojen yms vuoksi) eikä juurikaan nuku, ja silloin kun nukkuu,niin mun täytyy siivoilla,pestä pyykkiä yms, koska sitä ei kukaan muu tee. Mä en halua missään sikolätissä elää ja pakko meillä on olla puhdasta vaatetta päälle. Mieheltä ei vaan saa minkäänlaista apua mihinkään,koska "hänellä on niin rankkoja päiviä ja hän on niin väsynyt." Entä mun päivät, mun väsymys..? No ne nyt ei kiinnosta pätkääkään. Sitä paitsi, mun "työ" ei hei ole FYYSISTÄ!!
Eilen illalla siinä tokaisin,että "ainiin, siellä olis pyykitkin koneessa" eikä minkäänlaista reaktiota, istua möllötti vain tietokoneella. No en jaksanut alkaa siitä sen enempää vääntämään ja menin laittamaan pyykit narulle. Mieskin sai sitten lopulta perseensä ylös penkistä ja tuli kolmen vaatekappaleen kanssa pyykkinarulle "tässä on loput." KIITOS PALJON AVUSTA!
Aikaisemmin eilen,kun hän pääsi töistä (etuajassa) niin soitti,että pääsi jo,mutta lähtee viemää äitiään kirpputorille. Sanoin,että "olen täällä koko päivän touhuillut ja alkaisi jo olla nälkä", niin tuli,että "no voithan SÄ alkaa jo tekeen sitä". Joo just. Mene ihmeessä viemään äitiäsi kirpputorille ja kierrelkääkin oikein pitkään ja hartaasti.
Hän ei voi sanoa kenellekään ei (paitsi mulle), jos joku pyytää johonkin auttamaan niin, hän on viivana menossa, vaikka enemmän häntä tarvittaisiin täällä kotona. Viikonloppuisin,kun hänellä olisi vapaata, niin ei, pakko on lähteä tekemään 14 h päivää johonkin huitsinnevadaan,kun velipoika pyysi (kahtena viikonloppuna ollut siellä). Joka toinen viikonloppu hänen poikansa tulee meille. Nyt viikonloppuna on taas tulossa, en tiedä kyllä mitä ukko meinasi pojalle syöttää,kun on raha-asiammekin sotkenut niin viimisen päälle, maksellut "vähän" liikaa kimppa-auton vakuutusmaksuja eikä kehtaa pyytää omiamme takaisin jne...
Mikään ei mene meillä niinkuin perheessä pitäisi. Tuntuu,että olen poikamme yh-äiti, ja mieheni on meidän alivuokralainen,jonka menemiset sun muut ei kuulu meille mitenkään. Olen ollut erossa pojastamme yhteensä 2h, senkin kerralla,kun oli tarkoitus lähteä miehen kanssa rauhassa vähän shoppailemaan ja syömään, mutta sekin reissu hoidettiin niin kiireellä,että enpä juuri päässyt nauttimaan. Muuten olen sitten 24/7 jumissa täällä kotona (toki ulkoilemme pojan kanssa), ja mulla alkaa oikeasti pinna kiristyä toden teolla. Haluaisin nauttia tuosta lapsenhoidosta, ja nauttisinkin,jos saisin keskittyä vain siihen,eikä kontolleni heitettäisi kaikkea muutakin. Koko ajan vain huonoja uutisia, ei ole rahaa, ei auteta kotitöissä, ja mun hermoja vaan kiristetään.. Ja mieheni ihmettelee,että miksi olen koko ajan niin hermona ja päivittelee,että ei jaksa sellaista.
Miten mä saan tän homman toimimaan? Tällä hetkellä mieheni on täysi paskaluuseri,joka ei ota minkäännäköistä vastuuta perheestään. Parisuhteemme sinänsä toimii hyvin, rakastamme toisiamme,meillä on huumoria emmekä juuri edes riitele, mutta miten mä saan hänet ymmärtämään,että meitä on nyt kolme, me olemme perhe ja sen mukaan täytyy elää. Hommat täällä kotona jaetaan, vaikka hän kuinka olisi päivät töissä. Hänen työpäivänsä loppuu tiettyyn kellonaikaan, mun työpäiväni jatkuu aina vaan. Mutta eihän hän sitä ymmärrä. Välillä tuntuu,että olemme täysin umpikujassa, mikään ei mene niinkuin pitäisi ja paras ratkaisu olisi erota,mutta ei, sitä mä en todellakaan halua.
HEEELP!
Kommentit (81)
En ymmärrä lausetta "Jos miehesi tarjoutuu viemään sua ulos, älä käytä nälkää tekosyynä jäädä kotiin. Haukkaa pala leipää ja pahin nälkä jää siihen." ? Voi kun tarjoutuisikin!!!
No onnea vaan teille jotka olette sellaisia tehopakkauksia,että jaksatte. Mä tiedän rajani (olen varmaan sitten heikko, mutta ainakin tiedostan sen) enkä halua ylittää niitä,ettei mun pääni sekoa ja mun poikani kärsi. Ja kyllä mäkin jaksaisin varmasti hienosti,jos mun mieheni olis joka toinen viikko kotona, niinkuin siellä jonkun mies on ollut.
Ja se ei kai tarkoita,että mieheni on "hylännyt" toisen lapsensa, jos he ovat aikanaan lapsen äidin kanssa päättäneet erota? Ihan on säännöllisesti tavannut tuota lastaan aina tähän päivään asti, lapsi on nyt 6-vuotias. Joka toinen viikonloppu poika tulee meille, nyt vauvan synnyttyä on ollut useampana viikonloppuna peräkkäin. Jessus mitä sakkia.
Mutta iso kiitos teille,joiden kommenteista on ollut jotain hyötyäkin :) Otan parhaani mukaan niistä vaarin, katsotaan mitä tapahtuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka pitkään naiset voivat vedota tuohon hormonihuuruun?
Entä jos mies joka hoitaa 1 vuotiasta kotona, kokeeko hän hormonihuuruja ja huutaako hän hormonihuuruissa menemään?
Kuinka pitkään huuruilette?
Ihan mielenkiinnosta kyselen. On nimittäin helvetillisen vaikeaa ymmärtää ja keskustella asioista HORMONIHUURUISEN NAISEN KANSSA, kun synnytyksestä on jo 2 vuotta.
kuinka pitkään naiset voivat vedota tuohon hormonihuuruun? Entä jos mies joka hoitaa 1 vuotiasta kotona, kokeeko hän hormonihuuruja ja huutaako hän hormonihuuruissa menemään? Kuinka pitkään huuruilette? Ihan mielenkiinnosta kyselen. On nimittäin helvetillisen vaikeaa ymmärtää ja keskustella asioista HORMONIHUURUISEN NAISEN KANSSA, kun synnytyksestä on jo 2 vuotta.
Jaa-a, mä kun en ole kertaakaan vedonnut siihen,vaan sillä perustelen ärtymykseni,että asiat ei mun mielestäni mene oikein :)
Miehesi puhuu viisaita sanoja, miksi et nuku silloin kun vauva nukkuu? Kotityöt voi tehdä silloin kun vauva on hereillä ja jos ei joka päivä ehdi, niin ne on tekemättä.
Tee vauvan kanssa asioita, joista tykkäät.
Vauva on vasta noin pieni, eihän teillä ole edes ehtinyt asiat asettumaan paikoilleen.
Kuka teillä oikein sotkee, jos aina on siivottavaa?
Kun sä olet kotona ja miehesi työhön verrattavassa harjoittelussa/ opiskelee, niin toki sun kuuluu tehdä enemmän kotihommia, kuin miehen.
Vähempikin riittää.
En mä ihmettele että meitä nuoria äitejä ihmetellään jos se on oikeasti tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kunnon äiti ja kansalainen, eikä hänen mieskään mikään hunsvotti ole, ainakaan pahimmasta päästä. Jos hän asuisi naapurissa niin siivoisimme asuntomme yhteen pekkaan hetkessä.
T: Pekka
Ap on kunnon äiti ja kansalainen, eikä hänen mieskään mikään hunsvotti ole, ainakaan pahimmasta päästä. Jos hän asuisi naapurissa niin siivoisimme asuntomme yhteen pekkaan hetkessä.
T: Pekka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin meillä on 4 lasta. mut kun lapset kasvaa niin ne alkaa vaatia sitä isän huomioo ja aikaa.
äiti hoitaa kodin
mies hoitaa tyon
Ehkä jonain päivänä teillä on enemmän rahaa ja sitten voit palkata siivoojan sinua auttamaan
Mies menee toihin, vaimo on koko päivän kotona - joten hän odottaa että vaimo hoitaa kodin, sen takia hän kotona on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvan kanssa pysty kotihommia klaaraamaan ja vaikka vauva olisi hereillä? Onko sulla kantoliina? Osta.
No joo miehesi pitäisi kyllä käyttää ne energiansa sun auttamiseen, mitkä käyttää muiden auttamiseen. Ellei saa sitten rahallista korvausta.
ja nykyisyyden perusteella voisi päätellä, että mies ei jaksa pikkuvauvaperhe-elämää. Menee siis tuntikausiksi tekemään muualle mitä tekeekään, koska ei halua olla kotona. Mies on varmaan harkinnut lähtemistäkin, mutta sen sijaan viettää mahdollisimman paljon aikaa poissa sieltä huutavan vauvan ja hormonihuuruisen naisen luota. Ehkä hän sietää paremmin taaperoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa aivan normaalilta elämältä.
Olin 20 vuotias, kun esikoinen syntyi. Mieheni oli 24 vuotta ja urakoitsija. Velkaa oli ja töitä oli pakko tehdä ja paljon. Ja sattui just tämä pahin lama-aika sitten vielä just siihen saumaan.
Minä hoidin vauvan ja kodin. Mies teki töitä vähintään 14 h/vuorokausi ja 7 pv/viikko.
Ei mun passannu valittaa. Vauva oli ihana ja oli kiva, kun sain vaan olla. Ei tarvinnu aikasin aamulla nousta töihin :) Mulle kaikki äitiyslomat on ollu oikeasti LOMAA. Helppoa olla lasten kanssa ja tehdä päivästä sellainen kuin itse haluaa.
Vaimo käy töissä, asumme kolmiossa. Siivoan ja laitan sapuskat, joka päivä. Ei ongelmaa. Kerkeän käymään klo 4 aikaan lenkilläkin ennenkuin vaimo lähtee töihin. Lenkillä en jaksaisi käydä, mutta on pakko, muulloin en kerkeäisi. Oma aika vedetään yöunista.
Jos lähtökohtana on se etten jaksa, niin kukaan muu ei käy lenkillä puolestani.
Ap saatat olla masentunut tai sitten aikataulutuksesi on hanurista. Jos et jaksa siivota niin jätä hommat kesken. Kyllä se siitä. Kehitä strategia.
Luulen että ukkos on melko väsynyt, mitä itse muistan opiskelusta niin kyllähän se on rankempaa kuin työnteko. Meillä ei seksiäkään harrastettu kolmeen vuoteen( paitsi lomilla). Olin niin väsynyt opinnoistani. Pakostakin pitää nollata pää lojumalla sohvalla. Muuten ei jaksa.
T: Pekka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin vauvan kanssa tulee helpottamaan. Parin kuukauden päästä sen kanssa on jo paljon helpompi olla, tulla ja mennä. Ota vauva ja lähde käymään kerhossa, kaupungilla tai vaikka punttisalilla. Vauvan kanssa voi lähteä myös vaikka viikonloppureissulle jonkun kaverin tai vanhempien luo ja jättää miehen kotiin.
Toiseksi, jos mies ei tee kotona mitään, niin älä sinäkään tee miehen sotkuille mitään. Minä olen ajat sitten jättänyt miehen likaiset vaatteet keräämättä ja pesemättä, kahvikupit pöytään ja kaljatölkit sohvan viereen. Kyllä se niitä omaan tahtiinsa siivoaa, eikä minun tarvitse enää kiristellä hermojani miehen sotkujen takia.
kotityöt yms saa nyt jäädä. Sun täytyy levätä! Missä päin asut? Minulla on 2-vuotias lapsi ja toinen syntyy ensi kuussa, mutta jos asutaan samalla suunnalla voisin välillä viedä lastasi vaikka kävelylle omani kanssa? Tee myös joskus niin että kun mies tulee kotiin, kiikuta vauva hänelle ja huikkaa että NYT lähdet YKSIN kävelylle/kaveria tapaamaan tai ihan mitä vaan.
75 lisää
Muistan edellisen ketjusi, siis sen missä kuukauden ikäinen vauva huusi taukoamatta ja miehen ex oli koko ajan tunkemassa heidän yhteistä 6-vuotiastaan teille. Kirjoiteltiin siinä, olen se nuori äiti. :)
Meillä oli ensimmäinen vauvavuosi erittäin vaikea ja eron partaalla käytiin. Kuitenkin jotain tapahtui ja saatiin asiat korjattua. Nyt ollaan menossa naimisiin ensivuonna ja kaduttaa että koskaan edes harkitsin eroa.
Meillä aluksi mies ei osannut olla vauvan kanssa, mutta auttoi todella paljon kotitöissä. Kerran tein niin että lähdin tapaamaan ystäviäni ja jätin vauvan miehen hoitoon. Mies soittele monta kertaa perään, mutta kyllä ne pärjäsi! Jostainhan miehen on se vauvan hoidon opettelu aloitettava.
Kävimme eilen pitkän ja rakentavan keskustelun niistä asioista,jotka ärsyttävät minua ja jotka ärsyttävät miestäni. Hitsi vie millainen vaikutus äänensävyllä voikaan olla mieheen :D Häntä on ärsyttänyt se,että silloin tällöin huomauttelen samoista asioista (jankkaan) valittavaan äänensävyyn. Ja silloin hän vain odottaa milloin lopetan, huomioimatta lainkaan sitä mitä valitukseni pitää sisällään. Mutta nyt kun keskustelu käytiin asiallisesti ja rauhallisesti, niin hän ymmärsi. Olin vielä ihan sekaisin näistä palstan vastauksista ja kysäisin sitten,että onko hän suunnitellut jättävänsä meidät. Hän sanoi,että nyt miettiessään sitä miten on viime aikoina toiminut, hän ymmärtää hyvin kysymykseni,mutta perään tyrmäsi asian täysin,pyysi anteeksi ja käski olla edes miettimättä mitään sellaista. En nyt koko keskustelua ala tähän kirjoittamaan, mutta siis molemmille jäi siitä hyvä tunne ja tapahtuipa heti vähän jotain konkreettistakin.
Poikamme ristiäiset on 31.pvä ja sitä edeltävä viikonloppu käytetään kämpän puunaamiseen. Siitä on sitten helppo pienellä vaivalla saada pidettyä kämppä siistinä (astiat käytön jälkeen keittiöön, mieluiten tiskataan heti, likaiset vaatteet koppaan ettei jää lojumaan yms.) eikä mun tarvitse enää vaivata päätäni silläkään asialla. Lupasin ymmärtää,että vaikka hän nyt onkin palkattomassa työharjoittelussa, niin se kuitenkin edesauttaa työnsaantia sitten,kun tutkintotodistus on kädessä (arvioitu valmistumisaika 1v) ja kyllä, mä luotan siihen täysin,että hän valmistuu. Opiskelu ei sinällään ole hänen juttunsa, mutta tuo opiskelu tapahtuukin suurimmaksi käytännön juttuja tehdessä (tekee sitä veljensä kämppää) ja teoriapäiviä on ainakin tällä todella harvoin (eilen eka päivä yli 2 viikkoon). Ja raksahommat on ihan hänen alaansa. Ymmärrän hänen työpäiviensä rankkuuden ja suon hänelle sen lepohetken, mutta se ei saa kestää koko päivää, joka päivä on jotakin tehtävä (joko laitettava pyykit koneeseen ja/tai kuivumaan, tehtävä ruoka, tiskattava tms). Tottakai mä teen enemmän,kun täällä kotona olen, mutta jotta tuo "hotellissa eläminen" loppuu,niin sovimme,että hän joka päivä valitsee tehtäväkseen yhden noista askareista.
Ainiin. Olen jo jonkin aikaa marissut,että olisipa kiva päästä tekemään tälle harakanpesätukalle jotakin, mielellään ennen ristiäisiä, mutta en ole ollut varma onko siihen varaa ja saanko pojan siksi aikaa hoitoon. No, tänä aamuna ennen töihin lähtöä mies sanoi,että varaahan aika sinne kampaajalle minne niin kovasti olet halunnut, kyllä meillä siihen on varaa ja hän on pojan kanssa sen aikaa. En ollut uskoa korviani! No soitin sitten vaikokampaajalleni (kummitätini) ja kysyin onko aikaa ennen tuota ristiäispäivää ja kyllähän sieltä löytyi. Eli tuleepa miehen opeteltua sitten sitä vauvanhoitoakin.
Ehkäpä tämä tästä nyt sitten pikkuhiljaa, toivotaan vain että sopimukset pitää. Ja ne eropuheet saa haukata kyllä paskaa, pahoittelut vaan teille jotka sitä niin tunnuitte toivovan. :)
Aa joo, mäkin muistan sut :) Vauva on tuosta jo vähän rauhoittunut, vaikka kyllä niitä vatsavaivoja edelleen melko usein tulee ja silloin ei nukuta :/ Vastataan ensin näin suurpiirteisesti, että Pirkanmaalla asun, onko sama suunta?
Jos mies ei ota vastuutaan, ota itse vastuu itsestäsi. Eli isän kotiin tullessa jätät lapsen hänen kanssaan ilman kyselyä sopiiko se ja lähdet hetkeksi omille asioille. Vastuu on hänenkin otettava ja jos tämä ei käy, niin paras lopettaa koko suhde. Usein miehet eivät ymmärrä kuinka raskasta on olla 24/7 päävastuussa pienestä lapsesta. Odottelu että vastuun pakeneminen loppuu itsestään ei auta, kokemusta on.
Alue: Aihe vapaa
sun ongelmaa. Jos lapsi ei ole koliikki-tapaus vaan nukkuu ok.
Jos sun mies on 10 h poissa päivästä ja sä olet kaksin kotona lapsen kanssa ja et saa kotitöitä tehtyä, missä vika ? Sun ajankäytössäsi.
Tee selvä suunnitelma ja mieti mitä töitä inhoat jne.
Meillä siivotaan aina lauantaisin, viedään matot ulos, imuroidaan, pestään lattiat, vaihdetaan petivaatteet. Kun tehdään tämä kaksisteen, aikaa menee alle tunti.
Joka päivälle mulla on pieni askare : maanantaisin pesen vessat, tiistaisin siivoan jääkaapin, keskiviikkoisin vien kaikki kuivauskaapista omille paikoilleen ( muuten se on täys kaaos ), torstaisin laitan huuto.nettiin myytävää ja perjantaisin korjaan vaatteita.
Eli jos tippuu nappi paidasta ja en muka kerkeä sitä nyt tekemään, laitan sen koppaan ja perjantaina en mene nukkumaan ennen kuin koppa on tyhjä. Pitkin viikkoa aina kun näen kodissa jotain myytävää, laitan sen heti sivuun ja tämän kasan laitan huutikseen myyntiin torstaisin. Koskaan ei tule yli 10 tuotetta, koska myyn koko ajan.
Olen jo parin vuoden ajan kerännyt reseptejä, meillä on käytössä 5 vkon ruokalistat. Viikonloppuisin käyn läpi ja yhdessä päätetään mitä seuraavalla viikolla syödään. Kaikki ruuat ovat sellaisia, joissa menee tekoaikaa max 15 min. Ruoka voi joutua olemaan uunissa parikin tuntia, mutta tekoaikaa menee vain se 15 min.
Illalla ei mennä nukkumaan ennen kuin keittiö on siisti, lelut omilla paikoillaan jne.
Jos mietit kuinka paljon aikaa menee kun laitat pyykkikoneen päälle ? Ei paljoakaan jos vaatteet alunperin lajitellaan. En voi väittää kun ripustan vaatteet kuivumaan koneellisessa menis 10 min enemmän aikaa.
Jos miehesi tarjoutuu viemään sua ulos, älä käytä nälkää tekosyynä jäädä kotiin. Haukkaa pala leipää ja pahin nälkä jää siihen.
Nyt on tärkeintä että teet itsellesi aikataulun ja selvän suunnittelun + ruokalistan .
Kun nämä ovat kunnossa, oikeesti sulla ei kodin kunnossapitoon yhden vauvan kanssa mene paljoa aikaa.
Mä herään miehen kanssa 06.15 joka aamu ja teen päivittäisen askareen ja ruuan esivalmistelut ( jos sille päivälle tarvii ) ja yleensä kaikki on kunnossa ennen kuin vauva edes herää.