Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei ota vastuuta perheestään.
12.10.2010 |
Meillä on avomieheni kanssa 1½ kk ikäinen poika. Miehellä alkoi koulu heti seuraavana päivänä sairaalasta kotiuduttuamme, joten jäin samantien pojan kanssa kahdestaan kotiin ja lepäilyt jäi melko vähiin. Alku olikin todella rankkaa, olin väsynyt ja itkuinen koko ajan, mutta kyllä siitä sitten vahvistuttiin. Nyt miehelläni on menossa työharjoittelu,jota hän suorittaa veljensä asuntoa remontoiden, n. 7h päivässä. Kuulostaakin niin typerältä, KOULU ja TYÖHARJOITTELU, kun olisi voinut etsiä ihan oikeata palkallista työtä. Noo anyway. Kun hän sitten iltapäivisin tulee töistä, kertoo hän ensin kuinka helkutin rankkaa taas oli, syö ehkä jotain, ja painuu "päiväunille" (nukkuu iltaan) sen sijaan,että päästäisi minut hetkeksi vapaalle lapsenhoidosta. Sitten kun kerron itsekin olevani melko väsynyt,niin hän ihmettelee,että "no mikset sä nuku sillon kun vauvakin?" No kun on päiviä,jolloin vauva on kiukkuinen kuin ampiainen (vatsavaivojen yms vuoksi) eikä juurikaan nuku, ja silloin kun nukkuu,niin mun täytyy siivoilla,pestä pyykkiä yms, koska sitä ei kukaan muu tee. Mä en halua missään sikolätissä elää ja pakko meillä on olla puhdasta vaatetta päälle. Mieheltä ei vaan saa minkäänlaista apua mihinkään,koska "hänellä on niin rankkoja päiviä ja hän on niin väsynyt." Entä mun päivät, mun väsymys..? No ne nyt ei kiinnosta pätkääkään. Sitä paitsi, mun "työ" ei hei ole FYYSISTÄ!!
Eilen illalla siinä tokaisin,että "ainiin, siellä olis pyykitkin koneessa" eikä minkäänlaista reaktiota, istua möllötti vain tietokoneella. No en jaksanut alkaa siitä sen enempää vääntämään ja menin laittamaan pyykit narulle. Mieskin sai sitten lopulta perseensä ylös penkistä ja tuli kolmen vaatekappaleen kanssa pyykkinarulle "tässä on loput." KIITOS PALJON AVUSTA!
Aikaisemmin eilen,kun hän pääsi töistä (etuajassa) niin soitti,että pääsi jo,mutta lähtee viemää äitiään kirpputorille. Sanoin,että "olen täällä koko päivän touhuillut ja alkaisi jo olla nälkä", niin tuli,että "no voithan SÄ alkaa jo tekeen sitä". Joo just. Mene ihmeessä viemään äitiäsi kirpputorille ja kierrelkääkin oikein pitkään ja hartaasti.
Hän ei voi sanoa kenellekään ei (paitsi mulle), jos joku pyytää johonkin auttamaan niin, hän on viivana menossa, vaikka enemmän häntä tarvittaisiin täällä kotona. Viikonloppuisin,kun hänellä olisi vapaata, niin ei, pakko on lähteä tekemään 14 h päivää johonkin huitsinnevadaan,kun velipoika pyysi (kahtena viikonloppuna ollut siellä). Joka toinen viikonloppu hänen poikansa tulee meille. Nyt viikonloppuna on taas tulossa, en tiedä kyllä mitä ukko meinasi pojalle syöttää,kun on raha-asiammekin sotkenut niin viimisen päälle, maksellut "vähän" liikaa kimppa-auton vakuutusmaksuja eikä kehtaa pyytää omiamme takaisin jne...
Mikään ei mene meillä niinkuin perheessä pitäisi. Tuntuu,että olen poikamme yh-äiti, ja mieheni on meidän alivuokralainen,jonka menemiset sun muut ei kuulu meille mitenkään. Olen ollut erossa pojastamme yhteensä 2h, senkin kerralla,kun oli tarkoitus lähteä miehen kanssa rauhassa vähän shoppailemaan ja syömään, mutta sekin reissu hoidettiin niin kiireellä,että enpä juuri päässyt nauttimaan. Muuten olen sitten 24/7 jumissa täällä kotona (toki ulkoilemme pojan kanssa), ja mulla alkaa oikeasti pinna kiristyä toden teolla. Haluaisin nauttia tuosta lapsenhoidosta, ja nauttisinkin,jos saisin keskittyä vain siihen,eikä kontolleni heitettäisi kaikkea muutakin. Koko ajan vain huonoja uutisia, ei ole rahaa, ei auteta kotitöissä, ja mun hermoja vaan kiristetään.. Ja mieheni ihmettelee,että miksi olen koko ajan niin hermona ja päivittelee,että ei jaksa sellaista.
Miten mä saan tän homman toimimaan? Tällä hetkellä mieheni on täysi paskaluuseri,joka ei ota minkäännäköistä vastuuta perheestään. Parisuhteemme sinänsä toimii hyvin, rakastamme toisiamme,meillä on huumoria emmekä juuri edes riitele, mutta miten mä saan hänet ymmärtämään,että meitä on nyt kolme, me olemme perhe ja sen mukaan täytyy elää. Hommat täällä kotona jaetaan, vaikka hän kuinka olisi päivät töissä. Hänen työpäivänsä loppuu tiettyyn kellonaikaan, mun työpäiväni jatkuu aina vaan. Mutta eihän hän sitä ymmärrä. Välillä tuntuu,että olemme täysin umpikujassa, mikään ei mene niinkuin pitäisi ja paras ratkaisu olisi erota,mutta ei, sitä mä en todellakaan halua.
HEEELP!
Kommentit (81)
Miksi yleensä menit tekemään lapsen tuollaisen paskiaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen ei kannata ostaa koko lehmää maitoa saadakseen eli todennäköisesti hän lemppaa sut heti kun on mahdollisuus.
Voi voi mistä te näitä kusipäämiehiä oikein naaraatte ja vielä meette väsäämään lapsia niiden kanssa!!!
Teeppä niin, että kun mies kotiutuu, sanot, että sä lähdet nyt kirjastoon, kauppaan tms ja jätät miehen ja vauvan kotiin. Kun palaat, sanot, että nyt aletaan siivoamaan, tekemään ruokaa tms, ja teette sitten myös. Jos sä jatkat alistumista, se tulee vaan pahenemaan yleensä.
Miehen ei kannata ostaa koko lehmää maitoa saadakseen eli todennäköisesti hän lemppaa sut heti kun on mahdollisuus. Voi voi mistä te näitä kusipäämiehiä oikein naaraatte ja vielä meette väsäämään lapsia niiden kanssa!!!
nykyään ei edelleenkään ole pakko mennä naimisiin eikä avoliitossa oleminen tarkoita että jompikumpi pitäisi takaoven auki helppoa liukenemista ajatellen.
Ap, sinun ei auta muu kuin puhua miehen kanssa. Kerrot kaiken sen, mitä vietissäkin. Jos ei mene perille, toteat, että muutat lapsen kanssa omaan asuntoon. Sinulla on jo yksi lapsi, että tarvitse siihen iso, itsekästä lasta taakaksi.
joskus näin käy tuoreille isille. Tuntuu siltä, että isä ei ole vielä ymmärtänyt muutosta niin kuin kerroitkin. Ei se vauva kuitenkaan mikään yllätys ole ollut vaan olette varmasti olleet tietoisia tulevasta elämänmuutoksesta, kiitos odotusajan ;)
Varsinkin ensimmäiset kuukaudet ovat erittäin raskaita ja todellakin ensimmäisen lapsen kanssa eritoten. Kaikki on uutta ja hormonit hyrrää. Siinä saisi mies olla mukana vielä 110 %. Muistan itsestäni sen kuinka epävarma olin ja toisen pelkkä läheisyys jo helpotti, vaikka sainkin laittaa itse ruuat ym.
Hienoa, että et heti ole päätynyt eroajatukseen. Aina on toivoa. Mutta sitä toivoa ei kannata alkaa odottamaan montaa vuotta... Kun äiti ei voi hyvin sillä on aina vaikutukset pidemmälle..
Olet varmasti hyvä äiti ja paljon onnea sinulle jatkossakin. En osaa oikein muuta sanoa. Ehkä aika näyttää. Kaikke hyvää ja nauti lapsestasi. Sillä lapset jäävät piiriimme vaikka miehet vaihtuisivatkin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et niin käypä ostamassa kaupasta korvikepurkkeja tarpeeksi. Kun mies tulee kotiin, odotat eteisessä ulkovaatteet päällä. Lykkäät samantien vauvan miehen syliin ja häivyt ovesta, kylmästi. Soitat pihalta ja kerrot mitä löytyy mistäkin, vaipat, korvikkeet, tuttipullot jne. Ja sanot meneväsi ystävälle tai vanhemmillesi yötä. Etkä mene takaisin ennen aamua vaikka mies kuinka itkisi. Sanot että niin se minunkin piti opetella ja säilyihän tuo vauva hengissä.
Lakkaat myös pesemästä miehen vaatteita. Kirjoitat lapulle pyykinlajittelu ohjeet ja pyykikoneen ohjelmat mitä käytetään millekin pyykkilajille. Teippaa lappu koneen ylapuolelle.
Jotkut miehet vaan on niin tolloja ettei ne ymmärrä ennenku oikeasti pakottaa ottamaan vastuuta.
Miksi aina sinä laitat tota paskathousuissa sontaas tänne? Vai oletko tynnyrissä kasvanut? Mikään ei muutu? no se on varmaa, että sinä et!
Ap älä välitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti, vaikka nuo edelliset viestit olikin mielestäni turhan tylysti kirjoitettuja, totuus niissä piilee. Ei tunnu miehesi arvostavan sinua tai kokevansa olevansa mitenkään vastuussa perheestään. Kirjoituksesi perusteella häntä ei kiinnosta, tai sitten hän on tottunut siihen, että sinä hoidat, siivoat, teet kaiken eikä hänen tarvitse.
Sinun kannattaisi listata, mitä asioita arvostat elämässäsi, ihmissuhteissasi jne ja miettiä, tahdotko oikeasti elää vuokralaisen kanssa, vai olisiko sinulla mahdollisuus löytää tasa-arvoinen parisuhde jostain muualta. Vaikka ajatuskin siitä saattaa tällä hetkellä tuntua kauhealta, voi olla, että oma jaksamisesi tai lähinnä sen puute ajaa sinut ennemmin tai myöhemmin pois nykyisestä parisuhteesta.
Ennen tätä kuitenkin kehottaisin keskustelemaan miehen kanssa. Yritä saada selville, miksi hän käyttäytyy noin, pistä hänet selkä seinää vasten jos muu ei auta. Kerro omista ajatuksista, näytä vaikka tuo kirjoituksesikin hänelle, jospa hän havahtuisi tilanteen vakavuuteen.
Tsemppiä ja jaksamista.
Jos et niin käypä ostamassa kaupasta korvikepurkkeja tarpeeksi. Kun mies tulee kotiin, odotat eteisessä ulkovaatteet päällä. Lykkäät samantien vauvan miehen syliin ja häivyt ovesta, kylmästi. Soitat pihalta ja kerrot mitä löytyy mistäkin, vaipat, korvikkeet, tuttipullot jne. Ja sanot meneväsi ystävälle tai vanhemmillesi yötä. Etkä mene takaisin ennen aamua vaikka mies kuinka itkisi. Sanot että niin se minunkin piti opetella ja säilyihän tuo vauva hengissä.
Lakkaat myös pesemästä miehen vaatteita. Kirjoitat lapulle pyykinlajittelu ohjeet ja pyykikoneen ohjelmat mitä käytetään millekin pyykkilajille. Teippaa lappu koneen ylapuolelle.
Jotkut miehet vaan on niin tolloja ettei ne ymmärrä ennenku oikeasti pakottaa ottamaan vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kerro rauhallisella äänellä samat asiat. Voi olla, että miehesi ei vaan oikein tajua!
niin eiköhän hän ole tietoinen, mitä lapsen tulo tarkoittaa. Tosin voi miettiä, johtuuko edellinen ero juuri tästä samasta asiasta...
joskus näin käy tuoreille isille. Tuntuu siltä, että isä ei ole vielä ymmärtänyt muutosta niin kuin kerroitkin. Ei se vauva kuitenkaan mikään yllätys ole ollut vaan olette varmasti olleet tietoisia tulevasta elämänmuutoksesta, kiitos odotusajan ;) Varsinkin ensimmäiset kuukaudet ovat erittäin raskaita ja todellakin ensimmäisen lapsen kanssa eritoten. Kaikki on uutta ja hormonit hyrrää. Siinä saisi mies olla mukana vielä 110 %. Muistan itsestäni sen kuinka epävarma olin ja toisen pelkkä läheisyys jo helpotti, vaikka sainkin laittaa itse ruuat ym. Hienoa, että et heti ole päätynyt eroajatukseen. Aina on toivoa. Mutta sitä toivoa ei kannata alkaa odottamaan montaa vuotta... Kun äiti ei voi hyvin sillä on aina vaikutukset pidemmälle.. Olet varmasti hyvä äiti ja paljon onnea sinulle jatkossakin. En osaa oikein muuta sanoa. Ehkä aika näyttää. Kaikke hyvää ja nauti lapsestasi. Sillä lapset jäävät piiriimme vaikka miehet vaihtuisivatkin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et niin käypä ostamassa kaupasta korvikepurkkeja tarpeeksi. Kun mies tulee kotiin, odotat eteisessä ulkovaatteet päällä. Lykkäät samantien vauvan miehen syliin ja häivyt ovesta, kylmästi. Soitat pihalta ja kerrot mitä löytyy mistäkin, vaipat, korvikkeet, tuttipullot jne. Ja sanot meneväsi ystävälle tai vanhemmillesi yötä. Etkä mene takaisin ennen aamua vaikka mies kuinka itkisi. Sanot että niin se minunkin piti opetella ja säilyihän tuo vauva hengissä.
Lakkaat myös pesemästä miehen vaatteita. Kirjoitat lapulle pyykinlajittelu ohjeet ja pyykikoneen ohjelmat mitä käytetään millekin pyykkilajille. Teippaa lappu koneen ylapuolelle.
Jotkut miehet vaan on niin tolloja ettei ne ymmärrä ennenku oikeasti pakottaa ottamaan vastuuta.
että oma mieheni alkoi hoitamaan lastamme kun pakotin tuolla ylläolevalla tavalla. Vauva oli 1,5kk vanha eikä ollut vielä muuten hoitanut kuin pitänyt sylissä vauvan ollessa tyytyväinen. Sitten meni hermo ja vain lykkäsin syliin ja ilmoitin lähteväni shoppailemaan. Olin muistaakseni 2 tuntia kaupassa ja mies soitti ainaki 4 kertaa. Ensin pyytääkseen kotiin kun vauva itki, sanoin että anna ruokaa, enkä aio vielä tulla. Hetken kuluttua soitti miten se ruoka (korvike) tehdään, neuvoin. Sitten soitti että tällä kakat housussa (no daa vaihda se vaippa). Uudestaan soitti kun ei edelleenkään ollut rauhoittunut (ota syliin, laita nukkumaan, onko kylmä/kuuma). Toisen kerran piti vielä tehdä tuo ennenku oppi, että hänenkin täytyy hoitaa vauvaa. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia.
Kuulostipa tutulta,kuvaa hyvin meidänkin perheen tilannetta.meillä lapsia 3 ja minä teen kaiken,mies käy töissä ja vapaa-ajat istuu joko netissä tai huitelee ties missä.Ainainen riita kotitöistä ja siitä että minulla ei nole koskaan omaa aikaa,mitä nyt joskus pikainen kauppareissu.Ero on lähes joka päivä mielessä,mutta en uskalla toteuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tosin voi miettiä, johtuuko edellinen ero juuri tästä samasta asiasta..." No kuule sitä olen tässä alkanut itsekin miettiä. Olen kysynyt häneltä,että miksi erosivat, sanoi,että eivät vain tulleet enää toimeen. Mutta taitaa tämä taitaa olla todellinen syy.
Kyllä me odotusaikana keskustelimme näistä asioista monta kertaa ja hän vakuutti tietävänsä mitä on tulossa ja mitä se vaatii ja lupasi olla mukana, mutta kun tilanteesta tuli totta,niin taisi iskeä paniikki.
Ja kyllä, mä imetän. Ihan samaa olen tässä suunnitellut, että olisin vaatteet päällä ovella vastassa ja lähtisin hetkeksi minne lähtisin. Voisinhan mä täällä päivän aikana pumpata maitoa, eikö se kuitenkin sen aikaa säily jääkaapissa ja voi sitten sieltä lämmittää. Ja kyllä meillä on tuolla pari purkkia korvikettakin varmuuden vuoksi hankittuna. Tänään mä vielä kerran yritän saada asiallisen ja rakentavan keskustelun aikaiseksi. Jollei onnistu, niin sitten mä pakotan asioiden menevän niin kuin pitäisi, eli mä OTAN sitä omaa aikaa ja laitan miehen hoitamaan poikaansa. Silloin on paha enää kieltäytyä,kun mä olen jo häipynyt.
Joo, kyllä meilläkin mies on vauvan kanssa ihan mielellään silloin kun vauva on tyytyväinen. Ottaa siis syliin. Sitten kun vauva vähänkin inahtaa,niin "voi, sulla on varmaan nälkä, mees äitin kanssa syömään" ja lykkää vauvan mun syliin. Pakottamalla se ehkä meilläkin lähtis sujumaan, täytyypä kokeilla.
on sitten kinkkisempi. Sun täytyy miettiä ja puntaroida kumpi on tärkeämpää tässä vaiheessa. Se että mieskin hoitaa lasta (ja antaa korviketta, jolloin voi oppia täysin pullolle) vai se että imetät.
Mulla on mennyt ihan ohi minkä ikäinen lapsi on kyseessä, ehkä et ole kertonukaan. Mutta jos lapsi alkaa jo olla puoli vuotias, voi sitä imetyksen vähentämistä miettiä ja tosiaankin tarpeen tullen häipyä ovesta. sekin on vaikea paikka jos mies oppii että vaimo tekee kaikki hommat kotona ja hän vaan löhöää sohvalla telkkaria katsoen tai netissä. Vaikuttaa pitemmän päälle parisuhteeseen, ehkä suoranaisesti aiheuttaa eron.
mutta imettämistä ei sen takia pidä lopettaa, jos se kerran sujuu ja vauva on ihan pieni vielä!
Aloitusviestissä on mainittu.
on sitten kinkkisempi. Sun täytyy miettiä ja puntaroida kumpi on tärkeämpää tässä vaiheessa. Se että mieskin hoitaa lasta (ja antaa korviketta, jolloin voi oppia täysin pullolle) vai se että imetät. Mulla on mennyt ihan ohi minkä ikäinen lapsi on kyseessä, ehkä et ole kertonukaan. Mutta jos lapsi alkaa jo olla puoli vuotias, voi sitä imetyksen vähentämistä miettiä ja tosiaankin tarpeen tullen häipyä ovesta. sekin on vaikea paikka jos mies oppii että vaimo tekee kaikki hommat kotona ja hän vaan löhöää sohvalla telkkaria katsoen tai netissä. Vaikuttaa pitemmän päälle parisuhteeseen, ehkä suoranaisesti aiheuttaa eron.
Ja sulle,joka käskit miettiä miksen ole aviopuoliso: ei tunnu kovin luontevalta juuri 20 täytettyäni päräyttää naimisiin.
Alue: Aihe vapaa
Ei pitäs hankkia niitä penskoja kun kerta olette lapsia itsekkin!