Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei ota vastuuta perheestään.
12.10.2010 |
Meillä on avomieheni kanssa 1½ kk ikäinen poika. Miehellä alkoi koulu heti seuraavana päivänä sairaalasta kotiuduttuamme, joten jäin samantien pojan kanssa kahdestaan kotiin ja lepäilyt jäi melko vähiin. Alku olikin todella rankkaa, olin väsynyt ja itkuinen koko ajan, mutta kyllä siitä sitten vahvistuttiin. Nyt miehelläni on menossa työharjoittelu,jota hän suorittaa veljensä asuntoa remontoiden, n. 7h päivässä. Kuulostaakin niin typerältä, KOULU ja TYÖHARJOITTELU, kun olisi voinut etsiä ihan oikeata palkallista työtä. Noo anyway. Kun hän sitten iltapäivisin tulee töistä, kertoo hän ensin kuinka helkutin rankkaa taas oli, syö ehkä jotain, ja painuu "päiväunille" (nukkuu iltaan) sen sijaan,että päästäisi minut hetkeksi vapaalle lapsenhoidosta. Sitten kun kerron itsekin olevani melko väsynyt,niin hän ihmettelee,että "no mikset sä nuku sillon kun vauvakin?" No kun on päiviä,jolloin vauva on kiukkuinen kuin ampiainen (vatsavaivojen yms vuoksi) eikä juurikaan nuku, ja silloin kun nukkuu,niin mun täytyy siivoilla,pestä pyykkiä yms, koska sitä ei kukaan muu tee. Mä en halua missään sikolätissä elää ja pakko meillä on olla puhdasta vaatetta päälle. Mieheltä ei vaan saa minkäänlaista apua mihinkään,koska "hänellä on niin rankkoja päiviä ja hän on niin väsynyt." Entä mun päivät, mun väsymys..? No ne nyt ei kiinnosta pätkääkään. Sitä paitsi, mun "työ" ei hei ole FYYSISTÄ!!
Eilen illalla siinä tokaisin,että "ainiin, siellä olis pyykitkin koneessa" eikä minkäänlaista reaktiota, istua möllötti vain tietokoneella. No en jaksanut alkaa siitä sen enempää vääntämään ja menin laittamaan pyykit narulle. Mieskin sai sitten lopulta perseensä ylös penkistä ja tuli kolmen vaatekappaleen kanssa pyykkinarulle "tässä on loput." KIITOS PALJON AVUSTA!
Aikaisemmin eilen,kun hän pääsi töistä (etuajassa) niin soitti,että pääsi jo,mutta lähtee viemää äitiään kirpputorille. Sanoin,että "olen täällä koko päivän touhuillut ja alkaisi jo olla nälkä", niin tuli,että "no voithan SÄ alkaa jo tekeen sitä". Joo just. Mene ihmeessä viemään äitiäsi kirpputorille ja kierrelkääkin oikein pitkään ja hartaasti.
Hän ei voi sanoa kenellekään ei (paitsi mulle), jos joku pyytää johonkin auttamaan niin, hän on viivana menossa, vaikka enemmän häntä tarvittaisiin täällä kotona. Viikonloppuisin,kun hänellä olisi vapaata, niin ei, pakko on lähteä tekemään 14 h päivää johonkin huitsinnevadaan,kun velipoika pyysi (kahtena viikonloppuna ollut siellä). Joka toinen viikonloppu hänen poikansa tulee meille. Nyt viikonloppuna on taas tulossa, en tiedä kyllä mitä ukko meinasi pojalle syöttää,kun on raha-asiammekin sotkenut niin viimisen päälle, maksellut "vähän" liikaa kimppa-auton vakuutusmaksuja eikä kehtaa pyytää omiamme takaisin jne...
Mikään ei mene meillä niinkuin perheessä pitäisi. Tuntuu,että olen poikamme yh-äiti, ja mieheni on meidän alivuokralainen,jonka menemiset sun muut ei kuulu meille mitenkään. Olen ollut erossa pojastamme yhteensä 2h, senkin kerralla,kun oli tarkoitus lähteä miehen kanssa rauhassa vähän shoppailemaan ja syömään, mutta sekin reissu hoidettiin niin kiireellä,että enpä juuri päässyt nauttimaan. Muuten olen sitten 24/7 jumissa täällä kotona (toki ulkoilemme pojan kanssa), ja mulla alkaa oikeasti pinna kiristyä toden teolla. Haluaisin nauttia tuosta lapsenhoidosta, ja nauttisinkin,jos saisin keskittyä vain siihen,eikä kontolleni heitettäisi kaikkea muutakin. Koko ajan vain huonoja uutisia, ei ole rahaa, ei auteta kotitöissä, ja mun hermoja vaan kiristetään.. Ja mieheni ihmettelee,että miksi olen koko ajan niin hermona ja päivittelee,että ei jaksa sellaista.
Miten mä saan tän homman toimimaan? Tällä hetkellä mieheni on täysi paskaluuseri,joka ei ota minkäännäköistä vastuuta perheestään. Parisuhteemme sinänsä toimii hyvin, rakastamme toisiamme,meillä on huumoria emmekä juuri edes riitele, mutta miten mä saan hänet ymmärtämään,että meitä on nyt kolme, me olemme perhe ja sen mukaan täytyy elää. Hommat täällä kotona jaetaan, vaikka hän kuinka olisi päivät töissä. Hänen työpäivänsä loppuu tiettyyn kellonaikaan, mun työpäiväni jatkuu aina vaan. Mutta eihän hän sitä ymmärrä. Välillä tuntuu,että olemme täysin umpikujassa, mikään ei mene niinkuin pitäisi ja paras ratkaisu olisi erota,mutta ei, sitä mä en todellakaan halua.
HEEELP!
Kommentit (81)
Imetys ei ole riittävä syy. Näyttäisi siltä että isä on syrjäytetty tai syrjäyttänyt itsensä jo alkuvaiheessa lapsestaan.
Olisi tärkeä saada yhteys lapseen tai muuten mies saattaa vielä lähteä matkoihinsa. Lastaan rakastava mies ei jätä perhettään.
Näen tässä suuren riskin että perhe hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en todellakaan halua,että meidän perhe hajoaa. Mutta jos niin kävisi, voin varmuudella sanoa,että se ei ole mies joka lähtee, vaan minä ja poika. Mieheni kun ei näe tilanteessamme mitään hämärää, hänen mielestään meillä menee oikein mallikkaasti ja ihmettelee vain,että mitä minä oikein nalkutan. Häntä ärsyttää kiukkuisuuteni eikä hän kykene ymmärtämään syitä sille, vaikka olen ihan nätisti yrittänyt kertoa. Ja olen kertonut senkin,että se kiukkuisuus katoaa sitä nopeammin mitä nopeammin asioihin tulee muutos. Mutta tänään siis luvassa kunnon keskustelu asioista. Katsotaan mihin johtaa, vai johtaako mihinkään.
Meillä sama tilanne, mies on täysin toivoton.
Lähdin töihin vauvan täyttäessä 5kk. Lopetin imetyksen ja siirryimme kiinteisiin + korvikkeeseen.
Otat töitä jostain ja pistät miehen koti-isäksi. Jättää koulunsa vähäksi aikaa kesken ( tuskin valmistuukaan edes).
Siinä oppii hoitamaan kodin ja lapsen. Voit viivytellä töissä pitkään.
Tämä on paras ratkaisu sinulle ap, ja meillä toimi loistavasti. Mies on kuin uusi.
ottaa mukaan lapsenhoitoon jo laitoksella.. itse ainakin laitoin miehen jo siellä syöttämään lasta ja vaihtamaan vaippoja, vaikka mies vähän alkuun vastustelikin, eikä olisi halunnut hoitajan nähden yrittää. Jos minä sitten kotona.. on vaan tekosyy.
Kun sen miehen patistaa ja kannustaa hoitamaan ja hoivaamaan lastaan, niin suunta on oikea. Kotona vaihdettiin vaippoja vuorotellen ja välillä pumppailin maitoa pulloon, että isä sai osallistua myös ruokailuun, ja samalla mahdollistin itselleni alkuun pieniä kävelylenkkejä ulkona ja myöhemmin kampaaja ja tyttöjen ilta -reissuja. Isä pärjäsi todella hyvin vauvan ja pullotetun äidinmaidon kanssa.
Siitä lähdetään, että miehenkin on pystyttävä olemaan ja toimimaan kahdestaan vauvan kanssa. Ikinä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Hmm...miksei valmistuisi? En mä halua,että jättää kesken, kun on kerran paikan saanut hyvästä koulutuksesta, mihin oli vaikea päästä. Käyköön nyt loppuun asti vaan ja toivotaan,että sitten työllistyisi mahdollisimman pian. Olisi ihan eri juttu olla vauvan kanssa kotona,kun tietää,että mies on töissä ansaitsemassa meille rahaa. Nyt hän on koulussa, jotta pääsee töihin, jotta saa meille rahaa,mutta se ei auta nyt tähän hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne, mies on täysin toivoton.
Lähdin töihin vauvan täyttäessä 5kk. Lopetin imetyksen ja siirryimme kiinteisiin + korvikkeeseen.
Otat töitä jostain ja pistät miehen koti-isäksi. Jättää koulunsa vähäksi aikaa kesken ( tuskin valmistuukaan edes).
Siinä oppii hoitamaan kodin ja lapsen. Voit viivytellä töissä pitkään.
Tämä on paras ratkaisu sinulle ap, ja meillä toimi loistavasti. Mies on kuin uusi.
Kun mies ei käy töissä vaan "opiskelee" niin sun on ap otettava ohjat käteen ja valmennettava toivoton ukkos isäksi.
Vielä on aikaa. Joulun jälkeen alat luomaan uraa ja pistät Turhapuron kotiäidin hommiin. Samalla oppii arvostamaan sitä mitä olet tehnyt tämän 1½ vuotta.
Etsit töitä jostain ja ilmoitat ukollesi tilanteen. Hän jää kotiin sillä jonkun on maksettava laskut. Pelaatte tuolla vaikka seuraavat 6kk. Mikäli mies ei suostu niin pidät saman suunnitelman. Lapsi hoitoon ja ukko pellolle ja sinä hommiin!
Tsemppiä.
Vaikuttaa juuri sellaiselta "opiskelijalta".
Apeena alkaisin etsimään töitä ja jättäisin opiskelijan opiskelemaan sillan alle.
Säälittävä jätkä. Siinäpähän häpeää, kun naisen pitää käydä töissä ja pistää lapsikin hoitoon, kun mies ei ollut MIES.
Varmasti menettää kasvonsa omien vanhempiensa silmissä ja ystäviensäkin. Onpas luuseri. Täytyy ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm...miksei valmistuisi? En mä halua,että jättää kesken, kun on kerran paikan saanut hyvästä koulutuksesta, mihin oli vaikea päästä. Käyköön nyt loppuun asti vaan ja toivotaan,että sitten työllistyisi mahdollisimman pian. Olisi ihan eri juttu olla vauvan kanssa kotona,kun tietää,että mies on töissä ansaitsemassa meille rahaa. Nyt hän on koulussa, jotta pääsee töihin, jotta saa meille rahaa,mutta se ei auta nyt tähän hetkeen.
Liian rankkaa sulle olla kahdestaan vauvan kanssa ja kotikin pitää hoitaa.
Pääset helpommalla, kun menet töihin jonnekin ja pistät lapsen hoitoon. Tiedän tämän kokemuksesta. Saatte rahaakin.
Sinä olet käytännössä yksinhuoltaja nyt. Ala säästämään rahaa pahanpäivän varalle. Kassalle hommiin vaikka, jos ei muuta löydy.
Älä luota kehveliin.
Auts.. onko meidän tilanne tosiaan NÄIN huono... Niin no koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kai mun on varauduttava nyt siihenkin,että jäädään pojan kanssa kaksistaan. Mulla vaan ei ole varaa jäädä sen kanssa tähän kolmioon, ja uuden asunnon löytäminen voi olla hankalaa,kun ei ole luottotiedot kunnossa. Apua.. En voi säästää,koska ei ole mistä säästää. Mutta niitä töitä voisin alkaa katsella... Huoh, menin nyt ihan sekasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies: a) saa töitä, b) valmistuu koskaan, c) jää ap:n ja lapsen kanssa. Hirveään tilanteeseen olet ajautunut.
Varasuunnitelma olisi hyvä, enkä tarkoita lottoa ja kenoa, vaan jotain työpaikkaa ja säästämistä.
Alunperin molemmilla olisi pitänyt löytyä koulutus ja sitten töitä. Vasta tämän jälkeen lapsi. Turha tästä on paasata. Nyt järkevin vaihtoehto olisi että mies menisi töihin tai ap.
Teillä on suuri vaara syrjäytymiseen.
Auts.. onko meidän tilanne tosiaan NÄIN huono... Niin no koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Kai mun on varauduttava nyt siihenkin,että jäädään pojan kanssa kaksistaan. Mulla vaan ei ole varaa jäädä sen kanssa tähän kolmioon, ja uuden asunnon löytäminen voi olla hankalaa,kun ei ole luottotiedot kunnossa. Apua.. En voi säästää,koska ei ole mistä säästää. Mutta niitä töitä voisin alkaa katsella... Huoh, menin nyt ihan sekasin.
Pysy kylmänä ja järkevänä nyt. Katse realistisesti vain siinä miten te kaksi selviydytte. Mies on valintansa tehnyt.
Hänen olisi hyvä etsiä jotain yötöitä opiskelun ohella. Ei se käy päinsä että ei osallistu kotitöihin ja vauvan hoitoon.
Mun mies katosi kun lapsi täytti 2 vuotta. Sen koommin häntä ei nähty. Kuulin huhuja ruotsista. Rahaa ei ole lähetetty eikä edes postikorttia.
Säästöjä mulla ei ollut yhtään. Kukaan ei auttanut. Onneksi lapsi oli 2 vuotias ja viihtyi hoidossa. Sain töitä ja maksettua kaiken, myös miehen jättämät laskut, jotka luonnollisesti perin siltä paskiaiselta.
Luottotiedot on ok nyt. Voimille otti ja välillä teki mieli luovuttaa. Itkin paljon, en ole eläessäni itkenyt niin paljon, kuin niinä vuosina. Tiukkaa tekee vieläkin, mutta olen omillani ja mulla on autokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on aivan pieni vauva, 1,5kk!!!
Taival on vasta alussa.
Kaikki on uutta ja raskasta, rutiinit ihan hakusessa.
Tässä vaiheessa vielä äidin ja lapsen kuuluukin olla kiinni toisissaan, tutustua ja ihmetellä.
Useimmat isät ovat ihan pihalla kun lapsi syntyy, vaikka miten olisi puhuttu ja suunniteltu.
Parasta on että itse tiedät ja tunnet mitä vauva tarvitsee ja hienovaraisesti opastat isää. Isä varmasti pelkää ja on epävarma omista kyvyistään. Sitten kun vielä arvostellaan ja kiukutellaan niin mies taatusti pakenee entistä enemmän.
Anna hänelle aikaa, anna teille kaikille aikaa.
Miehelläsi on opiskelut ja työharjoittelu. Se vie hänen energiansa päivällä.
Miehet eivät tiedä miten uuvuttavaa voi olla pienen vauvan kanssa kotona aluksi.
Kun aikaa kuluu, löydät rytmit ja homma alkaa sujua. Kohta teet vauvan kanssa kotihommat ja päikkäriaika jää sinulle rentoutumiseen.
Ensimäinen puolivuotta on vaikeaa aikaa.
Kun sen ymmärtää ja hyväksyy, eikä ota siitä paineita, kaikki alkaa sujua hyvin varmasti.
Tsemppiä teille jatkoon, puhukaa asioista, mutta muista olla syyllistämättä!
että yötöitä opiskelun ja työharjottelun ohella? Milloinkohan mies sitten nukkuisi? Onhan se nyt paljon järkevämpää opiskella ammatti kuin mennä nyt ja hamaan loppuun asti vain hanttihommiin, eihän siinä ole mitään älyä. Muutoin mies ei kyllä ole kovin luotettavan oloinen, eikös sillä ollut tarpeeksi aikaa tutustua ja ihmetellä sitä edellistä vauvaa, minkä hylkäsi? Luultavasti mies kokee olevansa aika pinteessä, kun jätti jo yhden vauvaperhe- elämän taakseen ja vahingossa paukahtaakin jo seuraava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti sua helpotti jo kun sait vähän päästellä paineita näin kirjoittamalla! Ei ole tarkoitus mitenkään vähätellä sun tuntemuksiasi, mutta asia ei valitettavasti ole noin yksioikoinen.
Miehesi opiskelee ja tekee työharjoittelua. Se on vastuun ottamista perheestä. Tiedän että susta tuntuu nyt että sulla on kotona rankempaa kuin miehesi päivät ovat, mutta asia ei ole ihan niin yksioikoinen sekään. Olette ihan vasta vanhemmuuden alkumetreillä. Jos luet tämän viestisi sitten kun teillä on vaikka 2 tai kolme lasta, niin saatat ehkä hymyillä vähän sisäänpäin kun muistelet miten helppoa elämäsi tuolloin olikaan.
Sinulla on puolitoista kuukautta synnytyksestä. Olet vielä IHAN hormonihuuruissa. Et ole toipunut raskaudesta fyysisesti etkä henkisesti. Se on kyllä totta, että miehesi pitäisi nyt vähän enemmän panostaa sinun tukemiseesi. Entä miten sinä tuet hänen isyyttään? Annatko hoitaa ja syöttää vauvaa? Annatko pitää sylissä, annatko hänen tehdä niinkuin hänelle itselleen on luontaista vauvan kanss aolla?
Kirjoitat että hommat kotona jaetaan vaikka toinen olisi kuinka töissä kodin ulkopuolella. Vähän pidemmällä kokemuksella lapsiperheen työnjaosta olen sitä mieltä, että tuo vaatimus on kohtuuton. Kyllä, hommia pitää tietenkin jakaa. Mutta sitä helposti näkee vain sen mitä itse tekee. Huollatko auton? Vaihdatko talvirenkaat? Päivitätkö tietokoneen? Korjaatko rikki menneen lattialistan? Minusta ei ole liikaa vaadittu että se joka on kotona ottaa enemmän vastuuta kotihommista, esim. pyrkii siihen että päivällinen odottaa. Herttinen, eihän sen tarvitse olla gurmeeta joka kerta. Pakastepizza on ihan ok. Se on osoitus, että rakastat ja välität.
Perheen perustaminen on hirmu iso myllerrs. Vie aikansa tottua tilanteeseen. Teitä on nyt kolme ja kaikki on muuttunut. Anna miehellesi tilaa ja tue häntä isyydessä, sellaisessa hänen omanlaisessaan. Tuolle taloustyö-puolelle älä laita liikaa painoa ajatuksissasi. Se sujuu niinkuin sujuu -joskus paremmin, joskus huonommin. Mutta älä vaadi liikaakaan toiselta.
Tsemppiä!! Kyllä se siitä =)
Muuten paitsi lapsi on 1v ja mies käy töissä. Tekee vuorotyötä ja on aika vähän kotona, silloin kun on hän on väsynyt eikä jaksa hoitaa lasta tai tehdä ruokaa.
Alku oli meillä suoraan helvetistä. Vauva oli vaativa ja minä yksin, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja edelleen hoidin lapsen lähes yksin.
Luojan kiitos meillä oli isovanhemmat, jotka ottivat lasta paljon yöksi silloin. Vauva oli huono nukkumaan, en nukkunut paljon yhtään.
Tilanne on hieman helpottanut, mies on lapsen kanssa hieman enemmän mutta ei se vielä mun väsymystä poista, kun en saa nukkua ikinä. Oma aikakaan ei olisi pahitteeksi.
Lapsi oli ns. vahinko (jos ei käytä ehkäisyä, mielestäni se ei voi olla vahinko) minulle hyvin hyvin toivottu, miehelleni ei. Ja sen kyllä huomaa, hän ei ole valmis ottamaan vastuuta sellaisesta mitä ei ole halunnut.
Mietin eroa lähes päivittäin, yritän puhua ja puhua ja puhua. Mutta hän ei voi ymmärtää koska minähän halusin lapsen, miksi en ole onnellinen kun sain mitä halusin? Tilanne tuntuu toivottomalta. En haluaisi erota, rakastan miestäni silti paljon.
Pärjäisin kuitenkin paremmin yksin, kun mies on töissä en ole kiukkuinen enkä vihainen. Kun hän on kotona ja vain makaa täällä, olen todella vihainen ja kyllähän se lapseen heijastuu.
Pari päivää sitten, saatiin kunnon riita aikaiseksi, kun yritin miehelleni selittää, etten halua kahta lasta vaan yhden lapsen ja miehen, joka auttaa. Sanoin myös, että haluan eron. Mies on nyt hyvin loukkaantunut ja siksi miettii eroa itse. Haluaisin puhua hänen kanssaan, mutta se ei auta, hän ottaa puolustuskannan samantein ja se siitä.
Noniin kertokaahan mitä tässä pitäisi tehdä?? Meillä ei lapsen kasvaminen tunnu auttavan tilannetta.
Ainiin ja me olemme myös nuoria 22vuotiaita ja naimisissa. Ei liity mielestäni asiaan mitenkään, mutta tässä ketjussa on siitäkin saatu ihmetystä aikaan.
Noin nuoria ihmisiä. Tottakai mies käy koulunsa loppuun! Ja ap hoitaa vastasyntynyttä vauvaa kotona! Lapsi ei ollut suunniteltu, ja elämä ei ole ihan lapsenhankintakunnossa, mutta juuri sitävartenhan Suomessa on sosiaaliturva.
Unohda kaikki eropuheet, ethän halua erota siksi, että mies ripusti vain kolmet potkuhousut pyykkinarulle eikä koko koneellista?! Sinä kiukuttelet ja ylireagoit, mihin sinulla tuoreena äitinä hormonihuuruissa on oikeus. Miehesi ei sitä vain ymmärrä. Ei siis ole ilkeä, vaan ei ymmärrä.
Kotityöt on saatava jaettua ja sinunkin pitää saada levätä. Ja miehen pitää pysyä enemmän kotona perheensä luona, mutta hoitaa silti opintonsa. Koita jaksaa vääntää asia _rauhallisesti_ rautalangasta. Sinulla olisi oikeus kiukutella, mutta jos haluat tuloksia, suosittelen toista taktiikkaa. Se on muuten hämmästyttävää, kuinka paljon miehiä väsyttää se, kun vaimot valvovat yöt vauvan kanssa :-)
Pari juttua, mitä kannattaa kokeilla:
- älä sano "ai niin, pyykitkin on koneessa". Miehet eivät keskimäärin ymmärrä vihjeitä. Sano sen sijaan "voisitko ripustaa pyykit?"
- nuku päivällä, kun vauvakin nukkuu. Jos teet kotityöt illalla, kun mieskin on kotona, niin hän ehkä tajuaa paremmin, miten paljon niihin menee aikaa. Tai eläkää vähän aikaa sikolätissä, ei se haittaa :)
miehesi opiskelee, sinä olet kotiäitinä, se tarkoittaa että sinä hoitelet suurimmanosan kotitöistä. Itse olin 3-vuotiaan ja vauvan kanssa niin, että mies oli viikon töissä ja viikon kotona ja hyvin pärjäsin.
Ei oo sama suunta :(
Hyvä että saitte keskusteltua ja mies ilmeisesti sisäistikin jotain. Mä oli kans ennen "nalkuttava akka" ja yks päivä pysähdyin miettimään omaa käytöstäni. Sen jälkeen oli pakko vähän muuttua... Monet eroaa nykyään liian helposti ja varsinkin ekana vauvavuotena. Silloin kaikki väsyttää ja tuntuu niin loputtoman toivottomalta välillä, mutta kyllä se elämä muuttuu kun lapsi kasvaa ja osaa katsoa asioita välillä vähän pidemmälle kuin huomiseen! :)
Alue: Aihe vapaa
Ehei, en ollut syy. He olivat jo eronneet,kun me tapasimme.