Lue keskustelun säännöt.
Mita ajattelet aikuisesta, jolla on jyrsityt kynnet
Kommentit (22)
Olen järkyttävä kynsien pureskelija, en siis tee sitä julkisesti mutta kynteni ovat AIVAN HIRVEÄT. Olen jo vuosikausia yrittänyt lopettaa tätä tapaa, mutta en vain onnistu! Jos on vähänkään stressiä, se purkautuu kynsiin.
Häpeän syvästi kynsiäni ja niiden kunto jopa häiritsee sosiaalista kanssakäymistäni muiden ihmisten kanssa. Inhoan ajatusta siitä, että ihmiset huomaavat kynteni ja pitävät niitä vastenmielisenä. Ja ne kyllä ovat sitä. Muutoin olen huoliteltu ja siisti ihminen.
Noloa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oon aina pureskellu kynsiäni, en oo edes yrittäny siitä eroon. oon aikuinen, 2 lapsen äiti.
Itselläni se liittyy kovaan keskittymiseen ja aivotyöhön. En huomaakaan, kun olen jyrsinyt kynnet piloille. Nyt äitiyslomalla kynnet näyttävät ihan ihmismäisiltä...
ja ällöttää kätelläkin sellaista.
Siis hirveä tapa tämä on mutta tästä ei näköjään pääse eroon millään. Olen yrittänyt kaikkea paitsi hypnoosia. Auttaisikohan se...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni se liittyy kovaan keskittymiseen ja aivotyöhön. En huomaakaan, kun olen jyrsinyt kynnet piloille. Nyt äitiyslomalla kynnet näyttävät ihan ihmismäisiltä...
heti kun menen toihin, kynnet katoavat. Mutta noin yleensa, kylla muakin vahan kirpaisee katsoa muiden lyhyita kynsia. Mutta en ma sita pida minaan erityisen pahana asiana, itsekin olen - kynsistani huolimatta - oikein kompetentti monella muulla alalla... ;-)
ja on kyllä aika kamalan näköistä. Antaa tosi epäsiistin ja huolimattoman vaikutelman ihmisestä.
Kuvittelisin, että esim. työpaikkahaastattelussa pitkä miinus, valitettavasti. Ensivaikutelma ratkaisee kuitenkin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja on kyllä aika kamalan näköistä. Antaa tosi epäsiistin ja huolimattoman vaikutelman ihmisestä.
Kuvittelisin, että esim. työpaikkahaastattelussa pitkä miinus, valitettavasti. Ensivaikutelma ratkaisee kuitenkin paljon.
En koskaan katso ihmisen kynsiä kätellessäni. Jos kämmenelle ei rupea suutelemaan, ei kynnet ole ensimmäinen asia joka silmiin pistää. Ennemminkin kätellessä kiinnittää huomiota kämmenen karheuteen.
jos minulta jäisi työpaikka saamatta koska puren kynsiä ja olen siis sillä perusteella epäsiisti, en todennäköisesti haluaisi sinne töihin muutenkaan. En pidä pitkistä kynsistä, koska en osaa kirjoittaa näppiksellä jos on kynnet. Ja jos haluaisin kynnet voin ostaa paketin irtokynsiä parilla eurolla ja liimata ne paikoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hävetä yhtään. En kyllä pure niitä kovin lyhyiksi, ovat aika siistit. Kätevää lyhentää, kun on aina kynsisakset matkassa.
Etta tyopaikan saamiseen ei vaikuta kynsien pureskelu. Olen jarkyttava kynsienpureskelija, mutta olen kansainvalisessa organisaatiossa haastavassa tehtavassa, johon kuuluu paljon edustamista jne. Kynsiani en toki pure ihmisten ilmoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todennäköisesti edes kiinnitä asiaan huomiota. Itse pidän kynteni lyhyenä, koska tietokoneella on helpompi näpytellä, soittaa pianoa, leipoa pullaa, kuopsutella kukkaruukkuja, hoitaa lasta jne.
Mulle herää kysymyksiä ainoastaan niistä mielettömistä tekokynsinaisista, että miten ihmeessä jaksavat laitattaa aina säännöllisesti kyntensä.
kyllä pitkät kynnet, olivat sitten oikeat tai feikit, ovat huomattavasti ällöttävämmät. Kävin joskus fysioterapeutilla, jolla oli rakennekynnet, eivätkä ne kyllä puhtailta näyttäneet. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kynsien pureskelusta pari vuotta sitten. Se loppui siihen, kun muutin pois kotoa. Melkein stressitöntä elämää on ollut siitä asti ja en siis enää pureskele kynsiäni!
Voisko apteekista saatavasta pahanmakuisesta kynsilakasta olla apua?
Ainakaan oman kokemuksen mukaan.. Useampi pullo tullut syötyä eri elämän vaiheissa :D
Ehkä aloittelevalle pikkujyrsijälle voipi toimia..
kenenkään kynsiä, ellei niissä ole jotain järkyttäviä tekokynsi viritelmiä. jyrsimisiä, likoja, lohkeamia, tai muuta vastaavaa en huomioi.
Mä en ole koskaan järsinyt kynsiäni!
...ja sitten lopetin. Se siitä. Kynsien pureksiminen liittyy aika usein jonkinasteiseen epävarmuuteen, stressiin elämässä tai jännittämistaipumukseen. Sitten kun kiire ja paineet elämässä vähän helpottavat, tai muusta syystä itsevarmuus kohenee, kynnet unohtuvat.
Nykyään mä lähinnä ihmettelen, kuinka nopeasti mun kynnet kasvaa. Yhtenään saan olla lyhentämässä: haluan pitää kynnet siisteinä, ei liian pitkinä, mut kun ne kasvaa kuin peijoonit...
mutta ratkaisi sen hankkimalla rakennekynnet. Niitä ei viitsi pureskella... Ei siis tietty mitään pitkiä, vaan sellaiset "tavallisen näköiset" hoidetut kynnet. Oli kuulema hinnan arvoista. Ja kun tavasta pääsee eroon, muuttuu pureskelun välttäminen jatkossakin helpommaksi.
Olen järkyttävä kynsien pureskelija, en siis tee sitä julkisesti mutta kynteni ovat AIVAN HIRVEÄT. Olen jo vuosikausia yrittänyt lopettaa tätä tapaa, mutta en vain onnistu! Jos on vähänkään stressiä, se purkautuu kynsiin. Häpeän syvästi kynsiäni ja niiden kunto jopa häiritsee sosiaalista kanssakäymistäni muiden ihmisten kanssa. Inhoan ajatusta siitä, että ihmiset huomaavat kynteni ja pitävät niitä vastenmielisenä. Ja ne kyllä ovat sitä. Muutoin olen huoliteltu ja siisti ihminen. Noloa! ap
Eli helposti menee kynnet suuhun jos kasvavat pidemmiksi. Usein siis lohkeaa ensin ja sitten puraisen tasaiseksi. Ajattelen itsestäni, että on tosi vaikeaa varastaa se hetki kynsien leikkuuseen kun se ei ole rutiinissa. Muut ehkä ajattelevat minusta muutenkin, etten juuri käytä resursseja itseni hoitoon. Olen tällainen parjattu luonnon"kaunis" akateeminen uskoa ;-).