Lapsi 2 v., ero vai kulissiliitto?

Parin vuoden päästä ei niin vaan lähdetäkään :(

Miehesi on selvästi jotenkin keskenkasvuinen ja täysin vastuuton, kuin lapsi itsekin. Älä alistu ovimatoksi, ethän?

Lapsi on sen verran pieni, että ero tässä vaiheessa voi olla helpompi kuin myöhemmin. Kulissiliitosta ei kyllä ole hyötyä lapselle, elleivät kummatkin vanhemmat ole tyytyväisiä sellaiseen liittoon ja ilmapiiri pysy sen ansiosta kotona hyvänä. Jos toinen puoliso on täysin epätasa-arvoisessa asemassa ja tietysti vuhainen sen vuoksi, en kyllä usko, että miellyttävän ilmapiirin luominen kotiin onnistuu...

Mies joutuu sitten eron jälkeen kasvamaan puoliväkisin isäksi, kun tulee ensimmäisen isäviikonlopun aika...

Kun kyse ei sinänsä ole mistään riitojen sovittelusta, vaan siitä, että toinen ei kerta kaikkiaan ole kiinnostunut perhe-elämästä.

Olen sanonut miehelle, että jos meno ei muutu niin haluan erota. Mies lupailee ja saattaa antaa minulle hetkellisesti hieman enemmän aikaansa, ja sitten taas palataan entiseen...

Ja toinen ongelma on tuo, josta kerroin jo aiemmin. Olen niin lopen kyllästynyt ja tunnen itseni hyväksikäytetyksi, enkä enää rakasta miestäni. Syttyykö se rakkaus uudelleen terapiassa?

AP

Hän ei muista aikaa jolloin asuimme kaikki yhdessä ja on nykyään neljä vuotta myöhemmin ihana, iloinen, tasapainoinen lapsi, jolla on kaksi täysin tasa-arvoista vanhempaa ja kaksi onnellista kotia. Hetkeäkään en ole eropäätöstä katunut, en itseni enkä lasten kannalta.

Voisitko kokeilla sellaista, että hommaisit lapselle hoitajan että saisit itse levätä ja tapaisit ystäviäsi, kävisit jossain. Voisit olla nykyisessä suhteessasi mutta hankkia samalla itsellesi oman elämän.



Jos teillä ei ole ollut keskinäistä yhteistä aikaa ilman lasta, niin on normaalia että sellaisena aikana etäännytään toisistaan.



Mieti onko oikeasti helpompaa olla yksin vanhempana. Kukaan ei hae sun puolesta maitopurkkia lähikaupasta kun maito on loppu vaan sä pakkaat mukaan ja haet itse.



Jätä lapsi ihan kokonaan miehen vastuulle välillä, vaikka vain puoleksi tunniksi kerrallaan. Hän on tehokkaasti ulkoistanut itsensä perheestänne ja pikkuhiljaa hänet pitäisi saada ottamaan vastuuta.



Kun palaat työelämään saat itsellesi muutakin mietittävää kuin se miltä nyt tuntuu.



Parisuhdeleiri tai terapia ei ehkä olis ihan huono ajatus.

Vaihdoin tavallisentylsän parisuhteen vahingossa psykopaatti suhteeseen. Eli voi mennä ojasta....

Mun vastaus on: ERO. Ehdottomasti. Lapsi aistii kyllä kodin kinkkisen ilmapiirin. Yh:n lapsena on paljon parempi elää kuin perheessä, jossa vanhempien suhde on huono. Tää on mun mielipide.

Minä aloin nyt tässä puimaan omaakin parisuhdetta, kun niin rohkeasti otit asian esille ja voin oikein sinuun samaistua :)



Meillähän mies on myös ilmoittanut että kun minä palaan työelämään, hän ei hoida lapsia kotona vaan heidät pitää laittaa päivähoitoon. Vaikka mieheni on kaikki päivät kotosalla.



Minun päätös on jo valmis ja saan kaikkien puolesta olla niin tunteeton ja kylmä idiootti kun haluatte ajatella. Päätös on täällä tehty, "toteutus" ajankohta vielä auki..

Voisitko kokeilla sellaista, että hommaisit lapselle hoitajan että saisit itse levätä ja tapaisit ystäviäsi, kävisit jossain. Voisit olla nykyisessä suhteessasi mutta hankkia samalla itsellesi oman elämän.

Jos teillä ei ole ollut keskinäistä yhteistä aikaa ilman lasta, niin on normaalia että sellaisena aikana etäännytään toisistaan.

Mieti onko oikeasti helpompaa olla yksin vanhempana. Kukaan ei hae sun puolesta maitopurkkia lähikaupasta kun maito on loppu vaan sä pakkaat mukaan ja haet itse.

Jätä lapsi ihan kokonaan miehen vastuulle välillä, vaikka vain puoleksi tunniksi kerrallaan. Hän on tehokkaasti ulkoistanut itsensä perheestänne ja pikkuhiljaa hänet pitäisi saada ottamaan vastuuta.

Kun palaat työelämään saat itsellesi muutakin mietittävää kuin se miltä nyt tuntuu.

Parisuhdeleiri tai terapia ei ehkä olis ihan huono ajatus.

Ei mies tee mitään.

AP

Minä aloin nyt tässä puimaan omaakin parisuhdetta, kun niin rohkeasti otit asian esille ja voin oikein sinuun samaistua :)

Meillähän mies on myös ilmoittanut että kun minä palaan työelämään, hän ei hoida lapsia kotona vaan heidät pitää laittaa päivähoitoon. Vaikka mieheni on kaikki päivät kotosalla.

Minun päätös on jo valmis ja saan kaikkien puolesta olla niin tunteeton ja kylmä idiootti kun haluatte ajatella. Päätös on täällä tehty, "toteutus" ajankohta vielä auki..

Hyvä, jos tästä on sullekin hyötyä. Näinhän sen just pitäisi mennä, että yhdessä pohditaan.

Tsemppiä sullekin!

AP

entä onko miehesi lapsuudessa ollut juuri näin, vaimo hoitaa kodin ja lapset..?



sinuna vielä yrittäisin. innostuisko miehesi enemmän teistä (sinusta ja lapsesta), jos lähdet lapsesi kanssa innolla jonneki (esim. kaupunkiin tms, missä ette tavallisesti käy. siis kuitenkin "aikuisten" paikkaan. tai kyläilemään..)? näyttäisit, että sinullahan on hauskaa ilman häntä.. ;)

Minä aloin nyt tässä puimaan omaakin parisuhdetta, kun niin rohkeasti otit asian esille ja voin oikein sinuun samaistua :) Meillähän mies on myös ilmoittanut että kun minä palaan työelämään, hän ei hoida lapsia kotona vaan heidät pitää laittaa päivähoitoon. Vaikka mieheni on kaikki päivät kotosalla. Minun päätös on jo valmis ja saan kaikkien puolesta olla niin tunteeton ja kylmä idiootti kun haluatte ajatella. Päätös on täällä tehty, "toteutus" ajankohta vielä auki..

Hyvä, jos tästä on sullekin hyötyä. Näinhän sen just pitäisi mennä, että yhdessä pohditaan. Tsemppiä sullekin! AP [/i

"onneks" on muitakin samassa tilanteessa olevia. Ja miks ei pärjäis yh.na? kun nyttekin tosiaa saa kaiken käytännössä tehdä yksin.

Käy hakemassa ja täytä erohakemus valmiiksi kun seuraavan kerran otat asian puheeksi, ehkä miehesi ei ole tajunnut että olet tosissaan harkinnut eroa vaihtoehtona. Josko valmiiksi täytetty paperi häntä hieman herättelisi? Ja jos mies vain allekirjoittaa hakemuksen heti, niin taitaa suhde olla hänen puoleltaan jo aika lopussa.

Ja onhan siinä erossa vielä se 6kk harkinta- aika jos mieli muuttuu ja tuntuukin se onni löytyvän kotoa!

ei ihmiset muutu niin paljoa, että yhtäkkiä sinulla olisi vuoden päästä mies, joka ilolla hoitaa lasta, tekee kotitöitä ja hieroo hartioitasi kun sinua väsyttää, vaikket edes ole pyytänyt. Ellet sitten vaihda miestä...



Faktahan on, että vaikka olisit samassa suhteessa ennen lapsia sata vuotta, et voi silti tietää millainen itse olet äitinä ja millainen mies on isänä. Tokihan keskusteluista ja muusta vastuunottamisesta saa vihiä asiasta, mutta joskus voi käydä niinkin, että miehellä on ollut puheita, mutta tekoja sitten ei olekaan.



Älä nyt pohdi tässä tilanteessa sitä, että vieläkö joskus rakastaisit miestäsi, vaan sitä, että onko aidosti mahdollista, että hän vielä tulisi hoitamaan lastanne ja olemaan läsnäoleva isä ja mies. Jos tunnet, ettei näin voi olla, niin tiedät kyllä ratkaisunkin. Ja silloin tuo ratkaisu on teidän kaikkien edun mukainen.

entä onko miehesi lapsuudessa ollut juuri näin, vaimo hoitaa kodin ja lapset..?

sinuna vielä yrittäisin. innostuisko miehesi enemmän teistä (sinusta ja lapsesta), jos lähdet lapsesi kanssa innolla jonneki (esim. kaupunkiin tms, missä ette tavallisesti käy. siis kuitenkin "aikuisten" paikkaan. tai kyläilemään..)? näyttäisit, että sinullahan on hauskaa ilman häntä.. ;)

Vanhemmat erosivat kun mies oli 4 ja sen jälkeen äiti yh.

Olen kyllä elänyt lapsen kanssa "omaa elämääni", mutta mies on vain tyytyväinen kun saa kotona roikkua rauhassa netissä. Ajattelee varmaan, että se on minulle omaa aikaa kun saan käydä lapsen kanssa ulkona.

AP

Jos päätyisit valitsemaan kulissin, jaksaisitko sitä kuitenkaan? Tai vaikka sinä jaksaisit, jatkaisko mies sitä loputtomiin? Tilanteesi kuulostaa aivan samalta missä itse olen ollut. Jatkoin sinnittelyä ja saimme vielä toisen lapsen. Kului vuosia eikä mikään muuttunut. Loppujen lopuksi mies (jonka kanssa kävin vastaavia keskusteluja kuin ap) löysikin toisen naisen ja erottiin kuitenkin. Kaduttaa aivan vietävästi että jatkoin suhdetta kulissina niin pitkään. Ja huolimatta tuosta pettämisestä olin jo itsekin siinä pisteessä että alkoi riittämään, ei tuollaista jaksa vuosikausia vaikka silloin aikanaan päätinkin jaksaa.



Meillä eron aikaan nuorempi oli 2v, ei juurikaan muista mitään ja selvisi aika hyvin. Isompi lapsista kärsi enemmän ja hänen takiaa harmittaa kun ei erottu jo aiemmin. Eli mun mielipide on että ihan kevyin perustein ei tule erota ja huonompia aikoja pikkulapsiarjessa tulee varmasti ja ehjä perhe johonkin pisteeseen asti on lasten etu, mutta kun tilanne jatkuu vuosia niin silloin voi olla jo lasten etu erota.



Etenkin olisin huolissani - ja olinkin - siitä millaisen perhe-elämän ja parisuhteen mallin lapsi tuollaisesssa kulissisuhteessa saa... Ei kovin hyvää... Eriasia vielä olisi se vaikkei venhempien suhde olisikaan lämmin ja rakastava jos isä edes olisi lasten arjessa läsnä ja sitä kautta lapsille tärkeä osa päivittäistä elämää ja hyvänä mallina mutta jos äiti kärsii, malli parisuhteesta on suoraan sanoen perseestä eikä isä edes ole lapsen kanssa niin siinä kohtaa ero on minusta oikea ratkaisu. Nyt kokemuksesta sen tiedä, olisinpa ajoissa tajunnut... Ero voi jopa parhaimmasssa tapauksesessa parantaa isän ja lasten suhdetta.



Lisäksi tuollaisessa liitossa jatkaminen nujertaa henkisesti aika hurjan paljon ja siinä onkin sitten tekemistä kun alkaa itseään siitä kuiville selvitellä.



Sen vielä yrittäisin selvittää että olisiko mies valmis terapiaan (meillä ei tullut kuuloonkaan). Eihän ne asiat sielläkään tietenkään korjaannu jos ei toisella halua ole mutta ainakin itse tietäsi kaiken yrittäneensä ja sinulle itsellesi ap siitä varmasti olisi apua.



Voimia vaikeaan tilanteeseen!

En ota kantaa siihen, pitäisikö teidän erota. Tässä kuitenkin muutama näkemys.

- Vauva-aika on tosiaan miehelle hankala. Hän on ottanut tietyn roolin, jossa pitäytyy nyt pitkälti tottumuksen voimalla. Onko hän oikeasti sitä mieltä, että kodin hoito kuuluu yksin sinulle? Mitä mies sanoo, jos sanot että lähdet nyt harrastamaan?

- Minulla lapset ovat nyt 2 ja 4 ja mies sanoo, että on ensimmäisen kerran alkanut oikeasti nauttia perhe-elämästä. On osallistunut ennenkin, mutta velvollisuuden tunnosta enimmäkseen. Eli lapsi voi alkaa vetää miestä pian perheen pariin.

- Et varmasti rakasti miestä, jos hän toimii noin. Voisitko rakastaa, jos hän toimisi toisin?

- Olisi mies hyvä etäisä? Jos häntä kiinnostaa nyt noin vähän, miksi häntä kiinnostaisi etänä enemmän? Koska olisi pakko? Voisitko luoda pakkoa jo nyt ottamalla omaa aikaa tiukasti?

Entä jos lisäksi aloittaisit suhteenne parantamisen läheisyydellä etkä keskustelulla? Useille miehille keskusteleminen ei ole yhtä helppoa kuin naisille. Jos lähellä oleminen tuntuu hyvältä, on helpompaa puhuakin.

hanki omia harrastuksia ja menoja. Kyllä mies selviää lapsen kanssa pakon edessä. eihän sinulla yhtään sen enempää tai vähempää olisi seuraa, ystäviä ja yksinäisyyttä eron jälkeenkään. Vaikeampi vain päästä harrastamaan.

plan: mies viettää aikaa lapsen kanssa, kiintyy tähän, huomaa mitä on menettänyt ja parisude alkaa kukoistaa.

Pohjalla oli suhde, jossa hoidin lapsn, kotityöt, kävin töissä, pihatyöt jne. Mies oli ulkoistanut itsensä harrastuksiin ja yrittäjyyteen. Jäipä vielä lopussa kiinni pettämisestäkin.



En oli katunut eroa. Nyt kun lapsi on 6-vuotias, harmittaa lapsen ikävöinti, koska näkeee isäänsä harvakseltaan. Arki on paljon helpompaa, vaikkei omaa aikaa edelleenkään paljon ole...mutta enemmän kuin lapsen isän kanssa yhdessä ollessa.

saa tehdä mitä vaan ja on ap:n ongelma jos arki ei luista. Miksi ap:n pitäisi yrittää jos mieskään ei viitsi? Ja jos ero tulee, miksi sillä vain on väliä löytääkö nainen uuden kumppanin vai mies? Aina syyllistetään naisia, ihan aina.

En kehota eroamaan, mutta omasta puolestani voin sanoa että päivääkään en ole katunut, kun lopulta irrottauduin perhehelvetistä. Ne jotka eivät ole eläneet sellaisessa eivät voi tietää. Meillä tosin eroon oli siinä mielessä hyväksyttävä syy että valtaosa jopa vauvapalstan porukasta olisi eron "hyväksynyt". Sitä nyt enempää ruotimatta, totean vaan että vaihtamalla todellakin paranee, nyt jo vuosien kokemuksella.

Lapsen kanssa on raskasta kunnes lapsi täyttää 3 ja seuraavan kerran helpottaa 5-vuotiaana.



Miksi olet mennyt siihen lankaan että et ota omaa aikaasi. 2-vuotiaan voi hyvin jättää isän hoitoon.



Minulla on ollut mies joka ei tajunnut ekan lapsen pikkulapsiaikana kuinka raskasta lapsen hoito on, eikä oikein osallistunut. Tilanne ei ollut tuollainen kuin sinulla, mutta tietyt piirteet täsmäävät.



Mielestäni nyt, kun kerran pohdit asiaa monelta kannalta, muutat vielä omaa käyttäytymistäsi. Jätä se lapsi isälle useaksi tunniksi, anna miehen selviytyä ilman ohjeistuksia. Anna myöskin miehellesi selvät tehtävät jotka hänen on hoidettava, esim imurointi ja lattioiden pesu.



Mies ei välttämättä pysty sinun kanssasi keskustelemaan jos olet sitä yrittänyt jo 3v x joka viikko. Siirry siis selviin tekoihin.



Miehesi ei ole tutustunut lapseenne, pakota hänet tutustumaan.



Muuta siis konkreettisesti omaa toimintaasi, olethan itse suostunut aika perinteiseen naisen rooliin. Mieti vasta näiden muutosten jälkeen eroa.

sitten, kun se mies ottaa sen lopulta...

Noi on kamalan vaikeita kysymyksiä. Mun sydän särkyisi lasteni puolesta, jos heidän perheensä hajoaisi, vaikkei meillä aina niin täydellistä olekaan. Olethan sä jo tuhannesti täältä lukenyt, miten paljon esim. äitipuolet niitä miehen ENTISIÄ lapsia vihaa... en voisi altistaa lapsiani sellaiselle.

Mutta mulle ei ikinä perisuhde ole ollut mikään elinehto. SIis pärjän oikein hyvin vähän hiljaisemmassakin p0arisuhteessa, voin hyvin kun saan elää tarpeeksi itsenäistä elämää ja arki sujuu.

Joten en osaa vastata sinulle. Itse valitsisin kulissin.