Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi 2 v., ero vai kulissiliitto?
11.10.2010 |
Eli kumpi on lapselle pahempi? En rakasta miestäni, mutta tulemme toimeen kohtalaisesti. Riitoja on jonkin verran, muttei väkivaltaa. Onnellinen en ole. Mitään yhteistä meillä ei enää ole paitsi lapsi ja asuntolaina. Miestä ei perhe-elämä liiemmin kiinnosta.
Ja arvostelijoille tiedoksi: kyllä, olen yrittänyt.
Kommentit (116)
Tämän jälkeen mieheni alkoi etääntyä minusta.
mitä olet tehnyt nykytilanteessa itse liittoni eteen ja miten olet reagoinut etääntymiseen?
Olen puhunut hänen kanssaan asiasta usein ja pyytänyt huomiota. Mies selittelee kiireitään, mutta ei hän minun kanssani vietä aikaa vaikka ei olisikaan kiireinen.
Olen yrittänyt (miehen toiveesta) panostaa ulkonäkööni enemmän. Olen (vaikka itse sanonkin) ihan kivan näköinen.
En ymmärrä, mitä muuta voisin tehdä, sillä kyse ei ole siitä, mitä itse teen vaan mitä mieheni ei tee. En voi lukita häntä kotiin. Ja vaikka hän olisi kotonakin, niin roikkuu koneella tms., minulle ja lapselle ei riitä huomiota.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei edes viitsitty yrittää. Niin turhia eroja.
Tiedän niin monia tapauksia, jossa suhde ei parane mihinkään.
Olen puhunut hänen kanssaan asiasta usein ja pyytänyt huomiota.
Kannattaisi seuraavaksi varmasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Se on erittäin suositeltavaa, kun liitto tuntuu olevan umpikujassa. Terapeutti ei ota jommankumman näkökulmaa, vaan huolehtii siitä, että suhteen osapuolet saavat kumpikin puhua ja molempia kuunnellaan. Rohkeasti sinne!
mitä olet tehnyt nykytilanteessa itse liittoni eteen
Mutta ilmeisesti et ole itse halunnut yrittää, koska et pysty sanomaan mitään konkreettista. Kerjäät täältä hyväksyntää eropäätöksellesi, et ole valmis laittamaan itseäsi alttiiksi. Sellaisella asenteella ei mikään parisuhde tietenkään toimi. Ehkä miehesi etääntymiseen on muitakin syitä kuin kuvittelemasi? Oletteko keskustelleet? Oletko sanonut miehellesi, että olet huolestunut parisuhteestanne?
Aika paksua olettaa, että en ole tehnyt mitään. Olen ottanut asian esille noin kerran viikossa. AIka monta viikkoa kolmeen vuoteen mahtuu.
Luuletko todella, että joku eroaa keskustelematta ensin?????
Olet todellinen oletusten mestari. Tunnetko minut, kun tiedät noin hyvin? Millä perusteella päättelit, että en ole valmis laittamaan itseäni alttiiksi? Ja millä asenteella.
AP
Noi on kamalan vaikeita kysymyksiä. Mun sydän särkyisi lasteni puolesta, jos heidän perheensä hajoaisi, vaikkei meillä aina niin täydellistä olekaan. Olethan sä jo tuhannesti täältä lukenyt, miten paljon esim. äitipuolet niitä miehen ENTISIÄ lapsia vihaa... en voisi altistaa lapsiani sellaiselle. Mutta mulle ei ikinä perisuhde ole ollut mikään elinehto. SIis pärjän oikein hyvin vähän hiljaisemmassakin p0arisuhteessa, voin hyvin kun saan elää tarpeeksi itsenäistä elämää ja arki sujuu. Joten en osaa vastata sinulle. Itse valitsisin kulissin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää vastaa niille, jotka väittävät, etten ole yrittänyt. Luuletteko todella, että joku eroaa tekemättä mitään? Keskustelematta miehen kanssa?
Missä kuplassa elätte?
AP
Noi on kamalan vaikeita kysymyksiä. Mun sydän särkyisi lasteni puolesta, jos heidän perheensä hajoaisi, vaikkei meillä aina niin täydellistä olekaan. Olethan sä jo tuhannesti täältä lukenyt, miten paljon esim. äitipuolet niitä miehen ENTISIÄ lapsia vihaa... en voisi altistaa lapsiani sellaiselle. Mutta mulle ei ikinä perisuhde ole ollut mikään elinehto. SIis pärjän oikein hyvin vähän hiljaisemmassakin p0arisuhteessa, voin hyvin kun saan elää tarpeeksi itsenäistä elämää ja arki sujuu. Joten en osaa vastata sinulle. Itse valitsisin kulissin.
Ja vastasi vielä kysymykseenkin toisin kuin ne, jotka täällä jankuttavat että olen eroamassa yrittämättä pelastaa parisuhdetta!
Kiitos!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen puhunut hänen kanssaan asiasta usein ja pyytänyt huomiota.
Kannattaisi seuraavaksi varmasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Se on erittäin suositeltavaa, kun liitto tuntuu olevan umpikujassa. Terapeutti ei ota jommankumman näkökulmaa, vaan huolehtii siitä, että suhteen osapuolet saavat kumpikin puhua ja molempia kuunnellaan. Rohkeasti sinne!
Että en enää rakasta miestäni. Onhan se toki mahdollista, että rakastuisin joskus uudestaan, mutta nyt on liian karvaana mielessä nämä kokemukset. Sitäpaitsi mikään ei muutu jos mies ei muutu...
AP
En enää vastaa niille, jotka väittävät, etten ole yrittänyt. Luuletteko todella, että joku eroaa tekemättä mitään? Keskustelematta miehen kanssa?
Missä kuplassa elätte?
AP
Hänen sanansa voisivat olla omiani 8 vuotta sitten. Itse erosin, ja jokainen päivä tuon jälkeen on ollut parempi kuin ne päivä suhteessa.
Lapsenikin on tasapainoinen, olen ollut useamman vuoden hyvässä, siis oikeasti HYVÄSSÄ suhteessa enkä missään elävässä kuolleessa sellaisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori ap.
Mielestäni olet ansainnut onnen ja oman elämäsi, muuta en voi sanoa.
Eroa ja jatka elämääsi. Hyviä jatkoa sinulle!
AP
En ole kuullut vielä yhdestäkään parista, joilla ei olisi minkäänlaista lamaa lasten ollessa pieniä...
Elämä helpottaa kummasti, kun lapsi alkaa olla isompi ja mieti myös millaista esim. joulut, pääsiäiset, uudetvuodet ja ennenkaikkea LOMAT olisivat lapsen kanssa - yksin -.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuullut vielä yhdestäkään parista, joilla ei olisi minkäänlaista lamaa lasten ollessa pieniä...
Elämä helpottaa kummasti, kun lapsi alkaa olla isompi ja mieti myös millaista esim. joulut, pääsiäiset, uudetvuodet ja ennenkaikkea LOMAT olisivat lapsen kanssa - yksin -.
AP
Miehesi on selvästi jotenkin keskenkasvuinen ja täysin vastuuton, kuin lapsi itsekin. Älä alistu ovimatoksi, ethän?
Lapsi on sen verran pieni, että ero tässä vaiheessa voi olla helpompi kuin myöhemmin. Kulissiliitosta ei kyllä ole hyötyä lapselle, elleivät kummatkin vanhemmat ole tyytyväisiä sellaiseen liittoon ja ilmapiiri pysy sen ansiosta kotona hyvänä. Jos toinen puoliso on täysin epätasa-arvoisessa asemassa ja tietysti vuhainen sen vuoksi, en kyllä usko, että miellyttävän ilmapiirin luominen kotiin onnistuu...
Mies joutuu sitten eron jälkeen kasvamaan puoliväkisin isäksi, kun tulee ensimmäisen isäviikonlopun aika...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää vastaa niille, jotka väittävät, etten ole yrittänyt. Luuletteko todella, että joku eroaa tekemättä mitään? Keskustelematta miehen kanssa? Missä kuplassa elätte? AP
Hänen sanansa voisivat olla omiani 8 vuotta sitten. Itse erosin, ja jokainen päivä tuon jälkeen on ollut parempi kuin ne päivä suhteessa. Lapsenikin on tasapainoinen, olen ollut useamman vuoden hyvässä, siis oikeasti HYVÄSSÄ suhteessa enkä missään elävässä kuolleessa sellaisessa.
Millaista arkea hän elää?
Mun mielestäni noi vaan on niin pirun isoja kysymyksiä... kun lapsen ydinperhe hajoaa, hänellä ei enää ole ehjää perhettä, koskaan. Hän on sen jälkeen osa yhtä tai kahta perhettä, jossa on jäseniä, joille hän ei ikinä loppupeleissä ole täysin tasa-arvoinen jäsen. Toki usein asiat on "ihan kivasti", välillä vähemmän kivasti, ja joskus ihan optimaalisesti.
Aikuisella ihmisellä voi olla vaikka kuinka monta yhtä rakasta ja tasa-arvoista puolisoa elämässään. Lapsella on vain yksi isä ja yksi äiti.
Miettikää sitä ennen kuin hajotatte lapsen perheen, oikeasti.
Miehesi on selvästi jotenkin keskenkasvuinen ja täysin vastuuton, kuin lapsi itsekin. Älä alistu ovimatoksi, ethän?
Lapsi on sen verran pieni, että ero tässä vaiheessa voi olla helpompi kuin myöhemmin. Kulissiliitosta ei kyllä ole hyötyä lapselle, elleivät kummatkin vanhemmat ole tyytyväisiä sellaiseen liittoon ja ilmapiiri pysy sen ansiosta kotona hyvänä. Jos toinen puoliso on täysin epätasa-arvoisessa asemassa ja tietysti vuhainen sen vuoksi, en kyllä usko, että miellyttävän ilmapiirin luominen kotiin onnistuu...
Mies joutuu sitten eron jälkeen kasvamaan puoliväkisin isäksi, kun tulee ensimmäisen isäviikonlopun aika...
Kun kyse ei sinänsä ole mistään riitojen sovittelusta, vaan siitä, että toinen ei kerta kaikkiaan ole kiinnostunut perhe-elämästä.
Olen sanonut miehelle, että jos meno ei muutu niin haluan erota. Mies lupailee ja saattaa antaa minulle hetkellisesti hieman enemmän aikaansa, ja sitten taas palataan entiseen...
Ja toinen ongelma on tuo, josta kerroin jo aiemmin. Olen niin lopen kyllästynyt ja tunnen itseni hyväksikäytetyksi, enkä enää rakasta miestäni. Syttyykö se rakkaus uudelleen terapiassa?
AP
En enää vastaa niille, jotka väittävät, etten ole yrittänyt. Luuletteko todella, että joku eroaa tekemättä mitään? Keskustelematta miehen kanssa? Missä kuplassa elätte? AP
Hänen sanansa voisivat olla omiani 8 vuotta sitten. Itse erosin, ja jokainen päivä tuon jälkeen on ollut parempi kuin ne päivä suhteessa. Lapsenikin on tasapainoinen, olen ollut useamman vuoden hyvässä, siis oikeasti HYVÄSSÄ suhteessa enkä missään elävässä kuolleessa sellaisessa.
Millaista arkea hän elää?
Mun mielestäni noi vaan on niin pirun isoja kysymyksiä... kun lapsen ydinperhe hajoaa, hänellä ei enää ole ehjää perhettä, koskaan. Hän on sen jälkeen osa yhtä tai kahta perhettä, jossa on jäseniä, joille hän ei ikinä loppupeleissä ole täysin tasa-arvoinen jäsen. Toki usein asiat on "ihan kivasti", välillä vähemmän kivasti, ja joskus ihan optimaalisesti.
Aikuisella ihmisellä voi olla vaikka kuinka monta yhtä rakasta ja tasa-arvoista puolisoa elämässään. Lapsella on vain yksi isä ja yksi äiti.
Miettikää sitä ennen kuin hajotatte lapsen perheen, oikeasti.
Tässä oli sitä pohdintaa, jota oikeasti kaipaan! Kiitos! Olen nimenomaan miettinyt tällaisia kysymyksiä, ja siksi en vielä ole eronnut. Kestän lapsen takia huonossa parisuhteessa elämistä, jos se todella on lapselle paras vaihtoehto.
Tällaiset kirjoitukset auttavat minua miettimään eri kannoilta sitä, onko se.
AP
saa itse tehdä oman elämänsä ratkaisut.
Tältä palstalta ei kannata kysellä. Itse tiedät liittosi tilanteen ja toimit sen mukaan.
ja lähtee lapsen kanssa hiekkalaatikolle. Kiitos asiallisista vastauksista!
AP
Varmaan joku sanoo ne oikeat sanat vauva-lehden nettipalstalla, kyllä kai!
Alue: Aihe vapaa
toivottavasti asiat selviävät. Ei kannata luovuttaa heti kun tulee jokin vastoinkäyminen!