Miten kieltäytyä kohteliaasti (haltija)kummiudesta.

teillä ei ole energiaa tehtävän vaatimaan hommaan.

Miksi lapselle kostatte? Hän on sinun (mahdollisten?) lastesi serkku ja miehesi lapsen eno. Yleensä noin läheisen sukulaisen kanssa ollaan joka tapauksessa tekemisissä, oli sitten kummilapsi tai ei.

suostumalla vai kieltäytymällä. Nyt tuntuu, että suostuminen nostaa odotuksia, jotka eivät tule täyttymään ja se jos mikä, on katalaa.



Ehkäpä siis kannattaa kieltäytyä ja kysyttäessä syytä sanoa suoraan. Tai, miehenihän sen joutuu tekemään, minultahan ei ole mitään kysyttykään.



ap

meitä pyydettiin kans kesällä kummiksi, suostuimme, vaikka en olisi halunnut.

meillä on yhteensä 9 kummilasta; mulla oli 3 jo ennestään, miehelläni 2 ja nyt 10v aikana on tullut 4 lisää.



suoraan sanottuna mua vituttaa ostaa jatkuvasti lahjoja vieraiden lapsille!

itse en osta "paskaa" vaan aina jotain kunnollista - ja miettikää nyt, joulunakin ostan 9 lahjaa vieraille lapsille ja omilleni vain muutaman. omien lapsieni kummit eivät jouluna muista lapsiamme, synttäreillä käyvät kyllä.



toi kummitouhu on todella perseestä; kummilusikatkin maksaa järjestään n. 100€ nykyään! YÖK!

"kunnon lahjaksi". Kummilasta voi muistaa myös edullisesti. Kyse on nimenomaan muistamisesta, ei lahjonnasta. Eikä edes kummilusikka ole pakollinen.

meitä pyydettiin kans kesällä kummiksi, suostuimme, vaikka en olisi halunnut.

meillä on yhteensä 9 kummilasta; mulla oli 3 jo ennestään, miehelläni 2 ja nyt 10v aikana on tullut 4 lisää.

suoraan sanottuna mua vituttaa ostaa jatkuvasti lahjoja vieraiden lapsille!

itse en osta "paskaa" vaan aina jotain kunnollista - ja miettikää nyt, joulunakin ostan 9 lahjaa vieraille lapsille ja omilleni vain muutaman. omien lapsieni kummit eivät jouluna muista lapsiamme, synttäreillä käyvät kyllä.

toi kummitouhu on todella perseestä; kummilusikatkin maksaa järjestään n. 100€ nykyään! YÖK!

Voithan vedota siihenkin, että olisit voinut lähteä kirkolliseksi kummiksi, muttet haltijaksi. Vai voitko? Jos teillä on huonot välit, ei kummius sitä paranna. Päin vastoin, tiedossa yhä enemmän tilanteita, joissa joutua väkinäisesti tekemisiin.

Kaikkea pitää tehdä kuten kirkossa? Hah, muah!



No asiaan, minä sanoisin asiallisesti ja suoraan, että ei kiinnosta pätkääkään. Miksi tehdä se loukkaamatta, kun välit on muutenkin vain pakolliset. Saisivat tietää kerralla, että ette halua ja tarvitse heitä tms.



Lapsen kannalta toki surullista, sehän on syytön, mutta eipä sekään taida lopulta menettää mitään sen kummempaa.



Älkää ryhtykö kummeiksi, siis haltijakummeiksi.



Kostaa voi muulla tavoin, ei lapsen välityksellä.

sitoutua panostaaan kummiuteen, ja että lapselle olisi varmaan parempi jos kummiksi valittaisiin joku sellainen jolla tulee oikeasti olemaan aikaa hänelle.



Uskonnottomien kummilta odotetaan ihan samaa kuin suuri osa kirkkoon kuuluvistakin odottaa kummeilta: läsnäoloa lapsen elämässä. Jos sitä ei ole tarjolla, kummiudessa ei ole mitään järkeä. Kukaan tuskin pitää sitä lahja-automaattisysteemiä kovin fiksuna kenenkään kannalta.

Kummiuden takana oleva ajatus (suojeleva aikuinen) ei ole mikään kristinuskon keksintö, vaan on vanhempaa perua.

Joten voisi ottaa asiasta selvää, ennen kuin ryhtyy möykkäämään "ideoiden varastamisesta".

Se on siis "haltiakummi".



Haltija = omistaja

'Haltia' = fantasiakirjoissa oleva rotu (esim. Tolkien, Dragonlance)



Gummeruksen sanakirjan mukaan:

haltija 1 henkilö, joka omistaa, hoitaa tai käyttää jotain, 2 henkiolento, jolla on yliluonnollisia voimia, keijukainen, tonttu, menninkäinen



Käytännössä siis 'haltia' on pitkälti fantasiakirjallisuuteen liitetty termi, jossa haltioilla tarkoitetaan suippokorvaisia, kauniita lähes iättömiä olentoja.

Haltija on taas liitettävissä (lasten)satuihin, tonttuihin, metsänhaltija, hyvä haltijatar ym. juttuihin

http://www.kotus.fi/?s=2815

kieltäytyä. En kehtaisi kyllä.

Tuli vaan mieleen Tuhkimosta se hyvä kummitäti. Että bibedi bobedi buu vaan.