Jos olisitte synnyttäneet 300v sitten...?
Luuletteko että olisitte hengissä? Mä olisin kuollut kai jo ekaan synnytykseen sillä lapsi oli perätilassa, isopäinen ja mulla ahdas lantio. Silloin muuten suuri osa naisista kuoli lapsivuodekuumeeseen typerien uskomustan takia. Esim jälkeiset revittiin yleensä ulos väkisin vedoten johonkin uskonnolliseen typerään uskomukseen. Sen takia naiset saivat kohtutulehduksen johon kuolivat...hullu maailma ollut ja on tosin edelleen!
Kommentit (65)
selvinnyt hengissä ja lapsikin, mutta en ilman kätilön tai muun asiaa ymmärtävän avustajan läsnäoloa. Lapsella oli napanuora niin tiukasti kaulan ympärillä, että se piti katkaista kesken synnytyksen, kun vain lapsen pää oli ulkona.
olisi vaan kaksi tuskallista synnytystä takana.
ja synnytys olisi ollut pitkä, mutta mennyt muuten mukavasti ja hyvin ilman turhia puuttumisia sen kulkuun. Aivan kuten nytkin.
Molemmat synnytykset menivät ihan hyvin. Kuopus olisi varmaankin kuollut keuhkokuumeseen kolmekuisena.
Synnytys käynnistettiin yliaikaisena joten apua tarvittiin. Ponnistusvaihe meni muuten hyvin, mutta repeämiä tuli, ja myöhemmin haavatulehdus. Eli todennäköisesti olisin selvinnyt synnytyksestä, ja lapsi myös, mutta sitten kuollut tulehdukseen viikkoa myöhemmin :(
lapsista en tiedä. Molemmat syntyivät napanuora kaulan ympärillä.
Synnytykset ovat sujuneet ilman ongelmia.
Kiitokset viimeisimmälle nobelistille, että pääsin :) Meni erittäin oikeaan osoitteeseen tällä kertaa.
Ponnistusvaihe pitkittyi, mutta osasyynsä siinä oli kyllä "väärässä paikassa" olleella epiduraalilla, lantiosta puuttui tunto kokonaan ja ponnistaminen oli siksi hankalaa. Lopussa autettiin sitten yksi veto imukupilla kun supistuksetkin meinas loppua.
Kolmesta seuraavasta synnytyksestä olisin selvinnyt hengissä ainakin ihan sen synnyttämisen näkökulmasta...lapsivuodeaikanakaan mulla ei ole ollut mitään ongelmia mutta kukas sitä tietää minkä komplikaation olis sen aikaisella hoidolla onnistunut saamaan?
olisi melko varmasti kuollut lapsi. Toisen synnytyksen jälkeen minä rajuun istukkavuotoon.
Synnytykset olivat helppoja yms.
Sitä ei sitten tiedä miten mahdollisten tulevien lasten kanssa kävisi.
mutta varmaan seuraavissa raskauksissa olisi tullut ongelmia, sillä 300 vuotta sitten ei olisi tiedetty mitään veriryhmävasta-aineista, saati että sille olisi voitu mitään tehdä. Minä olen rh-, mutta lapset rh+...
Vauva jäi lantioon jumiin ja lopputuloksena repeämät. Vauvan pää näytti muodottomalta, isolta pahkalta, joka onneksi normalisoitui ajan kanssa.
mutta synnytykset ovat menneet hyvin, minä ja lapset voineet erinomaisesti ja ei ole tarvittu edes sitä jotain rh-vasta-ainelääkettä, koska kaikki lapsetkin ovat olleet sattumalta samaa veriryhmää kanssani! Eli todennäköisesti olisin selvinnyt hengissä.
sekä minulle että lapselle. Ei ollut mitään isompia ongelmia.
300 v sitten todennäköisesti olisin synnyttänyt useampia lapsia ja koska olen rh-negatiivinen ja mieheni rh+, olisi saattanut myöhemmissä raskauksissa tulla ongelmia tämän takia. Eka (ja nyt ainoa) lapseni kyllä oli rh-.
ja varmaan minäkin. Ainakin, jos ei olisi ollut apulaisia. Napanuora oli liian lyhyt ja vauva jumiutui synnytyskanavaan.
Toisesta synnytyksestä olisin itse selvinnyt, mutta vauvalla bilirubiini korkealla, joten olisiko se ollut kohtalokasta, en tiedä.
Eka synnytys suju muuten hyvin, mutta menetin verta 1,6l, joten voishan se olla etten olisi selvinnyt siitä.
Toisen synnytin kahdessa tunnissa ilman kivunlievitystä. Kaikki meni täydellisesti. Siitä olisin siis selvinnyt.
Olisin kuollut verenhukkaan. Lapsi olis selvinnyt, jos olis saanu jostain vaan sapuskaa.
jos olisin siitä kuitenkin selvinnyt, niin ainakin toisessa raskaudessa vauva olisi kuollut ilman hätäsektiota.
Toinen synnytys meni kaikin puolin hienosti mutta enpä olisi sitä ehtinyt kokemaan.