Jos olisitte synnyttäneet 300v sitten...?
Luuletteko että olisitte hengissä? Mä olisin kuollut kai jo ekaan synnytykseen sillä lapsi oli perätilassa, isopäinen ja mulla ahdas lantio. Silloin muuten suuri osa naisista kuoli lapsivuodekuumeeseen typerien uskomustan takia. Esim jälkeiset revittiin yleensä ulos väkisin vedoten johonkin uskonnolliseen typerään uskomukseen. Sen takia naiset saivat kohtutulehduksen johon kuolivat...hullu maailma ollut ja on tosin edelleen!
Kommentit (65)
ehkä minäkin. Ainakin olisin vaurioitunut pysyvästi.
Synnytys oli pitkittynyt koska en ollut saanut nukuttua. Sain III asteen repeämän, joka onneksi parantui täysin koska pääsin välittömästi erikoislääkärin ommeltavaksi.
Kaikki kolme synnytystä menneet oppikirjojen mukaan ilman mitään repeämiä tms. Myös vauvat olisivat selvinneet.
Kookas lapsi oli tulossa avotarjonnassa eikä mahtunut.
Ekassa synnytyksessä lapsivesi meni mutta supistukset eivät alkaneet, joten käynnistettiin. Synnytys meni muuten ihan nappiin.
Tokassa meni pieleen kaikki, lapsivesi oli vihreää, ponnistusvaihe kesti toista tuntia ja sitten huomattiin, että vauva väärässä asennossa ja napanuora kaulan ympäri eikä mahdu tulemaan, siitä sitten sektioon ja vauva lastenteholle.
toisen jälkeen sain kuitenkin lapsivuodetulehduksen, johon olisin 300 v sitten tod näk menehtynyt. Ja sitten olisi mennyt lapsikin, kun ei olisi tullut maitoa.
Toisesta synnytyksestä olisin myös selvinnyt, mutta en tiedä olisiko lapsi. Oli bilirubiinit korkealla.
toinen syntyikin täysin luomusti, eikä ekassakaan synnytyksessä ollut mitään ongelmia *Luojan kiitos*
kummastakin hengissä, lapset myös.
Tosin olisin varmaan avautumisvaiheessa iskenyt itseäni kirveellä naamaan sillä kipu oli niin järkyttävää kummassakin. Onneksi tänä päivänä on spinaalit!
Jo ekassa synnytyksessä olisi lähtenyt henki lapsivuodekuumeeseen, olettaen että olisin ensinnäkin saanut ison lapsen ulos.
Olisin kyllä kuollut toisenkin synnytyksen jälkeen, kun kohtuun jäi pala istukkaa joka sit piti kaapia pois.
Pahat repeämät, en uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut jos niitä ei olisi saatu kunnolla ommeltua. Tulehduskin olisi tullut, mutta sain antibioottilääkettä. 300 v sitten olisin varmasti kuollut lapsivuodekuumeeseen. Ja esikoinen olisi kuollut varmaan myös, sillä hänellä oli pienenä paha maitoallergia. Ja jos hän ei olisi kuollut siihen, astma viimeistään olisi korjannut. Kiitos lääketiede.
Mutta sitä ei olisi tullut, koska esikoisen synnytys olisi jo tappanut minut :)
mutta tuskin itse synnytykseen. 8 ongelmatonta synnytystä takana.
Minulta vuosi kohtuun sisälle paljon verta pienestä huomaamattomasta repeämästä, siihen olisin luultavasti kuollut 300v. sitten. Toisaalta uskon ettei moista repeämää olisi tullut ellei anestesia lääkäri olisi tuikannut epiduraalipuudutusta spinaaliin, minkä johdosta meni kaikki tunto ja liikuntakyky alaruumiista pitkäksi ajaksi ja vaikka odoteltiin että palautuu ennen kuin aloin ponnistaa niin kuitenkin oli tosi huono tuntuma siihen hommaan. Että jos olisin 300v. sitten synnyttänyt ilman kivunlievitystä esim. saunan voimalla (kuuma suihku toimi ennen tuota epiduraali hässäkkää niin hyvin kivunlievitykseen) niin uskon että olisin selvinnyt ja lapsi myös.
Ja jos olisi jotenkin oudolla tavalla selvinnyt raskaus ajan niin viimeistään synnytyksessä olisi mennyt henki meiltä molemmilta.
viimeistään ekassa synnytyksessä. Tai sitten esimerkiksi isorokkoon, pilkkukuumeeseen, lavantautiin, nälkään...
Eli lapsi ja äiti hengissä ja hyvinvoisia.
olen näistä esikoista luluunottamatta synnyttänyt polikliinisesti.
Yhdessä olisi kuollut keskonen.